Lue keskustelun säännöt.
Esiintymispelkoisesta opettajaksi
30.08.2014 |
Kärsin melko voimakkaasta esiintymiskammosta. Koko keho tärisee, kun odotan vuoroani. Kädet menevät märiksi ja syke on todella koholla. Tämän lisäksi itse esiintymishetki on minulle hirveä. Tuntuu, etten osaa ajatella järkevästi ja puolet asioista jää sanomatta. Tästä huolimatta suurin haaveena on olla opettaja. Mutta tämä ammattihan on käytännössä pelkkää esiintymistä! Koko ajan silmät seurailevat jokaista liikettäsi, vaikka vain istuisit työpöytäsi takana, kun oppilaat tekevät töitä.
Onko tämä edes mahdollista? Onko olemassa jotain kursseja, jolla oikeasti pääsisi eroon jännittämisestä? Minua ei juuri auta nämä tyhjänpäiväiset neuvot "rauhoitu ja ajattele mukavia" vaan oikeasti eniten auttaisi altistuminen esiintymiselle. Toki ensin jossakin turvallisessa joukossa. Mutta minusta tuohon ei auta muu kuin esiintyminen.
En edes tiedä, uskallanko hakea opettajaksi opiskelemaan. Olen kuullut, että kursseilla joutuisi myös itse opettamaan. Onko näin? Ketkä tällöin seuraavat opetustani? Muut opettajaksi kouluttautuvat / ohjaajat? Vielä enemmän minua pelottaa esiintyä omalle ikäryhmälleni tai vanhemmilleni, kuin esimerkiksi alaikäisille.
Kommentit (33)
Minä olen amk-ope, ja tälle uralle päädyim tietoisesti: päätin päästä esiintymiskammoTa kerralla eroon ja siksi hankkiuduin. Ekan tunnin jälkeen luulin kuolevani, 3 kk oli tuskaa ja 6 kk jälkeen oli ok. Joka päivä, kun luokassa olen, muistan tämän. Olen siellä niin kotonani nykyään, ettei kukaan uskoisi sitä alkua. En edes minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 16:39"]Onko olemassa jotain kursseja, jolla oikeasti pääsisi eroon jännittämisestä? Minua ei juuri auta nämä tyhjänpäiväiset neuvot "rauhoitu ja ajattele mukavia" vaan oikeasti eniten auttaisi altistuminen esiintymiselle. Toki ensin jossakin turvallisessa joukossa. Mutta minusta tuohon ei auta muu kuin esiintyminen.[/quote]
Itse sen sanoit. Eniten esiintymisjännitykseen auttaa se, että esiintyy. Kun kerta toisensa jälkeen pitää esitelmiä/ muuten puhuu ihmisten edessä, se jännitys alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Aluksi hirvittää, mutta siihen kyllä tottuu ajan kanssa. Oikotietä ei ole.
Betasalpaajista saa apua fyysisiin oireisiin, sydämen hakkaamiseen, hengästymiseen ja käsien tärinään. Auttavat oikeasti ja näitä käyttävät todella monet, eivät myöskään aiheuta käytännössä mitään sivuoireita tai riippuvuutta.
Jos oikeasti haluat opettajaksi, älä anna esiintymisjännityksen olla esteenä. :)
Olen itse esiintymiskammoinen, enkä suosittele. Voi olla, että opiskelet turhaan, eikä ala sovikaan sinulle. Toki esiintymiskammosta voi jossain määrin päästä eroon, mutta joka tapauksessa sinulle tulee eteen todella vaikeita vuosia ja rankkoja oppiläksyjä oman itsesi kanssa ennen sitä. Kannattaa ensin kokeilla päästä esiintymiskammosta eroon esiintymällä. Jos kehitystä tapahtuu, voisit hakea opettajaksi. Joudut esiintymään kaiken ikäisille koko lopun työelämäsi, jos tälle uralle lähdet.
Kannattaa miettiä, olisiko joku muu ammatti mahdollinen. Kaikille homma ei vaan sovi, vaikka pääsisi koulutukseenkin. Itselleni olisi ehkä joku toinen ammatti ollut parempi.
Kannattaa miettiä motiivejaan. Minä opiskelen nyt opettajaksi. Olin ennen työssä jota tehdään yksinään, enkä voinut hyvin. Olen vilkas ja sosiaalinen perusluonteeltani eikä minusta saanut yksinäistä sutta millään harjoittelulla. Kärsin siitä aina vaan. Jos ei tykkää olla esillä, sekin voi olla vain luonteenpiirre joka ei muuksimmuutu.
Ja vielä lisään. Pahinta on ehkä aika valmistumisen jälkeen, kun alat tekemään pieniä sijaisuuspätkiä. Huonolla valmistautumisella menet pitämään tuntia kenties vaativallekin yläasteikäiselle yleisölle (jos olet aineenope), joka yrittää sinut nujertaa ja tarttuu pienimpiinkin virheisiin. Mieti siis tarkkaan, onko sinusta siihen. Itse olen harjoitellut esiintymistä 10v ja tuskaa on edelleen, toki jännitys on vähän vähentynyt, muttei merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 16:41"]
Miksi haluat opettajaksi?
Olen itse nyt opettajakoulutuksessa ja kyllä siinä saa aika rajuakin palautetta ja pitää oikeasti esiintyä...
