Jotenkin järkyttävää että jotkut tuntuu surevan enemmän lemmikkien takia

Läheinen ihminen on eri asia kuin vieras ihminen, kuten lemmikki on eria asia kuin vieras eläin. Tosin mä kyl suren vieraitakin lemmikkejä ehlposti enemmän kuin vieraita ihmisiä. Mutta se taas johtuu siitä, että eläimet on niin ihmisten armoilla, että se herättää enemmän sääliä.

Lemmikki rakastaa sinua vilpittömästi. Lemmikki on aina vierelläsi.

Siksi menetys koskee erityisen paljon.

Jos rakastan enemmän lemmikkiä kuin ihmistä, suren sen kuolemaa enemmän.  En ymmärrä mitä järkyttävää siinä on

Ihmisiin liittyy sekä negatiivisia että positiivisia tunteita. Lemmikkiin liittyy melkein yksinomaan positiivisia tuntemuksia. Se on aika yleistä ja ihan luonnollista että suree enemmän rakasta lemmikkiä kuin tuttua.

Minusta ap:n kaltaiset ihmiset ovat järkyttäviä. Heilläon ilmeisesti vain rajallinen määrä tunteita:jos suree lemmikin kuolemaa, surua ei näiden mielestä riitä enää läheisen ihmisen kuollessa, jos tuntee myötätuntoa eläimiä kohtaan, ei sitä enää riitä ihmisille. Kokemukseni mukaan asia on juuri päinvastoin: jos rakastaa eläimiä, pystyy tuntemaan myötätuntoa ja empatiaa myös ihmisiä kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 19:28"][quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 18:59"]

"tuntuu pahalta, että tietyissä maailmanosissa lemmikkieläimet elävät paremmin kuin ihmiset toisissa."

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt: Miten se auttaa toisissa maailmanosissa olevia ihmisiä voimaan paremmin, jos lemmikkieläimet voisivat huonommin toisissa?

[/quote]

No tajuat varmaan, että tällaisessa vertailussa ei esitetä, että koska "länsimainen koira voi paremmin kuin kolmannen maailman ihminen", joten "kohdellaan lemmikkieläimiä huonommin --> kolmannen maailman köyhä voi paremmin"?

Minusta se on vain irvokasta, eikö sinusta?
[/quote]
Ei ole, miten niin?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:51"]

Minusta ap:n kaltaiset ihmiset ovat järkyttäviä. Heilläon ilmeisesti vain rajallinen määrä tunteita:jos suree lemmikin kuolemaa, surua ei näiden mielestä riitä enää läheisen ihmisen kuollessa, jos tuntee myötätuntoa eläimiä kohtaan, ei sitä enää riitä ihmisille. Kokemukseni mukaan asia on juuri päinvastoin: jos rakastaa eläimiä, pystyy tuntemaan myötätuntoa ja empatiaa myös ihmisiä kohtaan.

[/quote]

Varmasti sitä tuntee myötätuntoa ihan jokaista kohtaan, mutta omaa lemmikkiä kohtaan tuntee enemmän, koska se on arjen elämässä joka päivä mukana. Ja tämähän ei teille empatian ihmeille näytä passaavan, vaan tulette kiukuttelemaan siitä tänne. Miksi?

Voi anteeksi anteeksi anteeksi, luin 15:n vastauksen harppomalla ja  ala-arvoisen huonosti. Asiaahan siinä kirjoitettiin.  t. #16 * häpeää *

Jännä huomata miten joillekin ihmisille tuntuu olevan käsittämätöntä, ettei jollain toisella ihmisellä ole niitä "läheisiä" ollenkaan. Tälläisillä ihmisille se lemmikki on oikeasti arvokkaampi kuin kukaan ihminen.

