Miten puuttua hoitoalalla potilaiden kipua vähättelevään käytökseen?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:09"]

Tietysti kivut pitää ottaa vakavasti. Toiset ihmiset ovat vain niitä, jotka ulvovat ja könkkäävät käytävällä jalkakivusta, mutta pölähtävät illalla sutjakasti korkkareissa vastaan kaupungilla. Tai ambulanssilla tuotu selkäkipuinen poistuu jalan kun kuulee, ettei saa huumausainetta kipuunsa. Sitä kutsutaan kipukäyttäytymiseksi.

Kuuntelu on tärkeää, ja toiset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Hoitaja ei voi eläytyä jokaisen kipuihin. Se johtaisi burn-oittiin alle vuodessa. Empatia on hyvä työväline, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmisten kertoma kannattaa ottaa aivan haudanvakavasti. Tulet urasi aikana huomaamaan, että ihmiset kyllä löytävät niiden ammattilaisten luo, jotka ovat empaattisia ja antavat mieluisat lääkkeet.

[/quote]

Mikä ihmeen kipukäyttäytyminen? Noinko naurattavin ja olemattomin perustein te leimaatte ihmisiä narkomaaneiksi?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[/quote]

Tällä tekosyyllä ollaan sitten auttamatta kärsiviä potilaita...

[/quote]

Juuri tämän vuoksi tällaista asiaa on turha puida maallikoiden kanssa. Mitä jos perehtyisit kivunhoitoon hieman enemmän? Se on todella monisyinen tapahtumasarja, joka alkaa ihan siitä, että lähes kaikki kipupotilaat ovat hoidettavissa muilla osastoilla kuin kivun hoitoon erikoistuneilla osastoilla. Pääroolissa on siis jokin sairaus, jonka hoitamiseen osastolla oleva henkilökunta on orientoitunut. Tällöin hoidon tavoitteena on parantaa tämä sairaus tai stabiloida potilaan tila. Siinä samassa yritetään hoitaa kipua, jonka hoitaminen on erikoislääkäreillekin hyvin haastavaa. Kiputyyppejä on erilaisia. On ihmisiä, jotka kärsivät kovista kivuista sanomatta sanaakaan. On ihmisiä, jotka vaativat pieneen kipuun valtavat määrät euforisoivia kipulääkkeitä. Sitten on ihmisiä, jotka sanovat, kun kysytään ja "tyytyvät". Kärsivät hiljaa, jos hoitaja ei ensimmäisenä ole vuoron alkaessa kysymässä kivusta, eivät halua vaivata. Tässä koko ajan se hoitaja yrittää hoitaa samalla viittä monisairasta potilasta, joista jokaisella on jokin syy, miksi on hoidossa erikoissairaanhoidossa. Ei ole helppoa, ei. Kaikkein parhaiten saa apua, kun kertoo kivuista eikä oleta, että toinen tietää. Vaatii lääkityksen vaihtamista, kun se ei auta. 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:43"]

Kyllä se vaan on niin että hoitajien palkkoja pitäisi nostaa ja paljon jos tahtoo että henkilökunta motivoituu hoitamaan "paremmin".Oleppa Ap alalla ainakin 10v niillä palkoilla ja tule sitten avautumaan. En tarkoita nyt että hoitajien kuuluisi tehdä vähemmän potilaiden eteen mutta ei sillä liksalla kyllä motivoidu tekemään yhtään vaadittua enempää. Ja turha vedota että miksi sitten on tällä alalla kun jonkunhan se on hoidettava ja harvalle se oikeasti on mikään kutsumusala. Koskee ihan kaikkia aloja, töitä täällä vaan on tehtävä elääkseen ja minä ainakin teen minulle osoitet tehtävät enkä yhtään sen enempää ellei siitä makseta extraa, minun työnkuvaukseen ei kuulu potilaiden hierominen tai juttutuokion ylläpitäminen kun on myös päivän aikana montakymmentä muuta potilasta hoidettava.

[/quote] 4 vuotta opiskelua ja 14 euroa tunti ja vuorotyö. Luuletteko, että ne fiksuimmat lähtee alalle. Hyvä huutaa, että pitää saada parempia hoitajia, mutta nykyään hoitoalan arvostus on romautettu, joten laatu on, mitä on

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[/quote]

Tällä tekosyyllä ollaan sitten auttamatta kärsiviä potilaita...

