Lue keskustelun säännöt.
Suljetun osaston potilaasta tulee tohtori
31.08.2014 |
Onpa hyvä ja tärkeä kirjoitus!
http://www.hs.fi/sunnuntai/Suljetun+osaston+potilaasta+tulee+kohta+tohtori/a1409297461188
"Päivi Rissanen vietti vuosia psykiatrisissa sairaaloissa ja näki nurkissa peikkoja. Sitten hän sai hoitajan, joka kuunteli. Pian hän väittelee tohtoriksi siitä, miltä sairastuminen ja hoito tuntuvat potilaasta."
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:11"]
Psykiatrian diagnostiikka on jäänyt johonkin menneille vuosituhansille. Kuinkahan moni lääkitään väärin tänäkin päivänä.
[/quote]
Samaa juuri mietin. Pelottavaa ajatella ihmisiä jotka eivät suljetulle kuulu siellä lääkkeillä huumattuina zombieina, joita kukaan ei kuuntele... Pisteet tälle hoitajalle! Ja tietysti tulevalle tohtorille itselleen. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 09:42"]
Aivan mahtavaa kun Päivi Rissanen saa julkisuutta. Hieno selvitymistarina.
Moniko muu mielenterveyspotilas on saanut väärän diagnoosin/hoidon?
Hänen kokemuksensa kannustanee muita mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevia. Siitä suosta voi nousta voittajana kun tahtotila on oikeanlainen, saa oikeanlaista terapiaa jne.
[/quote]
Ja miten moni syöpäpotilas on saanut väärän diagnoosin ja väärän hoidon? Lääkärit osaavat juuri sen verran kuin mitä heille annetaan resursseja osata.
Ja kaikkien näitten vuosien aikana KUKAAN ei kyseenalaistanut tätä väärää diagnoosia? Ei kukaan? Kamala ajatus. Mitä jos se olisin minä itse, tai läheiseni, ystäväni...
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 09:42"]
Aivan mahtavaa kun Päivi Rissanen saa julkisuutta. Hieno selvitymistarina.
Moniko muu mielenterveyspotilas on saanut väärän diagnoosin/hoidon?
Hänen kokemuksensa kannustanee muita mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevia. Siitä suosta voi nousta voittajana kun tahtotila on oikeanlainen, saa oikeanlaista terapiaa jne.
[/quote]
Ja miten moni syöpäpotilas on saanut väärän diagnoosin ja väärän hoidon? Lääkärit osaavat juuri sen verran kuin mitä heille annetaan resursseja osata.
[/quote]
Ei varmasti läheskään yhtä moni. Kyse aivan eri asiasta.
Luin artikkelin paperilehdestä, tykkäsin! Siis hyvä juttu ja tosi tärkeä aihe, nostan peukkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 09:42"]
Aivan mahtavaa kun Päivi Rissanen saa julkisuutta. Hieno selvitymistarina.
Moniko muu mielenterveyspotilas on saanut väärän diagnoosin/hoidon?
Hänen kokemuksensa kannustanee muita mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevia. Siitä suosta voi nousta voittajana kun tahtotila on oikeanlainen, saa oikeanlaista terapiaa jne.
[/quote]
Ja miten moni syöpäpotilas on saanut väärän diagnoosin ja väärän hoidon? Lääkärit osaavat juuri sen verran kuin mitä heille annetaan resursseja osata.
[/quote]
Ei varmasti läheskään yhtä moni. Kyse aivan eri asiasta.
[/quote]
Miten niin kyse on eri asiasta? Skitsofrenia jne. on ihan samanlainen sairaus kuin muutkin, ei mikään mystinen juttu. Esim. kilpirauhasongelmista kärsivät saavat pääsääntöisesti ensin väärän diagnoosin, samoin suuri osa syöpäpotilaista kärsii ensimmäisten diagnoosien mukaan ärtyneestä paksusuolesta, niskalihasten jäykkyydestä johtuvasta päänsärystä, pitkittyneestä flunssasta tms. kunne sinnikkään avunhakemisen jälkeen selviää, että paksusuolessa on syöpä, aivoissa on kasvain ja keuhkot on etäpesäkkeiden runtelemat.
