Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea: 2,5 v tosi itkuinen päiväkodin aloitus
04.09.2014 |
Äh. Nyt muutaman päivän ollut 2,5 v päiväkodissa ja itkee ja ikävöi hoitajien mukaan tosi paljon. Aloittaa nyyhkimisen jo aamulla kotona. Ahdistaa jättää sinne, mutta eihän sitä muutakaan voi. Kuinka kauan muilla kestänyt sopeutuminen tai miten saatte lapsen eroahdistusta vähennettyä? Lapseni on ollut mummilassa usein hoidossa ja yötä sekä isän kanssa reissuilla ilman äitiä ja ne sujuneet hyvin...
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:32"][quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:30"] Järkyttävää syyllistämistä. Miksi pitää olla niin ilkeä, miksi? Mitä te siitä saatte? Iloa päivään? Kamalaa. Hei ap, tsemppiä. Ei ole vertaistukea antaa muuta kuin että olkaa lähekkäin vapaa-ajalla, jutelkaa päiväkodista, älä sokerikuorruta sitä mutta pyri puhumaan siitä positiiviseen sävyyn. Anna lapsen itkeä ja kiukuta, se on sen tapa purkaa ahdistusta kun sanoja ei vielä ole. Pure hammasta ja yritä kestää. Se on rankkaa, olen katsonut sitä läheltä. Siinä saattaa mennä kuukausikin, mutta kyllä se siitä. Ja jos nyt jostain syystä ei siitä niin sitten pitää tehdä kompromisseja. Joku jää kotiin, päiväkodin vaihto, jotain. Ja minutkin voi hyväntahtoiset äidit kivittää kun jätin 1v7kk hoitoon. Ei itkenyt kertaakaan, sopeutui hyvin. Ihana, tasapainoinen, iloinen ja terve nuori 10-vuotias on nyt. [/quote] Kummallista, että pyydetään vertaistukea sille, että aiheuttaa pahaa oloa lapselle. "Pidän lastani nälässä ja se itkee. Vertaistukea?" [/quote] Nyt mun mielestä ei voi ihan näin verrata. Lapset ovat koko maailman sivu menneet päiväkoteihin. Iso muutos, jota kyllä, ei voi olankohautuksella ohittaa, mutta mitä siitä seuraisi jos jokainen ikävää itkevä lapsi otettaisiin heti kotihoitoon, eikä aikaa sopeutumiselle annettaisi. Eikö tässä sitten mentäisi täysin lapsen ehdoilla? En tarkoita että lasta pitää kiusata tai vahingoittaa mutta harvemmin se päiväkoti pysyviä vaurioita jättää, toisin kuin nälässä pitäminen. Tottakai jos sopeutumista ei tapahtu, voi miettiä muita keinoja. Siihen asti hyvä päiväkoti, ammattilaiset sekä se äidinrakkaus ja hoiva siellä kotona saattaakin yllättäen purra ja lapsi sopeutuu.
[/quote]
Jos lapsi itkee vuoden äidin perään, se aiheuttaa trauman. Ei sille mitään voi. Äidin pitää mennä töihin, että saa lisää materiaa.
KENENKÄÄN ei ole pakko mennä töihin ja laittaa noin pientä lasta väkisin päiväkotiin. Se on täysin oma valinta. Raha ratkaisee. Kiva sitten miettiä, että oman rahanahneuden takia itkettää tahallaan omaa lastaan. Muistakaa se sitten uusia vaatteita shoppaillessanne.
[/quote]
Siis missä puhuttiin vuodesta? Sanoin itse että jos sopeutumista ei tapahdu, voi miettiä muita keinoja. Ja itse ainakin miettisin jos ei vuodessa sopeutuisi. Tottakai.
Shoppaillut vaatteita, siis täh? Minä itse tein töitä, lyhennettyä päivää jotta hoitopäivät eivät olisi liian pitkiä. Rahat meni elämiseen, lasten vaatetukseen, ruokaan, bensaan, asumkskuluihin jne. Meni vähän ohi nämä viittaukset rahanahneuteen, shoppailuun ja materian haalimiseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olisi kotona lapsen kanssa, saisi hän otsaansa veronmaksajien rahoilla elävän pummin leiman. Nyt kun vei lapsen hoitoon, jotta voi kyydä töissä, on hän huono äiti.
Te rikkaat supermammat, oletteko ajatelleet sitä, että kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollista olla lapsen kanssa kotona? Vai olisiko ap äitien aatelia, jos syöttäisi lapselle vettä ja leipää koska muuhun ei ole varaa, mutta lapsi saa olla kotona?
