Yksilapsiset perheet, kun katsotte useampilapsisia perheitä

Meillä on toinenkin lapsi, oli alunperinkin suunnitelmissa mutta oltiin pitkään yksilapsinen perhe ja 90%:sesti ajattelin aina, että onneksi ei ole toista vielä. Tämä tosin johtui siitä, että sukulais- ja ystäväperheillä on kaikki lapset nopeasti peräkkäin ja meno sen mukaista. Me olimme aina ajoissa, nämä monilapsiset satunnaisesti ja useammin myöhässä, meillä oli lähes aina hyväntuulinen lapsi, näillä monilapsisilla aina yhdellä oli kiukkupäivä. Koko monilapsisten elämä näyttäytyi yksilapsisen ja jo vähän isomman lapsen äidille kaaoksena. Tajusin toki, että  näin koin sen, koska en ollut itse sitä kaaosta elämässä. Kun juttelin näiden äitien kanssa, he olivat useimmat oikein tyytyväisiä elämäänsä ja onnellisia lapsistaan.

Monista kaaosjutuista otin opikseni seuraamalla näitä monilapsisia perheitä. Esim. meidän kuopuksella oli aina ns. vaippakassi vaihtovaatteineen, ruokapurkkeineen, maissinaksuineen ja leluineen valmiiksi pakattuna, joten koskaan ei vain törmätty sisään kakat housussa ilman vaippaa ja ilman vaihtovaatteita niin kuin nämä tuttuni. Pidin tiukasti huolen, että esikoinen sai vauva-aikana paitsi huomiota, myös omaa aikaa kummankin vanhemman kanssa. Minä vein teattereihin ja lastenkonsertteihin, isänsä vei uimaan ja yhdessä vietiin harrastuksiin koko perheen voimin. Säälitti aina näiden monilapsisten perheiden esikoiset, joiden piti paitsi olla niin isoja ja osaavia nuoresta iästään huolimatta, myös huomaamattomia ja täysin ilman tarpeita. Ei kuulemma tarvitse harrastuksia, riittää perhekerho 5-vuotiaalle (siellä siis vauvoja ja alle 3-vuotiaita), koska vanhemmilla ei riittänyt voimia viedä lasta vielä harrastukseenkin. Isompien lasten rakastama uinti piti lopettaa, kun vauva ei tykännyt.

Ihan ihania lapsia näistä on kasvanut, en yritä väittää, että ne harrastukset olisivat olleet elintärkeitä vaan jotenkin niiden isompien lasten piti aina väistyä ja mennä siinä vauva-arjessa sivussa ja siksi itse tein toisin. 

Toisen lapsen saaminen oli pitkään kiikun kaakun ja kyllä olin kade. En olisi kestänyt yksilapsisuutta.

Olen helpottunut.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:37"]

Olen helpottunut.

[/quote] Samma här. Oma päätös on vaan vahvistunut.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:20"]Meillä on toinenkin lapsi, oli alunperinkin suunnitelmissa mutta oltiin pitkään yksilapsinen perhe ja 90%:sesti ajattelin aina, että onneksi ei ole toista vielä. Tämä tosin johtui siitä, että sukulais- ja ystäväperheillä on kaikki lapset nopeasti peräkkäin ja meno sen mukaista. Me olimme aina ajoissa, nämä monilapsiset satunnaisesti ja useammin myöhässä, meillä oli lähes aina hyväntuulinen lapsi, näillä monilapsisilla aina yhdellä oli kiukkupäivä. Koko monilapsisten elämä näyttäytyi yksilapsisen ja jo vähän isomman lapsen äidille kaaoksena. Tajusin toki, että  näin koin sen, koska en ollut itse sitä kaaosta elämässä. Kun juttelin näiden äitien kanssa, he olivat useimmat oikein tyytyväisiä elämäänsä ja onnellisia lapsistaan.

