Lue keskustelun säännöt.
Tulisipa vielä päivä, jolloin ei tarvitsisi herätä suruun ja huoleen.
31.08.2014 |
Olisipa yö, jolloin voisi nukkua rauhallisesti, eikä herätessään todeta elävänsä keskellä painajaista. Olisipa aamu, kun ei itkettäisi ja pelottaisi. Olisipa päivä, jolloin ei tarvitsisi puristaa itseään kasaan ettei romahtaisi. Olisipa ilta, jolloin ei tarvitsisi itkeä.
Kunpa koittaisi päivä, kun aamu olisi aurinkoinen, voisi lähteä ulos, voisi huokaista ja vain hengittää helposti.
Kommentit (11)
Lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia. Olen itsekin kokenut tuon, nyt on jo valoisampaa. Sitä samaa toivon sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko masentunut vai onko sinulla jokin muu hätä? voimia!
Kiitos. Nytkin istun täällä ja itken.
Tiedän että kaikilla on joskus raskasta, mutta miksi ihmeessä meille nämä asiat kasaantuu niin pahasti, että edellisestä ei ehdi toipua kun uutta jo tulee ovista ja ikkunoista. Meillä tätä elämänvaihetta (suruja eri muodoissa) on jatkunut jo toista vuotta, joten alkaa voimat loppua.
Käyn töissä ja hoidan arkielämän, yritän pitää lapsille suhteellisen normaalia elämää yllä kuin mahdollista. Mutta nyt alkaa olla voimat lopussa. Miksei voisi aurinko paistaa?
ap
Voi ei, kaikkea parempaa toivoisin sinulle!
Tämä on vain sanahelinää, mutta voimia ja jaksamista. Älä menetä toivoasi.
Voih, ihan kuin omalta näppikseltäni!
Minulla painajainen alkoi kolme vuotta sitten kun lapseni joutui liikenneonnettomuuteen, jossa vammautui loppuelämäkseen. "Kun tulisi päivä, jolloin ei tarvitsisi herätä huoleen ja suruun" - mutta se ei tule.
Äitinä raskainta on huoli siitä, miten lapselle käy sitten kun minun terveyteni ei enää kestä (vanhuus tulee kaikille, myös minulle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolia ja noita samoja ajatuksia on täälläkin.
Voimia meille kaikille murheellisille ja voimattomille! Kyllä me selvitään ja pystytään. Kyllä se aurinko vielä paistaa.
Halauksia sinulle, joit myös minun ajatuksiani. Voisinko auttaa sinua jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ja voimia teille muille sureville. Jotenkin tämä maailma pyörii niin pinnallisten asioiden ympärillä, että ei vain enää jaksa seurata ympäristöä. Tunnen olevani hyvin yksin tämän mustan maailmani keskellä, eikä tähän varmaan mikään muu auta kuin aika.
Minua myös pelottaa, että oma pää / terveys ei kestä, mitä sitten tapahtuu? Yritän jollain tavalla pysyä järjissäni. Nyt yritän siivota, edes perusasioita, kaupassakin pitäisi käydä kun ei ole viikon aikana ehtinyt. Päivät menee töissä ja illat sairaalassa.
Voimia toivon tosiaan meille kaikille.
ap
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:16"]
Itselläni kesti tuollaista ajanjaksoa n.4v ja tosi pahana n.1v ajan kunnes 47v pääsi rauhaan ja lepoon ilman piinaavia tuskia. En ymmärrä miten jaksoin, lapsetkin oli niin pieniä silloin, 0-4v.
Voimia sinulle.
[/quote]
Ai haudan takaakin pääsee vauvapalstailemaan, hieno homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:16"]
Itselläni kesti tuollaista ajanjaksoa n.4v ja tosi pahana n.1v ajan kunnes 47v pääsi rauhaan ja lepoon ilman piinaavia tuskia. En ymmärrä miten jaksoin, lapsetkin oli niin pieniä silloin, 0-4v.
Voimia sinulle.
[/quote]
Ai haudan takaakin pääsee vauvapalstailemaan, hieno homma.
[/quote]
Hän kirjoitti pääsi ei pääsin. Nyt kun luet uudelleen, niin ehkä ymmärrät tarkoittiko hän itseään vai jotain toista.
Itselläni kesti tuollaista ajanjaksoa n.4v ja tosi pahana n.1v ajan kunnes 47v pääsi rauhaan ja lepoon ilman piinaavia tuskia. En ymmärrä miten jaksoin, lapsetkin oli niin pieniä silloin, 0-4v.
Voimia sinulle.