Oikeasti, aikuiset ihmisen, joskus voisi miettiä tovin jos toisenkin ennen kuin avaa sen sanaisen arkkunsa. Tuollainen syyllistäminen tekee teistä täysin naurettavia.
No, ap? Tuliko apuja? Kuuluuko oman lapsen lohduton itku työpaikalle asti?
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:52"]
Jos ap olisi kotona lapsen kanssa, saisi hän otsaansa veronmaksajien rahoilla elävän pummin leiman. Nyt kun vei lapsen hoitoon, jotta voi kyydä töissä, on hän huono äiti.
Te rikkaat supermammat, oletteko ajatelleet sitä, että kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollista olla lapsen kanssa kotona? Vai olisiko ap äitien aatelia, jos syöttäisi lapselle vettä ja leipää koska muuhun ei ole varaa, mutta lapsi saa olla kotona?
Oikeasti, aikuiset ihmisen, joskus voisi miettiä tovin jos toisenkin ennen kuin avaa sen sanaisen arkkunsa. Tuollainen syyllistäminen tekee teistä täysin naurettavia.
[/quote]
Kaikilla on varaa olla kotona, jos näin halutaan. Jos on hankittu puoli miljoonaa euroa asuntolainaa, se on oma valinta ja silloin ei ole varaa olla kotona.
Rahakysymys. Jos on rakentanut elämänsä rahan päälle, tottakai lapsi on vietävä mahdollisimman pian pois, jotta pääsee hakemaan lisää rahaa.
Meidän tyttö aloitti 1 v 10 kk ikäisenä päiväkodissa ja itki noin puolitoista kuukautta aivan hirveästi. Sitten alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Alku oli siis todella kamalaa, ainoa helpotus oli, että tarhapäiviä oli vain 3-4 viikossa, kun tein itse 4-päiväistä viikkoa ja miehellä oli myös välillä viikolla vapaapäiviä. Jotenkin vain ajattelin, että lapsi on kuitenkin turvassa ja otin hoitajilta pienetkin iloiset palautteet vastaan ja uskoin, että pikkuhiljaa menee parempaan suuntaan, niinkuin menikin. Kotona annoin sitten lapselle paljon huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko äidin kuva, joku tietty lelu, päiväkodista puhuminen? Meillä päiväkotiin valmistauduttiin tosi pitkään puhumalla asiasta, lukemalla päiväkotiaiheisia kirjoja, juttelemalla päiväkodin rutiineista ja tekemällä ns. pehmeä lasku hoitoon. Aloitus menikin aivan älyttömän hyvin, mutta tietenkin meillä vaikutti asiaan se että hoitoon meni samalla kertaa molemmat lapset (2,5-v ja 3,5-v) joten heillä oli sisarus tuttuna kaverina. Kyllä mä uskon että ajan kanssa päiväkotiin meno alkaa sujua jokaiselta ongelmitta. Jotkut tarvitsevat vain vähän enemmän aikaa sopeutumiseen.
Ap, millaista tukea kaipaat? Ei se mitään, vaikka lapsi itkee lohduttomasti? Ei se mitään, vaikka sillä on koko päivän hirveä ikävä? Ei se mitään, ettei teillä ole yhteistä aikaa kuin muutama hassu tunti koko päivän aikana? Ei se mitään, että lapsi ahdistuu joka aamu päiväkotiin lähdöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:52"]
Jos ap olisi kotona lapsen kanssa, saisi hän otsaansa veronmaksajien rahoilla elävän pummin leiman. Nyt kun vei lapsen hoitoon, jotta voi kyydä töissä, on hän huono äiti.
Te rikkaat supermammat, oletteko ajatelleet sitä, että kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollista olla lapsen kanssa kotona? Vai olisiko ap äitien aatelia, jos syöttäisi lapselle vettä ja leipää koska muuhun ei ole varaa, mutta lapsi saa olla kotona?
Oikeasti, aikuiset ihmisen, joskus voisi miettiä tovin jos toisenkin ennen kuin avaa sen sanaisen arkkunsa. Tuollainen syyllistäminen tekee teistä täysin naurettavia.
[/quote]
Kaikilla on varaa olla kotona, jos näin halutaan. Jos on hankittu puoli miljoonaa euroa asuntolainaa, se on oma valinta ja silloin ei ole varaa olla kotona.
