Väkivaltainen, uhkaileva, piinaava ex - Nyt kaivataan viisaampien neuvoja!!

Kaipaisin viisaiden ihmisten neuvoja, kun omat neuvot alkavat olla vähissä. Tiedossa on hyyyyvin pitkä tarina.

Tilanne on siis se, että olemme lapseni isän kanssa eronneet 10,5kk sitten, kun sain kuulla hänen pettäneen minua kuukausia. Isä ei ole lapsen kanssa viettänyt kahdenkeskistä aikaa, muutakuin pari kertaa kun minä olen ollut max. 2h koulussa ja muutenkin hyvin niukasti. Meillä käydessä n. joka toinen viikko isä ei hoida juurikaan lasta, vaan keskittyy enemmänkin puhelimen räpläämiseen ja minun kuulusteluun; kenelle juttelen facebookissa, kenen kanssa viestittelen, kuka minulle lähettää viestiä tai soittaa, ketä olen nähnyt ja kun niinä harvoina kertoina kun olen viihteellä, hänen täytyy tietää ketä kanssani silloin on samassa paikassa, jos en itse suostu sanomaan, hän kuulema kiduttaa vaikka joltakin sen tiedon ulos. Olen yrittänyt ehdottaa että lapsi alkaisi viikolla käyääm parina päivänä pari tuntia miehen luona, jotta meidän ei tarvitsisi hirveästi nähdä,  mutta aina hän keksii syitä miksi se ei onnistu"sotkuista, ei jaksa siivota, oon muuttamassa, nii ei vaikuta tuohon kämppään totuttaa, en kerkeä piettää ku pari tuntia nii ei vaikuta, ei sen kans pysty tekeen vielä mitään hauskaa ehkä sit ku se on 2v jne"

   Meillä vieraillessa isä myös huutaa ja uhkailee minua ja minun miespuolisia kavereitani. Muutamalle mies puolisille ystävälle hän on myös ihan henkilökohtaisesti käynyt sanomassa, että he eivät saa minulle enään puhuakkaan tai vastaavat siitä hänelle. Itsehän olen hänen mielestään hänelle tilivelvollinen kaikesta sosiaalisesta elämästäni, mutta hän ei omastaan minulle. Jos jotain jää sanomatta, hän tulkitsee sen valehteluksi (jota hän ei kuulema siedä, ja tiedän miten siinä käy jos valehtelen). Olen sanonut monta kertaa hänelle, ettei hän voi alkaa päättämään kenen kaveri olen ja kenen en, mutta vastaukseksi tulee että" en voikkaan mutta päätän silti, ei kiinnosta". Pyydän että eikö hän voisi antaa minunkin jatkaa omaa elämääni omilla ehdoillani eikä hänen, mutta hän ei kuulema "pysty siihen".

   No pari viikkoa sitten hänen oli tarkoitus tulla luokseni yöksi, jotta hän katsoisi aamulla kipeää lastamme kun menen kummipoikani syntymäpäiville. Hän lähti "hoitamaan asioita" illalla vielä kaupunkiin, joten annoin hänelle avaimen, jotta pääsisi ovesta sisään, jos itse olen kerennyt mennä nukkumaan. No herra saapuikin puoli 5 yöllä riehumaan luokseni  KÄNNISSÄ, kun oli ymmärtänyt jonkun puheista baarissa, että joku mies olisi minusta mustasukkainen (joka selvisikin myöhemmin, että hän oli ymmärtänyt väärin). Lapseni isä huusi, repi hiuksista maahan, jossa myös hakkasi päätäni lattiaan, kuristi ja hajoitti puhelimeni, tämän kaiken ajan lapsemme oli minulla sylissä eikä miestä kiinnostanut vaikka anelin häntä lopettamaan kun minulla on lapsi sylissä. Hän uhkasi tappaa minut kunnes lapsi taas nukahtaa ja katkoa minulta joka ikisen luun, sekä murskata polvilumpioni jos liikun. Pakokauhun vallassa juoksin täysillä naapuriin, josta soitettiin poliisit paikalle. Miehestä on tehty rikosilmoitus. Lastensuojelu ilmoitus on myös tehty, jonne olen huomenna menossa keskustelemaan. No mutta mieshän on pari kertaa pahoitellut tilannetta, mutta myös jatkanut minun ja "tulevien miesteni" uhkailua. Luonani ei saa käydä miespuolisia ihmisiä ja minulla ei edelleenkään saa olla ketään, tai mies kuulema tappaa tämän uuden miehen. Kukaan mies ei varsinkaan saa koskea lapseemme tai edes nähdä tätä. Hän myös on aivan varma siitä, että minulla on jo joku uusi, kun yritän kertoa, kuinka ahdistavaa tuo hänen käytöksensä on. Hän ottaa kuulema asiasta selvää ja tulee pihalleni vaikka kyttäämään ketä tänne tulee, niin "loppuu senki äijän vierailut missään siihen".

Mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä kun mies piinaa elämääni. Hänen mielestä se, että jatkan elämääni on "huoraamista". Myös minun ja parhaan ystäväni miesystävän kaveruus on lapseni isän mielestä kiellettyä. Räyhäämis puheluita on nyt tullut myös siitä, että miksi olen poliisille ja lastensuojeluun mennyt kertomaan kaiken, että jos minä alan "näihin ralleihin" niin hän osaa sen pelin myös. Yksinhuoltajuuttakaan minun ei kuulema vaikuta hakea, kun hän kyllä tietää mitä pitää sanoa ja kelle kun on sen verran kuulusteissa ja muissa jutuissa käyny (hän on oikeasti hyvin taitava manipuloimaan ihmisiä, myös omia "hyviä ystäviään", jotka kuvaavat häntä minulle sanalla raivohullu) Lähestymiskielto kyllä turvaisi minun turvallisuuteni, mutta entäs näiden ystävieni turvallisuus? Tai entäs jos mies käy käsiksi joskus lapseemme kun hän ei teekkään kuten mies haluaa? Tai jos joskus löydänkin jonkun kivan miehen, mutta en voi kuvitellekkaan hänen kanssaan mitään, koska silloin hän tai jopa hänen koko elämänsä olisi vaarassa (Lapseni isästä on näköjään kuoriutunut tuollainen egoansa pönkittävä steroidihirmu ja kuka tietää mitä muuta vetelee, joka ei vain uhkaile vaan myös tekee. Hermot hänellä ovat aina olleet huonot, mutta tämä nykyinen itsekeskeisyys on jotain aivan käsittämätöntä) Tämä on henkisesti todellla raskasta, enkä tiedä yhtään mitä minun tulisi tehdä. Toivon, että huominen lastensuojelu virastossa käynti auttaa turvaamaan lapseni turvallisuuden, kun isä on nuin arvaamaton ja vaatiikin nyt että lapsi alkaa käymään hänen luonaan kylässä.

Toivottavasti saatte tekstistä jotain selkoa ja toivottavasti jollain olisi antaa jotain neuvoa. Onko kellään muulla ollut lähimainkaan samanlaisia ongelmia?