Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette eutanasian laillistamisesta?
14.08.2021 |
Onko aihe kielletty ja täysin tabu, ettei tästä asiasta voi millään puhua ja keskustella julkisesti?
Muutamassa maailman valtiossa eutanasia, eli avustetun kuolinavun antaminen on laillistettu. Mutta esim. Suomessa näin ei ole vieläkään.
Maassamme on useita, kuten syöpää sairastavia, ja harvinaisista sairauksista kärsiviä, joilla on esim. kovia kipuja. Ja joillakin ihmisillä syöpää ei voida parantaa.
Miksi ihmisille ei voida antaa mahdollisuutta vaikuttaa ja päättää omaan hoitoonsa, terveyteensä, elämäänsä, hyvinvointiinsa ja kuolemaansa liittyvistä asioista?
Elämän ja kärsimysten pitkittäminen ei ole eettistä. Ei, vaikka terveydenhuollon ammattilaiset omia eutanasian vastaisia näkemyksiään kuinka puolustelisivat ja perustelisivat.
Kommentit (43)
Pitäisi laillistaa. Siihen voi liittyä ikäviä lieveilmiöitä, mutta ne ovat pientä siihen tuskaan verrattuna jonka moni syöpää sairastava kokee ennen kuolemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, joka olette laillistamisen puolesta olette varmaan myös valmiita toimeenpanijoita. Enpä usko. Siinä ollaan laillistuttamisen puolesta mutta ilman muuta odotetaan, että lääkäri sen tekee. Lääkäri taas ei valansa takia rupea ihmisiä tappamaan. Tuskin pappikaan. Siis kuka laitettaisiin laillisesti tappamaan muita ihmisiä?
Näistäkin kommenteista huomaa, ettei asia ole yksioikoinen.
Faith kirjoitti:
Eutanasiaa ei tule laillistaa.
Yhteiskunnan tulee suojella kansalaisia, ei surmata heitä. Eutanasian laillistaminen olisi moraalin vääristymä.
Itsemurha ei ole rikos nytkään. Ihmisellä on luonnollinen vapaus päättää päivänsä. Laillistettu eutanasia, jossa lääkäri / viranomainen surmaisi tai avustaisi itsemurhassa olisi itsemurhan institutionalisoimista.
Hippokrateen valassa, jonka lääkärit ovat satoja vuosia vannoneet, vannotaan ekspliittisesti olemaan antamatta tappavaa myrkkyä ihmiselle edes pyynnöstä.
Kannatan hyvää saattohoitoa ja kivunhoitoa. Vahvojakin kipulääkkeitä tulee tarpeen mukaan käyttää. Yksi keino saatto- ja kivunhoidossa on sedaatio, jossa potilas käytännössä nukutetaan. Se on äärimmäinen keino.
Kristittynä vastustan eutanasiaa myös siksi, että ihmisen surmaaminen on synti.
On kyllä järjetöntä, että kuolemaa tekevä saadaan pumpata niin täyteen lääkkeitä ja huumeita, että tältä mene tolkku ja taju kunnes kuolema koittaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että nukkuisi pois saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan laillistamista, erittäin tarkkaan valikoiden tai oikeastaan ei edes valikoiden, mikäli ihminen on parantumattomasti sairas, ja elämä jatkuu VAIN kuolemaa odottaen, pitäisi eutanasia sallia. Kipulääkkeet eivät ole elämää eikä kipulääkkeet pitkitä tai tuo mitään takaisin. Jos on syntynyt tähän maailmaan, lupaa kysymättä, pitää täältä voida poistua, lupaa kysymättä.
Vierailija kirjoitti:
Te, joka olette laillistamisen puolesta olette varmaan myös valmiita toimeenpanijoita. Enpä usko. Siinä ollaan laillistuttamisen puolesta mutta ilman muuta odotetaan, että lääkäri sen tekee. Lääkäri taas ei valansa takia rupea ihmisiä tappamaan. Tuskin pappikaan. Siis kuka laitettaisiin laillisesti tappamaan muita ihmisiä?
Kyllä minä voin antaa lääkekupin ja suklaapalan eutanasiaa hakevalle.
