Miten puuttua hoitoalalla potilaiden kipua vähättelevään käytökseen?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 17:28"]

Minä olen aina saanut todella hyvin kipulääkkeitä. Mutta minulla ei ole lääkkeidenväärinkäyttötaustaa. Se todellakin vaikuttaa siihen, paljon lääkkeitä määrätään.

Toinen asia on se, että jos et ilmaise kipuasi millään, ei hoitaja voi sitä arvata. Minulta esim. on kysytty, että arvioi kipua asteikolla. Sen mukaan lääkkeet määrätään.

Jos osastolla kaikilla on jo maksimimäärät kipulääkkeitä, se ei ole enää hoitajan päätettävissä. Hän ei voi mennä lääkekaapille hakemaan kaikkea kivaa nappia potilaalle. Ne päätökset tekee lääkäri ja jos lääkäri katsoo, että lisäkipulääke on vahingoksi potilaalle, sitä ei anneta.

Jotkut ihmiset luulevat, että buranaakin voi napsia määrättömiä määriä. Siihen päälle panadolit ja otetaanpa vielä tiota finrexiniä, kun se on niin hyvää ja sitten nuo lääkärin määräämät panacodit ja tramalit päälle.

[/quote]

Kuules, minulla ei ole minkäänlaista lääkkeidenkäyttötaustaa. Arvioin kivun määräksi 10, se oli todellakin sietämätöntä. En silti saanut riittävää apua. On todella vaarallista, jos ihmisiä aletaan syytellä väärinkäyttäjiksi pelkästään kipulääkkeen pyytämisen perusteella. Ei niin saa tehdä ilman todisteita. Kyseessä on muuten kunnianloukkaus.

[/quote] Kyllä kysytään ihan ilman kunnianloukkausta (voi jeesus näitä hysteerikkoja) kipulääkkeiden käyttö. Ihan senkin takia, että löydetään lääke mikä on sinulla aiemmin vaikuttanut särkyyn. Toiseksi se, että voidaan hahmoittaa kokonaistilannetta. Eli jos olet vedellyt dolania päivittäin, voidaan olettaa, että sinuun ei stten normipadadol auta. Koska morfiinijohdannainen ei ole s

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 17:40"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 17:28"]

Minä olen aina saanut todella hyvin kipulääkkeitä. Mutta minulla ei ole lääkkeidenväärinkäyttötaustaa. Se todellakin vaikuttaa siihen, paljon lääkkeitä määrätään.

Toinen asia on se, että jos et ilmaise kipuasi millään, ei hoitaja voi sitä arvata. Minulta esim. on kysytty, että arvioi kipua asteikolla. Sen mukaan lääkkeet määrätään.

Jos osastolla kaikilla on jo maksimimäärät kipulääkkeitä, se ei ole enää hoitajan päätettävissä. Hän ei voi mennä lääkekaapille hakemaan kaikkea kivaa nappia potilaalle. Ne päätökset tekee lääkäri ja jos lääkäri katsoo, että lisäkipulääke on vahingoksi potilaalle, sitä ei anneta.

Jotkut ihmiset luulevat, että buranaakin voi napsia määrättömiä määriä. Siihen päälle panadolit ja otetaanpa vielä tiota finrexiniä, kun se on niin hyvää ja sitten nuo lääkärin määräämät panacodit ja tramalit päälle.

[/quote]

Minullakaan ei ole lääkkeiden väärinkäyttötaustaa, enkä silti ole saanut riittävää kivunlievitystä pyytämällä. Sepä olisikin näppärää kun voisivat tarkistaa kenellä on lääkkeiden väärinkäyttötausta, niin ei tarvitsisi kaikkia epäillä. En kyllä ymmärrä mitä lääkkeiden väärinkäyttöä voi muutenkaan tulla siitä että annetaan muutaman sairaalapäivän aikana tarkasti valvotuissa oloissa jotain lääkettä. Ja on sekin nyt oikeastaan aika kammottavaa, että jos olisi käyttänyt lääkkeitä joskus väärin, niin siitä rangaistaisiin sitten myöhemmin sillä että kipua ei hoideta. Ihmisiä kai ne nyt on narkitkin.

