Lue keskustelun säännöt.
En enää ota kenenkään lapsia meille hoitoon.
05.09.2014 |
Meiltä pyydetään jatkuvasti lastenhoitoa, viikottain. Oikeasti jatkuvasti, en liioittele. On paljon sisaruksia ja ystäviä, joilla on nyt pieniä lapsia. Meillä on isompia lapsia, koska saimme lapset keskimääräistä nuorempina.
Joka viikko soitetaan, että voidaanko ottaa lapset lauantai-iltapäiväksi, koko sunnuntaiksi, koko viikonlopuksi, perjantai-illaksi, sunnuntaiaamupäiväksi, pe-la yöksi, koska meillä on jumppa, seinä pitää maalata, pitää siivota, mennään leffaan, mennään konserttiin, lapset haluaa tulla meile (vitsi mikä syy..) jne.
Aiemmin oli ihan hauskaa, oli koti täynnä lapsia. Nyt en enää jaksa. Syy: EI MINKÄÄNLAISTA VASTAVUOROISUUTTA IKINÄ. Meitä ei koskaan kutsuta kylään, meitä ei ikinä pyydetä mihinkään mukaan. Ei mitään yhteisiä piknikkejä, ei mitään. Olemme vain lastenvahteja. Meillä on isot lapset, jotka eivät enää tarvitse lastenhoitoa. Me voimme miehen kanssa mennä ihan milloin vaan minne vaan, eikä tarvitse ketään vaivata. Yön yli kestävien reissujen ajaksi lapset pääsevät isovanhemmilleen. Kenellekään muulle ei koskaan käy, koska kenellekään ei mahdu kolmea ylimääräistä isoa lasta.
Haluaisin tarjota pienten lasten vanhemmille omaa aikaa ja se on tärkeää, mutta väsyttää olla tällainen lastenhoitoautomaatti. En vain yksinkertaisesti jaksa työssäkäyvänä aikuisena ihmisenä herätä kuudelta lauantaiaamuna ja alkaa leikittää 2-vuotiasta. En jaksa. Tai laittaa 1v kahdeksalta lauantai-iltana nukkumaan ja koko perheen pitää sitten olla hiljaa koko ilta, ettei se 1v herää. Teinit eivät voi pelata tai kuunnella ilman kuulokkeita musiikkia.
Tuli tässä vaan tämä nyt mieleen, kun nyt on perjantai ja kas kummaa, 2 äitiä taas soitti ja pyysi viikonloppuhoitoa. Koska olen tyhmä, en sanonut, etten jaksa, vaan sanoin, ettei olla kotona.
Kommentit (33)
Voihan ne ensin vähän tyrmistyä, jos olet aina ennen suostunut hoitamaan heidän lapsiaan. Mutta toivottavasti tajuavat kun kerrot heille ettei teillä ole ollut yhtään vapaata viikonloppua aikoihin.
Itse en tiedä miltä se tuntuu, koska en ole ikinä kehdannut pyytää ketään kaveriperhettä hoitamaan meidän muksuja. Joskus ovat itse pyytäneet lasta yökylään ja olen ollut siitä iloinen.
Mutta kannattaa pikkuhiljaa alkaa kieltäytyä näistä velvotteista ja vihjaista että josko nuo teinit voisivat auttaa pientä palkkiota vastaan hetken aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 11:29"]
Miten te pienten lasten vanhemmat kokisitte sen, että joku isojen lasten äiti, jolla on koko viikonloppu vapaata, kieltäytyy hoitamasta edes paria tuntia teidän lastanne? Miltä se teidän korviin kuulostaa? Omassa päässäni se kuulostaa pelkästään itsekkäältä ja siksi tätä mietinkin.
ap
[/quote]
Minun mielestäni ei kuulosta itsekkäälle. Itse en edes pyydä sellaisilta apua muuta kuin hätätilanteessa tai jos ei oikeasti ketään muuta saa. Yleensä on vielä kauhea stressi siitä että miten saa korvattua jos on joskus joutunut viemään jollekin lapset vaikkapa esim. häiden ajaksi. Sellaisissa tilanteissa olen palkannut kotiin jonkun sukulaistytön hoitamaan. Yleensäkin en tajua miksi viikonloppuisin pitää olla tuomassa lapsia hoitoon. Meillä se on ainakin perheaikaa enkä silloin edes mielellään ota yövieraitakaan lapsille.