[/quote]

Juuri tämän vuoksi tällaista asiaa on turha puida maallikoiden kanssa. Mitä jos perehtyisit kivunhoitoon hieman enemmän? Se on todella monisyinen tapahtumasarja, joka alkaa ihan siitä, että lähes kaikki kipupotilaat ovat hoidettavissa muilla osastoilla kuin kivun hoitoon erikoistuneilla osastoilla. Pääroolissa on siis jokin sairaus, jonka hoitamiseen osastolla oleva henkilökunta on orientoitunut. Tällöin hoidon tavoitteena on parantaa tämä sairaus tai stabiloida potilaan tila. Siinä samassa yritetään hoitaa kipua, jonka hoitaminen on erikoislääkäreillekin hyvin haastavaa. Kiputyyppejä on erilaisia. On ihmisiä, jotka kärsivät kovista kivuista sanomatta sanaakaan. On ihmisiä, jotka vaativat pieneen kipuun valtavat määrät euforisoivia kipulääkkeitä. Sitten on ihmisiä, jotka sanovat, kun kysytään ja "tyytyvät". Kärsivät hiljaa, jos hoitaja ei ensimmäisenä ole vuoron alkaessa kysymässä kivusta, eivät halua vaivata. Tässä koko ajan se hoitaja yrittää hoitaa samalla viittä monisairasta potilasta, joista jokaisella on jokin syy, miksi on hoidossa erikoissairaanhoidossa. Ei ole helppoa, ei. Kaikkein parhaiten saa apua, kun kertoo kivuista eikä oleta, että toinen tietää. Vaatii lääkityksen vaihtamista, kun se ei auta. 

[/quote]

Olen kuules perehtynyt, kiitos vain. Edelleen vastustan sitä, ettei potilaita auteta sillä tekosyyllä että "he voivat jäädä koukkuun".

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote] Moni lähtee hakemaan sitä lisää. Siksi näitä kysellään

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[/quote]

Tällä tekosyyllä ollaan sitten auttamatta kärsiviä potilaita...

[/quote]

Juuri tämän vuoksi tällaista asiaa on turha puida maallikoiden kanssa. Mitä jos perehtyisit kivunhoitoon hieman enemmän? Se on todella monisyinen tapahtumasarja, joka alkaa ihan siitä, että lähes kaikki kipupotilaat ovat hoidettavissa muilla osastoilla kuin kivun hoitoon erikoistuneilla osastoilla. Pääroolissa on siis jokin sairaus, jonka hoitamiseen osastolla oleva henkilökunta on orientoitunut. Tällöin hoidon tavoitteena on parantaa tämä sairaus tai stabiloida potilaan tila. Siinä samassa yritetään hoitaa kipua, jonka hoitaminen on erikoislääkäreillekin hyvin haastavaa. Kiputyyppejä on erilaisia. On ihmisiä, jotka kärsivät kovista kivuista sanomatta sanaakaan. On ihmisiä, jotka vaativat pieneen kipuun valtavat määrät euforisoivia kipulääkkeitä. Sitten on ihmisiä, jotka sanovat, kun kysytään ja "tyytyvät". Kärsivät hiljaa, jos hoitaja ei ensimmäisenä ole vuoron alkaessa kysymässä kivusta, eivät halua vaivata. Tässä koko ajan se hoitaja yrittää hoitaa samalla viittä monisairasta potilasta, joista jokaisella on jokin syy, miksi on hoidossa erikoissairaanhoidossa. Ei ole helppoa, ei. Kaikkein parhaiten saa apua, kun kertoo kivuista eikä oleta, että toinen tietää. Vaatii lääkityksen vaihtamista, kun se ei auta. 

[/quote]

Ei ole myöskään oikein vastuuttaa hoitajaa siitä omasta kivusta. Kyllä, hoitaja voi parhaimmassa tilanteessa olla välittäjänä potilaan ja lääkärin välillä. Kyllä, hoitaja voi kysellä puolen tunnin välein lääkkeen vastetta ja soittaa lääkärille annoksen muuttamiseksi. Mutta kyllä, hoitajilla on useita potilaita ja työ on erittäin kiireistä, ja vaativaa. Hoitaja ei aina repeä joka paikkaan, eikä sen paremmin hoitajalla kuin lääkärillä ole mahdollista olla ajatustenlukija. Lääkärillä on lääkkeemääräämisoikeus ja JOKAINEN potilas on tekemisissä lääkärin kanssa sairaalassa. Pyytäkää siltä lääkäriltä lisää kipulääkettä, jos hoitaja ei kivusta muista kysyä. Pyytäkää hoitajaa soittamaan lääkärille ja vaihtamaan lääke, älkää istuko odottamassa passiivisesti. Hoitaja kyllä seuraa potilaan tilaa, mutta hoitajalla EI ole vastuuta potilaan kivunhoidosta muuten kuin toteuttamalla lääkärin määräyksiä. 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:09"]

Tietysti kivut pitää ottaa vakavasti. Toiset ihmiset ovat vain niitä, jotka ulvovat ja könkkäävät käytävällä jalkakivusta, mutta pölähtävät illalla sutjakasti korkkareissa vastaan kaupungilla. Tai ambulanssilla tuotu selkäkipuinen poistuu jalan kun kuulee, ettei saa huumausainetta kipuunsa. Sitä kutsutaan kipukäyttäytymiseksi.

