Lue keskustelun säännöt.
Nainen joka ei halua määritellä sukupuoltaan
01.09.2014 |
Olen syntynyt naiseksi, mutta en halua ajatella itseäni naisena. Näytän aika pitkälti naiselta, tyylini on hieman miesmäinen ja olen muuten hieman miesmäinen käyttäytymiseltäni. Olen jotain naisen ja miehen välimaastosta.Tykkään jätkäseurasta ja naisten kanssa ei oikein löydy yhteistä. Rakastun miehiin, en naisiin. Enkä koe olevani siis mies, enkä haluaisi vaihtaa sukupuolta, mutta en koe olevani myöskään nainen. Minua lähinnä ärsyttää jos joku suhtautuu minuun naisena. Minusta se tuntuu niinkuin hän vähättelisi minua. Erityisesti miesten kohtelu tuntuu pahalta. Naisseurassa tuo ei niin haittaa. Olen miettinyt mistä ihmeestä tämä johtuu. Koska seurustelusuhteessa ei kumppanini kohtelu minua haittaa. Vaan naisellinen puoleni jopa korostuu, mutta kaikkien muiden miesten kanssa sitten koen suurta inhotuksen tunnetta asiasta. Ja jos joku vieras mies yrittää iskeä niin tekee mieli vähintään vetää turpaan. Onko kellään muulla kokemusta vastaavanlaisesta? Minulla on taustalla hyvin vaikea isäsuhde ja mietin olisiko tämä lähtöisin sieltä, hän myös esinneellisti ja väheksyi naisia.
Kommentit (27)
Jaa mites tuo liittyy asiaan?
Unohtui mainita vielä, että naisseurassa minua ei niin haittaa jos nainen suhtautuu minuun naisena, mutta oloni on sellainen niinkuin yrittäisin esittää naista. Vähän niinkuin mies naiseksi pukeutuneena, joka soluttautuu naisten seuraan. Kumma tunne, mistä johtuu myöskin etten oikein naisten kanssa kaveraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole semmonen kun olet ja tykkää kenestä tykkäät. Täältä vauvapalstalta et taida saada kovinkaan vastauksia asiaasi. Ole onnellinen!
Keittiöpsykologia sanoisi, että isäsi suhtautuminen naisiin on saanut sinut halveksimaan naiseutta ja samalla itseäsi. Olen vihainen puolestasi. Ei ole mitään väärää, että tykkäät enemmän miehistä kavereina ja miesmäisistä asioista, mutta koita itsesi takia päästä jossain välissä elämääsi tosta naisvihasta eroon
Jaa-a, tuohon ei ulkopuolinen voi vastata oikein mitään. Jos sukupuoli-identiteetti on hukassa, siihen on tarjolla apua, mutta muista ettei itseään ole pakko tunkea mihinkään lokeroon (on myös "sukupuolettomia", gender fluideja jne.). Jos menneisyys painaa niin voi olla ihan hyvä käydä ammattilaisella tutkituttamassa ettei taustalla ole mitään traumaa. Itse suosittelen että vierailet nyt ensitöiksesi Setan toimistolla toimivalla Transtukipisteellä: sieltä saa varmasti asiallista tietoa, neuvontaa ja vertaistukea.
En minä vihaa naisia. Ainostaan muiden suhtautumista minuun, jos se tapahtuu siksi että olen nainen. Minulle on ihan ok , jos joku kehuu, että oletpa taitava soittamaan tai oletpa hauska. Mutta sitten kun alkaa tulla komentteja, että olet kaunis nainen ja ihana nainen tai mitä vain naiseen liitettäviä piirteitä, jokin minussa vaan haluaa äkkiä vaihtaa olinpaikkaa ja kadota maansyövereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sukupuolineutraaliudessa mitään pahaa ole, mutta kuulostaa lähinnä siltä, että olet onnistunut kytkemään itseinhosi naisena olemiseen (kiitos isäsi tai muun kokemuksen) ja pidät kaikkia mainintoja naiseudesta huonoimpien piirteidesi julkisena arvosteluna. Kannattaisi varmaan keskustella asiasta terapeutin kanssa, että hyväksyisit itsesi ja kaikki ominaisuutesi paremmin.