Toki olen itse sellainen että tarvitsen paljon omaa rauhaa ja aikaa perheen kesken. Joskus se jopa ahdistaa kun lapsilla käy paljon kavereita tai monena päivänä peräkkäin on joku tulossa käymään. Silloin pitää vain sanoa että tällä kertaa ei käy eikä välttämättä tarvi keksiä mitään selityksiä.
Itselläkin oli vastaavaa aikaisemmin kun olin kotona ja asuimme aika keskustassa. Kaverit sivukyliltä olivat jatkuvasti tuomassa lapsiaan neuvolan tms. ajaksi mikä nyt sinänsä ei paha ollutkaan mutta kun sitä oli useamman kerran viikossa niin kyllä se oman rytmin pitäminen pienten lasten kanssa oli hankalaa ja monesti ärsytti ottaa (koska en ole edes erityisen lapsirakas) mutta ajattelin aina että saan tämän joskus itse takaisin kun tarvin apua. Mutta eipä sitten huvittanut lähteä 10-15 kilsan päähän viemään lapsia kun olisi tse tarvinnut vaan mies yleensä tuli töistä siksi aikaa kun piti käydä jossakin. Meillä tilanne ratkesi kun lähdin töihin ja nyt kun olen uudestaan kotona niin ei ole (onneksi) avunpyytäjiä haitaksi asti ollut. :)
Sinä ap olet nyt näitä "liian kilttejä" ihmisiä jotka miettii ihan liian paljon muita ja muiden mielipiteitä.
Sinun pitää oppia laittamaan omat rajat ja ottaa aikaa itsellesi ja omalle parisuhteelle ja omille teineille. Ei sinun tarvitse keksiä syytä tai selitellä mitään mikset ota ketään hoitoon. Sanot vain ettei nyt sovi. Ja jos joku alkaa vänkäämään tai suuttuu niin oma on häpeänsä ja sinä pysyt tiukkana eli ei tarkoittaa ei.
Ei se tarkoita että on itsekäs jos ei jatkuvasti ole valmis muiden lapsia hoitamaan vaan se on normaalia ja järkevää varata viikonloppu itselle tai omalle perheelle. Hommaa selkäranka ;) niin uskallat kieltäytyä niin me muutkin tehdään ilman tunnontuskia.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 11:29"]
Onpas täällä tänään harvinaisen yksimielistä porukkaa.
Miten te pienten lasten vanhemmat kokisitte sen, että joku isojen lasten äiti, jolla on koko viikonloppu vapaata, kieltäytyy hoitamasta edes paria tuntia teidän lastanne? Miltä se teidän korviin kuulostaa? Omassa päässäni se kuulostaa pelkästään itsekkäältä ja siksi tätä mietinkin.
ap
[/quote]
No meidän suvussa ainoa, joka on hoitanut muiden lapsia (minuakin) on lapseton täti ja lapseton setä. koskaan ei ole tarjottu kenellekään perheelliselle, ja esim oma kummi ei ainakaan edes korttia enää muistanut laittaa kun omat lapsensa sai. Muuten on mukava ihminen ja en tätä lapsena edes ajatellut, nyt aikuisena tajunnut.
En ole itsekään tarjonnut lapsiani kenellekään sillä perusteella että jonkkun omat ovat isoja.
Vaikea kuvitella että jollekin tarjottaisiin lapsia riesaksi asti. Outo suku.
