Jos puoliso menehtyy, milloin mielestäsi on oikea aika aloittaa uusi suhde?

Jos puoliso on vakavasti sairas niin kannattaa aloittaa seuraava suhde jo tämän elinaikana. Silloin ei ole tarvetta kuoleman jälkeen näin toimia koska silloin aivan kamalan tuomittavaa muiden mielestä. 

Riippuu monesta asiasta. Onko uusi jo valmiiksi katsottu?

Heti kun on kuollut puoliso saatu hautaan.

Suru pitäisi käsitellä. Olen töissä kriisikeskuksessa, ja valitettavan usein puolisonsa yllättäen menettäneet aloittavat uuden suhteen 1-4 kk kuluttua puolisonsa kuolemasta. Ahdistuvat ja pelkäävät yksinoloa. Tilanne on vaan väärin molemmille osapuolille, toinen kun on vain laastari. Suru pitää käsitellä ensiksi. Lisäksi, jos on alaikäisiä lapsia, pitäisi lapsien tunteet ottaa huomioon. Tiedän useita tapauksia, joissa uusi kumppani muuttaa taloon alle puolen vuoden sisällä isän tai äidin kuolemasta. Lapsi ei ole mitenkään päässyt vanhemman menetyksestä yli niin äkkiä.

Noin vuoden päästä. En tajua ihmisiä jotka ovat kovasti rakastaneet puolisoon ja kuolema ollut kova sohkki, mutta sitten kuitenkin nopeasti on uusi suhde käynnissä. Siinä ei paljon ole kunnioitusta menehtynyttä kohtaan. Jos oikeasti rakasti toista, niin ei silloin ole heti valmis uuteen suhteeseen. Ei tarvitse loppuelämää yksin olla tai vuosiakausia, mutta jotakin rajaa. Lisäksi joidenkin ihmisten olisi hyvä opetella elämään ihan itsekseen eikä aina olla parisuhteessa. Ei osata olla yksin vaan aina on pakko olla joku. 

Itse tiedän tapauksen jossa nuorehko mies kuoli yllättäen. Leski alkoi seurustella uuden miehen kanssa 3kk päästä. Vastenmielistä.

Kyllä miehen hautajaisiin voisi jo laittaa ylleen melko lyhyttä mustaa mekkoa kiiltävillä sukkahouilla ilman alushosuja ja kun heittää ruusua kuopassa makaavalle arkulle niin samalla vilkaista että pullottaako pastorilla kasukan alla tai itkevätkö miehet hymy huulillaan

Itseäni kyllä oudoksuttaisi jos alle 6kk olisi jo joku toinen. Tiedän joitain joilla alkanut suhde 3vk päästä, kai se suruaika tulisi kuitenkin olla ja että ei hae suruun terapiaa uudesta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

No kaikki liitot eivät ole onnellisia, niissä ei ole välttämättä rakkautta ollenkaan, puolison kuolema voi olla jopa helpotus.

Ei ole mitään aikarajaa. Kun siltä tuntuu. Jos puoliso on ollut rakas sielunkumppani ei varmasti tule mieleenkään uusi kumppani vielä aikoihin.

Minulla meni reilu 9 kk. Ja kyllä, alkujärkytyksestä huolimatta kuolema oli lopulta helpotus ja hänellä myös parempi olla nyt. Elämästä hänen kanssa muodostui hyvin pitkälti painajainen, liikaa pahoja asioita. Joka ei ole asiaa kokenut, ei voi toista paheksua. Niinkuin moni on sanonut, siihen vaikuttaa niin moni asia.

Ennen vanhaan lesken suruaika oli noin yksi vuosi. Mielestäni se on ihan kohtuullinen aika.

Olimme jo hakeneet eroa ja harkinta-aika menossa kun puolisoni sairastui vakavasti. Hän menehtyi vajaan vuoden sisällä ja vain se että tiesin hänen kuolevan pian oli syy ettemme eronneet. En viitsinyt edes teeskennellä surevani ihmistä jota viimeiset vuodet halveksin ja vihasinkin. Löysin uuden nopeasti ja jos jotakuta haittasi niin hänen ongelmansa. 