Kuinka usein tohtorista tulee suljetun osaston potilas? Tulee mieleen eräs rotu-/mamu-/musuasioissa syvällä uiva mies, jolla on paljon seuraajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen suljetaan laitokseen, häntä ei kuunnella vaan häntä huolletaan kuin konetta -> ihminen voi huonosti.
Ihmistä kuunnellaan, arvostetaan ja on yhteisönsä tärkeä jäsen-> hän voi, yllätys yllätys, hyvin.
Voisiko psykiatria nyt vihdoinkin hyväkysyä ne inhimillisyyden lainalaisuudet jotka tavallisille ihmisille ovat aivan päivänselviä?
Jutussa oli mielenkiintoinen kommentti:
Mielenterveyden keskusliiton mielenterveysbarometrin mukaan kahden kuntoutujan kolmesta on vaikeaa hyväksyä diagnoosiaan.
Tätini sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja on mielestään henkisesti täysin terve. Älykäs, korkeakoulutettu ihminen ja täysi terrori mm. sukuaan, naapureitaan ja (entisiä) ystäviään kohtaan.
Tilanne helpottaisi, jos hän hyväksyisi tilanteen ja ottaisi lääkkeensä.
Pakkohoitoon ei saa, jos ei ole vaaraksi itselleen (itsemurhariski) tai muille (vaaraksi vain henkisesti, mutta se ei riitä), joten hyvin vaikea käytös jatkuu vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:32"]
Kuinka usein tohtorista tulee suljetun osaston potilas? Tulee mieleen eräs rotu-/mamu-/musuasioissa syvällä uiva mies, jolla on paljon seuraajia.
[/quote]Aika usein. Ei ole ollenkaan harvinaista.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:40"]
Ihminen suljetaan laitokseen, häntä ei kuunnella vaan häntä huolletaan kuin konetta -> ihminen voi huonosti.
Ihmistä kuunnellaan, arvostetaan ja on yhteisönsä tärkeä jäsen-> hän voi, yllätys yllätys, hyvin.
Voisiko psykiatria nyt vihdoinkin hyväkysyä ne inhimillisyyden lainalaisuudet jotka tavallisille ihmisille ovat aivan päivänselviä?
[/quote]
Ongelma: ihmiselle määärätään lääkettä, jonka tarkoituksena on helpottaa oireita. Ihminen ei ota niitä, koska ei katso olevansa sairas. IHminen terrorisoi ympäristöään, häntä on hankala kunnioittaa tai kohdata, koska tuloksena on haistattelua ja lyömistä.
Ihminen on suljetulla osastolla. Hän syö lääkkeensä ja oireet heikkevät, mutta sen ympäristön vuoksi hän katsoo, että häntä ei kohdata ja kunnioiteta (ovet lukossa, ei saa pitää hallussaan saksia tai puukkoa, lääkkeidenottoa valvotaan jne.).
On äärettömän hankala kunnioittaa naapuria, joka pudottelee palavia bensatuppoja postiluukusta sisään kotiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:41"]
Jutussa oli mielenkiintoinen kommentti:
Mielenterveyden keskusliiton mielenterveysbarometrin mukaan kahden kuntoutujan kolmesta on vaikeaa hyväksyä diagnoosiaan.
Tätini sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja on mielestään henkisesti täysin terve. Älykäs, korkeakoulutettu ihminen ja täysi terrori mm. sukuaan, naapureitaan ja (entisiä) ystäviään kohtaan.
Tilanne helpottaisi, jos hän hyväksyisi tilanteen ja ottaisi lääkkeensä.
Pakkohoitoon ei saa, jos ei ole vaaraksi itselleen (itsemurhariski) tai muille (vaaraksi vain henkisesti, mutta se ei riitä), joten hyvin vaikea käytös jatkuu vuodesta toiseen.
