Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea: 2,5 v tosi itkuinen päiväkodin aloitus
04.09.2014 |
Äh. Nyt muutaman päivän ollut 2,5 v päiväkodissa ja itkee ja ikävöi hoitajien mukaan tosi paljon. Aloittaa nyyhkimisen jo aamulla kotona. Ahdistaa jättää sinne, mutta eihän sitä muutakaan voi. Kuinka kauan muilla kestänyt sopeutuminen tai miten saatte lapsen eroahdistusta vähennettyä? Lapseni on ollut mummilassa usein hoidossa ja yötä sekä isän kanssa reissuilla ilman äitiä ja ne sujuneet hyvin...
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:12"]
Mistähän sä mahdoit repiä tuon puolen miljoonan euron asuntolainan? Suurin osa työssäkäyvistä pienten lasten vanhemmista ei ole noi suuren asuntolainan vankeja, joten aika ontuva on tuo sun perustelusi.
Sä olet juuri sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa tarkastella asioita pintaa syvemmältä. Koet olevasi oikeutettu arvostelemaan ja syyttelemään, vaikka sulla ei ole mitään käsitystä ulkopuolisten perheiden tilanteista. Juuri se tekee argumenteistasi varsin mitättömiä.
[/quote]
No jos ei ole puolen miljoonan euron asuntolainaa, niin sitä suuremmalla syyllä on varaa jäädä kotiin. Suurin osa suomalaisista asuu jossain sellaisessa paikassa, jossa inhimillisen kokoisen asunnon saa esimerkiksi 200 000 eurolla. Sellaisen lainan lyhentämiseen ei tarvitse toista vanhempaa KOKO AJAN. Voi ottaa lyhennysvapaata tai pienentää kuukausierää siksi muutamaksi vuodeksi, kun on lapsen kanssa kotona. Järjestelykysymys.
Edelleen: lapsen kanssa kotiin jääminen on arvokysymys, joka nojaa rahaan. Jos arvostaa rahaa enemmän kuin oman lapsen kanssa olemista, päiväkoti on loistava vaihtoehto. Sielläpähän itkee, mutta äiti saa rahaa.
[/quote]
Mä en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, ihanan mustavalkoista ajattelua.
Miten et voi ymmärtää, että on olemassa paljon perheitä, joissa tarvitaan molemmat vanhemmat töihin, jotta voidaan maksaa vuokra tai asuntolaina sekä siihen päälle vielä ruoat ja vaatteet lapsille ja vanhemmille? Eikä ne kulut siihen lopu, lisäksi on sähkö, vesi, auto ja lukuisia muita menoeriä. Se, että sulla on paljon rahaa ja voit kiillottaa sädekehääsi hiekkalaatikon reunalla, ei tarkoita sitä, että kaikilla on varaa niin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin!! Ahdistaa lapsen puolestaan
Sulle "kaikki voi olla kotona": Entä jos on vain yhden vanhemman tulot?
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:07"]
Nimenomaan kaikilla on varaa jäädä kotiin hoitamaan lasta. Jos arvostaa enemmän puolen miljoonan euron asuntolainaansa kuin omaa lastaan, silloin ei ole vaihtoehtoja. Jos haluaa olla kotona, voi ostaa halvemman asunnon. Kenenkään ei ole pakko haalia omaisuutta niin paljon, että sen ylläpitämiseen tarvitaan molempien vanhempien tuloja. Se ei ole pakko!
[/quote]
Älä nyt jaksa sössöttää. Ensinnäkään lainaa ei ole kuin 170k€, mutta valitettavasti tällä seudulla asunnot maksavat hieman enemmän, eikä siis puhuta pääkaupunki seudulla. Ja mielellään hankimme sellaisen asunnon, että lapsillakin on tilaa puuhata kotona.
Mutta onhan se kiva, jos on onnistunut hankkimaan sellainen miehen että on posa kunnossa, niin voi sitten itse maleksia kotona, lukea AV-palstaa ja olla niin perkuleen hyvä äiti.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:43"]
Sulle "kaikki voi olla kotona": Entä jos on vain yhden vanhemman tulot?