Kuuntelu on tärkeää, ja toiset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Hoitaja ei voi eläytyä jokaisen kipuihin. Se johtaisi burn-oittiin alle vuodessa. Empatia on hyvä työväline, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmisten kertoma kannattaa ottaa aivan haudanvakavasti. Tulet urasi aikana huomaamaan, että ihmiset kyllä löytävät niiden ammattilaisten luo, jotka ovat empaattisia ja antavat mieluisat lääkkeet.

[/quote]

Mikä ihmeen kipukäyttäytyminen? Noinko naurattavin ja olemattomin perustein te leimaatte ihmisiä narkomaaneiksi?

[/quote]

En ole tuon ekan viestin kirjoittaja, mutta kerrompa nyt oman kokemuskeni asiasta. Meillä oli yksi potilas joka kiersi lääkäriltä toiselle. Hän kertoi ettei pysty kivun takia kävellä ollenkaan ja siksi liikkui pyörätuolilla. Allergialista oli valehtelematta yli puoli sivua, ainoa kipulääke joka hänelle sopi oli jonkin opiaatti. Kipuyksikön ylilääkäri oli tehnyt tiettyjä hoitolinjauksia potilaan hoidon suhteen, joita ei voitu ohittaa. Kun potilaalle selvisi, että hän ei tule saamaan sitä tiettyä opiaattia hän lähti raivoisasti pois. Ikkunasta nähtiin kuinka hän nosti pyörätuolin autoon kevyesti ja käveli ripeästi kuskin paikalle ja lähti... Tietenkin yksittäistapaus, mutta kolautti oman uskoni potilaisiin joksikin aikaa.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[/quote]

Tällä tekosyyllä ollaan sitten auttamatta kärsiviä potilaita...

[/quote]

Juuri tämän vuoksi tällaista asiaa on turha puida maallikoiden kanssa. Mitä jos perehtyisit kivunhoitoon hieman enemmän? Se on todella monisyinen tapahtumasarja, joka alkaa ihan siitä, että lähes kaikki kipupotilaat ovat hoidettavissa muilla osastoilla kuin kivun hoitoon erikoistuneilla osastoilla. Pääroolissa on siis jokin sairaus, jonka hoitamiseen osastolla oleva henkilökunta on orientoitunut. Tällöin hoidon tavoitteena on parantaa tämä sairaus tai stabiloida potilaan tila. Siinä samassa yritetään hoitaa kipua, jonka hoitaminen on erikoislääkäreillekin hyvin haastavaa. Kiputyyppejä on erilaisia. On ihmisiä, jotka kärsivät kovista kivuista sanomatta sanaakaan. On ihmisiä, jotka vaativat pieneen kipuun valtavat määrät euforisoivia kipulääkkeitä. Sitten on ihmisiä, jotka sanovat, kun kysytään ja "tyytyvät". Kärsivät hiljaa, jos hoitaja ei ensimmäisenä ole vuoron alkaessa kysymässä kivusta, eivät halua vaivata. Tässä koko ajan se hoitaja yrittää hoitaa samalla viittä monisairasta potilasta, joista jokaisella on jokin syy, miksi on hoidossa erikoissairaanhoidossa. Ei ole helppoa, ei. Kaikkein parhaiten saa apua, kun kertoo kivuista eikä oleta, että toinen tietää. Vaatii lääkityksen vaihtamista, kun se ei auta. 

[/quote]

Olen kuules perehtynyt, kiitos vain. Edelleen vastustan sitä, ettei potilaita auteta sillä tekosyyllä että "he voivat jäädä koukkuun".

[/quote]

Ei ole mitään sellaista tekosyytä. Tuota syytä ei käytetä lähes koskaan. Lääkäreillä on ohjeistuksensa näistä asioista, ei hoitaja tee mitään päätöstä siitä, ketä hoidetaan miten ja ketä ei. Lääkäri sen tekee. 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:09"]

Tietysti kivut pitää ottaa vakavasti. Toiset ihmiset ovat vain niitä, jotka ulvovat ja könkkäävät käytävällä jalkakivusta, mutta pölähtävät illalla sutjakasti korkkareissa vastaan kaupungilla. Tai ambulanssilla tuotu selkäkipuinen poistuu jalan kun kuulee, ettei saa huumausainetta kipuunsa. Sitä kutsutaan kipukäyttäytymiseksi.

Kuuntelu on tärkeää, ja toiset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Hoitaja ei voi eläytyä jokaisen kipuihin. Se johtaisi burn-oittiin alle vuodessa. Empatia on hyvä työväline, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmisten kertoma kannattaa ottaa aivan haudanvakavasti. Tulet urasi aikana huomaamaan, että ihmiset kyllä löytävät niiden ammattilaisten luo, jotka ovat empaattisia ja antavat mieluisat lääkkeet.

[/quote]

Mikä ihmeen kipukäyttäytyminen? Noinko naurattavin ja olemattomin perustein te leimaatte ihmisiä narkomaaneiksi?