[/quote]
Joo samaa mietin. Eikö jo tiettyjen sairauksien diagnostikkaan kuulu että puuttuu sairauden tunne (tuntee itsensä terveeksi, ymmärtää asioita joita muut eivät jne - eli esim. psykoositilat).
Ei ihme, että on silloin vaikea hyväksyä omaa diagnoosia.
Mutta joo tosi hyvä juttu ja tosiaan miettimisen aihetta diagnosointiin ja hoitokeinojen valintaan, huh!
Kiinnostava artikkeli. Olen epäillyt että minulla on ollut lapsesta saakka dissosiatiivisen persoonallisuushäiriön oireita. Olen saanut välillä muutaman sekunnin kestäviä itseä ulkopuolelta kuin tarkkailisin- kohtauksia. Ne ovat tuntuneet pelottavilta. Aikuisena ollut joitakin kertoja, olen pelännyt hulluksi tulemista. Olen kärsinyt riitaisesta kodista ja epäilisin näiden kohtausten olevan stressi ja ahdistusperäisiä reaktioita tähän taustaan. Itsetuntoni ei päässyt koskaan kehittymään vahvaksi ja ajauduin minun kannaltani epäedulliseen ihmissuhteeseen pitkäksi aikaa. Läheisriippuvuutta, masennusoireita ym on ollut vieläkin. Terapiassa olen ollut mutta ei mainittavaa vaikutusta. En edes terapeutille uskaltanut kertoa itsetuhoisista ajatuksista joita välillä on. Ulospäin suoritan elämää normaalisti. Nimenomaan suoritan. Tuntuu että onnellisuus on karttanut minua koko elämän. Ulkoapäin ei voi tietää miten ahdistunut ihminen voi olla. Siksi en ihmettele Robin Williamsin ratkaisua. En aio kuitenkaan tehdä samaa vaan itsetiedostuksella rakentaa elämäni palasia. Hyvän terapeutin löytäminen on myös helvetin vaikeeta. Tämä minulla ollut yritti vaan piristää että kyllähän mä eron jälkeen löydän uuden kumppanin tuosta vaan jne. Ei edes halunnut tajuta negatiivisia ja todellisia ajatuksia. Itse on kiltti, uskovainen pikkuvaimo. Eihän semmonen voi edes eläytyä mun elämän ongelmiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 09:42"]
Aivan mahtavaa kun Päivi Rissanen saa julkisuutta. Hieno selvitymistarina.
Moniko muu mielenterveyspotilas on saanut väärän diagnoosin/hoidon?
Hänen kokemuksensa kannustanee muita mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevia. Siitä suosta voi nousta voittajana kun tahtotila on oikeanlainen, saa oikeanlaista terapiaa jne.
[/quote]
Ja miten moni syöpäpotilas on saanut väärän diagnoosin ja väärän hoidon? Lääkärit osaavat juuri sen verran kuin mitä heille annetaan resursseja osata.
[/quote]
Ei varmasti läheskään yhtä moni. Kyse aivan eri asiasta.
[/quote]
Miten niin kyse on eri asiasta? Skitsofrenia jne. on ihan samanlainen sairaus kuin muutkin, ei mikään mystinen juttu. Esim. kilpirauhasongelmista kärsivät saavat pääsääntöisesti ensin väärän diagnoosin, samoin suuri osa syöpäpotilaista kärsii ensimmäisten diagnoosien mukaan ärtyneestä paksusuolesta, niskalihasten jäykkyydestä johtuvasta päänsärystä, pitkittyneestä flunssasta tms. kunne sinnikkään avunhakemisen jälkeen selviää, että paksusuolessa on syöpä, aivoissa on kasvain ja keuhkot on etäpesäkkeiden runtelemat.
[/quote]
Kyllä mielenterveyden ongelmia on huomattavasti vaikeampi diagnosoida. Kilpirauhasen vajaatoimintaankin on olemassa verikoe, ja kasvaimet pystytään havaitsemaan tutkimuksissa. Mutta millä diagnostiikalla tapahtuu mielenterveyden arviointi? Esimerkiksi serotoniinitasoja ei voi verikokeella mitatata.
