Lue keskustelun säännöt.
Nainen joka ei halua määritellä sukupuoltaan
01.09.2014 |
Olen syntynyt naiseksi, mutta en halua ajatella itseäni naisena. Näytän aika pitkälti naiselta, tyylini on hieman miesmäinen ja olen muuten hieman miesmäinen käyttäytymiseltäni. Olen jotain naisen ja miehen välimaastosta.Tykkään jätkäseurasta ja naisten kanssa ei oikein löydy yhteistä. Rakastun miehiin, en naisiin. Enkä koe olevani siis mies, enkä haluaisi vaihtaa sukupuolta, mutta en koe olevani myöskään nainen. Minua lähinnä ärsyttää jos joku suhtautuu minuun naisena. Minusta se tuntuu niinkuin hän vähättelisi minua. Erityisesti miesten kohtelu tuntuu pahalta. Naisseurassa tuo ei niin haittaa. Olen miettinyt mistä ihmeestä tämä johtuu. Koska seurustelusuhteessa ei kumppanini kohtelu minua haittaa. Vaan naisellinen puoleni jopa korostuu, mutta kaikkien muiden miesten kanssa sitten koen suurta inhotuksen tunnetta asiasta. Ja jos joku vieras mies yrittää iskeä niin tekee mieli vähintään vetää turpaan. Onko kellään muulla kokemusta vastaavanlaisesta? Minulla on taustalla hyvin vaikea isäsuhde ja mietin olisiko tämä lähtöisin sieltä, hän myös esinneellisti ja väheksyi naisia.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:05"]
Tämä oma sukupuolineutraaliuteni ei olisi muuten mikään ongelma, mutta se että joudun olemaan asian takia ahdistunut ja vihainen, on kuluttavaa. Ei ole mukava tunne aina, kun joku miespuolinen tuijottaa tai tulee komentoimaan jotain, että tunnen oloni hauraaksi esineeksi, joka meinaa särkyä. Ongelma tämä on myös siksi, koska olen tämän asian takia myös aika yksin. En osaa kaveerata naisten kanssa ja hyvin harvoihin miesten kanssa pystyy kaveruuden säilyttämään, ilman että jossain vaiheessa välit katkevat. Tämä johtuu osaltaan siitä, että monen heteromiehen elämään ei mahdu kuin se yksi nainen (eli viimeistään naimisiin mennessä välit katkeaa), ja vaikka minulle sanotaan, että olen hyvä kaveri tms. niin kuitenkin on silloin tällöin selvinnyt, että jotain ihastustakin on joskus ollut taustalla. Eli ihmiset joihin luulin tutustuneeni kavereina, ovatkin miettineet jotain muuta. Eli en voi tietää mikä motiivi, koko kaveruuden takana on. Tämä ihmetyttää minua, koska onhan muillakin naispuoleisella hyviä miespuolisia kavereita eikä heillä ole mitään ongelmaa.
ap
[/quote]
Huhhuh... Aivan kuin itse olisin kirjoittanut tuon tekstin! Tiedän miltä susta tuntuu!
Yksinäinen N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 08:28"]
Transtukipiste.fi Mikäli sinua vaivaa epävarmuus sukupuoli-identiteetistä ja tarve etsiä ja vahvistaa sukupuoleen liittyvää hyvinvointia, niin tuolta saa asialliset eväät asian työstämiseen: tarjolla on puhelin- ja sähköpostineuvontaa, Skype-chat nuorille, kahvi-iltoja, vertaistukiryhmiä (esim. Muunsukupuolisten ryhmä, jossa saa pohtia itseään vapaasti), voimavaraleirejä tai voit varata tapaamisen työntekijän kanssa. Vertaistukea saa myös Internetistä. Tsemppiä pohdintoihin!
[/quote]
Kiitos! Pitääpä harkita , josko uskaltuisin tuolla käymään. Itse olen ollut siinä luulossa, että tuo on lähinnä tarkoitettu henkilöille, jotka tuntevat olevansa väärässä kehossa tms.
[/quote]
Ei huolta, Transtukipiste on tarkoitettu kaikille: sukupuolen moninaisuus on niin valtava skaala erilaisuutta. Sinunkaan tilanteesi ei ole mitenkään ennenkuulumaton, joten uskallan varmuudella sanoa ettet ole kokemuksesi ja ajatustesi kanssa yksin.
Olen nainen, ja minulla on paljon harrastuksia jotka mielletään miesten jutuiksi. Samoin työskentelen miesvaltaisella alalla. Jotkut "naisten jututkin" kiinnostavat. Haluan, että minua kohdellaan ensisijaisesti ihmisenä, kukapa ei haluaisi? Tunnen itseni kuitebkin heteronaiseksi. Tämän takia ärsyttää, kun jotkut tekevät oletuksia sukupuolisesta suuntautumisesta HARRASTUSTEN JA AMMATIN PERUSTEELLA. Aloittajakin syyllistyy tähän. Ole sukupuoleltasi ja seksuaalisuudeltasi mikä olet ja tutkiskele sitä puolta erikseen, älä sekoita harrastuksiasi tuohon kuvioon.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:58"]
Olen nainen, ja minulla on paljon harrastuksia jotka mielletään miesten jutuiksi. Samoin työskentelen miesvaltaisella alalla. Jotkut "naisten jututkin" kiinnostavat. Haluan, että minua kohdellaan ensisijaisesti ihmisenä, kukapa ei haluaisi? Tunnen itseni kuitebkin heteronaiseksi. Tämän takia ärsyttää, kun jotkut tekevät oletuksia sukupuolisesta suuntautumisesta HARRASTUSTEN JA AMMATIN PERUSTEELLA. Aloittajakin syyllistyy tähän. Ole sukupuoleltasi ja seksuaalisuudeltasi mikä olet ja tutkiskele sitä puolta erikseen, älä sekoita harrastuksiasi tuohon kuvioon.