Suosittelen katsomaan Youtubesta Terry Pratchettin videon eutanasiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhustyötä tekevänä soisin heille eutanasian halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Huono homma lieveilmiöiden takia. Ihan varmasti painostamisesta ja syyllistämisestä tulee äkkiä ongelma. Saattohoitoon muuten voisi panostaa.
Kyllä, saattohoito ei Suomessa ole 100 % laadukasta, panostaa pitää, mutta yleensä panostuksia ei tehdä eikä niitä valvota, joten ei tätä asiaa voi toivotaan-toivotaan haltuun jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, joka olette laillistamisen puolesta olette varmaan myös valmiita toimeenpanijoita. Enpä usko. Siinä ollaan laillistuttamisen puolesta mutta ilman muuta odotetaan, että lääkäri sen tekee. Lääkäri taas ei valansa takia rupea ihmisiä tappamaan. Tuskin pappikaan. Siis kuka laitettaisiin laillisesti tappamaan muita ihmisiä?
Se olisi jopa arvokas toimi - ihan näin hoitajallekin. Eiköhän kaltaisiani olisi muitakin...
Vierailija kirjoitti:
Te, joka olette laillistamisen puolesta olette varmaan myös valmiita toimeenpanijoita. Enpä usko. Siinä ollaan laillistuttamisen puolesta mutta ilman muuta odotetaan, että lääkäri sen tekee. Lääkäri taas ei valansa takia rupea ihmisiä tappamaan. Tuskin pappikaan. Siis kuka laitettaisiin laillisesti tappamaan muita ihmisiä?
Minä voisin olla. Tuskin jää tästä seikasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi sallia siinä tapauksessa että systeemistä tehdään hyvä ja eutanasian saa vain ammattitaitoisen asiantuntijaryhmän harkinnan jälkeen, tarkan seulan läpi käyneet kuolemansairaat jotka kärsivät kovista kivuista tms.
Ketään ei pitäisi pakottaa työskentelemään eutanasian kanssa. Maissa joissa oikeus eutanasiaan on, löytyy kyllä halukkaita lääkäreitä, psykologeja jne. jotka ymmärtävät asian tärkeyden, mutta myös siihen liittyvän suuren vastuun.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollossa (etupäässä vanhustenhoidossa) yli 15 vuotta työskenneltyäni ja kolme läheistäni syövälle menettäneenä voin vain sydämeni pohjasta toivoa, että eutanasia saataisiin lailliseksi joskus myös Suomessa. Ja niin, että päätös eutanasiasta voitaisiin tehdä vakavien, parantumattomien sairauksien lisäksi myös jo etukäteen vanhuuden sairauksien varalle.
En missään nimessä tahtoisi itse elää elämäni viimeistä viittä-viittätoista vuotta menettäen pikku hiljaa kosketuksen ympäröivään maailmaan, taitojeni hiipuessa, persoonani muuttuessa väkivaltaiseksi lapsuuden ja nuoruuden ajan traumojen vallatessa mieleni. Elämäni täyttyessä ahdistuksesta, huolesta, harhakuvitelmista. Vuosia ja vuosia ahdistusta, paniikkia, pelkoa, joita ei edes usein lääkitä sillä perusteella että ne lääkkeet saattavat vaarantaa fyysisen terveyteni.
En myöskään tahtoisi elää tuskan ja kivun raadellessa kuukausien ajan nääntyvää kehoani, kipulääkkeiden sivuvaikutuksista ja silti myös itse kivusta kärsien, lopulta tukehtuen oman kehoni nesteisiin jossain vuodeosaston yksinäisessä huoneessa.Elämää tulee arvostaa ja vaalia, mutta sen pituuden ei pitäisi olla hyvän elämän mittari, kuten nyt on. Siinä vaiheessa kun sairas itse kokee, ettei hänen elämänsä ole elämisen arvoista, eikä tilanteelle voida tehdä enää_mitään_ sen parantamiseksi, vaan se tulee väistämättä johtamaan kuolemaan, tällöin ihmisestä pitäisi päästää irti, niin tervydenhuollon kuin omaistenkin.