[/quote] Kerro tarkemmin tapauksestasi. Sillä iltasanomat ja muut ovat täynnä kaltaisiasi huutajia, jotka huutavat, että minä en saanut ja en saanut hoitoa ja en saanut lääkettä. Kun aletaan penkomaan tarpeeksi, löytyy monia syitä, miksi ei ole määrättömästi lääkkeitä annettu.

Usein jonkin leikkauksen jälkeen lääkärit kirjoittavat valmiiksi määräyksen, mitä lääkkeitä saa antaa. Niissä on määrät, mitä elimistö kestää ja mitä voi antaa. Hoitaja ei voi mennä hakemaan lääkekaapilta ihan mielivaltaisesti lisää pillereitä. 

Kerroitko selkeästi, että kipulääkityksesi ei riitä. Tämä on yksi syy, miksi lääkettä ei saa lisää. Kun panadolilla yleensä aloitetaan, vouhkaaja ei pyydä lisää, vaan marttyyrina murjottaa, että en saanut lisää, mutta ei aukaise suutaan. Sitten eri palstoilla huudetaan, että minä en saanut sitä ja tätä.

[/quote]

No minun tapauksessani ei varmaankaan löydy mitään järkevää syytä. Sain Tramalia synnytyksen jälkeen, mutta vasta sen jälkeen kun minut oli lähetetty kertaalleen kotiin ja neuvolan terveydenhoitaja oli käynyt meillä kotona katsomassa miten en pääse jalkeille sängystä kipujen takia ja lähettänyt minut takaisin sairaalaan. Järjettömät kivut kestivät viikon ennen kuin sain vahvempaa lääkettä.

Synnytykseni oli sillä tavalla normaali, että päälle päin ei näkynyt mitään mikä olisi voinut aiheuttaa niin hirveää kipua. Myöhemmin todettiin että ehkä joku vaurioitunut hermo, mutta varmaa syytä kipuihin ei koskaan löytynyt. Pyysin sairaalassa synnytyksen jälkeisinä päivinä useaan kertaan lisää kipulääkettä, sekä hoitajilta että lääkäreiltä, mutta leviteltiin vain käsiä. Eräs hoitaja alkoi kyselemään, minkä verran yleensä otan särkylääkkeitä (eli siis epäili väärinkäyttöä. Normaalisti käytän yhden 400 buranan menkkojen ensimmäisenä päivänä, siinäpä se.) Minusta tuo oli todella loukkaavaa. Maitoa minulta ei tullut, todennäköisesti kipujen takia.

Jos sinäkin olet joku joka työskentelee hoitoalalla, niin olisiko mahdollista ottaa kritiikkiä vastaan, ilman siilipuolustusta ja potilaan epäilemistä? Nämä omat kokemukset on sillä tavalla henkilökohtaisia, ettei oikeastaan tunnu kivalta näistä kirjoittaa tänne, mutta menköön nyt.

[/quote]  en työskentele hoitoalalla, mutta usein näissä huutamistapauksissa on taustalla ihan jotain muuta. 

Eli tapauksessasi ei tiedetty,mistä kipu johtuu. Kukaan ei voinut päällepäin nähdä, että sinulla on joku hermovamma, mikä ei koskaan edes selvinnyt. Joten sellaista kipua on hyvin vaikea hoitaa. Tramal on jo aika tuhti kipulääke, mitä syötetään esim. välilevyn pullistumasta johtuvaan hermokanavan ahtaumaan. Joten mielestäni olet saanut jo aika hyvän lääkityksen. Hermosärkyyn ei välttämättä ole olemassa edes sellaista kipulääkettä, joka poistaa sen. Itse olen kärsinyt hermosäryistä jossain vaiheessa elämääni ja kokeiltiin lyricat ja siihen mielialalääkkeet yms. ja kipu ei täysin poistunut.

