Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uupumuksen todellinen syy ei ole väsymys, ja siksi se ei parane lepäämällä, kirjoittaa psykiatrian erikoislääkäri
14.08.2021 |
"Psykiatrian erikoislääkäri ja tietokirjailija Juhani Mattila tietää, mikä on uupumuksen syvin syy ja miten uupunut ihminen voi auttaa itseään. Tämän hän kertoo uudessa kirjassaan Uupumuksesta takaisin elämään (Kirjapaja 2021).
Mattilan mukaan uupumukseksi nimitetystä oireyhtymästä on tullut kallis kansantauti, joka vaikuttaa samalla tavalla kuin depressio, heikentää työkykyä ja voi pakottaa jäämään pois työstä.
Uupumuksen oireet ovat aluksi ohimeneviä. Varsinainen sairastuminen eli niin sanottu hermoromahdus voi tulla jopa päivässä tai tunnissa, jos jokin pettymys laukaisee sen.
Uupunut ihminen ei toivu levolla ja rasituksen vähentämisellä, koska uupumuksen syy ei ole väsymys. Sen todellinen syy on sielullinen (=henkinen, psyykkinen): uupuneen ihmisen elämästä on kadonnut merkityksellisyys."
Näin tunnistat, oletko uupunut:
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/977b5c7e-88de-44fa-b691-ddfc…
Kommentit (96)
Ja tulit laittamaan tän itsestäänselvän artikkelin tänne miks?
Tohon ei tarvi lääkärin tutkintoa tajutakseen tollasen asian. Terve järki riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä väitän, että väsymys ja pitkään jatkunut liikarasitus on myös ihan varteenotettava syy uupumukseen. Nimimerkillä been there done it, got the t-shirt.
Nuku ap ensi yö kunnolla ja ota tänään päikkärit niin et ole enää huomenna uupunut ja jaksat taas ensiviikolla.
Luin myös tuon artikkelin ja noinhan se on, voimakas työuupumus ei lähde levolla koska kyse ei ole väsymyksestä - eikä myöskään lähtökohtaisesti masennuksesta. Kokemusta on.
Läksin pois työpaikasta joka aiheutti minulle todella rajun burnoutin ja noin 1,5 kuukauden loman aikana palauduin niin että aloin taas nähdä unia ja muutenkin muuttua omaksi itsekseni. Aloitin ihan muissa hommissa ja vaikka työn määrä on nytkin suuri, ei minulla ole enää mitään ongelmia. Se uupumus oli tosiaan just tuota kaikkea muuta, pään hakkaamista seinään tiettyjen asioiden ja ihmisten kanssa ja nyt kun sellaista ei enää ole, en ole myöskään uupunut.
Vierailija kirjoitti:
Luin myös tuon artikkelin ja noinhan se on, voimakas työuupumus ei lähde levolla koska kyse ei ole väsymyksestä - eikä myöskään lähtökohtaisesti masennuksesta. Kokemusta on.
Läksin pois työpaikasta joka aiheutti minulle todella rajun burnoutin ja noin 1,5 kuukauden loman aikana palauduin niin että aloin taas nähdä unia ja muutenkin muuttua omaksi itsekseni. Aloitin ihan muissa hommissa ja vaikka työn määrä on nytkin suuri, ei minulla ole enää mitään ongelmia. Se uupumus oli tosiaan just tuota kaikkea muuta, pään hakkaamista seinään tiettyjen asioiden ja ihmisten kanssa ja nyt kun sellaista ei enää ole, en ole myöskään uupunut.
Eli sillä 1,5 kk lomalla ei ollut mitään merkitystä, vaan olisit voinut heti seuraavana päivänä aloittaa uudessa työssä ilman ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvää pohdintaa jutun asiantuntijalla, mutta tosi hurjia kielikuvia hän käyttää uupuneista:
"Hän kuoleentuu ja voi muuttua lähes hengettömän esineen kaltaiseksi. " (IL)
"Jos sen ratkaisisi, sisältä löytyisi onnellisuuteen tarvittavat ainekset ja ihmisestä tulisi jälleen elävä." (IL)
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin myös tuon artikkelin ja noinhan se on, voimakas työuupumus ei lähde levolla koska kyse ei ole väsymyksestä - eikä myöskään lähtökohtaisesti masennuksesta. Kokemusta on.