Eutanasian toteuttaminen ei varmasti olisi ongelmatonta, mutta tyypilliset pelot siitä kuinka nyt säästöpaineissa aletaan laht aamaan kaikki vanhat ja sairaat, ovat täysin vailla perustetta. On mahdollista luoda tarkat kriteerit eutanasian saamiselle ja toteuttamiselle. Samoin epäillään, suostuisiko hoitohenkilökunta tuohon; ei varmasti kaikki, mutta tarvittava määrä työntekijöitä varmasti löytyisi. Voisin itsekin kuvitella tekeväni työtä eutanasiapotilaiden kanssa. Eettisempää ja inhimillisempää se olisi, kuin esim. viikosta ja kuukaudesta toiseen syöttää puolipakolla miltei nielemiskykynsä menettänyttä dementikkoa...
Kiitos kaikille edellä vastanneille! Mutta vastaten sinulle, joka olet ollut terveydenhuollossa töissä.
Olen kanssasi monessa kohtaa samaa mieltä, joita toit esille. Samanlaisia asioita ja näkökohtia etenkin parantumattomasti sairaiden, vaikeista kivuista kärsivien, sekä dementiaa sairastavien kohdalla olen ajatellut kanssasi samalla tavalla.
Itsekin sairastan useita eri sairauksia yhtä aikaa. Eikä elinaikaa ole enää pitkään. Tietoisuus siitä, että loppuelämä on kipujen, väsymyksen ja kärsimyksen täyteistä tuntuu kauhealta.
Täytyy vain toivoa, että Suomessa vallitseva linja ja ajattelu tulisi muuttumaan lähitulevaisuudessa.
Mutta koska Suomessa ei ole eutanasiaa laillistettu. Niin joutuu itse etsimään ne keinot elämän , kärsimyksen ja tuskien lopettamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yksiselitteinen kyllä tai ei. Vaikea ratkaisu. Toisaalta hyväksyn toisaalta en. Minulla ei ole selvää vastausta, ehkä annan sen sitten, kun itse tai läheinen on tilanteessa, että elämä päättyy huomenna, ylihuomenna tai ensi viikolla, ja joudun kärsimystä, huutoa, kipua, anelua, pahoillaan oloa, vaikertamista, tuskaa ja toivottomuutta silmästä silmään katsomaan. Sen jälkeen olen viisaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono homma lieveilmiöiden takia. Ihan varmasti painostamisesta ja syyllistämisestä tulee äkkiä ongelma. Saattohoitoon muuten voisi panostaa.
Kyllä, saattohoito ei Suomessa ole 100 % laadukasta, panostaa pitää, mutta yleensä panostuksia ei tehdä eikä niitä valvota, joten ei tätä asiaa voi toivotaan-toivotaan haltuun jättää.
Isäni sai Suomessa mielestäni 100% laadukasta saattohoitoa julkisella puolella. Yllätyin aivan miten hyvää ja osaavaa henkilökunta oli. Ei tarvinnut kivuista tai muusta tuskaisuudesta kärsiä. Todella hyvin otettiin kaikki huomioon silloinkin kun ei pystynyt enää itseään ilmaisemaan tai pysynyt edes tajuissaan. Silti olisin kyllä suonut hänellä halutessaan oikeuden eutanasiaan sen sijaan että pikkuhiljaa täytyi kuolla sänkypotilaana parantumattoman syövän syödessä kehoon syvää avohaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono homma lieveilmiöiden takia. Ihan varmasti painostamisesta ja syyllistämisestä tulee äkkiä ongelma. Saattohoitoon muuten voisi panostaa.
Kyllä, saattohoito ei Suomessa ole 100 % laadukasta, panostaa pitää, mutta yleensä panostuksia ei tehdä eikä niitä valvota, joten ei tätä asiaa voi toivotaan-toivotaan haltuun jättää.