Rahakysymys. Jos on rakentanut elämänsä rahan päälle, tottakai lapsi on vietävä mahdollisimman pian pois, jotta pääsee hakemaan lisää rahaa.
[/quote]
Nimenomaan kaikilla ei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan lasta. Tekstisi on niin naurettava, että joko sun todellisuudentajusi on täysin hukassa tai sitten sä tykkäät provoilla.
Meidän lapset eivät itkeneet kertaakaan. Vanhempi oli 4 ja nuorempi 2 kun aloittivat perhepäivähoidossa. MUTTA 2-vuotiasta en olisi vielä yksin hoitoon vienyt. Koki olonsa turvalliseksi kun isoveli oli mukana. Päiväkotiin siirtyivät sitten yhden pph-vuoden jälkeen, eikä sinnekään ollut sopeutumisongelmia.
Lapset ovat koko ajan olleet hoidossa vain 6 tuntia päivässä, isä vie aamulla vähän myöhemmin ja minä teen lyhennettyä eli haen aiemmin.
Lapsesi ei kuulosta vielä valmiilta hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän itse näytä surunaamaa aamulla kun pitää erota lapsesta? Itse otin alusta asti pokerinaamastrategian, toivotin lapselle iloisella äänellä hauskaa päivää enkä keskittynyt surulliseen puoleen, tiukka ja iso halaus ja sitten toivotus hauskasta päivästä. Lapsia on tietysti erilaisia mutta meillä on hirveän vähän ikinä jääty perään itkemään vaikka poika oli vain 1 v 4 kk kun meni hoitoon.
Ja kun kotiudutaan sylitellään ja halitaan rauhassa eikä aleta heti puuhaamaan ruokaa ja muuta sellaista.
Tsemppiä, on se hankalaa mutta ohimenevä vaihe!
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:59"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:52"]
Jos ap olisi kotona lapsen kanssa, saisi hän otsaansa veronmaksajien rahoilla elävän pummin leiman. Nyt kun vei lapsen hoitoon, jotta voi kyydä töissä, on hän huono äiti.
Te rikkaat supermammat, oletteko ajatelleet sitä, että kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollista olla lapsen kanssa kotona? Vai olisiko ap äitien aatelia, jos syöttäisi lapselle vettä ja leipää koska muuhun ei ole varaa, mutta lapsi saa olla kotona?
Oikeasti, aikuiset ihmisen, joskus voisi miettiä tovin jos toisenkin ennen kuin avaa sen sanaisen arkkunsa. Tuollainen syyllistäminen tekee teistä täysin naurettavia.
[/quote]
Kaikilla on varaa olla kotona, jos näin halutaan. Jos on hankittu puoli miljoonaa euroa asuntolainaa, se on oma valinta ja silloin ei ole varaa olla kotona.
Rahakysymys. Jos on rakentanut elämänsä rahan päälle, tottakai lapsi on vietävä mahdollisimman pian pois, jotta pääsee hakemaan lisää rahaa.
[/quote]
Nimenomaan kaikilla ei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan lasta. Tekstisi on niin naurettava, että joko sun todellisuudentajusi on täysin hukassa tai sitten sä tykkäät provoilla.
[/quote]
Nimenomaan kaikilla on varaa jäädä kotiin hoitamaan lasta. Jos arvostaa enemmän puolen miljoonan euron asuntolainaansa kuin omaa lastaan, silloin ei ole vaihtoehtoja. Jos haluaa olla kotona, voi ostaa halvemman asunnon. Kenenkään ei ole pakko haalia omaisuutta niin paljon, että sen ylläpitämiseen tarvitaan molempien vanhempien tuloja. Se ei ole pakko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vein lapsen päiväkotiin vasta 4-vuotiaana ja silloinkin 4-6-tuntisia päiviä kouluikään asti. En olisi ikinä pystynyt viemään alle kouluikäistä lasta koko päiväksi jonkun toisen hoitoon.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:59"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:52"]
Jos ap olisi kotona lapsen kanssa, saisi hän otsaansa veronmaksajien rahoilla elävän pummin leiman. Nyt kun vei lapsen hoitoon, jotta voi kyydä töissä, on hän huono äiti.
Te rikkaat supermammat, oletteko ajatelleet sitä, että kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollista olla lapsen kanssa kotona? Vai olisiko ap äitien aatelia, jos syöttäisi lapselle vettä ja leipää koska muuhun ei ole varaa, mutta lapsi saa olla kotona?
