Tiedätkö ketään joka olisi pettänyt vain kerran?

En.Kaverini petti miestään jäi kiinni,ja lupasi ettei koskaan enää mies antoi anteeksi.Muutama vuosi kului ja kaverini rupesi yrittämään lasta ,joka ei sitten ollutkaan niin helppoa.Kaverini pääsi lapsettomuushoitoihin ja lapsi syntyi.Vuoden päästä kaverini petti taas.Tällä kertaa mies ei enää antanutkaan anteeksi.Kaverini muutti yhteen tämän pettäjän kanssa ja on pettänyt tätäkin useaan otteeseen.

Minä itse.

itseni

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 00:52"]

Minä itse.

[/quote]

Johtiko suhteeseen vai oliko vain syrjähyppy?

On teilläkin vielä aikaa pettää uudestaan! Sanokaa sitten kuolinvuoteellanne jäikö ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi.

minä myös.  Johti suhteeseen ja edellisen loppumiseen. Sanoisin tosin, että pikemminkin edellisen suhteen ongelmat antoivat sysäyksen pettämiselle ja loppu oli tulossa joka tapauksessa, tämä vaan vauhditti sitä. Pettämisestä alkanut suhde kesti aikansa, mutta jäi melko lyhyeksi.

Itseni tiedän minäkin.

Mä oon pettänyt kerran, vaikka olen ollut ja olen pettämistä vastaan yli kaiken. Olin kaverin luona yötä toisella paikkakunnalla baarin jälkeen ja kaveri oli raqhannut jotain tyyppejä jatkoille. Yksi yritti ja yritti ja minä kerroin että on mies enkä todellakaan aio mitään. Yöllä Se oli kuitenkin kömpinyt viereen ja heräsin kun muna oli pillussa, olin tosi kännissä ja sammuin uudelleen kai. En tiedä jatkoiko vai ei, ei ole muuta muistikuvia kun toi hetken havahtuminen. Lasken kuitenkin pettämiseksi, koska omilla toimilani olisin varmasti voinut estää.
Ikinä en tuon jälkeen ole antanut itselleni mahdollisuutta ajautua tuollaiseen tilanteeseen, en enää juo enkä nuku kuin kotonani. Kadun loppuelämäni ja pidän itseäni paskana ihmisenä. Ei varmasti tule enää ikinä tapahtumaan

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 01:14"]

Mä oon pettänyt kerran, vaikka olen ollut ja olen pettämistä vastaan yli kaiken. Olin kaverin luona yötä toisella paikkakunnalla baarin jälkeen ja kaveri oli raqhannut jotain tyyppejä jatkoille. Yksi yritti ja yritti ja minä kerroin että on mies enkä todellakaan aio mitään. Yöllä Se oli kuitenkin kömpinyt viereen ja heräsin kun muna oli pillussa, olin tosi kännissä ja sammuin uudelleen kai. En tiedä jatkoiko vai ei, ei ole muuta muistikuvia kun toi hetken havahtuminen. Lasken kuitenkin pettämiseksi, koska omilla toimilani olisin varmasti voinut estää. Ikinä en tuon jälkeen ole antanut itselleni mahdollisuutta ajautua tuollaiseen tilanteeseen, en enää juo enkä nuku kuin kotonani. Kadun loppuelämäni ja pidän itseäni paskana ihmisenä. Ei varmasti tule enää ikinä tapahtumaan

[/quote]

On todella surullista, että koet syyllisyyttä tilanteesta, joka on ollut lain mukaan raiskaus, olivat nuo olosuhteet sitten millaiset tahansa.

Sitä paitsi, tässä tapauksessa kaverisi on kyllä edesauttanut tilanteen muodostumista tavoin, joita et ole voinut ennakoida siinä vaiheessa kun olitte juhlimassa. Sinä olet ollut hänen yövieraansa, ja hän on tämänkin asian tietäen kutsunut kotiinsa jatkoille ilmeisesti vieraita miehiä, joita ei ole kehottanut poistumaan  käydessänne yöpuulle, varsinkinkin, jos on ollut tietoinen tilastasi ja siitä, että toinen miehistä on "yrittänyt sinua" koko illan.  Olen itsekin aikanani viettänyt välistä railakastakin opiskelijaelämää, johon ovat kuuluneet myös vierailut kavereiden luona bilettämässä. En muista, että yhdelläkään noista vierailuista minun luonani tai kyläpaikassa olisi ollut ylimääräistä, tuntematonta porukkaa. 

Minä. Alkoholi ja parisuhteen pitkään jatkunut alamäki ajoivat ko. tilanteeseen jossa päädyttiin vaan suutelemaan. Miehelle yritetty monesti puhua, kerrottu mikä painaa mieltä. Mies luvannut aina muuttua mutta mitään ei ole tapahtunut. Pettämisestä aikaa 3 vuotta ja edelleen ollaan yhdessä. Mies ei vieläkään tiedä. Tosin pettäminen liikkunut pitkään mielessä. Mies ei halua eroa, mutta ei ole valmis tekemään asioiden eteen mitään. Olen kaunis, nuori nainen ja elämä edessä. Mies haluaa seksiä kerran kuussa, on päästänyt itsensä lihomaan ja käyttää vapaa-ajan mielummin tv:n, tietokoneen tai puhelimen kanssa. En jaksa, mutta eroaminenkin tuntuu niin vaikealta. Mies on mulle samalla paras ystävä ja sisimmässäni toivon että intohimo palais suhteeseen. Ollaan kuitenkin vasta 22 ja 23 vuotiaita. Huoh.

av-horo-mammat. ei mulla muuta. lutkat.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 00:52"]Minä itse.
[/quote]

Minä myös.

10, jätä sun poikaystävä. Turha tuossa iässä jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen. Ihan oikeesti, sulla on elämä vielä edessä, ole onnellinen!