Isäni sai Suomessa mielestäni 100% laadukasta saattohoitoa julkisella puolella. Yllätyin aivan miten hyvää ja osaavaa henkilökunta oli. Ei tarvinnut kivuista tai muusta tuskaisuudesta kärsiä. Todella hyvin otettiin kaikki huomioon silloinkin kun ei pystynyt enää itseään ilmaisemaan tai pysynyt edes tajuissaan. Silti olisin kyllä suonut hänellä halutessaan oikeuden eutanasiaan sen sijaan että pikkuhiljaa täytyi kuolla sänkypotilaana parantumattoman syövän syödessä kehoon syvää avohaavaa.
Munkin kokemuksen mukaan saattohoito on melko laadukasta. Kyse onkin juuri siitä, että tarvitseeko se vaihe käydä läpi - vai voisiko sen ohittaa suoraan, kun lopputulos on tiedossa.
Antaa lähimmäisen lähteä kunnialla ja kivutta..?
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollossa (etupäässä vanhustenhoidossa) yli 15 vuotta työskenneltyäni ja kolme läheistäni syövälle menettäneenä voin vain sydämeni pohjasta toivoa, että eutanasia saataisiin lailliseksi joskus myös Suomessa. Ja niin, että päätös eutanasiasta voitaisiin tehdä vakavien, parantumattomien sairauksien lisäksi myös jo etukäteen vanhuuden sairauksien varalle.
En missään nimessä tahtoisi itse elää elämäni viimeistä viittä-viittätoista vuotta menettäen pikku hiljaa kosketuksen ympäröivään maailmaan, taitojeni hiipuessa, persoonani muuttuessa väkivaltaiseksi lapsuuden ja nuoruuden ajan traumojen vallatessa mieleni. Elämäni täyttyessä ahdistuksesta, huolesta, harhakuvitelmista. Vuosia ja vuosia ahdistusta, paniikkia, pelkoa, joita ei edes usein lääkitä sillä perusteella että ne lääkkeet saattavat vaarantaa fyysisen terveyteni.
En myöskään tahtoisi elää tuskan ja kivun raadellessa kuukausien ajan nääntyvää kehoani, kipulääkkeiden sivuvaikutuksista ja silti myös itse kivusta kärsien, lopulta tukehtuen oman kehoni nesteisiin jossain vuodeosaston yksinäisessä huoneessa.Elämää tulee arvostaa ja vaalia, mutta sen pituuden ei pitäisi olla hyvän elämän mittari, kuten nyt on. Siinä vaiheessa kun sairas itse kokee, ettei hänen elämänsä ole elämisen arvoista, eikä tilanteelle voida tehdä enää_mitään_ sen parantamiseksi, vaan se tulee väistämättä johtamaan kuolemaan, tällöin ihmisestä pitäisi päästää irti, niin tervydenhuollon kuin omaistenkin.
Eutanasian toteuttaminen ei varmasti olisi ongelmatonta, mutta tyypilliset pelot siitä kuinka nyt säästöpaineissa aletaan laht aamaan kaikki vanhat ja sairaat, ovat täysin vailla perustetta. On mahdollista luoda tarkat kriteerit eutanasian saamiselle ja toteuttamiselle. Samoin epäillään, suostuisiko hoitohenkilökunta tuohon; ei varmasti kaikki, mutta tarvittava määrä työntekijöitä varmasti löytyisi. Voisin itsekin kuvitella tekeväni työtä eutanasiapotilaiden kanssa. Eettisempää ja inhimillisempää se olisi, kuin esim. viikosta ja kuukaudesta toiseen syöttää puolipakolla miltei nielemiskykynsä menettänyttä dementikkoa...
Sinä et ole päivääkään tehnyt hoitotyötä. Et saattohoitopotilaiden, saati muistisairaiden parissa (jo pelkkä sanavalinta "dementikko" kertoo tämän). Kuvittelet saavasi jotain arvoa mielipiteellesi esittämällä, että sinulla olisi kokemusta.
Pääsääntöisesti muistisairaatkin haluavat elää. Myös esim. syövän hoito, ja varsinkin kivun hoito, on nykyään Suomessa huippuluokkaa. Moni syöpään sairastunut kykenee sopeutumaan, joko lääkkeiden turvin tai joskus harvoin ilman, ja käsittelevät jo sairastaessaan tulevaa kuolemaa, elettyä elämään, suhteita läheisiin jne. En ole _koskaan_ kuullut, että he alkushokin jälkeen haluaisivat vain ottaa napin ja kuolla heti. Ja nykyisillä hoidoilla harva edes "tuomitaan" kuolemaan. Syöpää voi sairastaa kroonisena vuosia. Ja eläen ihan hyvää elämää.