Oikeasti, aikuiset ihmisen, joskus voisi miettiä tovin jos toisenkin ennen kuin avaa sen sanaisen arkkunsa. Tuollainen syyllistäminen tekee teistä täysin naurettavia.
[/quote]
Kaikilla on varaa olla kotona, jos näin halutaan. Jos on hankittu puoli miljoonaa euroa asuntolainaa, se on oma valinta ja silloin ei ole varaa olla kotona.
Rahakysymys. Jos on rakentanut elämänsä rahan päälle, tottakai lapsi on vietävä mahdollisimman pian pois, jotta pääsee hakemaan lisää rahaa.
[/quote]
Nimenomaan kaikilla ei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan lasta. Tekstisi on niin naurettava, että joko sun todellisuudentajusi on täysin hukassa tai sitten sä tykkäät provoilla.
[/quote]
Nimenomaan kaikilla on varaa jäädä kotiin hoitamaan lasta. Jos arvostaa enemmän puolen miljoonan euron asuntolainaansa kuin omaa lastaan, silloin ei ole vaihtoehtoja. Jos haluaa olla kotona, voi ostaa halvemman asunnon. Kenenkään ei ole pakko haalia omaisuutta niin paljon, että sen ylläpitämiseen tarvitaan molempien vanhempien tuloja. Se ei ole pakko!
[/quote]
Mistähän sä mahdoit repiä tuon puolen miljoonan euron asuntolainan? Suurin osa työssäkäyvistä pienten lasten vanhemmista ei ole noi suuren asuntolainan vankeja, joten aika ontuva on tuo sun perustelusi.
Sä olet juuri sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa tarkastella asioita pintaa syvemmältä. Koet olevasi oikeutettu arvostelemaan ja syyttelemään, vaikka sulla ei ole mitään käsitystä ulkopuolisten perheiden tilanteista. Juuri se tekee argumenteistasi varsin mitättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuopus siirtyi päiväkotiin 2 v 9 kk:n ikäisenä. Siinä mielessä eri tilanne, että hän oli ollut aikaisemmin pph:lla hoidossa vähän yli vuoden ikäisestä. Nyt elokuussa sitten 2 kuukauden loman jälkeen aloitti päiväkodissa.
Sopeutuminen kesti itkuineen noin 2 viikkoa. Ja sen jälkeen itkua aiheuttivat lähinnä uudet tilanteet ja siirtymiset tilanteesta toiseen, koska kuopus ei vielä ollut oppinut päiväkodin tapoja ja rytmejä. Aivan alussa ekalla viikolla kuopus itki ensimmäisenä päivänä 1,5 h tuntia + siirtymävaiheet. Sen jälkeen ekan ja toisen viikon aikana vaihtelevasti 10 minuutista puoleen tuntiin. Sitten aamuitkut loppui.
Nyt kun hän on ollut hoidossa 5 viikkoa voisi sanoa itkun tulevan vain ruokailun yhteydessä, kun väsymys on suurta.
Uniriepu on ollut aluslähtien mukana ja riepu on saanut olla muutoinkin käytössä kuin vain päiväuniaikaan.
Aika on se paras apuri. Juttelee tädeistä, mutta ei kannata jauhaa liikaa ettei lapsi ahdistu. Meillä ainakin lempeästi, mutta jämäkästi sanottiin, että lähdetään päiväkotiin tai huomenna on päiväkotipäivä. Enempää ei voinut/kannattanut jutella, koska lapsi hermostui silmin nähden. Älä itse näytä pahaa mieltä tai tuskaasi. Lapsi vaistoaa ja oppii, että se päiväkoti onkin paha paikka. Aina aamulla kun viet, niin hymyilet, annat halit ja pusut reippaasti. Sanot äiti hakee päivällä. Vilkutukset päälle ja heippa. Ei muuta. Aina positiivisessa hengessä. Kun haet älä lässytä. Älä lässytä "voi äitin murua, miten sulla on mennyt?" vaan iloisesti haet. Älä hakiessa säälittele lasta, koska viestit samalla päivän mahdollista kamaluutta.
Kyllä se siitä.
Se on siitä jännä, että tällä palstalla tuntuu olevan pilvin pimein äitejä jotka ikinä eivät kykenisi viemään lasta vieraalle hoitoon alle kouluikäisenä. Kuitenkin päiväkodit pursuilee lapsista eikä päiväkotipaikkoja riitä kaikille.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:12"]
Mistähän sä mahdoit repiä tuon puolen miljoonan euron asuntolainan? Suurin osa työssäkäyvistä pienten lasten vanhemmista ei ole noi suuren asuntolainan vankeja, joten aika ontuva on tuo sun perustelusi.