Kuulostaa kovin tutulle. Tosin minulla ei ole tuota vaikeaa isäsuhdetta. Viihdyn enemmän miesten kanssa ja kaverini ovat miehiä. Olen mikä olen. Ja loppujen lopuksi en halua vaihtaa sukupuolta koska se olisi luonnotonta. Olen syntynyt tälläiseksi niin turha sitä on muuttaa. Onneksi asun suomessa ja kulttuurissa jossa voin vapaasti olla oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 05:21"]
Ei sukupuolineutraaliudessa mitään pahaa ole, mutta kuulostaa lähinnä siltä, että olet onnistunut kytkemään itseinhosi naisena olemiseen (kiitos isäsi tai muun kokemuksen) ja pidät kaikkia mainintoja naiseudesta huonoimpien piirteidesi julkisena arvosteluna. Kannattaisi varmaan keskustella asiasta terapeutin kanssa, että hyväksyisit itsesi ja kaikki ominaisuutesi paremmin.
[/quote]4
eihän terapeutit mitään maagikkoja ole. ärsyttää aina tuo ihmisten tuputtaminen jollekin vntovieraalle pällistelemään, joka on suorittanut psykan kurssit ja maksusta istuu sohvallaan esittämässä kiinnostunutta ihmisten 'problematiikoista'. vertaistuet paljon tärkeämpiä ja jopa tällaiset palstat, joissa ihmiset voivat aidosti vaihtaa ajatuksiaan ilman stigmaa.
koska ihmist oppivat, että ns. terapeutit eivät ole mitään miracle workers. hyvä ihminen voi auttaa. huono tehdä paljon tuhoa.
Tunnistan samankaltaisia ajatuksia itsessäni. Omakin isäsuhteeni oli aika vaikea, mutta eri tavalla.
Muhun iskee kohtalaisen rankasti kaikki naisten yleistäminen ryhmänä tietynlaiseksi. Jos joku sanoo, että hitto kun naiset aina sitä ja tätä, mua usein alkaa ärsyttää ja tekee mieli pitää saarna, vaikka tiedän ihan hyvin että kyseessä on vain hölmö yleistys joka yleensä sanotaan tietyssä tunnetilassa. Ehkä mua ahdistaa vähän enemmän se stereotypia naisista kuin itse naiseus. Jos siihen käsitteeseen mahtuisi laajempi skaala asioita, olis ehkä enemmän okei mulle tulla kutsutuksi nimikkeellä nainen. Yhtä oudolta musta kuitenkin tuntuisi identifioitua mieheksikään ja siksi musta on hyvä että Suomessa ihmiset on vain hän tai se ilman feminiinejä ja maskuliineja. Voin olla melko androgyyni ilman kummempia selittelyjä eikä särähdä korvaan she-tyyppiset sanat.
Mulla on usein sellainen väliinputoajan olo. Vietän paljon aikaa miesten kanssa, mutta en silti "pääse mukaan" kaikkeen, koska mut nähdään lopulta kuitenkin naisena kaiken veljeyteni läpi. Naisten seurassa ollessani taas en tunne itseäni "tarpeeksi" naiseksi. Mua ei oikein kiinnosta (perus) naisten jutut, muttei toisaalta täysin miestenkään jutut. Sen takia kai mulla on pari läheistä ihmistä, jotka on aika samankaltaisia kuin minä ja loput ihmiset on sitten sellaisia ihan jees hengaustyyppejä.
Jos voisin valita, olisin varmaan kolmannen sukupuolen edustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa surulliselta. Kun itselle naiseus on identiteetin ydin ja positiivisen energian lähde, voin vain kuvitella millaisiin päivittäisiin asioihin törmäät. On oikeastaa aikamoista miten sukupuoli määrittää ihmistä vielä tänäkin päivänä.
Et ole yksin. Olen itse pyörinyt lähipiirin ihmisen kautta gay-tapahtumissa. Minusta niissä on kiva henki tämän asian suhteen. Eli Setan kautta voisi löytyä hengenheimolaisia.
Kaikkea hyvää sinulle!
Vähän samansuuntaista täälläkin, vaihtelee voimakkuudeltaan kausittain. Vaihteleeko sulla, ap? Joskus liiskasin tissitkin tiukoilla urheiluliiveillä, kun ahisti ne. Nyt taas vähän naisellisempi kausi. Muakin inhottaa muiden miesten ihailu, oma saa kyllä ihailla :). Olen bi, 42 v, kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Transtukipiste.fi
Mikäli sinua vaivaa epävarmuus sukupuoli-identiteetistä ja tarve etsiä ja vahvistaa sukupuoleen liittyvää hyvinvointia, niin tuolta saa asialliset eväät asian työstämiseen: tarjolla on puhelin- ja sähköpostineuvontaa, Skype-chat nuorille, kahvi-iltoja, vertaistukiryhmiä (esim. Muunsukupuolisten ryhmä, jossa saa pohtia itseään vapaasti), voimavaraleirejä tai voit varata tapaamisen työntekijän kanssa. Vertaistukea saa myös Internetistä.