Kuolema on yhtä luonnollista kuin syntymä. Kaltaisesi kuolemaa pelkäävät voi mieluummin miettiä omia arvojaan kuin lähteä puolustamaan eutanasiaa. Kuten jo mainittu, loppuvaiheen sedaatio on jo sallittu hoitomuoto. Jos ahdistusta tai kipuja ei muuten saada hallintaan niin potilas voidaan nukuttaa. Mihin siis tarvitaan vielä lopetusta? Kyllä, tämä sallitaan eläimille, mutta me puhutaan nyt ihmisistä.
Ja kipuja pelkääville totean vielä, että kova kipu toki liittyy lähestyvään kuolemaan, jos taustalla on esim. syöpä. Mutta ne tarinat huutavista kuolevista ei ole totta. Palliatiivisen ja saattohoidon piirissä olevat kyllä lääkitään kunnolla. Kipua tulkitaan muutakin kuin puheesta. Esim. levottomuus muuten kommunikoimattomalla hoidetaan kipulääkkeillä ja rauhoittavilla.
Terveisin _OIKEASTI_ kuolevia hoitanut, jolla myös oma pää on kuoleman suhteen kunnossa.
Käyttäjä35529 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono homma lieveilmiöiden takia. Ihan varmasti painostamisesta ja syyllistämisestä tulee äkkiä ongelma. Saattohoitoon muuten voisi panostaa.
Kyllä, saattohoito ei Suomessa ole 100 % laadukasta, panostaa pitää, mutta yleensä panostuksia ei tehdä eikä niitä valvota, joten ei tätä asiaa voi toivotaan-toivotaan haltuun jättää.
Isäni sai Suomessa mielestäni 100% laadukasta saattohoitoa julkisella puolella. Yllätyin aivan miten hyvää ja osaavaa henkilökunta oli. Ei tarvinnut kivuista tai muusta tuskaisuudesta kärsiä. Todella hyvin otettiin kaikki huomioon silloinkin kun ei pystynyt enää itseään ilmaisemaan tai pysynyt edes tajuissaan. Silti olisin kyllä suonut hänellä halutessaan oikeuden eutanasiaan sen sijaan että pikkuhiljaa täytyi kuolla sänkypotilaana parantumattoman syövän syödessä kehoon syvää avohaavaa.
Munkin kokemuksen mukaan saattohoito on melko laadukasta. Kyse onkin juuri siitä, että tarvitseeko se vaihe käydä läpi - vai voisiko sen ohittaa suoraan, kun lopputulos on tiedossa.
Antaa lähimmäisen lähteä kunnialla ja kivutta..?
Miksi? Kun he lähtevät nyt jo kunnialla ja kivuitta? Kuten itse totesit, saattohoito on hyvää ja kipuja ei ole? Mitä hyötyä saavutat eutanasialla? Vai mitä on "kunnia"? Kunnia olla kuolematon? Miksi sellaista pitää ihannoida? Mikset omaisena voi vaan hyväksyä kuoleman osaksi elämää?
Vierailija kirjoitti:
Ei yksiselitteinen kyllä tai ei. Vaikea ratkaisu. Toisaalta hyväksyn toisaalta en. Minulla ei ole selvää vastausta, ehkä annan sen sitten, kun itse tai läheinen on tilanteessa, että elämä päättyy huomenna, ylihuomenna tai ensi viikolla, ja joudun kärsimystä, huutoa, kipua, anelua, pahoillaan oloa, vaikertamista, tuskaa ja toivottomuutta silmästä silmään katsomaan. Sen jälkeen olen viisaampi.
Tämä on jostain leffoista. Samoista joissa lapset syntyy puhtaina noin 2-3kk vanhoina. :)
Alue: Aihe vapaa
Kiitos syvästi inhimillisestä kirjoituksestasi. Kaikkea hyvää sinulle.