Lisäksi tässä on nyt kyse psyykenongelmista. Se, että nainen on 17 vuotta suljetulla väärän diagnoosin takia ei ole yhtään sen vähäpätöisempi asia sen vuoksi, että myös fyysisten sairauksien puolella tapahtuu virhediagnooseja. En tiedä, mitä oikein ajoit vähättelevällä kommentillasi takaa. Onko psyykensairaus jotenkin vähemmän vakava kuin esim. syöpä? Mielestäni ei.
Mua huolestuttaa tämän tutkimuksen taso, tieteen pitäisi olla objektiivista ja puolueetonta. Mitenköhän tutkija on pystynyt pysymään puolueettomana tässä aiheessa?
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 11:31"]
Kiinnostava artikkeli. Olen epäillyt että minulla on ollut lapsesta saakka dissosiatiivisen persoonallisuushäiriön oireita. Olen saanut välillä muutaman sekunnin kestäviä itseä ulkopuolelta kuin tarkkailisin- kohtauksia. Ne ovat tuntuneet pelottavilta. Aikuisena ollut joitakin kertoja, olen pelännyt hulluksi tulemista. Olen kärsinyt riitaisesta kodista ja epäilisin näiden kohtausten olevan stressi ja ahdistusperäisiä reaktioita tähän taustaan. Itsetuntoni ei päässyt koskaan kehittymään vahvaksi ja ajauduin minun kannaltani epäedulliseen ihmissuhteeseen pitkäksi aikaa. Läheisriippuvuutta, masennusoireita ym on ollut vieläkin. Terapiassa olen ollut mutta ei mainittavaa vaikutusta. En edes terapeutille uskaltanut kertoa itsetuhoisista ajatuksista joita välillä on. Ulospäin suoritan elämää normaalisti. Nimenomaan suoritan. Tuntuu että onnellisuus on karttanut minua koko elämän. Ulkoapäin ei voi tietää miten ahdistunut ihminen voi olla. Siksi en ihmettele Robin Williamsin ratkaisua. En aio kuitenkaan tehdä samaa vaan itsetiedostuksella rakentaa elämäni palasia. Hyvän terapeutin löytäminen on myös helvetin vaikeeta. Tämä minulla ollut yritti vaan piristää että kyllähän mä eron jälkeen löydän uuden kumppanin tuosta vaan jne. Ei edes halunnut tajuta negatiivisia ja todellisia ajatuksia. Itse on kiltti, uskovainen pikkuvaimo. Eihän semmonen voi edes eläytyä mun elämän ongelmiin!
[/quote]
Saman olen kokenut. Ja myös minulla on vaikeuksia avautua terapeutille. Tietenkin, kun olen lapsesta asti tottunut pitämään ajatukseni ja tunteeni omana tietonani. Jos olen ne ilmaissut, on seurannut hylkäämistä. Vaikea tästä on oppia pois, varsinkin kun ihmissuhteet aikuisiälläkin seuraavat tätä itsensätoteuttavaa ennustetta.
Niin, mistä löytyisi se oikea terapeutti tai lääkäri. Tai edes joku joka todella kuuntelisi.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:40"]
Ihminen suljetaan laitokseen, häntä ei kuunnella vaan häntä huolletaan kuin konetta -> ihminen voi huonosti.
Ihmistä kuunnellaan, arvostetaan ja on yhteisönsä tärkeä jäsen-> hän voi, yllätys yllätys, hyvin.
Voisiko psykiatria nyt vihdoinkin hyväkysyä ne inhimillisyyden lainalaisuudet jotka tavallisille ihmisille ovat aivan päivänselviä?
[/quote]
Ongelma: ihmiselle määärätään lääkettä, jonka tarkoituksena on helpottaa oireita. Ihminen ei ota niitä, koska ei katso olevansa sairas. IHminen terrorisoi ympäristöään, häntä on hankala kunnioittaa tai kohdata, koska tuloksena on haistattelua ja lyömistä.