[/quote]
Niin, äidinkö? Jos on yhden vanhemman tulot ja äiti on se rahamies, niin mitä tekee isä? Miksei se voi hoitaa lasta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:39"]
Oman perheen kuvat, vanhemmilta tuoksuvat vaatteet auttavat, kuten aiemminkin sanottiin. Myös lapsen surun hyväksyminen ja siinä lohduttaminen vie päiväkotiin sopeutumista varmasti eteenpäin. Olet varmasti itsekin surullinen? Hyväksy omat tunteet, ne ovat aivan normaaleja. :) Jokainen haluaisi varmasti olla koton lapsen kanssa, mutta se ei ole usein taloudellisesti mahdollista. Suomalainen päiväkoti on paras paikka, minne voit lapsesi viedä hoitoon, kun itse menet töihin. Älä siis syyllistä itseäsi, mutta tunteesi ovat aivan sallittuja. Kuten lapsenkin tunteet.
Kiireetön lähtö, (ei aina mahdollinen, se ymmärretään) kunnon hyvästelyt, halit, vilkutukset ikkunasta auttavat lasta. Myönnetään lapselle, että eroahdistus on hyväksyttävää, luonnollista. Kerrotaan lapselle, että vanhemmillakin ikävä, mutta tsempataan päivään päiväkodissa. Sanot lapsen opelle ja hoitajille, että jos menee mahdottomaksi, saa soittaa ja vaikka puhua hetki lapselle. Keskustele ryhmän henkilökunnan kanssa miten toimitaan, onko heillä ideoita ja kerrot omat ideasi. Kaikki kyllä hoituu, varmasti!
[/quote]
lisään vielä, että muista erotilanteessa ottaa lapsen tunteet vastaan, lohduttaa ja hyväksyä tunteet. Anna positiivinen tunne lapselle, toimi lapsen negatiivisten tunteiden "varastona". Ota siis tunteet vastaan ja käsittele ne lapsen tunteet, joita hän ei itse vielä kykene jäsentämään ja käsittelemään.
Mua säälittää teidän syyllistävien raivopäiden lapset. Miten ihmisvihaaja voisi muka tarjota lapselle tervehenkisen kasvatuksen ja positiivisen tunneilmapiirin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikääpäs te aloittajan kivittäjät tätä: on maita, joissa vauva on pakko laittaa hoitoon jo parin kuukauden ikäisenä koska tällaista Suomen kaltaista äitiysloma- ja hoitovapaasysteemiä ei ole. Noissa maissa voi toki jäädä kotiin hoitamaan lasta ilman mitään tukia mutta silloin menee työpaikka alta. Ihan täyspäisiä kansalaisia noistakin vauvoista kuitenkin kasvaa.
Minulla päättyi määräaikainen työsopimus äitiysvapaan aikana. Nyt olen hoitovapaalla niin pitkään kuin uskallan. Jos olen liian pitkään pois työelämästä, ei sinne niin vain enää palatakaan. Hienoa jos jollain on varaa olla kotona lapsen kanssa vuositolkulla. Minulla ei ole. Hyi sentään.
Lton vinkit:
-vie aina samaan aikaan päiväkotiin, jos mahdollista. Jos ootte pidempää kotona kuin normaalisti, lapsi luulee että saa jäädä kotiin ja tulee suru.
-aina samat rutiinit päiväkodin eteisessä, halit, pusit, hoitajan syliin ja vilkutus ikkunasta esim. Älä jää liian kauaksi päiväkodin eteiseen, vaan teet selkeän lähdön. Muista kuitenkin hyvästellä, älä ikinä lähde niin että lapsi on esim. pesemässä käsiä, eikä tiedä sinun lähtevän.
-päiväkotiin mukaan kuvakirja, josta voi katsella äidin ja isän kuvaa jos tulee ikävä
-unikaveri mukaan, tai lohtulelu, jos siitä on apua
-itselle positiivinen asenne, jos tunnet pahaa mieltä lapsen jättämisestä tai epäilet hänen selviytymistään päiväkodissa niin lapsi vaistoaa sen
Tuon ikäinen on ihan sopivan ikäinen aloittamaan päiväkodin. Kaikki vaan eivät voi olla kotona lasten kanssa kunnes nämä menevät kouluun. Yleensä itkuisuus kestää parista päivästä muutamaan viikkoon, joillakin kuukausia. Juttele henkilökunnan kanssa ja miettikää yhdessä sopivia toimintamalleja. Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:43"]
Sulle "kaikki voi olla kotona": Entä jos on vain yhden vanhemman tulot?
[/quote]
Niin, äidinkö? Jos on yhden vanhemman tulot ja äiti on se rahamies, niin mitä tekee isä? Miksei se voi hoitaa lasta??