Edellisille vastaajille yhteisesti: olen aina ollut lapsirakas ja tykännyt olla lasten kanssa. Koska meillä on "aina" ollut lapsia ja koska meillä oli noin 10 vuotta pienet lapset ja koko ajan siis sellainen lapsiperhehärdelli, kaverit ehkä tottuivat siihen. Eihän me koskaan mihinkään päästy, oltiin aina kotona. Meillä käytiin kylässä, ei toisinpäin. Kun kaverit alkoivat saada lapsia 10 vuotta meidän jälkeen, ikäeroa meidän lapsiin tuli paljon.
Ehkei kaverit edes ymmärrä, miten isoja meidän lapset ovat. Omat lapset kulkevat itse harrastuksiin bussilla, voivat mennä kavereiden kanssa kahdestaan leffaan, käyvät kaupassa ja niin edelleen. Meidän ei tarvitse herätä viikonloppuisin keittämään puuroa, eikä suunnitella päivää päiväunien mukaan. Voidaan mennä ravintolaan pelkäämättä uhmakohtausta.
Oltiin pitkään pikkulapsiperhe. Nyt oltaisiin mielellään jotain muuta. Monta kertaa on illalla lähdetty miehen kanssa vaikka kävelylle ja lapset ovat kotona, on mietitty, miten nopeasti se pikkulapsivaihe meni ohi ja miten nyt voidaankin tehdä ihan kahdestaan jotain näin helposti. Kävelylle lähteminen kahdestaan ei aiemmin olisi onnistunut mitenkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tällaistakin olemassa oikeasti, voi luoja. Olen lapseton, mutten lastenvihaaja (kun kuitenkin joku niin luulee) ja minun mielestäni olet henkisen hyväksikäytön uhri. Miten niin olisi itsekästä olla hoitamatta toisten ihmisten lapsia? Omat lapsesi ovat sinun hoitovastuulla, eivät muiden. On ystäviltäsi itsekästä olettaa, että lastensa hoito kuuluu jollain tapaa sinulle, kun he haluavat olla hetken ilman lapsiaan. Siis maksavatko nämä vampyyrit edes sinulle tästä hoidosta? Sehän käy työstä kuitenkin...
Jokainen voi tukeutua ystäviensä apuun lastenhoidossa, kun on oikea tarve. Elokuva ei ole tarve, eikä jumppa, eikä konsertti. Oikea tarve olisi vaikka äkillinen sairaalakäynti tai muu vastaava ennakolta arvaamaton tilanne, johon ei ole mahdollsita saada tilanteen äkillisyyden vuoksi oman perheen tai vaikka MLL:n apua. Nyt pistät ap rajat paikalleen. Oikeasti sulla onoikeus elää ihan oman tahtosi mukaan. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 11:29"]
Onpas täällä tänään harvinaisen yksimielistä porukkaa.
Miten te pienten lasten vanhemmat kokisitte sen, että joku isojen lasten äiti, jolla on koko viikonloppu vapaata, kieltäytyy hoitamasta edes paria tuntia teidän lastanne? Miltä se teidän korviin kuulostaa? Omassa päässäni se kuulostaa pelkästään itsekkäältä ja siksi tätä mietinkin.
ap
[/quote]
Ei kuulosta. Aika hassua ajatella noin. Aivan sama kuin ajattelisi että kun jollain ei ole itsellä metsää niin pitää tulla hoitamaan meidän metsää. Ja tekisin listan ketä milloinkin tulee. Tai jos jollain on pieni asunto, niin voi tulla siivoamaan meidän talon.
Minusta on aivan sairas ajatus tuollainen että minä alkaisin täyttää kenenkän viikonloppuja omilla vaatimuksilla, olivat ne lapsia, metsänhoitoa, siivousta tai mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin ymmärtää noin toimivia ihmisiä vain siinä tapauksessa, etä joku aktiivisesti julistaisi miten on lapsirakas. Silloin ihmiset ehkä ymmärtäisivät väärin että ap haluaa hoitaa.