Tsemppiä pohdintoihin!
Minä olen myös biologisesti nainen, joka en tykkää määritellä sukupuoltani. En koe olevani pohjimmiltani mitään sukupuolta, vaan koen että sukupuoli on pelkkää ulkokuorta, ei järin merkittävää minussa. Uskon, että jos voisin vaihtaa sukupuolta "napista painamalla" ja yhtäkkiä olisinkin mies, se tuntuisi lähinnä vaatteiden vaihdolta, eikä persoonani muuttuisi mihinkään.
Seksuaalisesti olen hetero, mutta koen myös seksuaalisuuden olevan itsessäni aika pintatasoa. Pohjimmiltani olen jonkinlaista puhdasta olemista tai energiaa, jolla ei ole sukupuolta ollenkaan. Kokemus väreilevästä elossaolemisen tunteesta on se minä, jonka koen kun olen rauhassa itsekseni, eikä sillä kokemuksella ole sukupuolta. Sukupuolen tuntemus tulee vasta sosiaalisissa kuvioissa, kun ihmiset reagoivat ulkokuoreeni joka on naisen, ja minä reagoin heidän reaktioihinsa. Itselläni ei ole kyllä mitään sitä vastaan että olen nainen ja minuun reagoidaan naisena, olen ihan sinut naiseuteni kanssa enkä mieheksi haluaisi muuttua, mutta en vaan ymmärrä miksi sukupuioli olisi ollenkaan lopulta kovin tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin määrittelen itseni ihmiseksi ja satun nyt vaan olemaan sukupuoleltani nainen...joten so what?!?
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 08:25"]
Vähän samansuuntaista täälläkin, vaihtelee voimakkuudeltaan kausittain. Vaihteleeko sulla, ap? Joskus liiskasin tissitkin tiukoilla urheiluliiveillä, kun ahisti ne. Nyt taas vähän naisellisempi kausi. Muakin inhottaa muiden miesten ihailu, oma saa kyllä ihailla :). Olen bi, 42 v, kaksi lasta.
[/quote]
Kyllä itseasiassa minullakin vaihtelee. Kun seurustelen, mielestäni ahdistuksen määrä naisena olemisesta vähenee ja nyt kun en ole suhteessa, tuntuu että se on ehkä huipussaa. Se varmaan johtuu siitä, että kun seurustelee haluaa olla puolisoaan varten viehätättävä, mutta en halua ventovieraiden huomiota.
Tämä oma sukupuolineutraaliuteni ei olisi muuten mikään ongelma, mutta se että joudun olemaan asian takia ahdistunut ja vihainen, on kuluttavaa. Ei ole mukava tunne aina, kun joku miespuolinen tuijottaa tai tulee komentoimaan jotain, että tunnen oloni hauraaksi esineeksi, joka meinaa särkyä. Ongelma tämä on myös siksi, koska olen tämän asian takia myös aika yksin. En osaa kaveerata naisten kanssa ja hyvin harvoihin miesten kanssa pystyy kaveruuden säilyttämään, ilman että jossain vaiheessa välit katkevat. Tämä johtuu osaltaan siitä, että monen heteromiehen elämään ei mahdu kuin se yksi nainen (eli viimeistään naimisiin mennessä välit katkeaa), ja vaikka minulle sanotaan, että olen hyvä kaveri tms. niin kuitenkin on silloin tällöin selvinnyt, että jotain ihastustakin on joskus ollut taustalla. Eli ihmiset joihin luulin tutustuneeni kavereina, ovatkin miettineet jotain muuta. Eli en voi tietää mikä motiivi, koko kaveruuden takana on. Tämä ihmetyttää minua, koska onhan muillakin naispuoleisella hyviä miespuolisia kavereita eikä heillä ole mitään ongelmaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 07:20"]
Tunnistan samankaltaisia ajatuksia itsessäni. Omakin isäsuhteeni oli aika vaikea, mutta eri tavalla.