[/quote]

En ole tuon ekan viestin kirjoittaja, mutta kerrompa nyt oman kokemuskeni asiasta. Meillä oli yksi potilas joka kiersi lääkäriltä toiselle. Hän kertoi ettei pysty kivun takia kävellä ollenkaan ja siksi liikkui pyörätuolilla. Allergialista oli valehtelematta yli puoli sivua, ainoa kipulääke joka hänelle sopi oli jonkin opiaatti. Kipuyksikön ylilääkäri oli tehnyt tiettyjä hoitolinjauksia potilaan hoidon suhteen, joita ei voitu ohittaa. Kun potilaalle selvisi, että hän ei tule saamaan sitä tiettyä opiaattia hän lähti raivoisasti pois. Ikkunasta nähtiin kuinka hän nosti pyörätuolin autoon kevyesti ja käveli ripeästi kuskin paikalle ja lähti... Tietenkin yksittäistapaus, mutta kolautti oman uskoni potilaisiin joksikin aikaa.

[/quote]

Ei tuon perusteella pidä leimata kaikkia potilaita. Minä oikeasti haluaisin tietää täällä palstailevalta hoitohenkilökunnalta, että miksi te syytätte potilaita väärinkäyttäjiksi niin kevyin perustein?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:22"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[/quote]

Tällä tekosyyllä ollaan sitten auttamatta kärsiviä potilaita...

[/quote]

Juuri tämän vuoksi tällaista asiaa on turha puida maallikoiden kanssa. Mitä jos perehtyisit kivunhoitoon hieman enemmän? Se on todella monisyinen tapahtumasarja, joka alkaa ihan siitä, että lähes kaikki kipupotilaat ovat hoidettavissa muilla osastoilla kuin kivun hoitoon erikoistuneilla osastoilla. Pääroolissa on siis jokin sairaus, jonka hoitamiseen osastolla oleva henkilökunta on orientoitunut. Tällöin hoidon tavoitteena on parantaa tämä sairaus tai stabiloida potilaan tila. Siinä samassa yritetään hoitaa kipua, jonka hoitaminen on erikoislääkäreillekin hyvin haastavaa. Kiputyyppejä on erilaisia. On ihmisiä, jotka kärsivät kovista kivuista sanomatta sanaakaan. On ihmisiä, jotka vaativat pieneen kipuun valtavat määrät euforisoivia kipulääkkeitä. Sitten on ihmisiä, jotka sanovat, kun kysytään ja "tyytyvät". Kärsivät hiljaa, jos hoitaja ei ensimmäisenä ole vuoron alkaessa kysymässä kivusta, eivät halua vaivata. Tässä koko ajan se hoitaja yrittää hoitaa samalla viittä monisairasta potilasta, joista jokaisella on jokin syy, miksi on hoidossa erikoissairaanhoidossa. Ei ole helppoa, ei. Kaikkein parhaiten saa apua, kun kertoo kivuista eikä oleta, että toinen tietää. Vaatii lääkityksen vaihtamista, kun se ei auta. 

[/quote]

Ei ole myöskään oikein vastuuttaa hoitajaa siitä omasta kivusta. Kyllä, hoitaja voi parhaimmassa tilanteessa olla välittäjänä potilaan ja lääkärin välillä. Kyllä, hoitaja voi kysellä puolen tunnin välein lääkkeen vastetta ja soittaa lääkärille annoksen muuttamiseksi. Mutta kyllä, hoitajilla on useita potilaita ja työ on erittäin kiireistä, ja vaativaa. Hoitaja ei aina repeä joka paikkaan, eikä sen paremmin hoitajalla kuin lääkärillä ole mahdollista olla ajatustenlukija. Lääkärillä on lääkkeemääräämisoikeus ja JOKAINEN potilas on tekemisissä lääkärin kanssa sairaalassa. Pyytäkää siltä lääkäriltä lisää kipulääkettä, jos hoitaja ei kivusta muista kysyä. Pyytäkää hoitajaa soittamaan lääkärille ja vaihtamaan lääke, älkää istuko odottamassa passiivisesti. Hoitaja kyllä seuraa potilaan tilaa, mutta hoitajalla EI ole vastuuta potilaan kivunhoidosta muuten kuin toteuttamalla lääkärin määräyksiä. 

[/quote]

Minulla on kokemusta, että hoitaja ei antanut kipulääkkeitä vastoin lääkärin määräystä. Mikä selittää tämän?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[/quote]

Tällä tekosyyllä ollaan sitten auttamatta kärsiviä potilaita...