[/quote]
On vaikka kuollut? Mielenterveys pettänyt? Pettäjä-kusipää joka lähtenyt uuden mukaan? Mutta joo, kaikkihan on aina äidin vika. Ei pitäis provoon provoutua, mutta kun näin. T mamma, joka on kotona pitkään lasten kanssa ja onnellinen että siihen on itsellä mahdollisuus kun kaikilla ei ole
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:12"]
Mistähän sä mahdoit repiä tuon puolen miljoonan euron asuntolainan? Suurin osa työssäkäyvistä pienten lasten vanhemmista ei ole noi suuren asuntolainan vankeja, joten aika ontuva on tuo sun perustelusi.
Sä olet juuri sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa tarkastella asioita pintaa syvemmältä. Koet olevasi oikeutettu arvostelemaan ja syyttelemään, vaikka sulla ei ole mitään käsitystä ulkopuolisten perheiden tilanteista. Juuri se tekee argumenteistasi varsin mitättömiä.
[/quote]
No jos ei ole puolen miljoonan euron asuntolainaa, niin sitä suuremmalla syyllä on varaa jäädä kotiin. Suurin osa suomalaisista asuu jossain sellaisessa paikassa, jossa inhimillisen kokoisen asunnon saa esimerkiksi 200 000 eurolla. Sellaisen lainan lyhentämiseen ei tarvitse toista vanhempaa KOKO AJAN. Voi ottaa lyhennysvapaata tai pienentää kuukausierää siksi muutamaksi vuodeksi, kun on lapsen kanssa kotona. Järjestelykysymys.
Edelleen: lapsen kanssa kotiin jääminen on arvokysymys, joka nojaa rahaan. Jos arvostaa rahaa enemmän kuin oman lapsen kanssa olemista, päiväkoti on loistava vaihtoehto. Sielläpähän itkee, mutta äiti saa rahaa.
[/quote]
Mä vein mun 2v2kk vanhan kuopuksen päiväkotiin ja menin töihin, koska en enää selvinnyt rahattomana. Jäin yksin lasten kanssa, kotihoidontuki laski, pääkaupunkiseudulla vuokrat on korkeat varsinkin yhdelle ihmiselle maksettavaksi. En olisi halunnut, mut en jaksanut enää laskea jokaista senttiä kaupassa ja murehtia raha-asioita. Olin viisi vuotta kotona ja tarkoitus oli olla siihen kun kuopus olisi ollut 3v, mut se ei onnistunut. Toi syyllistäminen on aivan hirveetä. Suomessa on turvalliset päiväkodit, eivät lapset ole heitteillä niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää syyllistämistä täällä. 2,5 vuotta on ihan hyvä aika aloittaa päiväkoti. Jos lapsella on sopeutumisvaikeutta, sitä voi olla sekä 1-vuotiaalla tai 4-vuotiaalla. Missään muualla maailmalla ei syyllistetä samalla tavalla äitejä ja kuin suomessa! Ja ketkä syyllistää?? Jotkut toiset äidit, joiden perheessä tehdään eri tavalla. Tiesittekö, että köyhyys on riskitekijä lapsen kehitykselle? Äitien kotiinjäänti vuosikausiksi ja perheiden putoaminen köyhyysrajalla ei tee myöskään hyvää lapsen kehitykselle. Asioilla on aina kaksi puolta. Päivähoidossa on etunsa ja haittansa lapselle, samoin kotihoidossa.
Itse yrittäisin varmaan tehdä tarvittaessa lyhyempää päivää. Hoitopäivien vähentäminen esim.
3krt/vkossa saattaa vaan pahentaa tilannetta. Briteissä muuten käytettiin hoidossa oleville lapsille nauhuria, johon oli nauhoitettu äidin rohkaisevaa puhetta lapselleen, jos ikävä yllätti. Juttelisin lto:lle, mitä hän suosittelee.
Tsemppiä ap!
Häpeäisitte. Niinkun joku tuolla aiemmin jo totesi, mitä saatte siitä että ap tuntee olonsa vielä entistäkin huonommaksi?
"Kaikilla on varaa olla kotona jos vain haluaa" EI OLE! Elä siinä sitten sossun ja kelan tukirahoilla,
A) Ne ei todellakaan riitä mihinkään lasten harrastuksiin, perheen yhteisiin lomapäiviin tai oikeastaan mihinkään kodinulkopuoleiseen toimintaan
B) Puuron syöminen jona aterialla tuppaa käymään epäterveelliseksi kasvavalle lapselle
Kaikilla meistä ei ole niin superihkuihania mussukkamiehiä, joiden 10000 euron kuukausipalkalla voitaisiin elää leveästi.