Läksin pois työpaikasta joka aiheutti minulle todella rajun burnoutin ja noin 1,5 kuukauden loman aikana palauduin niin että aloin taas nähdä unia ja muutenkin muuttua omaksi itsekseni. Aloitin ihan muissa hommissa ja vaikka työn määrä on nytkin suuri, ei minulla ole enää mitään ongelmia. Se uupumus oli tosiaan just tuota kaikkea muuta, pään hakkaamista seinään tiettyjen asioiden ja ihmisten kanssa ja nyt kun sellaista ei enää ole, en ole myöskään uupunut.
Eli sillä 1,5 kk lomalla ei ollut mitään merkitystä, vaan olisit voinut heti seuraavana päivänä aloittaa uudessa työssä ilman ongelmia?
En nyt ihan hahmota mitä haluat sanoa ja miksi. Mutta halusin ensin vetää henkeä että saan itseni normaaliin tilaan ja sitten vasta uusiin ympyröihin.
Olin kyllä tuossa mainitussa työpaikassakin viettänyt joskus pitkiä kesälomia, mutta siinä oli se että juuri kun olin palautunut, se kaikki p*ska alkoi uudelleen eli mikään ei lopulta muuttunut vaan kierre vaan paheni. Ei se pitkä lomakaan auta silloin kuin sen hetken, ja takaraivossa kuitenkin on koko ajan se että siihen pitää palata. Nyt ei tarvitse ja koko elämäni on aivan toisenlaista.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Ja tulit laittamaan tän itsestäänselvän artikkelin tänne miks?
Tohon ei tarvi lääkärin tutkintoa tajutakseen tollasen asian. Terve järki riittää.
Kyllä näistä on hyvä puhua. Ellei sinua kiinnosta, mene muuhun ketjuun. Kaikki eivät välttämättä sitä hoksaa, että pelkkä työn määrä ei ole se uupumuksen mittari, vaan taustalla on monesti muuta(kin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupumus on kamala oire. Olen itse kärsinyt siitä läpi elämäni, silti sinnitellyt töissä, vaikka siinäkin oman äitini pakottamana. Miten ei edes ihmisen OMA ÄITI välitä sen vertaa, että hyväksyisi sen, jos lapsi ei halua uuvuttaa itseään lisää työelämässä? Ihan sairas akka.
Olen yrittänyt kaikin tavoin parantua uupumuksesta, mutta ei se muutu miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Uupumus on kamala oire. Olen itse kärsinyt siitä läpi elämäni, silti sinnitellyt töissä, vaikka siinäkin oman äitini pakottamana. Miten ei edes ihmisen OMA ÄITI välitä sen vertaa, että hyväksyisi sen, jos lapsi ei halua uuvuttaa itseään lisää työelämässä? Ihan sairas akka.
Olen yrittänyt kaikin tavoin parantua uupumuksesta, mutta ei se muutu miksikään.
Äitisi ei tahdo sinusta sossupummia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Ihan hyvää pohdintaa jutun asiantuntijalla, mutta tosi hurjia kielikuvia hän käyttää uupuneista:
"Hän kuoleentuu ja voi muuttua lähes hengettömän esineen kaltaiseksi. " (IL)
"Jos sen ratkaisisi, sisältä löytyisi onnellisuuteen tarvittavat ainekset ja ihmisestä tulisi jälleen elävä." (IL)
Tunnistan täysin tuon olotilan. Jotkut työpaikat ja työyhteisöt tekee ihmisistä sieluttomia zombeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin myös tuon artikkelin ja noinhan se on, voimakas työuupumus ei lähde levolla koska kyse ei ole väsymyksestä - eikä myöskään lähtökohtaisesti masennuksesta. Kokemusta on.
Läksin pois työpaikasta joka aiheutti minulle todella rajun burnoutin ja noin 1,5 kuukauden loman aikana palauduin niin että aloin taas nähdä unia ja muutenkin muuttua omaksi itsekseni. Aloitin ihan muissa hommissa ja vaikka työn määrä on nytkin suuri, ei minulla ole enää mitään ongelmia. Se uupumus oli tosiaan just tuota kaikkea muuta, pään hakkaamista seinään tiettyjen asioiden ja ihmisten kanssa ja nyt kun sellaista ei enää ole, en ole myöskään uupunut.