Jos itseltäni pyydettäisiin noin apua, (tosin kukaan ei ole pyytänyt) niin olisin varman otettu jos joku (tuttu, sukulainen whoever) valitsisi juuri minut hoitamaan jonkun hätätilanteen aikana, esim synnytys tai toisen lapsen sairaalareissu tai joku vastaava pakko. Yrittäisin järjestää niin että hoito onnistuu.
Sen sijaan jos joku pyytäisi vaikka jonkun maalaamisen tai muun takia, niin en haluaisi. Itse olemme tehneet lasten kanssa kaiken (marjastukset jo aivan vauvaikäisten jne) ja jopa isovanhemmat tekevät aivan isojakin töitä ja projekteja jos lapsemme ovat olleet, joten en myöskään alkaisi hoitaa kenenkään lapsia minkään tuollaisen takia. Lapset pitää ottaa työhön ja kasvattaa niin että he oppivat että aina ei voi olla keskipiste ja istua rauhassakin pitää aivan pienenkin ja tehdä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 11:29"]Onpas täällä tänään harvinaisen yksimielistä porukkaa.
Miten te pienten lasten vanhemmat kokisitte sen, että joku isojen lasten äiti, jolla on koko viikonloppu vapaata, kieltäytyy hoitamasta edes paria tuntia teidän lastanne? Miltä se teidän korviin kuulostaa? Omassa päässäni se kuulostaa pelkästään itsekkäältä ja siksi tätä mietinkin.
ap
[/quote]Sun ajatusmaailma kuulostaa kyllä hyvin hyvin oudolta :O. Että olisi itsekästä olla käyttämättä koko viikonloppuvapaataan toisten lasten hoitamiseen? Tälläisestä kommentista tulee olo että et ole tosissasi. Minulla on kaksi pientä lasta 4 ja 1-vuotiaat, jotka eivät ole koskaan olleet yökylässä. Eivätkä muutamaa tuntia kauempaa yhteen menoon missään hoidossa. Eikä tulisi mieleen edes ystäviä vaivata, tiedän miten kovaa työtä se on.
Suosittelen, että sanot niin kuin asia on. Eli et jaksa koska tarvitsen viikonlopun lepäämiseen. Menee yli ymmärryksen ettei niin muka voisi sanoa. Pitää keksiä satuja, huhhuh.
Mitä sitten, jos eri perheillä tai sukupolvilla on erilainen kasvatuskulttuuri? Omat lapset ovat olleet aina kotona, koska ei ole hoitopaikkoja, on siivottu lasten kanssa ja lapset osaavat olla hiljaa ja istua jo pienestä. On ollut kuri.
sitten onkin vaikka sukulainen, joka vie ainokaisen mummolaan ja perässä pitää olla ihan koko ajan. Mitään ei voi tehdä taaperon kanssa. Pitääkö vanhemman ihmisen, jonka omat lapset isompia ja on jo selkäkipua ja vaivoja, mummoikäisillä jo usein ahdistusta kuolemasta (ainakin eräällä tutulla jo viisikymppisestä saakka) alkaa totutella tällaiseen että kuljetaan perässä ja nostellan tavaroita, jos ei omienkaan kanssa nin ole toimittu vaan lapset on totutettu siihen, että he ovat vain ihmisiä jotka sopeutuvat siihen mitä jo on. Ei heidän perässä juosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka kehtaa jatkuvasti työntää lapset toisille hoitoon? Mulla on monta pientä lasta enkä ymmärrä siltikään.
Joo, toi on kanssa hyvä että selität miten usein hoidettavia on ollut ja että tarvitset nyt tämän viikonlopun omille asioillesi, jotka ovat jääneet hoitamatta muiden lapsien vahtimisen takia.