Lue keskustelun säännöt.
Voit muuttaa omassa elämänhistoriassasi YHDEN asian. Minkä teet?
04.09.2014 |
Minä valmistautuisin yliopiston pääsykokeisiin kunnolla silloin ennen lapsia ja ennen mitään maailman huolia.
Kommentit (52)
En antaisi ihmisten seksuaalisesti hyväksikäyttää minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Muuten en olis tällanen ja tässä.
Tunnustaisin rakkauteni ja uskaltaisin yrittää elämäni ehkä suurimman rakkauden kanssa. Uskaltaisin yrittää tosissani enkä pelkäisi ja pakenisi.
Tästä on jo 10 vuotta ja vieläkin kun kuulen hänen äänensä sydän melkein pakahtuu. Tapaamme hyvin harvoin, minulla perhe ja mies eronnut x 2.
Nyt en voi ikinä tietää miten olisi käynyt.
Siirtäisin kahden alkion sijasta kolme alkiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yrittäisi väkisin tutustua muihin yliopisto-opiskelijoihin, joiden kanssa minulla ei ollut mitään yhteistä.
Ei oltaisi muutettu maalta Helsinkiin ollessani 13-vuotias, vaan oltaisi jääty sinne turvalliseen paikkaan, missä oli ystävät, harrastukset ja joka oli Koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin sen, ettei äitini olisi sairastunut vakavasti. Vuosien menetyksen pelko ja omaishoitajuus, se että minusta onkin tullut äiti omalle äidilleni, on muuttanut koko persoonaani valtavasti ja vaikuttanut paljon myös siihen, millainen äiti olen omille lapsilleni. Suren äitini rinnalla kovasti myös sitä, ettei äiti ole voinut olla sillä tavalla mummi lapsenlapsilleen kuin olisi halunnut.
Olisin jäänyt toiseksi vuodeksi Australiaan opiskeleeman. Olin silloin yliopistovaihdossa ja täällä perähikiällä poikaystävä:). Se vaihe jäi vähän kesken. "Pakko" oli tulla takaisin... No, ei tuo maata kaatava juttu ole ja suhdekin kuoli. Tänä päivänä olen elämääni hemmetin tyytyväinen, mitään muuta ei tule mieleen tai mitään mitä muuttaisin.
T. täti 44v, 3 lapsen äiti ja iloinen rouva:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ollut liian kiltti ja antanut ex- miehen muuttaa avioehtoa, kun kerroin, että otan avioeron...
Yrittäisin pitää parempaa huolta parisuhteestamme niin emme ehkä olisi niin vaikeassa tilanteessa kun nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ollut rohkeampi ja ottanut omakseni sen ainoan naisen, jonka kanssa olen tuntenut sielunkumppanuutta (ja olisin tehnyt kaikkeni, jotta olisimme onnellisia yhdessä). Tämä oli oikeastaan varsin helppo kysymys.
Heivaisin ekan poikakaverin jo vuosia aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtaisin suosiolla heti opiskelemaan sitä mitä minä haluan, eikä sitä mitä sukulaiset haluaa.
Ottaisin selvää taustastani (isästäni) ja nuorena, silloin kun isä oli vielä elossa.
Pitäisin kiinni siitä jengihulttiosta, jota niin rakastin. Kaikki sanoi, ettei siitä tule kunnon miestä ja ei sellasesta ole isäksi lapsille. Otin tylsän turvallisen miehen ja tässä talossa ei ole naurettu viiteen vuoteen. Nyt kuulin, että mun retkurakkauteni on kolmen lapsen onnellinen isä ja ollu 10 v naimisissa. Ulkoisesti ei ole kuulema muuttunut, joten on ihana itsensä edelleen. Vakiduuni ja just rakensi talon perheelleen. Toivottavasti sillä on kiva vaimo ja osaa arvostaa miestään. Sellasia ei ole montaa vastaan tullut :(
Niin paljon asioita joita haluaisin muuttaa, mutta olisinko nyt ja tässä jos jokin tekoni tai muu menneisyydessäni olisi mennyt toisin? No, jos ex mieheni ei olisi raiskannut minua, nöyryyttänyt muutenki useita kertoja kavereidensa nähden niin luultavasti minulle ei koskaan olisi tullut alkoholiongelmaa enkä olisi pettänyt häntä ja antanut miesten hyväksikäyttää itseäni. Mutta koska näin kävi niin löysin mitä ihanimman miehen joka pelasti minut ja sai minut arvostamaan itseäni.
Toisaalta tekisin mitä tahansa, että saisin lapseni takaisin. Silti tuon kohtukuoleman jälkeen olen tajunnut miten arvokas elämä onkaan, olen oppinut paljon uusia asioita itsestäni. Mutta ehkäpä jos jonkin asian saisin muutettua niin tuo pieni tyttöni jaksaisi loppuun asti. Saisin pidellä häntä sylissäni ja katsella hänen hymyään, katsoa kuinka hän kasvaa. Ja istuisimme yhdessä omenapuiden alla viettämässä kaunista syyspäivää. Nyt siellä omenapuiden alla on tyttäreni muistopaikka ja joudun istumaan siellä yksin...
Rakastaisin ja luottaisin enemmän.
Olisin mennyt lukioon. Yliopisto tuntuu mahdottomalle ajatukselle kun ei ole yhtään matikka tai kielipäätä. Ja tottakai se on vielä kauppatieteet mistä haaveilen..
Samaa mietin kuin 13. Aika monesta asiasta voisin ajatella, että kunpa ei olisi tapahtunut, mutta toisaalta aina niistäkin on syntynyt uusia tapahtumia/ asioita, jotka ovatkin vähintään okei. Viimeisin tällainen tilanne oli iltatähtemme syntyminen, joka johti moneen moneen ongelmaan, joita en ole vieläkään saanut selvitettyä ja elämä on todella hankalaa. Eli usein olen ajatellut, että kunpa olisin aktivoinut mieheni jo hieman aikaisemmin menemään vasektomiaan (tai mennyt itse sterilisoitavaksi), mutta on tuo taapero kuitenkin niin suloinen, isoveljiensä hellyden kohde ja ihan isän tyttö (mikä on aika uskomaton kokemus miehelleni, joka on kärsinyt vakavasta masennuksesta vuosikausia)...