Mun jaksaminen on loppu,
Mä vihaan mun elämää. Mulla on jaksaminen ihan loppu. En yksinkertaisesti enää jaksa, enkä halua elää. Elämässä saa ja pitää tehdä valintoja. Minä valitsen kuoleman.
Kommentit (24)
Sama täällä. Ainaista pahaa oloa ja ahdistusta ja kukaan ei välitä. Kaikki vaatii vaan lisää ja lisää, enemmän ja enemmän.
Elämä on yhtä itkua yksin peiton alla yöllä. Ei voi edes itkeä missä haluaa ja milloin haluaa omassa kodissaan. Kaikki asiat kaatuu niskaan. Kukaan ei kysy jaksanko hoitaa tai miten voin.
Te olette arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä, vaikka tuntuis miltä. Apua löytyy. Kävelkää vaikka suoraan päivystykseen jos oikein ahdistaa. Tai tk-lääkärin kautta lähetteellä mt:lle. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 07:23"]Te olette arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä, vaikka tuntuis miltä. Apua löytyy. Kävelkää vaikka suoraan päivystykseen jos oikein ahdistaa. Tai tk-lääkärin kautta lähetteellä mt:lle. Tsemppiä!
[/quote]
Ei onnistu, ei saa lähetettä. Työpaikkapsykologilla käynyt, mutta oli yhtä tyhjän kanssa. Lääkkeet kun ei minulle sovi, niin terapiaan ei ole asiaa. Ensin pitää syödä lääkkeitä 6kk.
T.3
MTT , lääkärit, lääkkeet... ne mitää auta. 11 vuotta tätä paskaa jatkunut . Ei mikään muutu. Pakko silti jaksaa, lasten takia ainakin vielä jokunen vuosi.
Samat tunnelmat täällä. Pahinta, kun terve lapsi sairastuu parantumattomasti vakavasti ja joutuu ulkopuolisilta kuuntelemaan loukkaavia kommentteja. Tästäkin.
Mitenkä lääkkeitä on pakko ottaa että pääsee terapiaan? Olet ymmärtänyt jotain väärin. Ehkä terapiaan on puolen vuoden jono ja sitä ennen voisit saada lääkkeitä. Ihmetyttää lähinnä miksi et tee mitään asian eteen!
Ei Se terapia tai lääkkeet muuta olosuhteita, joiden takia ihmiset on loppu. Pitäisi päästä eroon huonosta pari suhteesta, huonosta työstä. Voin toki vetää pillereitä ja turruttaa pahan olon tunteet mut ei Se muuta niitä olosuhteita, joiden takia voin huonosti.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:14"]Ei Se terapia tai lääkkeet muuta olosuhteita, joiden takia ihmiset on loppu. Pitäisi päästä eroon huonosta pari suhteesta, huonosta työstä. Voin toki vetää pillereitä ja turruttaa pahan olon tunteet mut ei Se muuta niitä olosuhteita, joiden takia voin huonosti.
[/quote]Totta.Niitä olosuhteita pitää yrittää muuttaa.Itselläkin tosi ahdistava elämäntilanne.Olen sietänyt monta vuotta väkivaltaista miestä.Nyt yritän muuttaa olosuhteita muuttamalla pois.
Täälläkin menee kaikki ihan päin honkia ja tuntuu ettei yhtään vaan jaksaisi. Jäin puolivuotiaan lapsen kanssa yksin kun viranomaiset halusa pitää mut ja miehen erossa. Me tytön kanssa jouduttii turvakotiin ja mies sai jäädä kotiin.. just parantumassa synnytyksen jälk. Masennuksesta ja nyt tämä..en pärjää ja jaksa lapsen kanssa. Tekksi mieli vain itkeä ja parkua ja juosta asioita pakoon.. jos halusisin lepäämään vuode lepoo lapsi sijotettaisiin muualle.. tämä on niin rankaa
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 07:34"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 07:23"]Te olette arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä, vaikka tuntuis miltä. Apua löytyy. Kävelkää vaikka suoraan päivystykseen jos oikein ahdistaa. Tai tk-lääkärin kautta lähetteellä mt:lle. Tsemppiä!
[/quote]
Ei onnistu, ei saa lähetettä. Työpaikkapsykologilla käynyt, mutta oli yhtä tyhjän kanssa. Lääkkeet kun ei minulle sovi, niin terapiaan ei ole asiaa. Ensin pitää syödä lääkkeitä 6kk.
T.3
[/quote]
Missä ihmeessä menee näin päin? Mulla oli ensin pitkästi terapiaa, jossa arvioitiin lääkityksen tarpeellisuuttaa :-o
Juuri niin, no 10. Ensin pitää tehdä kaikki voitava olosuhteille. Pitää uskaltaa. Liian moni jättää yrittämättä kun ei usko itseensä. Usko että tilanne voi muuttua! Niin kauan kuin ei ole parantumattomasti sairas, kaikki on mahdollista! Lääkkeitä voi kokeilla sitten kun kaikki muu voitava on tehty. Itse söin puoli vuotta lievää annosta kun ahdisti kovin. Asiat selkenevät ja saivat mittasuhteet. Heitin napit nurkkaan ja voin hyvin. Muista että periksi ei saa antaa. Apua saa myös seurakunnilla, käytä sitä hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:59"]Täälläkin menee kaikki ihan päin honkia ja tuntuu ettei yhtään vaan jaksaisi. Jäin puolivuotiaan lapsen kanssa yksin kun viranomaiset halusa pitää mut ja miehen erossa. Me tytön kanssa jouduttii turvakotiin ja mies sai jäädä kotiin.. just parantumassa synnytyksen jälk. Masennuksesta ja nyt tämä..en pärjää ja jaksa lapsen kanssa. Tekksi mieli vain itkeä ja parkua ja juosta asioita pakoon.. jos halusisin lepäämään vuode lepoo lapsi sijotettaisiin muualle.. tämä on niin rankaa
[/quote]
Kai sä puhut näistä asioista siellä turviksella sun omalle henkilölle?
Toivottavasti mahdollisimman moni kriisistä selvinnyt kirjoittaa tänne neuvoja. Hakekaa apua, älkää jääkö yksin!!!
Tietysti jos ne lääkkeet auttais siihen että jaksais paremmin muuttaa niitä olosuhteita.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 09:59"]Täälläkin menee kaikki ihan päin honkia ja tuntuu ettei yhtään vaan jaksaisi. Jäin puolivuotiaan lapsen kanssa yksin kun viranomaiset halusa pitää mut ja miehen erossa. Me tytön kanssa jouduttii turvakotiin ja mies sai jäädä kotiin.. just parantumassa synnytyksen jälk. Masennuksesta ja nyt tämä..en pärjää ja jaksa lapsen kanssa. Tekksi mieli vain itkeä ja parkua ja juosta asioita pakoon.. jos halusisin lepäämään vuode lepoo lapsi sijotettaisiin muualle.. tämä on niin rankaa
[/quote]
Kai sä puhut näistä asioista siellä turviksella sun omalle henkilölle?
[/quote]
olen mä hiukan puhunut.. heillä on taas suora tietoyhteys lastensuojeluun. Lastensuojelun kannalta väsynyt äiti on huono...asiat ovat ihan uskomattoman hankalia ...
^ Tottakai äitikin saa väsyä! Ihmisiähän mekin ollaan! Tuskin nyt tuon takia lastensuojelun silmissä kukaan on huono äiti. En halua vähätellä sun tunteita, mutta onko mahdollista että näet asiat negatiivisemmassa valossa siksi että olet masentunut ja väsynyt?
samat fiilikset:(