[/quote]

Juuri tämän vuoksi tällaista asiaa on turha puida maallikoiden kanssa. Mitä jos perehtyisit kivunhoitoon hieman enemmän? Se on todella monisyinen tapahtumasarja, joka alkaa ihan siitä, että lähes kaikki kipupotilaat ovat hoidettavissa muilla osastoilla kuin kivun hoitoon erikoistuneilla osastoilla. Pääroolissa on siis jokin sairaus, jonka hoitamiseen osastolla oleva henkilökunta on orientoitunut. Tällöin hoidon tavoitteena on parantaa tämä sairaus tai stabiloida potilaan tila. Siinä samassa yritetään hoitaa kipua, jonka hoitaminen on erikoislääkäreillekin hyvin haastavaa. Kiputyyppejä on erilaisia. On ihmisiä, jotka kärsivät kovista kivuista sanomatta sanaakaan. On ihmisiä, jotka vaativat pieneen kipuun valtavat määrät euforisoivia kipulääkkeitä. Sitten on ihmisiä, jotka sanovat, kun kysytään ja "tyytyvät". Kärsivät hiljaa, jos hoitaja ei ensimmäisenä ole vuoron alkaessa kysymässä kivusta, eivät halua vaivata. Tässä koko ajan se hoitaja yrittää hoitaa samalla viittä monisairasta potilasta, joista jokaisella on jokin syy, miksi on hoidossa erikoissairaanhoidossa. Ei ole helppoa, ei. Kaikkein parhaiten saa apua, kun kertoo kivuista eikä oleta, että toinen tietää. Vaatii lääkityksen vaihtamista, kun se ei auta. 

[/quote]

Olen kuules perehtynyt, kiitos vain. Edelleen vastustan sitä, ettei potilaita auteta sillä tekosyyllä että "he voivat jäädä koukkuun".

[/quote]

Ei ole mitään sellaista tekosyytä. Tuota syytä ei käytetä lähes koskaan. Lääkäreillä on ohjeistuksensa näistä asioista, ei hoitaja tee mitään päätöstä siitä, ketä hoidetaan miten ja ketä ei. Lääkäri sen tekee. 

[/quote]

Kyllä tuommoinen tekosyy on kuultu aivan liian usein. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:04"]

Huhhuh, toivottavasti tähän osa tähän keskusteluun osallistuneista hoitoalan asiantuntijoina esiintyvistä henkilöistä ovat vähemmistössä mielipiteineen. Aika synkkää kuvaa maalaatte, saa kuvan, että terveydenhuollon suurin asiakasryhmä ovat narkkarit, joiden tarkoitus on vain viihdekäyttää haluamiaan pkv-lääkeitä. :/ 

Potilaiden ei-perusteltavissaolevien lääkekoukkujen syntymisen mahdollistavat monesti lääkärit, jotka tekevät työnsä huonosti. Jos potilas on käyttänyt kipulääkkeitä lääkärin ohjeiden mukaisesti ja lääkekoukku on päässyt syntymään, niin onko syy pelkästään potilaan? Tietysti on ihmisiä, jotka laukkaavat tohtorilta toiselle ja käyttävät lääkeitä ohjeiden vastaisesti, mutta moni koukuttuu sillä ohjeenmukaisella annostuksellakin. Miten tällaista ihmistä auttaa se, että hänet leimataan narkkariksi tai turhanvalittajaksi?

Itselläni ei juurikaan ole kokemusta fyysisestä kivusta, mutta psyykkisistä ongelmista senkin edestä. On vittumaista, kun ensimmäinen lääkäri kotiuttaa suljetulta osastolta rauhoittavien avulla ja seuraava lääkäri syyllistää minua niiden käytöstä, vaikka käytinkin niitä tasan tarkkaan ensimmäisen lääkärin ohjeiden mukaisesti. Mitä minä tein väärin? Mitään koukkua ei syntynyt, suurin osa niistä lääkeistä on edelleen käyttämättä. Osa lääkäreistä on taas ollut hyvinkin asiallisia lääkkeistä keskusteltaessa, joilloin itselleni on jäänyt olo, että myös omalla kokemuksellani omasta voinnistani on painoarvoa. Se sitouttaa hoitoon aivan eri tavalla kuin syyllistäminen ja vittuilu.

[/quote]

Ei se totuus aivan noin synkkä ole. Kyllä vahvojen kipulääkkeiden käyttäjissä on myös paljon asiallisia ihmisiä, mutta ikävä kyllä iso asiakasryhmä ovat myös ne "narkkarit". Päihdeongelmat ovat valitettavan yleisiä, ja sen vuoksi hälytyskellot kilkattavat, jos nuori ihminen syö syöpälääkkeitä selkäkipuihin ja epämääräisiin "hermosärkyihin".

[/quote]

Tajuatteko te terveydenhuollon ammattilaiset oikeasti, miten loukkaavaa aiheeton epäileminen on?

Minä olen nuori ihminen, mutta syön "syöpälääkkeitä" selkä- ja niskakipuhin. Olin 13 vuotta sitten pahassa kolarissa, missä sain aivovaurion lisäksi mm. vaikean niska- ja selkävamman. Näytän päällepäin ns. normaalilta. 