Ja itse en ainakaan haluaisi elää kenenkään siivellä, toisin kun te säälittävät "äitylit", jotka kilpailee siitä kenen sanomiset meitä tavallisia kuolevaisia kohtaan loukkaa eniten. Ihmekös ne teidän lapset kärsii enemmän kun köyhien....
Ap, jakselemisia! Kaikkien lapset on erilaisia, joku voi mennä vuoden vanhana päiväkotiin ilman ongelmia, toiselle tekee tiukkaa nelivuotiaanakin. Turha tuomita kun ei lapsesta tiedä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on aina ihmetyttänyt nämä "lapsi jätetään heitteille päiväkotiin" -sekoilut. En tiedä millaisia päiväkoteja sitten on olemassa, mutta meillä ainakin ihan kunnallisessa päiväkodissa lapsista pidetään tosi hyvää huolta.
Hoitajat ovat ammattitaitoisia ja innostuneita työstään.
Mun lapsi meni päiväkotiin jo alle 2-vuotiaana ja hyvin on mennyt. Eka viikolla ei ehtinyt edes huomata että lähdin kun oli niin innoissaan kaikista uusista jutuista. Tokalla viikolla tuli tyypillinen takapakki ja itkeskeli kolmena aamuna. Hoitajien kanssa juteltiin ja panostivat sitten enemmän siihen että lapsi otettiin heti äidin käsistä mukaan johonkin kivaan hommaan, ts. löysi paremmin paikkansa porukassa.
Sen jälkeen ei ole enää kertaakaan itkeskellyt (on nyt 3-v.) vaan ihan intona menee heti muiden sekaan. Tykkää hoitajista, tykkää kavereista, tykkää leikeistä ja kaikista puuhailuista.
On oltu todella tyytyväisiä. :)
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:57"]
Ap, millaista tukea kaipaat? Ei se mitään, vaikka lapsi itkee lohduttomasti? Ei se mitään, vaikka sillä on koko päivän hirveä ikävä? Ei se mitään, ettei teillä ole yhteistä aikaa kuin muutama hassu tunti koko päivän aikana? Ei se mitään, että lapsi ahdistuu joka aamu päiväkotiin lähdöstä?
[/quote]
mikäs psyko on taas täällä vauhdissa, sorry vaan muttei kukaan jaksa tuollaista mielenvikaista ottaa tosissaan...!
2,5-v on jo hyvä ikä päiväkotiin, mutta lapset on vaan erilaisia, toiset ahdistuu olla erossa vanhemmista vaikka olisivat 4-v!
Hyviä vinkkejä täällä on myös ollut, tuo vanhempien valokuva(laminoituna tai päällystettynä) olisi varmaan hyvä, ainakin joillekin.
meidän lapset 5-ja 3v. aloittivat juuri päiväkodin. En nyt ole ihan vertaisryhmää, kun ovat menneet sinne ihan reippaina, mutta kyllä 3-v.llä on välillä päiviä, jolloin sanoo, ettei halua sinne, tai ettei halua että lähden päiväkodista.. Meillä auttoi kahden viikon harjoittelu, mahdollisimman lyhyet päivät, oma unilelu ja tyyny. Harjoitteluaikana 3v jäi kaksi kertaa itkemään, mutta muulloin on vaan hieman vastustellut, mutta jäänyt kuitenkin leikkimään ja tyytynyt hyvästihaleihin ja pusuihin. Olen myös sanonut joka kerta että tulen sitten muutaman tunnin päästä hakemaan/ isi tulee.
tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:12"]
Mistähän sä mahdoit repiä tuon puolen miljoonan euron asuntolainan? Suurin osa työssäkäyvistä pienten lasten vanhemmista ei ole noi suuren asuntolainan vankeja, joten aika ontuva on tuo sun perustelusi.
Sä olet juuri sitä ihmistyyppiä, joka ei osaa tarkastella asioita pintaa syvemmältä. Koet olevasi oikeutettu arvostelemaan ja syyttelemään, vaikka sulla ei ole mitään käsitystä ulkopuolisten perheiden tilanteista. Juuri se tekee argumenteistasi varsin mitättömiä.
[/quote]
No jos ei ole puolen miljoonan euron asuntolainaa, niin sitä suuremmalla syyllä on varaa jäädä kotiin. Suurin osa suomalaisista asuu jossain sellaisessa paikassa, jossa inhimillisen kokoisen asunnon saa esimerkiksi 200 000 eurolla. Sellaisen lainan lyhentämiseen ei tarvitse toista vanhempaa KOKO AJAN. Voi ottaa lyhennysvapaata tai pienentää kuukausierää siksi muutamaksi vuodeksi, kun on lapsen kanssa kotona. Järjestelykysymys.