Itse kuulun siihen ihmiskategoriaan, joka pitää enemmän eläimistä kuin ihmisistä. Kun minulle ehdotettiin työkkäristä, että kouluttautuisin uudelleen esim. Lähihoitajaksi, sain parhaimmat naurut viikkoihin. En ihan tosissani pidä ihmisistä, etenkään vieraista, niin paljoa että heistä haluaisin huolehtia. Toki suurin osa hoitoalan ihmisistä vaikuttaa ihmisivihaajilta, mutta ei siitä sen enempää.

Minulla toki on läheisiä, mutta ymmärrän niitä, joilla heitä ei ole. Tästä ketjusta paljastuu monenkin ihmisen suppeakatseisuus asioiden suhteen. Kaikki eivät elä kuten te, joten yrittäisittekö edes ymmärtää, että joillain ei ole mitään muuta kuin se lemmikki? Vaikka se vaikuttaa teistä hirveän kieroutuneesta ja hirveältä, niin silti.

Mitä tulee tuohon lihansyönnin vetoamisen, niin itse olen ajatellut asian niin, että jos me ihmiset eläisimme vielä savimajoissa, olisimme mekin joillekin eläimille saaliseläimiä. Syöväthän esim. simpanssitkin lihaa, ja muut eläimet syövät niitä. 

Minkäpä niille tunteilleen voi. Kyllä lemmikkeihin kiintyy, ne ovat osa perhettä ja lähtiessään ne jättävät kotiin tyhjän olon.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:31"]Kaikki me ollaan samalla viivalla, nykyään me ihmiset ollaan vaan niin luonnosta vieraantuneita että tunnemme itsemme muita eläviä olentoja arvokkaammiksi :) minusta on huolestuttavampaa, jos luulee olevansa ylijumala, niinkuin ap:n kaltaiset.

[/quote]

Mahtava kommentti! Olen niin täysin samaa mieltä :)

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:33"]

Läheinen ihminen on eri asia kuin vieras ihminen, kuten lemmikki on eria asia kuin vieras eläin. Tosin mä kyl suren vieraitakin lemmikkejä ehlposti enemmän kuin vieraita ihmisiä. Mutta se taas johtuu siitä, että eläimet on niin ihmisten armoilla, että se herättää enemmän sääliä.

[/quote]

Monesti tulee tosiaan surtua esim. kavereiden lemmikin kuolemaa, vaikka ei olisi eläintä koskaan nähnytkään. Minulla se kyllä johtuu siitä, että toisen eläimen kuolema tuo takaisin sen tunnetilan, jossa olin, kun oma koira kuoli. On helppo samaistua kaverin suruun, kun on sen itsekin kokenut. 

Ja joo, suren kyllä ihmisiäkin...

Mulla pääs nyt ihan itku, kun aloin muistelemaan meidän 2 vuotta sitten kuolutta pikku kania. Se oli niin ihanan höpsö otus <3

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:35"]Lemmikki rakastaa sinua vilpittömästi. Lemmikki on aina vierelläsi.

Siksi menetys koskee erityisen paljon.
[/quote] Joidenkin tulkintojen mukaan eläin ei omaa kykyä rakastaa ( siten kuin ihminen rakkauden määrittelee). Ja eläimistäkin ainoastaan koiran voidaan sanoa kiintyvän ihmiseen jollain tasolla. Mutta rakkaus? Lemminkinomistajan omaa kuvitelmaa.

Olen surrut näkyvämmin kolmea kuollutta koiraani kuin äitiäni.

Äitini menetys on syvempää ja henkilökohtaisempaa kuin koirani. Äitiäni suren joka päivä yhä vieläkin, vaikka siitä on jo mennyt useampi vuosi. Enkä todelakaan halua avautua tästä tuntemattomille vastaantulijoille.

Koiriani surin rajusti ja paljon vähemmän aikaa. Kun vastaan tuli koiranomistaja, joka kysyi, missä toinen koira, oli hyvä purkautua.