Joten voin olettaa, että sinulla on ollut jo voimakas kipulääkitys, mutta syytä ei ole löytynyt. Olet vastasyntyneen lapsen äiti, joten asiallista on kysyä kipulääketaustasi, miksi tramal, mikä on morfiinijohdannainen ei auta.

Joskus vain sekin on hyväksyttävä, että kaikkea kipua ei saa ikinä pois. Olit pienen vauvan äiti, joten ratkaisu varmaan tehtiin sen perusteella, että sinua ei voitu huumata täysin ja panna kotiin vauvan kanssa. Jos kykenit kuitenkin toimimaan normaalisti, on oletettu, että kipulääkitys riittää.

Voin kuvitella, että hoitajat ovat vaikeassa tilanteessa, jos lääkitys on jo huipussaan ja potilas valittaa silti kipua. Varsinkin jos syytä ei löydy. Erittäin hankalaa on löytää syytä, jos se on vissiin joku hermo, joka kai vaurioitui synnytyksessä.

[/quote]

Ilmaisin itseäni vähän epäselvästi. En siis saanut Tramalia heti, vaan ensin annettiin viikko buranaa ja panadolia. Tuon ensimmäisen viikon aikana en pystynyt hoitamaan vauvaa, mikä oli kyllä oma episodinsa. Onneksi vauvalla oli ja on isäkin. Vauvahan täytyy synnärillä hoitaa aika lailla itse, sitäkin paheksutaan jos pyytää apua vauvan hoidossa.

- tiukempi karsinta ja hakijan taustojen selvitys hakuvaiheessa (ei mt-ongelmaisia, koulukiusaajia, alkoholisteja, narkkeja yms.)

- paremmat palkat ja työolot

- enemmän pätevää henkilökuntaa, etenkin vanhuspuolella yhdellä työntekijällä on usein liikaa potilaita ja työntekijällä ei välttämättä mitään sote-koulutusta

Miten toimitaan silloin, jos asukas valittaa kipua ja olet lähihoitaja jolla ei ole lääkelupia, paikan sairaanhoitajat ovat saikulla? Hyssyttelet ja yrität rauhoitella asukasta. Kukaan ei auta eikä ole kiinnostunut asiasta. Palvelutalon arkipäivää.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 17:28"]

Minä olen aina saanut todella hyvin kipulääkkeitä. Mutta minulla ei ole lääkkeidenväärinkäyttötaustaa. Se todellakin vaikuttaa siihen, paljon lääkkeitä määrätään.

Toinen asia on se, että jos et ilmaise kipuasi millään, ei hoitaja voi sitä arvata. Minulta esim. on kysytty, että arvioi kipua asteikolla. Sen mukaan lääkkeet määrätään.

Jos osastolla kaikilla on jo maksimimäärät kipulääkkeitä, se ei ole enää hoitajan päätettävissä. Hän ei voi mennä lääkekaapille hakemaan kaikkea kivaa nappia potilaalle. Ne päätökset tekee lääkäri ja jos lääkäri katsoo, että lisäkipulääke on vahingoksi potilaalle, sitä ei anneta.

Jotkut ihmiset luulevat, että buranaakin voi napsia määrättömiä määriä. Siihen päälle panadolit ja otetaanpa vielä tiota finrexiniä, kun se on niin hyvää ja sitten nuo lääkärin määräämät panacodit ja tramalit päälle.

[/quote]

Kuules, minulla ei ole minkäänlaista lääkkeidenkäyttötaustaa. Arvioin kivun määräksi 10, se oli todellakin sietämätöntä. En silti saanut riittävää apua. On todella vaarallista, jos ihmisiä aletaan syytellä väärinkäyttäjiksi pelkästään kipulääkkeen pyytämisen perusteella. Ei niin saa tehdä ilman todisteita. Kyseessä on muuten kunnianloukkaus.