[/quote]
Tässä jäi kyllä alkuperäinen idea ymmärtämättä. Ei ole kyse mistään harrastuksista tms. pinnallisesta, vaan sisimmästä tuntemuksesta, että on syntynyt naiseksi, mutta ei koe olevansa nainen. Nuo pinnalliset jutut esim. harrastukset, kiinnostukset" olivat VAIN esimerkkejä, joilla tilannetta selitin. En sano, että miesmäiset harrastukset tekevät kestään miestä tai naismaiset harrastukset naista. Tai se, että on miesvoittoisella alalla ei tee kenestäkään vähemmän naista. Jos joku kokee näin, niin se on sitten ihan kompleksinsa, mutta tätä en alunperinkään tässä ketjussa koettanut vihjailla. Ilmeisesti joku on kyseenalaistanut sinun suuntautumisesi, noiden asioiden perusteella ja siksi oletat, että minäkin noin teen. Itselläni on vähän vastaava tilanne, eli ulkokuoreni perusteella minut mielletään ensisijaisesti naiseksi ja ja siksi vasta joksikin muuksi.
Kaikki nämä viestit, joista huokuu ymmärtämättömyys tai yksioikoisuus, ovat sikäli aika hyviä mittareita juuri sille, miksi koen tämän asian vaikeana. Harvapa ihminen voikaan ymmärtää, mitä tarkoitetaan tällä jos omaa kokemusta asiasta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on samaa vikaa, sillä minäkin välttelen naisellisuutta, jotenkaan se ei tunnu sopivan minulle. En varsinaisesti tee erityisen naisellisia tai miehisiä asioita, mutta haluaisin olla enemmän miestä kuin naista. Jos joku poika tuijottaa minua se tuntuu ahdistavalta, koska hän näkee vain ulkonäköni. Tuntuu välillä, että vihaan olla nainen. Minulla ei ole koskaan ollut paljoa ystäviä ja vaikka niitä on, niin ei tule niiden kanssa vietettyä paljoa aikaa. Pidän mielestäni miehistä, mutta sitten taas tunnen itse haluavani olla mies, esimerkiksi jos nään mielestäni hyvän näköisen miehen, en pelkästään ajattele häntä seksuallisesti vaan saatan haluta itse näyttäväni häneltä, joka tuntuu minusta todella häiritsevältä ja oudolta. Jotenkin tunnen olevani niin mies kuin nainen.
Ja Paska isä minullakin on. Isästäni tuli alkoholisti kun oli 5-vuotias. Hän saattaa humalassa sanoa minulle ja äidilleni ihan mitä vain ja useimmiten ne kohdistuvat ulkonäköön (esim. rintoihin) tai muuten vaan haukkumiseen (kusipää) ja isäni takia sairastuin masennukseen ja aloin vähättelemään/vihaamaan itseäni, samoin myös koulukiusaaminen. Mutta en tällähetkellä käy kotona kuin viikonloppuisin, koska opiskelen muualla.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:20"]
Minä en ymmärrä miksi vatvot päässäsi tuota asiaa ahdistukseen asti.
Siis en minäkään kaiken päivää mieti: Olen nainen, olen nainen...
Ole sellainen IHMINEN kuin olet ja ota muutkin IHMISET ihmisinä eikä miehinä ja naisina jossain eri lokeroissa.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet niin ahdistus vähenee!
[/quote]
Luitkohan tekstiäni ollenkaan? En minä vatvo mitään päässäni. Kun olen omassa rauhassani, minulla on ihan hyvä olo olla oma itseni. Mutta sitten kun lähden johonkin ja joku ihan ventovieras tulee vaikka jauhamaan minulle jotain, että näytät nätiltä tms. niin menen ihan rikki. Ja jos on sellainen olo, on ulkopuolinen olo yhteiskunnassa, niin ongelmat kumpuavat niistä. Ja asiaa ei myöskään auta se, että jos jollekulle yritän selittää tätä omaa näkemystäni, niin vasta kommenttina on sitten, mutta "mutta sinähän olet nainen". Paha sanoa sitten siihen, että "ei vaan noin sinä näet minut, en ole nainen, vaan ihminen. Ja haluan, että kohtelet minua niin, etkä erittele minua ulkokuoreni perusteella"
Miksi ihmiset kokevat tarvetta edes vastata, jos uskovat ratkaisun olevan noin itsestään selvä. Jos se tuosta vain kävisi, niin olisin minä jo noin toiminut. Samalla tavalla voisi sanoa alkoholistille, että no lopeta juomasta niin paranet. Tuohan se ratkaisu on, mutta ei se pelkällä toteamalla toteudu.
Haluan kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ymmärtävät edes vähän mitä tällä asialla tarkoitan. En kaipaa turhautuneita kommentteja henkilöiltä, joille oma identiteetti on täysin selvä. Se, että se on sitä sinulle, ei tarkoita, että se olisi niin kaikille muille.