Muhun iskee kohtalaisen rankasti kaikki naisten yleistäminen ryhmänä tietynlaiseksi. Jos joku sanoo, että hitto kun naiset aina sitä ja tätä, mua usein alkaa ärsyttää ja tekee mieli pitää saarna, vaikka tiedän ihan hyvin että kyseessä on vain hölmö yleistys joka yleensä sanotaan tietyssä tunnetilassa. Ehkä mua ahdistaa vähän enemmän se stereotypia naisista kuin itse naiseus. Jos siihen käsitteeseen mahtuisi laajempi skaala asioita, olis ehkä enemmän okei mulle tulla kutsutuksi nimikkeellä nainen. Yhtä oudolta musta kuitenkin tuntuisi identifioitua mieheksikään ja siksi musta on hyvä että Suomessa ihmiset on vain hän tai se ilman feminiinejä ja maskuliineja. Voin olla melko androgyyni ilman kummempia selittelyjä eikä särähdä korvaan she-tyyppiset sanat.
Mulla on usein sellainen väliinputoajan olo. Vietän paljon aikaa miesten kanssa, mutta en silti "pääse mukaan" kaikkeen, koska mut nähdään lopulta kuitenkin naisena kaiken veljeyteni läpi. Naisten seurassa ollessani taas en tunne itseäni "tarpeeksi" naiseksi. Mua ei oikein kiinnosta (perus) naisten jutut, muttei toisaalta täysin miestenkään jutut. Sen takia kai mulla on pari läheistä ihmistä, jotka on aika samankaltaisia kuin minä ja loput ihmiset on sitten sellaisia ihan jees hengaustyyppejä.
Jos voisin valita, olisin varmaan kolmannen sukupuolen edustaja.
[/quote]
No tuossa kiteytyi aika hyvin minunkin tuntemukseni. Eli miesseurassa minulla on mukava olo, jos minun suhtaudutaan ihan vain ihmisenä. Voin olla siinä mukana samallatavalla kuin muutkin. Mutta tietyissä asioissa tietysti sitten jään ulkipuolelle, koska en kuitenkaan ole mies vaan nainen. Ja välillä tosiaan on vaarana, että mies on halunnut tutustua minuun vain siksi, koska olen hänestä naisena jotenkin vetävä. Ja naisten keskuudessa olen sitten nainen, mutta itselläni on sellainen cross-dresser olo. Naistenjuttuihin minun on hyvin vaikea päästä mukaan ja harvoista naisten jutuista olen edes kiinnostunut. Toki joistakin naistenjutuistakin pidän, esim. jostain harvoista tv-ohjelmista. Enkä selkeästi ole kiinnostunut kaikista miestenkään jutuista kuten autoista yms. tekniikasta. Mutta joo olen joku tämmöinen väliinputoaja ollut jo lapsesta asti. Ja se ei ole ongelma minulle niinkään, vaan siitä koituvat asiat. Mielelläni olisin ihan vain minä. Ihminen. Mutta yhteiskunta ei valitettavasti ole ihan niin yksioikoinen, että tällainen voisin olla ilman ongelmia, koska huonommuuden ja heikkouden tunteet nousevat sitten aina esiin.
ap
Minä en ymmärrä miksi vatvot päässäsi tuota asiaa ahdistukseen asti.
Siis en minäkään kaiken päivää mieti: Olen nainen, olen nainen...
Ole sellainen IHMINEN kuin olet ja ota muutkin IHMISET ihmisinä eikä miehinä ja naisina jossain eri lokeroissa.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet niin ahdistus vähenee!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 08:28"]
Transtukipiste.fi Mikäli sinua vaivaa epävarmuus sukupuoli-identiteetistä ja tarve etsiä ja vahvistaa sukupuoleen liittyvää hyvinvointia, niin tuolta saa asialliset eväät asian työstämiseen: tarjolla on puhelin- ja sähköpostineuvontaa, Skype-chat nuorille, kahvi-iltoja, vertaistukiryhmiä (esim. Muunsukupuolisten ryhmä, jossa saa pohtia itseään vapaasti), voimavaraleirejä tai voit varata tapaamisen työntekijän kanssa. Vertaistukea saa myös Internetistä. Tsemppiä pohdintoihin!
[/quote]
Kiitos! Pitääpä harkita , josko uskaltuisin tuolla käymään. Itse olen ollut siinä luulossa, että tuo on lähinnä tarkoitettu henkilöille, jotka tuntevat olevansa väärässä kehossa tms.
Tykkäätkö alistuvista vai dominoivista miehistä?