[/quote] Kyllä kysytään ihan ilman kunnianloukkausta (voi jeesus näitä hysteerikkoja) kipulääkkeiden käyttö. Ihan senkin takia, että löydetään lääke mikä on sinulla aiemmin vaikuttanut särkyyn. Toiseksi se, että voidaan hahmoittaa kokonaistilannetta. Eli jos olet vedellyt dolania päivittäin, voidaan olettaa, että sinuun ei stten normipadadol auta. Koska morfiinijohdannainen ei ole s

[/quote]

Itse olet hysteerikko. Kipulääkityksestä kysyminen on kyllä normaalia, mutta narkkariksi leimaaminen vailla todisteita tai aiheettomien epäilyjen kirjaaminen potilastietoihin (niin kuin tässäkin ketjussa on mainittu) ei ole.

Kyllä se vaan on niin että hoitajien palkkoja pitäisi nostaa ja paljon jos tahtoo että henkilökunta motivoituu hoitamaan "paremmin".Oleppa Ap alalla ainakin 10v niillä palkoilla ja tule sitten avautumaan.
En tarkoita nyt että hoitajien kuuluisi tehdä vähemmän potilaiden eteen mutta ei sillä liksalla kyllä motivoidu tekemään yhtään vaadittua enempää.
Ja turha vedota että miksi sitten on tällä alalla kun jonkunhan se on hoidettava ja harvalle se oikeasti on mikään kutsumusala.
Koskee ihan kaikkia aloja, töitä täällä vaan on tehtävä elääkseen ja minä ainakin teen minulle osoitet tehtävät enkä yhtään sen enempää ellei siitä makseta extraa, minun työnkuvaukseen ei kuulu potilaiden hierominen tai juttutuokion ylläpitäminen kun on myös päivän aikana montakymmentä muuta potilasta hoidettava.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:43"]

Kyllä se vaan on niin että hoitajien palkkoja pitäisi nostaa ja paljon jos tahtoo että henkilökunta motivoituu hoitamaan "paremmin".Oleppa Ap alalla ainakin 10v niillä palkoilla ja tule sitten avautumaan. En tarkoita nyt että hoitajien kuuluisi tehdä vähemmän potilaiden eteen mutta ei sillä liksalla kyllä motivoidu tekemään yhtään vaadittua enempää. Ja turha vedota että miksi sitten on tällä alalla kun jonkunhan se on hoidettava ja harvalle se oikeasti on mikään kutsumusala. Koskee ihan kaikkia aloja, töitä täällä vaan on tehtävä elääkseen ja minä ainakin teen minulle osoitet tehtävät enkä yhtään sen enempää ellei siitä makseta extraa, minun työnkuvaukseen ei kuulu potilaiden hierominen tai juttutuokion ylläpitäminen kun on myös päivän aikana montakymmentä muuta potilasta hoidettava.

[/quote]

Suurin osa hoitajista saa ihan liikaa palkkaa, kun eivät hoida edes perustehtäviään kunnolla. Palkka ammattitaidon mukaan.

Hoitohenkilökunnalle muuten tiedoksi, että me sairaalan ulkopuolisessa maailmassa ei oikein käsitetä miten hierarkkinen laitos jokin sairaala on. Että kunnioitetaan siinä määrin jotain ylempää esim. lääkäriä, että hänelle ei edes kerrota asioita (ettei häirittäisi tai jotain?). Se ei myöskään näin potilaan näkökulmasta ole mitenkään selvää kuka on lähihoitaja, kuka sairaanhoitaja, kuka joku kuntoterapeutti mikä lie, kuka terveydenhoitaja ja mitkä näiden kaikkien työnkuvat on ja mitä lupia heillä ja mitä he voivat tehdä. Siinä sängyn vieressä vaan käy kääntymässä vähän kaiken näköstä ja sitä yrittää jokaiselle kertoa mikä on hätänä ja toivoo että se viesti menis eteen päin.