Tämä keskustelu kyllä murentaa viimeisenkin luoton eettiseen ja oikeudenmukaiseen terveydenhuoltoon :8

Ja alapeukkuja tietysti sataa, koska eiväthän nämä ns. ammattilaiset kestä aiheellista kritiikkiä.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[/quote]

Tällä tekosyyllä ollaan sitten auttamatta kärsiviä potilaita...

[/quote]

Juuri tämän vuoksi tällaista asiaa on turha puida maallikoiden kanssa. Mitä jos perehtyisit kivunhoitoon hieman enemmän? Se on todella monisyinen tapahtumasarja, joka alkaa ihan siitä, että lähes kaikki kipupotilaat ovat hoidettavissa muilla osastoilla kuin kivun hoitoon erikoistuneilla osastoilla. Pääroolissa on siis jokin sairaus, jonka hoitamiseen osastolla oleva henkilökunta on orientoitunut. Tällöin hoidon tavoitteena on parantaa tämä sairaus tai stabiloida potilaan tila. Siinä samassa yritetään hoitaa kipua, jonka hoitaminen on erikoislääkäreillekin hyvin haastavaa. Kiputyyppejä on erilaisia. On ihmisiä, jotka kärsivät kovista kivuista sanomatta sanaakaan. On ihmisiä, jotka vaativat pieneen kipuun valtavat määrät euforisoivia kipulääkkeitä. Sitten on ihmisiä, jotka sanovat, kun kysytään ja "tyytyvät". Kärsivät hiljaa, jos hoitaja ei ensimmäisenä ole vuoron alkaessa kysymässä kivusta, eivät halua vaivata. Tässä koko ajan se hoitaja yrittää hoitaa samalla viittä monisairasta potilasta, joista jokaisella on jokin syy, miksi on hoidossa erikoissairaanhoidossa. Ei ole helppoa, ei. Kaikkein parhaiten saa apua, kun kertoo kivuista eikä oleta, että toinen tietää. Vaatii lääkityksen vaihtamista, kun se ei auta. 

[/quote]

Olen kuules perehtynyt, kiitos vain. Edelleen vastustan sitä, ettei potilaita auteta sillä tekosyyllä että "he voivat jäädä koukkuun".

[/quote]

Ei ole mitään sellaista tekosyytä. Tuota syytä ei käytetä lähes koskaan. Lääkäreillä on ohjeistuksensa näistä asioista, ei hoitaja tee mitään päätöstä siitä, ketä hoidetaan miten ja ketä ei. Lääkäri sen tekee. 

[/quote]

Kyllä tuommoinen tekosyy on kuultu aivan liian usein. 

[/quote]

Ihan turha lähteä kiistelemään teidän kanssanne. Puhun yleisellä tasolla hoitotyön haasteista ja toinen jankuttaa naapurin Mikkopetterin serkun kokemuksista. Hoitaja ei määrää kipulääkkeitä ja hän toimii lääkärin ohjeiden mukaisesti jakaessaan lääkkeitä. I rest my case. 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:09"]

Tietysti kivut pitää ottaa vakavasti. Toiset ihmiset ovat vain niitä, jotka ulvovat ja könkkäävät käytävällä jalkakivusta, mutta pölähtävät illalla sutjakasti korkkareissa vastaan kaupungilla. Tai ambulanssilla tuotu selkäkipuinen poistuu jalan kun kuulee, ettei saa huumausainetta kipuunsa. Sitä kutsutaan kipukäyttäytymiseksi.

Kuuntelu on tärkeää, ja toiset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Hoitaja ei voi eläytyä jokaisen kipuihin. Se johtaisi burn-oittiin alle vuodessa. Empatia on hyvä työväline, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmisten kertoma kannattaa ottaa aivan haudanvakavasti. Tulet urasi aikana huomaamaan, että ihmiset kyllä löytävät niiden ammattilaisten luo, jotka ovat empaattisia ja antavat mieluisat lääkkeet.

[/quote]  Minullakin on tiedossa kaksi yksityistä lääkäriä, joilta saa kipuihinsa herkästi lääkkeitä. Vaikka tätä ei haluttaisi uskoa, niin ihan tavalliset ihmiset ovat lääkekoukussa. Työkaveri yritti vieroittauta tramalista ja oli todella vaikeaa ja lopulta jäi pitkälle saikulle, koska ei vain voinut kulkea töissä.

Yllättävän paljon on viihdekäyttäjiä ihan tavallisten ihmisten joukossa. Jopa ihan tavalliseen panacodiin jää ihmisiä koukkuun.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[/quote]

Tällä tekosyyllä ollaan sitten auttamatta kärsiviä potilaita...