Monista kaaosjutuista otin opikseni seuraamalla näitä monilapsisia perheitä. Esim. meidän kuopuksella oli aina ns. vaippakassi vaihtovaatteineen, ruokapurkkeineen, maissinaksuineen ja leluineen valmiiksi pakattuna, joten koskaan ei vain törmätty sisään kakat housussa ilman vaippaa ja ilman vaihtovaatteita niin kuin nämä tuttuni. Pidin tiukasti huolen, että esikoinen sai vauva-aikana paitsi huomiota, myös omaa aikaa kummankin vanhemman kanssa. Minä vein teattereihin ja lastenkonsertteihin, isänsä vei uimaan ja yhdessä vietiin harrastuksiin koko perheen voimin. Säälitti aina näiden monilapsisten perheiden esikoiset, joiden piti paitsi olla niin isoja ja osaavia nuoresta iästään huolimatta, myös huomaamattomia ja täysin ilman tarpeita. Ei kuulemma tarvitse harrastuksia, riittää perhekerho 5-vuotiaalle (siellä siis vauvoja ja alle 3-vuotiaita), koska vanhemmilla ei riittänyt voimia viedä lasta vielä harrastukseenkin. Isompien lasten rakastama uinti piti lopettaa, kun vauva ei tykännyt.

Ihan ihania lapsia näistä on kasvanut, en yritä väittää, että ne harrastukset olisivat olleet elintärkeitä vaan jotenkin niiden isompien lasten piti aina väistyä ja mennä siinä vauva-arjessa sivussa ja siksi itse tein toisin. 
[/quote]

Kuulostat kivalta äidiltä :)

Ei meillä esikoinen ikinä mistään paitsi jäänyt pikkusiskon takia! Kaikki samat harrastukset, kielieskarit ja erikoiskoulut sai kuin olisi saanut ainokaisenakIn. Ja jokaikinen päivä on saanut molemmilta ihan omaa aikaa.

Huolestuttaa,että tuleeko tuosta pojasta yksinäinen kun ei ole jatkuvasti seuraa..on luonteeltaan harkitsevainen ja vähän arka.

Mut sit kun katsoo sitä sisarusten välistä taistelua, "kiusaamista" ja äitien jatkuvaa erotuomarina oloa,niin ei se kyllä houkuta.

Olisi se aika epäreilua toista lasta kohtaan,että tehtiin sut jotta tolla toisella olisi seuraa..

Mminä olen ollut täysin tyytyväinen yhteen. Olen aina tiennyt, että mulla tulee olemaan vaikeuksia lapsen saamisessa, niin tämä yksi lapsi tuntui lottovoitolta. Jotkut parin kuukauden ikäiset vauvat herättää tunteita, mutta en osaisi kuvitella meille useampaa lasta. 

Toisaalta olen hieman kateellinen, tahtoisin toisenkin lapsen. Toisaalta olen tyytyväinen, että meillä on vain yksi lapsi ja voin keskittyä rakentamaan hyvää suhdetta häneen ja tehdä "tyttöjen juttuja" kaksin hänen kanssaan kunhan on hieman vanhempi. Jos olisi toinenkin lapsi, se olisi vaikeampaa..

Ei ole minkäänlaista halua saada enempää lapsia kuin yksi. Ymmärrän toki niitä jotka haluavat enemmän. 

Olen tyytyväinen siihen, että on vain yksi lapsi :) Hän syntyi avioliitossa, mutta kun erosimme niin nyt tuntuu siltä että on helpompaa että olen ainoastaan yhden lapsen yksinhuoltaja. Lapsi on niin ikään tyytyväinen että on ainoa lapsi, sanoi ainakin ettei häntä ole koskaan harmittanut. Toki vielä voi tulla se aika kun hän on surullinen siitä ettei ole sisaruksia. Itse surin eron jälkeen kovastikin sitä että miten lapsi selviää kun luultavasti sisaruksia ei enää tule.