Miten toimitaan esim. palvelutalossa, jos lähihoitajilla ei ole lääkelupia ja kaikki luvalliset ovat poissa. Asukas huutaa kipulääkettä, ainut mitä voimme tehdä on rauhoitella asukasta tai antaa listalta mietoa särkylääkettä. Tämä on totta, jätetään vastavalmistuneet keskenään isoon palvelutaloon, huonolla perehdytyksellä. Sanotaan että kyllä te pärjäätte.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:24"]

Mun terminaalivaiheessa syöpää sairastavalle mummolle sanottiin, ettei voi antaa lisää kipulääkitystä, kun voi jäädä riippuvaiseksi.. [/quote]

Tuo on kyllä hoitovirhe. Terminaalivaiheessa ei tunneta mitään rajoja kipulääkkeissä. Itse hoidan myös saattohoitopotilaita ja aina olen kertonut potilaille ja omaisille, että tässä vaiheessa mukava olo on tärkeintä. Kivusta ei pidä kärsiä ja hoitajille tulee aina kertoa jos on kipua. Niin kauan nostetaan lääkitystä, että kipuja ei ole. Monet lääkärit pelkäävät esim. morfiinin antoa liikaa. Pelätään, että sillä aiheutetaan hengityslama potilaalle. Niin kauan kun potilaalla on kipuja ei morkku aiheuta hengityslamaa. 

Usein kipupotilaat suuttuvat kun ehdotan psyk. kontaktia, he kuvittelevat, että en ota kipukokemusta tosissani "se on vaan päässä". Kyllä, uskon täysin, että heillä on kipuja, mutta psyk. ongelmat, kuten masennus ja ahdistus aiheuttavat yllättävän monelle pahojakin fyysisiä oireita. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, jos minulla on stressaava elämäntilanne saan joka puolelle kehoa elohiiriä, lisäksi parestesiat ovat tuttuja minulle... Toiset taas reagoivat kivulla. Monella homma on lähtenyt ihan tavallisesta kipukokemuksesta, sitten kun kipuilu on jatkunut niin se on alkanut ahdsistaa mikä taas lisää ahdistusta ja se kipua, noidankehä on valmis. Usein tämän tyyppinen kipuilu ei edes hoidu kunnolla vaihvoillakaan kipulääkkeillä. Tällaisia potilaita on usein jopa mahdotonta saada täysin kivuttomiksi millään. Vahvojen opiaattien haitat kasvavat pitkässä käytössä ja isoilla annoksilla niin suuriksi, ettei niitä yksikertaisesti voi käyttää. Välillä suorastaan ihmetyttää kun lähes kaikki kipulääkkeet jne on kokeiltu ja siltikään potilas ei suostu edes kokeilemaan psykiatriasta hoitoa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja mielellä on yllättävän suuri vaikutus myös fyysiseen hyvinvoitiin :)

Tunne aloittajan kuvailevan ongelman, mutta tunnen myös niitä potilaita, joilla mikään ei ole koskaan hyvin ja aina on sitä ja aina on tätä ja aina pitäisi saada jotain lääkettä, onneksi näitä on hyvin vähän ja kyllä heiläkin joku "ongelma" on jonka voisi hoitaa. Sitten on niitä, jotka kärsivät hiljaa. Kerran leikkauksessa anestesihoitaja alkoi ihmetellä kun potilas oli niin tuskaisen näkönen. "Onko kaikki hyvin, tuntuuko kipua?" "Ei tunnu" "Onko varma, sä näytät kipeältä?" "Kaikki on jees" hetken kuluttus potilas myönsi, että joo kyllähän tää sattuu. Selvisi, että spinaalipuudutus ei ollut jostain syystä onnistunut ja mitään puudutusta ei ollut. Sujuvasti potilas väitti aika pitkäänkin ettei tunne kipua "Tuntuuko nyt pistosta?" "Ei tunnu.." Noh, äkkiä potilas uneen ja leikkaus jatkui.

Meillä töissä ylilääkäri sanoi, että saattohoidossa pitää olla varovainen kun antaa opiaatteja, ettei tule opiaattien aiheuttamaa hengityslamaa. Onneksi ylilääkäri ei hoida saattohoitopotilaita. Onks sillä hengityslamalla enää mitään väliä siinä vaiheessa, parempi ettei ole kipua. Ja nuoret lääkärit voi olla tosi varovaisia vahvojen kipulääkkeiden kanssa.
Mutta, ihan kotona jos on hankalaa kipua, kannattaa kokeilla Burana 800 (eli 2 kpl 400) 4 kertaa päivässä ja 1g Panadolia 4 kertaa päivässä. Sillä pärjää normikivun kanssa jo pitkälle.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 16:29"]

Todella kivualiaan potilaan tunnistaa kyllä. 