Ehkä et vain tunne näitä koiranomistajia kyllin hyvin.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:35"]Lemmikki rakastaa sinua vilpittömästi. Lemmikki on aina vierelläsi. Siksi menetys koskee erityisen paljon. [/quote] Joidenkin tulkintojen mukaan eläin ei omaa kykyä rakastaa ( siten kuin ihminen rakkauden määrittelee). Ja eläimistäkin ainoastaan koiran voidaan sanoa kiintyvän ihmiseen jollain tasolla. Mutta rakkaus? Lemminkinomistajan omaa kuvitelmaa.

[/quote]

Aika vaikea arvioida jotain eläimen tunnetta. Eläimiä aliarvioidaan usein. Äskettäin tuli dokumentti jossa eläimillä teetettiin erilaisia älykkyystestejä. Simpanssit pärjäsivät joissain testeissä paremmin kuin ihmiset. Monimutkaisia päättelykykyä testaavia kokeita. Jotkut eläimet esim. norsut muistavat tapaamansa toiset norsut kymmenien vuosien päästäkin jos tapaavat uudelleen. Valaiden kommunikointi on eräänlaista puhetta. Tietty ääni tarkoittaa tiettyä asiaa.  On paljon eläinlajeja jotka pariutuvat loppuiäkseen ja selvästi surevat kun puoliso menehtyy.

Se on vaan liian kova paikka myöntää ihmisille että eläimet eivät välttämättä ole niin tyhmiä kuin olisi kiva ajatella. Pitäisi miettiä suhtautuminen sitten ihan uusiksi. Miten esimerkiksi, onko se eettisesti oikein pitää eläintarhassa noita simpansseja pienissä kopperoissa ihmisten töllisteltävänä, kun ne kuitenkin ovat älykkyydeltään muutaman vuoden ikäisen ihmislapsen tasolla jos ei sitäkin älykkäämpiä? Onko oikein pyydystää valaita ja delffiinejä? Tehotuotannosta nyt puhumattakaan, sikakin kun on älykkäämpi kuin koira.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:26"]

Niin siis mikä ihmisestä tekee niin arvokkaan? Ihminenkin on eläin, ap ei näköjään tunne perusbiologiaa.

[/quote]

Ihminen, joka samaistuu eläimiin enemmän kuin muihin ihmisiin, on pahasti mielenvikainen. Laitoshoitoon joutaisivat kaikki nämä perverssit eläintenrakastajat.

Eläimillä on tässä maailmassa jotain sellaista annettavaa, mikä ihmisiltä puuttuu tyystin. 

Hauskaa, miten yksipuolisesti tässä keskustelussa on alapeukutettu sellaisia mielipiteitä, joiden kannalla minä (ja varmaan ap:kin) on. Ehkä otsikon takia tähän keskusteluun osuvat sitten enemmän (lemmikki)eläinten ystävät kuin me, joille nelijalkaiset ovat melko yhdentekeviä.

Olen biologi ja itsekin usein järkytyn ja huvitun siitä, kuinka seremoniallisesti ja näyttävästi jotkut surevat lemmikkieläimiä. Eipä siinä, olin itsekin surullinen lapsena, kun lemmikkikoirani kuoli, mutta en perustanut sille muistosivua Facebookiin, pystyttänyt alttaria tai juhli kuoleman vuosipäiviä.

Joku tuossa ylhäällä sanoi, että me olemme jotenkin luonnosta vieraantuneita, kun asetamme itsemme ei-ihmisapinoiden yläpuolelle. Minusta se on todella luonnosta vieraantunutta, että pidetään lemmikkiä perheenjäsenenä. Samoin se, että jalostetaan maailma täyteen ihmisestä riippuvaisia eläimiä, jotka eivät pysty elämään mielekästä eläimen elämää ilman että joku antaa ruokaa, puhdistaa turkin tai tyhjentää anaalirauhaset.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:25"]

No perustele, mikä siinä on niin kamalaa? :)

[/quote]
Se ettei läheiset ihmiset tunnu merkitsevän joillekkin mitään.

[/quote]

Kaikilla ihmisillä ei ole läheisiä ollenkaan.