Minulla on kanssa uupumus jonka lääkäri on todennut krooniseksi. Se ei kuitenkaan johdu burnoutista vaan minulla on boreout eli liian vähän tekemistä niin että se uuvuttaa. Mutta koska boreout ilmiötä ei edelleenkään osata tunnistaa Suomessa niin siihen tarjotaan samaa lääkettä kuin sitä yleisempään burnout ilmiöön.
Vierailija kirjoitti:
Ja tulit laittamaan tän itsestäänselvän artikkelin tänne miks?
Tohon ei tarvi lääkärin tutkintoa tajutakseen tollasen asian. Terve järki riittää.
Kommenttisi on täysin vailla järkeä. Itse et sitä tosin taida ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Juu, no. Ajattelen, että tavallaan on näin, tavallaan ei. Henkinen uupumus vaikuttaa kyllä kehoon ja on kehollista. Siitä olen samaa mieltä, että pelkkä lepo ei uupumusta poista. Mutta... Kyllä uupunut ehdottomasti tarvitsee lepoa, ennenkuin toipumistyön aloittaminen edes on mahdollista.
No tottakai, mutta eihän tässä siitä ollut kysekään vaan että tunnistaa että pelkkä lepo ei tilannetta pitkässä juoksussa paranna kun syyt ovat muut kuin levon puute!
En ole uupunut töissäni mutta juuri tällä viikolla pohdin, miksi nyt tuntuu helpommalta loman jäljiltä töissä. Aiemmin olin jatkuvasti stressaantunut. Kesän aikana sain vedettyä happea, hoidettua itseäni ja pohdittua syvemmin omia tunteita ja ajatuksia. Itselläni korkeaan stressaamiseen tunnistin syyksi henkilökohtaiset reagointitavat vaikkapa toisiin ihmisiin ja sen jonkun kokemuksen siitä, että minun pitäisi koko ajan miellyttää muita.
Kun jatkuvasti näkee ja kuulee ympäristöstään sanotut asiat vain: kritiikkinä (ja vaikka olisikin, ei kykene suhtautumaan asiaan oppimiskokemuksena) sekä veetuiluna, niin ei ihme, että väsyin ja stressaannuin, eikä energiaa ollut oikeastaan mihinkään. Lisää tuohon sedentaarinen elämäntapa, paskan viihteen kulutus sekä kykenemättömyys tehdä asioita tiedostavasti... Tuo tie varmasti johtaa pitkässä juoksussa jos ei masennukseen ja burnoutiin, niin ei se elämä ainakaan mitenkään erityisen hyvältä maistunut.
Nyt kun olen tehnyt itsessäni tätä pohdiskelua ja muuttanut elämäntapojani hyvinvointiani lisääväksi, olen huomannut, etten enää välitä siitä, mitä muut ajattelevat ja voin luottaa itseeni ja osaamiseeni niin paljon, etten ole jatkuvasti defensiivinen. Otan toki opikseni virheistä mutta en enää koe kritiikkiä hyökkäyksenä itseäni vastaan. Enkä pyri täydellisyyteen vaan riittävän hyvä riittää minulle. Nyt pystyn jopa nauttimaan kiireestä ja työstäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin myös tuon artikkelin ja noinhan se on, voimakas työuupumus ei lähde levolla koska kyse ei ole väsymyksestä - eikä myöskään lähtökohtaisesti masennuksesta. Kokemusta on.
Läksin pois työpaikasta joka aiheutti minulle todella rajun burnoutin ja noin 1,5 kuukauden loman aikana palauduin niin että aloin taas nähdä unia ja muutenkin muuttua omaksi itsekseni. Aloitin ihan muissa hommissa ja vaikka työn määrä on nytkin suuri, ei minulla ole enää mitään ongelmia. Se uupumus oli tosiaan just tuota kaikkea muuta, pään hakkaamista seinään tiettyjen asioiden ja ihmisten kanssa ja nyt kun sellaista ei enää ole, en ole myöskään uupunut.