[/quote]

Minun kipuja ei ainakaan tunnistettu, kun yritin kävellen ja eri venyttelyillä saada kivut vähenemään. En huutanut yhtään, irvistin joka liikkeestäni hiljaa itsekseni ja yritin etsiä asentoa jossa voisin olla. Vasta aamulla lääkäri hämmästeli ja määräsi lääkettä, päivähoitaja lähti kiireellä hakemaan morfiinin. Kipukanyyli oli ollut väärässä hermossa tai ei ainakaan vaikuttanut oikeaan alueeseen. Yöhoitaja oli väittänyt, että on antanut sen kipulääkityksen minkä voi antaa, antoi kyllä jotain pillereitä joka kerta kysyessäni.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:03"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 08:01"] Se että kivunlievityslääkkeitä pidetään huumeina kertoo kyllä enempi hoitotahosta kuin potilaasta. Ihanko tosi hoitajat (ja lääkärit?) ajattelette että vieroitusoireista kärsivä pillerinisti kantaa ensin 9kk lasta sisällään, synnyttää lapsen ja ottaa loppuelämäkseen vastuun hänestä vain siksi että toivoo saavansa synnärillä päänsä sekaisin? Surullinen ja sairas ajatusmaailma.. [/quote]  Surullista, mutta näin moni tekee. Paitsi, että syö myös sen raskausajan niitä lääkkeitä. Vaikka en itse hoitaja ole, niin ihmetyttäisi minuakin varmaan, jos heti synnytyksen jälkeen mamma kiekaisisi, että nyt on niin kovat kivut, että tarvitsen juuri sitä ja tätä huumauskipulääkettä. [/quote] En usko, kyllä niitä on varmasti helpompiakin keinoja saada kuupa sekaisin kuin tehdä se toisen ihmisen elämn kustannuksella. Eiköhän tällainen kuvaamasi potilas ole itse aiemmin syönyt ko lääkettä ja todennut sen itselleen hyväksi ja sopivaksi.

[/quote]  Miksihän nykyään syntyy niin paljon alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden vuoksi vammautuneita lapsia. Mutta toisaalta, kyllä näille voisi niitä nappeja nakella. Kuolisivatpa nopeampaa pois rasittamasta yhteiskunnan vähiä rahoja.

[/quote]

Toivon todella hartaasti, ettet ole lähelläkään mitään hoitoalaa. Noin lapsellista tekstiä toivoisin, ettei yläkoulun jälkeen synny.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 16:29"]

Todella kivualiaan potilaan tunnistaa kyllä. 

[/quote]

Minun kipuja ei ainakaan tunnistettu, kun yritin kävellen ja eri venyttelyillä saada kivut vähenemään. En huutanut yhtään, irvistin joka liikkeestäni hiljaa itsekseni ja yritin etsiä asentoa jossa voisin olla. Vasta aamulla lääkäri hämmästeli ja määräsi lääkettä, päivähoitaja lähti kiireellä hakemaan morfiinin. Kipukanyyli oli ollut väärässä hermossa tai ei ainakaan vaikuttanut oikeaan alueeseen. Yöhoitaja oli väittänyt, että on antanut sen kipulääkityksen minkä voi antaa, antoi kyllä jotain pillereitä joka kerta kysyessäni.

[/quote]

Mitä ihmettä? Et ole itse kertonut kivuistasi ja syyllistät taas hoitajia, niinkö? Luuletko, että he ovat ajatuksenlukijoita? Ei hoitajan tehtävä ole olla vahtaamassa tajuissaan olevan potilaan joka hengitysliikettä ja analysoimassa mahdollista kipua. Ihan itse on avattava suu ja kerrottava.