Edelleen: lapsen kanssa kotiin jääminen on arvokysymys, joka nojaa rahaan. Jos arvostaa rahaa enemmän kuin oman lapsen kanssa olemista, päiväkoti on loistava vaihtoehto. Sielläpähän itkee, mutta äiti saa rahaa.
[/quote]
Mitä sä saat tuosta inttämisestä, oikeasti? Sinä tai minä emme todellakaan tiedä, miksi ap on pannut lapsen hoitoon.
Lapsi on kumminkin jo iso, melkein kolmevuotias. Ap ei voi jatkaa hoitovapaata kumminkaan kuin muutaman kuukauden enää, ja voi hyvin olla, että hän asuu kunnassa, jossa ei kesken hoitovuotta tahdo saada lasta haluamaansa päiväkotiin. Jotta lapsen saa lyhyen matkan päähän lähipäiväkotiin, on usein pakko ottaa paikka ns. suuresta jaosta eli juuri koulujen alkaessa. Siis NYT.
Kotiäidiksi pysyvästi jääminen on bye bye ammatille. Aika harva nainen on niin huonosti koulutettu ja huonossa duunissa, että heittää ammattinsa roskakoppaan vain, että pääsee sitten elvistelemään netissä omaa erinomaisuuttaan sinun tapaasi. Minä ainakin olen akateemisesti koulutettu ja pitkän uran luonut nainen, olin jo ennen lapsia - eikä olisi tullut mieleenkään heittää verovaroin kustannettua koulutusta hukkaan tuolla tavalla.
Lastenpsykiatrit eivät pidä lapselle haitallisena kodin ulkopuolista hoitoa, varsinkaan noin ison lapsen hoitoa. Hoidon aloitus vain pitää toteuttaa PAREMMIN kuin mitä ap ja ap:n lapsen tarha nyt näyttävät tehneen.
Ap sanoo hoitajien kertovan lapsen itkusta. Miksei hän itse ole totuttelemassa hoitoon lapsen kanssa? Missä on tutustumisjakso? Vai onko hän sen toteuttanutkin ja vaikeudet ilmaantuneet vasta sen päätyttyä? Ihan liian vähän tietoa aloituksessa.
Sisäänajo pitää toteuttaa lasta kuunnellen. Jollekin lapselle riittää päivän totuttelu, toiselle tarvitaan pari, kolme viikkoakin.
Kun tuo tehdään taiten, lapsi ryhmäytyy ja tykkää siitä päiväkodista. Oppii sosiaalisia taitoja aivan toisella tavalla kuin kotihoidossa oppisi. Jotkut kerhoilut eivät ole ollenkaan sama asia jo siksi, että niissä ollaan vain lyhyen ajan ja kerhon vetäjä ohjaa toimintaa, jolloin lapset eivät opi ottamaan kontaktia toisiin lapsiin, aloittamaan, ylläpitämään ja päättämään leikkejä itsenäisesti, ratkomaan konflikteja, ideoimaan leikkejä.
Oman perheen kuvat, vanhemmilta tuoksuvat vaatteet auttavat, kuten aiemminkin sanottiin. Myös lapsen surun hyväksyminen ja siinä lohduttaminen vie päiväkotiin sopeutumista varmasti eteenpäin. Olet varmasti itsekin surullinen? Hyväksy omat tunteet, ne ovat aivan normaaleja. :) Jokainen haluaisi varmasti olla koton lapsen kanssa, mutta se ei ole usein taloudellisesti mahdollista. Suomalainen päiväkoti on paras paikka, minne voit lapsesi viedä hoitoon, kun itse menet töihin. Älä siis syyllistä itseäsi, mutta tunteesi ovat aivan sallittuja. Kuten lapsenkin tunteet.
Kiireetön lähtö, (ei aina mahdollinen, se ymmärretään) kunnon hyvästelyt, halit, vilkutukset ikkunasta auttavat lasta. Myönnetään lapselle, että eroahdistus on hyväksyttävää, luonnollista. Kerrotaan lapselle, että vanhemmillakin ikävä, mutta tsempataan päivään päiväkodissa. Sanot lapsen opelle ja hoitajille, että jos menee mahdottomaksi, saa soittaa ja vaikka puhua hetki lapselle. Keskustele ryhmän henkilökunnan kanssa miten toimitaan, onko heillä ideoita ja kerrot omat ideasi. Kaikki kyllä hoituu, varmasti!