[/quote]

Juuri tämän vuoksi tällaista asiaa on turha puida maallikoiden kanssa. Mitä jos perehtyisit kivunhoitoon hieman enemmän? Se on todella monisyinen tapahtumasarja, joka alkaa ihan siitä, että lähes kaikki kipupotilaat ovat hoidettavissa muilla osastoilla kuin kivun hoitoon erikoistuneilla osastoilla. Pääroolissa on siis jokin sairaus, jonka hoitamiseen osastolla oleva henkilökunta on orientoitunut. Tällöin hoidon tavoitteena on parantaa tämä sairaus tai stabiloida potilaan tila. Siinä samassa yritetään hoitaa kipua, jonka hoitaminen on erikoislääkäreillekin hyvin haastavaa. Kiputyyppejä on erilaisia. On ihmisiä, jotka kärsivät kovista kivuista sanomatta sanaakaan. On ihmisiä, jotka vaativat pieneen kipuun valtavat määrät euforisoivia kipulääkkeitä. Sitten on ihmisiä, jotka sanovat, kun kysytään ja "tyytyvät". Kärsivät hiljaa, jos hoitaja ei ensimmäisenä ole vuoron alkaessa kysymässä kivusta, eivät halua vaivata. Tässä koko ajan se hoitaja yrittää hoitaa samalla viittä monisairasta potilasta, joista jokaisella on jokin syy, miksi on hoidossa erikoissairaanhoidossa. Ei ole helppoa, ei. Kaikkein parhaiten saa apua, kun kertoo kivuista eikä oleta, että toinen tietää. Vaatii lääkityksen vaihtamista, kun se ei auta. 

[/quote]

Olen kuules perehtynyt, kiitos vain. Edelleen vastustan sitä, ettei potilaita auteta sillä tekosyyllä että "he voivat jäädä koukkuun".

[/quote]

Ei ole mitään sellaista tekosyytä. Tuota syytä ei käytetä lähes koskaan. Lääkäreillä on ohjeistuksensa näistä asioista, ei hoitaja tee mitään päätöstä siitä, ketä hoidetaan miten ja ketä ei. Lääkäri sen tekee. 

[/quote]

Kyllä tuommoinen tekosyy on kuultu aivan liian usein. 

[/quote]

Ihan turha lähteä kiistelemään teidän kanssanne. Puhun yleisellä tasolla hoitotyön haasteista ja toinen jankuttaa naapurin Mikkopetterin serkun kokemuksista. Hoitaja ei määrää kipulääkkeitä ja hän toimii lääkärin ohjeiden mukaisesti jakaessaan lääkkeitä. I rest my case. 

[/quote]

Niinhän tässä keskustelussa puhutaan HOITOALAN ammattilaisista, jotka vähättelevät potilaiden kipua. Sekä lääkäreistä ja hoitajista. Taisi kolahtaa.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:34"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:09"]

Tietysti kivut pitää ottaa vakavasti. Toiset ihmiset ovat vain niitä, jotka ulvovat ja könkkäävät käytävällä jalkakivusta, mutta pölähtävät illalla sutjakasti korkkareissa vastaan kaupungilla. Tai ambulanssilla tuotu selkäkipuinen poistuu jalan kun kuulee, ettei saa huumausainetta kipuunsa. Sitä kutsutaan kipukäyttäytymiseksi.

Kuuntelu on tärkeää, ja toiset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Hoitaja ei voi eläytyä jokaisen kipuihin. Se johtaisi burn-oittiin alle vuodessa. Empatia on hyvä työväline, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmisten kertoma kannattaa ottaa aivan haudanvakavasti. Tulet urasi aikana huomaamaan, että ihmiset kyllä löytävät niiden ammattilaisten luo, jotka ovat empaattisia ja antavat mieluisat lääkkeet.

[/quote]  Minullakin on tiedossa kaksi yksityistä lääkäriä, joilta saa kipuihinsa herkästi lääkkeitä. Vaikka tätä ei haluttaisi uskoa, niin ihan tavalliset ihmiset ovat lääkekoukussa. Työkaveri yritti vieroittauta tramalista ja oli todella vaikeaa ja lopulta jäi pitkälle saikulle, koska ei vain voinut kulkea töissä.

Yllättävän paljon on viihdekäyttäjiä ihan tavallisten ihmisten joukossa. Jopa ihan tavalliseen panacodiin jää ihmisiä koukkuun.

[/quote]

Paljon enemmän on kuule potilaita, jotka ei saa apua kipuihinsa, kuin väärinkäyttäjiä. Älkää olko hysteerisiä, vaan auttakaa ihmisiä. Se on teidän työtä.

Minun täytyy kiittää hoitajia. Olen ollut muutaman kerran sairaalassa. Isojakin leikkauksia kaksi. Lisäksi nielurisat ja yksi pienempi leikkaus.

Aina olen saanut kipulääkkeitä hyvin. Ikinä ei ole tarvinnut kivuissa maata. On kyllä kysytty kipulääkehistoria, mutta ei olisi tullut mieleenikään loukkaantua siitä. Selitin asiallisesti, että olen syönyt tramalia ja sirdaludia ja norflexiä perusburanan päälle. Siitä oli helpompi suunnitella kivunhoito sen jälkeen.