Eli sillä 1,5 kk lomalla ei ollut mitään merkitystä, vaan olisit voinut heti seuraavana päivänä aloittaa uudessa työssä ilman ongelmia?
En nyt ihan hahmota mitä haluat sanoa ja miksi. Mutta halusin ensin vetää henkeä että saan itseni normaaliin tilaan ja sitten vasta uusiin ympyröihin.
Olin kyllä tuossa mainitussa työpaikassakin viettänyt joskus pitkiä kesälomia, mutta siinä oli se että juuri kun olin palautunut, se kaikki p*ska alkoi uudelleen eli mikään ei lopulta muuttunut vaan kierre vaan paheni. Ei se pitkä lomakaan auta silloin kuin sen hetken, ja takaraivossa kuitenkin on koko ajan se että siihen pitää palata. Nyt ei tarvitse ja koko elämäni on aivan toisenlaista.
-sama
En ole tuo kysyjä, mutta sanoit olevasi samaa mieltä artikkelin kanssa ja silti kerroit levänneesi (ja palautuneesi) ensin 1,5kk ennenkuin lähdit uusiin kuvioihin. Eikö tämä silloin merkitse sitä, että tarvitsit lepoa ensin ja sitten vasta uudet kuviot?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin myös tuon artikkelin ja noinhan se on, voimakas työuupumus ei lähde levolla koska kyse ei ole väsymyksestä - eikä myöskään lähtökohtaisesti masennuksesta. Kokemusta on.
Läksin pois työpaikasta joka aiheutti minulle todella rajun burnoutin ja noin 1,5 kuukauden loman aikana palauduin niin että aloin taas nähdä unia ja muutenkin muuttua omaksi itsekseni. Aloitin ihan muissa hommissa ja vaikka työn määrä on nytkin suuri, ei minulla ole enää mitään ongelmia. Se uupumus oli tosiaan just tuota kaikkea muuta, pään hakkaamista seinään tiettyjen asioiden ja ihmisten kanssa ja nyt kun sellaista ei enää ole, en ole myöskään uupunut.
Eli sillä 1,5 kk lomalla ei ollut mitään merkitystä, vaan olisit voinut heti seuraavana päivänä aloittaa uudessa työssä ilman ongelmia?
En nyt ihan hahmota mitä haluat sanoa ja miksi. Mutta halusin ensin vetää henkeä että saan itseni normaaliin tilaan ja sitten vasta uusiin ympyröihin.
Olin kyllä tuossa mainitussa työpaikassakin viettänyt joskus pitkiä kesälomia, mutta siinä oli se että juuri kun olin palautunut, se kaikki p*ska alkoi uudelleen eli mikään ei lopulta muuttunut vaan kierre vaan paheni. Ei se pitkä lomakaan auta silloin kuin sen hetken, ja takaraivossa kuitenkin on koko ajan se että siihen pitää palata. Nyt ei tarvitse ja koko elämäni on aivan toisenlaista.
-sama
En ole tuo kysyjä, mutta sanoit olevasi samaa mieltä artikkelin kanssa ja silti kerroit levänneesi (ja palautuneesi) ensin 1,5kk ennenkuin lähdit uusiin kuvioihin. Eikö tämä silloin merkitse sitä, että tarvitsit lepoa ensin ja sitten vasta uudet kuviot?
Eri
No tottakai tarvitsin, oli pakko palautua kun olin aivan raato. Mutta aiemmin homma pyöri niin että loma palautti hetkeksi siten että loman lopulla aloin jo hieman virota, mutta koska mikään ei muuttunut, kierre vain syveni aina kun palasin töihin. Kun hyppäsin tuosta kokonaan pois, tuota uupumisongelmaa ei ole vaikka toki töitä on nytkin paljon jne. Tavallinen lomakin riittää nykyisin hyvin ja palaudun äkkiä. -sama
Alue: Aihe vapaa
tunnistan kyllä itseni tuosta.mikään ei tunnu enään miltään.mutten tunne itseäni masentuneeksi kuitenkaan.masennuslääkkeitä sais kyllä niin paljon kuin ikinä suostuu syömään.