Ihminen on suljetulla osastolla. Hän syö lääkkeensä ja oireet heikkevät, mutta sen ympäristön vuoksi hän katsoo, että häntä ei kohdata ja kunnioiteta (ovet lukossa, ei saa pitää hallussaan saksia tai puukkoa, lääkkeidenottoa valvotaan jne.).
On äärettömän hankala kunnioittaa naapuria, joka pudottelee palavia bensatuppoja postiluukusta sisään kotiimme.
[/quote]
No eiköhän nuo ole kuitenkin vähemmistönä. Olen monenlaisessa vuokramurjussa asunut, eikä naapurit ole koskaan mitään postilaatikosta tiputelleet. On liian helppoa yhden kokemuksen perusteella leimata kaikki "hullut". Mielenterveyden häiröitä on paljon erilaisia.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:41"]
Jutussa oli mielenkiintoinen kommentti:
Mielenterveyden keskusliiton mielenterveysbarometrin mukaan kahden kuntoutujan kolmesta on vaikeaa hyväksyä diagnoosiaan.
Tätini sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja on mielestään henkisesti täysin terve. Älykäs, korkeakoulutettu ihminen ja täysi terrori mm. sukuaan, naapureitaan ja (entisiä) ystäviään kohtaan.
Tilanne helpottaisi, jos hän hyväksyisi tilanteen ja ottaisi lääkkeensä.
Pakkohoitoon ei saa, jos ei ole vaaraksi itselleen (itsemurhariski) tai muille (vaaraksi vain henkisesti, mutta se ei riitä), joten hyvin vaikea käytös jatkuu vuodesta toiseen.
[/quote]
Näitä tällaisia on kyllä täysin "terveidenkin" kirjoissa. Mm. entinen pomoni (nainen). Eli kyse ei välttämättä sairaudesta, vaan persoonasta. Hankalan ihmisen puheluihin ei ole kuitenkaan mikään pakko vastata.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 09:42"]
Aivan mahtavaa kun Päivi Rissanen saa julkisuutta. Hieno selvitymistarina.
Moniko muu mielenterveyspotilas on saanut väärän diagnoosin/hoidon?
Hänen kokemuksensa kannustanee muita mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevia. Siitä suosta voi nousta voittajana kun tahtotila on oikeanlainen, saa oikeanlaista terapiaa jne.
[/quote]
Ja miten moni syöpäpotilas on saanut väärän diagnoosin ja väärän hoidon? Lääkärit osaavat juuri sen verran kuin mitä heille annetaan resursseja osata.
[/quote]
Ei varmasti läheskään yhtä moni. Kyse aivan eri asiasta.
[/quote]
Miten niin kyse on eri asiasta? Skitsofrenia jne. on ihan samanlainen sairaus kuin muutkin, ei mikään mystinen juttu. Esim. kilpirauhasongelmista kärsivät saavat pääsääntöisesti ensin väärän diagnoosin, samoin suuri osa syöpäpotilaista kärsii ensimmäisten diagnoosien mukaan ärtyneestä paksusuolesta, niskalihasten jäykkyydestä johtuvasta päänsärystä, pitkittyneestä flunssasta tms. kunne sinnikkään avunhakemisen jälkeen selviää, että paksusuolessa on syöpä, aivoissa on kasvain ja keuhkot on etäpesäkkeiden runtelemat.
[/quote]
Jos luit jutun, niin tämä nainenhan nimenomaan sai virhediagnoosiksi skitsofrenian. Hän siis EI ollut skitrofreenikko.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 09:56"]
Monet mt-ongelmista kärsivistä ovat hyvin älykkäitä, herkkiä ja taiteellisia, joten kirjoitus ei yllätä. Oma tätini on lahjakas kuvataiteilija, ja bipo. Ja masennukseenhan voi sairastua kuka tahansa, kun olosuhteet ovat "oikeat". Lääkäritkin sairastuvat.
[/quote]
Niinpä. Kuten artikkelissakin sanotaan, monelta unohtuu se, ettei sairaus vaikuta älykkyyteen.