Kun loukkasin itseni ja odotin leikkausta isoissa tuskissa, soitin kelloa ja kerroin, että nyt sattuu aivan jumalattomasti. Sain piikin ja kahdessa sekunnissa tulvahti outo olo ja kipu lakkasi. Meni kyllä melkein tajukin.Mutta kipua ei tuntunut enää. 

Joten itse olen kyllä saanut erittäin hyvää hoitoa, joten kiitos siitä ja muutenkin hyvästä hoidosta. Ystävällisiä hoitajia olen kohdannut vuosien varrella. Joku on hiljaisempi ja tylympi, joku nauravampi ja aurinkoisempi. Mutta työnsä on jokainen tehnyt.

Hyvä että näistä puhutaan. Paljon kuitenkin on kertomuksia, miten kipulääkkeitä pantataan sairaaloissa.

Itsellänikin on tällainen kokemus. Ja olin silloin lapsi, muistaakseni 8 - vuotias. Olin ollut leikkauksessa ja kipulääkettä oli totta kai annettava. Jossain vaiheessa sitten aloin saada lisää kipuja ja leikkaushaavaan sattui. Äiti kävi totta kai heti pyytämässä hoitajilta, että josko voisin lisää kipulääkettä.

Ei saatu. Jouduin kestämään vielä. Puolen tunnin päästä kärvistelin vielä pahemmin ja äiti kävi taas sanomassa, että nyt pitäisi kyllä lapsen saada kipulääkettä, alkaa olla sen verran kovat kivut.

Luvattiin, että tuodaan kun keritään. No, tunti siinä varmaan taas vierähti, en muista enää tarkkaan. Lopulta sitten äiti saapasteli vittuuntuneena hoitajien taukotilaan ärähtämään, nyt perkele lapsi on kärvistellyt tuskissaan jo muutaman tunnin, nyt joku antamaan sitä lääkettä.

Sen jälkeen vasta sain lääkkeen.

Kipu on aika moniulotteinen juttu. Akuuttia kipua on yleensä helppo hoitaa. En sano, että se toteutuu aina paremmin kuin pitäaikaisen kivun hoito, mutta yleensä näin on. Kroonikot ovat oma ryhmänsä. Yleensä heillä on taustallaan traumoja, persoonallisuusongelmia, päihteitä. Ei aina, mutta todella usein kuitenkin. Se, että nuori ihminen käyttää paljon lääkkeitä, on aina vähän epäilyttävää. Kroonisen kivun hoidossa ei tulisi käyttää minkäänlaisia huumausainetta. Jotkut tietysti napsivat vuosia jotain kodeiinipohjaisia lääkkeitä, tramadolia tai vahvempiakin pillereitä. Kipuun tulee suhtautua vakavasti, mutta on ikävä tosiasia, että noin 80% nuorista voimakkaita kipulääkkeitä käyttävistä asiakkaista pilaa sen 20%:n maineen.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:34"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:09"]

Tietysti kivut pitää ottaa vakavasti. Toiset ihmiset ovat vain niitä, jotka ulvovat ja könkkäävät käytävällä jalkakivusta, mutta pölähtävät illalla sutjakasti korkkareissa vastaan kaupungilla. Tai ambulanssilla tuotu selkäkipuinen poistuu jalan kun kuulee, ettei saa huumausainetta kipuunsa. Sitä kutsutaan kipukäyttäytymiseksi.

Kuuntelu on tärkeää, ja toiset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Hoitaja ei voi eläytyä jokaisen kipuihin. Se johtaisi burn-oittiin alle vuodessa. Empatia on hyvä työväline, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmisten kertoma kannattaa ottaa aivan haudanvakavasti. Tulet urasi aikana huomaamaan, että ihmiset kyllä löytävät niiden ammattilaisten luo, jotka ovat empaattisia ja antavat mieluisat lääkkeet.

[/quote]  Minullakin on tiedossa kaksi yksityistä lääkäriä, joilta saa kipuihinsa herkästi lääkkeitä. Vaikka tätä ei haluttaisi uskoa, niin ihan tavalliset ihmiset ovat lääkekoukussa. Työkaveri yritti vieroittauta tramalista ja oli todella vaikeaa ja lopulta jäi pitkälle saikulle, koska ei vain voinut kulkea töissä.

Yllättävän paljon on viihdekäyttäjiä ihan tavallisten ihmisten joukossa. Jopa ihan tavalliseen panacodiin jää ihmisiä koukkuun.

[/quote]

Paljon enemmän on kuule potilaita, jotka ei saa apua kipuihinsa, kuin väärinkäyttäjiä. Älkää olko hysteerisiä, vaan auttakaa ihmisiä. Se on teidän työtä.

[/quote]

Kyllä maallikkona koen, että suurin osa saa apua. En tunne yhtään ihmistä oikeassa elämässä, joka ei olisi saanut apua kipuihinsa. Mutta nettipalstalla aina näitä on pilvin pimein