Oman vaimoni menettäneenä en pysty enää ikinä aloittamaan uutta suhdetta….jos on toista todella rakastanut niin uuteen suhteeseen ei vain pysty…

Miksi tällaisia kysytään ja miksi ihmiset vastaavat kun eivät ole tätä tilannetta koenneet…?…

Vierailija kirjoitti:

Suru pitäisi käsitellä. Olen töissä kriisikeskuksessa, ja valitettavan usein puolisonsa yllättäen menettäneet aloittavat uuden suhteen 1-4 kk kuluttua puolisonsa kuolemasta. Ahdistuvat ja pelkäävät yksinoloa. Tilanne on vaan väärin molemmille osapuolille, toinen kun on vain laastari. Suru pitää käsitellä ensiksi. Lisäksi, jos on alaikäisiä lapsia, pitäisi lapsien tunteet ottaa huomioon. Tiedän useita tapauksia, joissa uusi kumppani muuttaa taloon alle puolen vuoden sisällä isän tai äidin kuolemasta. Lapsi ei ole mitenkään päässyt vanhemman menetyksestä yli niin äkkiä.

Entä jos ei ole surua? Kun mieheni kuoli, olin erittäin helpottunut ja onnellinen.

Minä pelkään usein kuolevani ja rakkaan mieheni jäävän yksin lapsemme kanssa vanhaan maalaistaloon. Usein pohdin, että jos saan tietää sairastavani syöpää, yritän tehdä kaikkeni varmistaakseni että minun ja meidän läheiset ystävät auttavat miestä toipumaan ja löytämään uuden kumppanin elämäänsä. Uskoosin ensimmäisen vuoden olevan pahin ja vaativan eniten läheisten tukea, sen jälkeen toivoisin hänen jo kykenevän katsomaan kohti uutta, mahdollista kumppania.

Hautajasiin uusi hellu sua tukemaan on ihan kohtuullista.

Se on ihan itsestä kiinni. Toiset löytää melko pian uuden kumppanin ja toiset eivät halua koskaan uutta puolisoa. Isoäitini jäi yllättäen leskeksi alle 30-vuotiaana eikä koskaan ottanut uutta miestä. Kiinnostuneita varmasti olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru pitäisi käsitellä. Olen töissä kriisikeskuksessa, ja valitettavan usein puolisonsa yllättäen menettäneet aloittavat uuden suhteen 1-4 kk kuluttua puolisonsa kuolemasta. Ahdistuvat ja pelkäävät yksinoloa. Tilanne on vaan väärin molemmille osapuolille, toinen kun on vain laastari. Suru pitää käsitellä ensiksi. Lisäksi, jos on alaikäisiä lapsia, pitäisi lapsien tunteet ottaa huomioon. Tiedän useita tapauksia, joissa uusi kumppani muuttaa taloon alle puolen vuoden sisällä isän tai äidin kuolemasta. Lapsi ei ole mitenkään päässyt vanhemman menetyksestä yli niin äkkiä.

Entä jos ei ole surua? Kun mieheni kuoli, olin erittäin helpottunut ja onnellinen.

En ole tuo, kenelle vastasit, mutta tuskin sinä olit kriisikeskuksen asiakas? Oletetusti tuon kirjoittajan asiakkaat ovat olleet surullisia puolison poismenosta.

Täällä on jotain teinejä ja lapsellisia pölöjä vastailemassa.

Uuden suhteen voi aloittaa, kun itselle sopii ja omasta mielestä on aika. Jos ikääntyvä leski löytää uuden rakkauden elämäänsä vielä vanhoilla päivillään, niin pitäisikö siitä kieltäytyä ettei vaan tule lapsille paha mieli... hoh. Kerran täällä eletään. Näitä asioita ei muilta kysellä eikä ainakaan mukuloilta, joiden mielestä tietysti mummon tai pappan sopis vaan luovuttaa mökki muksuille, olla pysyvänä banysitterinä lapsenlapsille ja jonka elämään ei tarvi kuulua lempi ja erotiika enää ollenkaan.

Vasta hautajaisten jälkeen, vaikka muistotilaisuudessa voi jo vähän silmäpeliä aloitella.

Vierailija kirjoitti:

Voi se uus olla jo ennen kuin kuoleekaan. Minä en ainakaan ala olla ilman rakkautta, jos toinen menee niin huonoon kuntoon, ettei voi täyttää aviollisia velvollisuuksia.

Kuulostaa näin viestinä hyvin kylmältä, mutta ymmärrän jos toinen on maannut dementoituneena ja ketään tuntematta enää vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka seuraavana päivänä.

Tiedän monta pariskuntaa, joista toisella oli kuolemaan johtava sairaus. Puhuivat asiat häkki, kun toinen oli elossa. Kaikki olivat sitä mieltä, ettei pidä jäädä yksin kun lähtee yläkertaan.

Älä jää suremaan vaan jatka elämääsi. Sitä toivon.