Tietysti kivut pitää ottaa vakavasti. Toiset ihmiset ovat vain niitä, jotka ulvovat ja könkkäävät käytävällä jalkakivusta, mutta pölähtävät illalla sutjakasti korkkareissa vastaan kaupungilla. Tai ambulanssilla tuotu selkäkipuinen poistuu jalan kun kuulee, ettei saa huumausainetta kipuunsa. Sitä kutsutaan kipukäyttäytymiseksi.

Kuuntelu on tärkeää, ja toiset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Hoitaja ei voi eläytyä jokaisen kipuihin. Se johtaisi burn-oittiin alle vuodessa. Empatia on hyvä työväline, mutta se ei tarkoita, että kaikki ihmisten kertoma kannattaa ottaa aivan haudanvakavasti. Tulet urasi aikana huomaamaan, että ihmiset kyllä löytävät niiden ammattilaisten luo, jotka ovat empaattisia ja antavat mieluisat lääkkeet.

Täällä taidetaan unohtaa, että hyvässä kivun hoidossa lääkehoito on aika "pienessä" roolissa. Lääke ei ole vastaus kaikkeen, toki hyvin tarpeellinen tietenkin on, en sitä kiistä. Eihän se kivun SYY parane pelkällä kipulääkkeellä

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 18:21"]

Hyvä kivunlievitys on paikallaan silloin kun se on perusteltua (kovia kiputiloja loukkaantumisen seurauksena, leikkauksen jälkeen tai kuolevan potilaan hoidossa) Ongelmaksi on muodostunut nämä euforisoivat kipulääkkeet mitkä koukuttaa ihmisiä. Potilas haluaa jatkuvasti lisää kipulääkettä koska kokee olotilan mielyttäväksi lääkkeensaannin jälkeen. Miten sitten erottaa nämä lääkeriippuvaiset potilaat todellisista kivun lievitystä vailla olevista potilaista? Myös pitäisi muistaa että olemme yksilöitä ja koemme kivun erilaisena. Olen samaa mieltä siitä että joissain tapauksissa käytetään liian vähän kipulääkkeitä mutta on myös niitä potilaita jolla on jo kova kipulääkitys päällä ja mikään ei tunnu riittävän. Sama koskee unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Parhaimmillaan riittävä ja oikeanlainen kivunlievitys nopeuttaa kuntoutumista mutta taas toisaalta nämä euforisoivat lääkkeet saatttaa koukuttaa potilaan ja väsyttävän vaikutuksen vuoksi saada aikaiseksi sekavuutta ja kuntoutumisen hidastumista sekä altistaa kaatumisille ym.

Pitäisi muistaa myös muita keinoja kivunlievityksessä kuten keskustelu, lohduttelu, hieronta, asentohoidot ym ym

-hoitaja-

[/quote] Tramalkin on erittäin koukuttava lääke

[/quote]

Miten siihen käytännössä voi jäädä koukkuun jos saa kahden viikon reseptin. Kahden viikon jälkeen se koukku on ohi ja se siitä.

[/quote]

Kyllä se on aivan mahdollista jäädä muutamassa viikossa koukkuun. Addiktoituminen tapahtuu vähitellen.

Ärsyttää, kun tällaisia asioita puidaan täysin maallikoiden kanssa. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä keskustelusta synny hedelmällistä. Monilla ei selvästikään ole mitään käsitystä hoitajan työstä ja kivun hoidosta tehdään "hoitajan luonnekysymys", mitä se ei minkään tutkimuksen valossa ole. Kipupotilaiden hoitaminen on äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää henkisesti, ja monet hoitajat väsyvät siihen, ettei ole keinoja, resursseja ja aikaa auttaa tarpeeksi. Tällainen kuluttaa ihmistä hirveästi ja on yksi osasyistä, miksi monet vaihtavat alaa. Ei ole edes mahdollisuutta suorasti vaikuttaa asiaan, koska aika on rajallista ja lääkkeitä määräävät lääkärit. 

[/quote]

Tällä tekosyyllä ollaan sitten auttamatta kärsiviä potilaita...