Sä olet juuri sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa tarkastella asioita pintaa syvemmältä. Koet olevasi oikeutettu arvostelemaan ja syyttelemään, vaikka sulla ei ole mitään käsitystä ulkopuolisten perheiden tilanteista. Juuri se tekee argumenteistasi varsin mitättömiä.
[/quote]
No jos ei ole puolen miljoonan euron asuntolainaa, niin sitä suuremmalla syyllä on varaa jäädä kotiin. Suurin osa suomalaisista asuu jossain sellaisessa paikassa, jossa inhimillisen kokoisen asunnon saa esimerkiksi 200 000 eurolla. Sellaisen lainan lyhentämiseen ei tarvitse toista vanhempaa KOKO AJAN. Voi ottaa lyhennysvapaata tai pienentää kuukausierää siksi muutamaksi vuodeksi, kun on lapsen kanssa kotona. Järjestelykysymys.
Edelleen: lapsen kanssa kotiin jääminen on arvokysymys, joka nojaa rahaan. Jos arvostaa rahaa enemmän kuin oman lapsen kanssa olemista, päiväkoti on loistava vaihtoehto. Sielläpähän itkee, mutta äiti saa rahaa.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:12"]
Mistähän sä mahdoit repiä tuon puolen miljoonan euron asuntolainan? Suurin osa työssäkäyvistä pienten lasten vanhemmista ei ole noi suuren asuntolainan vankeja, joten aika ontuva on tuo sun perustelusi.
Sä olet juuri sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa tarkastella asioita pintaa syvemmältä. Koet olevasi oikeutettu arvostelemaan ja syyttelemään, vaikka sulla ei ole mitään käsitystä ulkopuolisten perheiden tilanteista. Juuri se tekee argumenteistasi varsin mitättömiä.
[/quote]
No jos ei ole puolen miljoonan euron asuntolainaa, niin sitä suuremmalla syyllä on varaa jäädä kotiin. Suurin osa suomalaisista asuu jossain sellaisessa paikassa, jossa inhimillisen kokoisen asunnon saa esimerkiksi 200 000 eurolla. Sellaisen lainan lyhentämiseen ei tarvitse toista vanhempaa KOKO AJAN. Voi ottaa lyhennysvapaata tai pienentää kuukausierää siksi muutamaksi vuodeksi, kun on lapsen kanssa kotona. Järjestelykysymys.
Edelleen: lapsen kanssa kotiin jääminen on arvokysymys, joka nojaa rahaan. Jos arvostaa rahaa enemmän kuin oman lapsen kanssa olemista, päiväkoti on loistava vaihtoehto. Sielläpähän itkee, mutta äiti saa rahaa.
[/quote]
No voi kuule kun kaikki lapset eivät itke päiväkodissa päivät pitkät eikä itkemisestä ihminen mene rikki jos ympäristö on turvallinen ja peruasasiat vanhempi-lapsi suhteessa kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:24"]
No sen siitä saa, kun vie liian pienenä päiväkotiin. Oliko kiire saada lisää rahaa? Ei enää kehtaa pitää viime vuoden talvitakkia?
[/quote]
No haista ny... Katson, kun on tullut hankittua asuntolainaa ja sitäkin on valitettavasti pakko maksaa. Ja en ole ostanut uutta takkia viiteen vuoteen. Enkä siis ole ap.
Onko muuten teillä jotka sanotte että lapsen itku on kamala asia kun jää päiväkotiin, sellainen tilanne, että lapsenne ei kotona itke ollenkaan? :)
Meillä ainakin kotihoitoaikana itkua tuli vähän väliä mistä milloinkin, isosisko löi/puree/vie lelun/ärsyttää tai äiti pakottaa nukkumaan tai syömään tai tai tai.. Sellaista se elämä vaan on että siihen mahtuu itkua ja naurua.
Asioita joilla voit helpottaa tilannetta
-nopeat halit ja lähde päiväkodista, kerro kuitenkin lapselle että tulet hakemaan tyyliin "sittenkun olette menneet ulos".
-kun haet lapsen varaa hänelle heti aikaa, eli kun lähdette päiväkodista olkaa heti yhdessä ainakin tunti ja sillä tavoin että olet läsnä. Kysele mitä hän teki päiväkodissa, puhu hänelle päiväkodin rutiineista.