[/quote]
Pääaineeni yliopistossa on sellainen, jota voi hyvin opettaa. Muu työ kuin opettaminen pääaineeni parissa ei kiinnosta minua. Nautin siitä ajatuksesta, että pääsisin esiintymään. Olen todella kiinnostunut pääaineestani ja tykkäisin opettaa sitä muillekin. Ainoastaan tämä esiintymisjännitys estää minua. Haluaisin päästä siitä eroon ennen kuin opetusharjoittelut alkaisivat osaltani. Pelkään myös ettei minua valita ollenkaan opettajankoulutukseen esiintymisjännitykseni vuoksi. Tosin ei kai siitä tarvitse mainita siinä haastattelussa, mutta voihan olla että se näkyy siinäkin tilanteessa jonkin verran. Kiinnostaisi todella tietää, että onko olemassa jotain kursseja esiintymisjännityksestä kärsiville? Sellaisia, joissa pääsisi pienessä porukassa esimerkiksi esiintymään.
Eihän opettajan työ ole mitään yksinesiintymistä, vaan ohjaamista, yhdessä tekemistä, myös kuuntelua. Tartu vaan haaveisiisi, vaikeitakin paikkoja tulee, mutta ei sun tarvii miksikään stand up -taiteilijaksi ruveta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis sitähän se koulutus on. Esiinnytään pienille ja isoille ryhmille. Sittem tulee vielä palautetta koko ajan.
Minulla oli aikoinaan sama dilemma. Selvisin kuitenkin auskultoinnista jotenkin (betasalpaajat auttoivat) ja nyt olen opettanut jo 10 vuotta. Jännitän edelleen esiintymistä todella paljon, mutta opettaminen ei ole minulle sama asia kuin esiintyminen. Kuten joku jo edellä sanoi, se on ohjaamista. Jos on uusi ryhmä, tunnin alussa voin hieman jännittää, mutta se menee nopeasti ohi. Voin vetää rennosti tunnin, mutta en pitää puhetta edes pienessä seurueessa.
Opettaminen sopii jännittäjällekin, mutta ei se tie ihan helppo ole. Ja kannattaa myös varmistaa, että valmistuu sellaisen aineen opettajaksi, jolla työtilanne on edes kohtuullinen. Opettajien työttömyysprosentit ovat olleet kovassa nousussa viime vuosina. Esim. yhteiskuntaopin ja historian virkaan 150 hakemustakaan ei ole tavatonta.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sun kannattaa hakeutua opettajakoulutukseen, kun sitä muuten noin paljon haluat. Mä olin aina koulussa suunnilleen kuolla kauhusta, kun jouduin luokan eteen. Ääni tärisi, hikoilin ja panikoin. Mutta niin vaan olen aineenopettaja nykyään ja täysin kotonani luokan edessä.
Ensimmäiset harjoittelutunnit oli kieltämättä kovia paikkoja, mutta niin vaan niistä hengissä selvisi. Ohjaava opettaja sanoikin, että hän on jo nähnyt kaiken mahdollisen, että mitään mokaamista on sen takia turha jännittää etukäteen. Samoin harjoittelukoulujen oppilaat on nähnyt monenlaista häsläriä. Oppitunti on sen verran pitkä, että jo sen aikana väkisinkin alkaa rentoutua jo heti silloin alussakin. On tilanteita, joissa sä kiertelet luokassa ja neuvot oppilaita henkilökohtaisesti, et todellakaan ole (toivottavasti) koko tuntia luennoimassa siellä edessä.
Mua auttaa se, että opetan yläasteikäisiä, siis lapsia. Tilanne olisi ehkä toinen, jos opiskelijat olisivat aikuisia oman aineen asiantuntijoita. Tsemppiä sulle jatkoon!
Opettaminen ei ole esiintymistä. Esillä olemista tietenkin ja oman persoonsnsa peliinpistämistä. Itse en ole esiintymiskammoinen, mutta en myöskään ole ensimmäisenä tunkemassa esiintymistilanteissa. Mielestäni aineenhallinta on tärkeintä opettajan työssä. Sujuvasanaisuus tietenkin tekee työstä helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä ne opettajakoulutuksessa väittää sen olevan esiintymistä...
Olen ammatiltani opettaja. En pidä työtäni esiintymisenä. Toki puhun ja keskustelen luokassa paljon, mutta en ole esiintyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ne jotka eniten haluavat olla esillä ja esiintyä, ovat edes parhaita mahdollisia opettajia. Se voi tehdä sinusta osaltaan hyvän empaattisen open, että olet itsekin jännittänyt. Eiköhän kaikkitietävien täydellisten yksinpaasaaja-opettajien aika ole jo ohi.
Minä olen esiintymiskammoinen ja silti opettaja. Pystyn sanomaan olevani hyvä opettaja (aina toki voisi olla vielä paljon parempikin) ja nauttimaan työstäni. Olen aina tiennyt haluavani opettajaksi, enkä ole nähnyt suurta ristiriitaa esiintymispelkoni kanssa.
Lasten edessä olemista en ole koskaan jännittänyt. Vielä opiskeluaikana jännitin muita paikalla olevia aikuisia, joten harjoitteluista en saanut koskaan kovin hyviä arvioita. Kerran harjoitteluni perusteella minulle on puhuttu alan vaihtamisestakin. Jatkoin kuitenkin opiskeluja ja tänä päivänä opetustilanteessa en jännitä, vaikka luokassa olisi liuta aikuisia katsomassa. Sen sijaan jännitän vanhempainiltoja, kevätjuhlia jne. mutta selviän niistäkin. Alan vaihtosuosituksista ja jännityksestä huolimatta olen edenneyt "urallani", jos sellaista voi opettajan työstä sanoa.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 17:27"]
No kyllä ne opettajakoulutuksessa väittää sen olevan esiintymistä...
[/quote]
kun minä olen ollut opettajaopinnoissa, on nimenomaan krostettu, että se ei ole esiintymistä. Nykyajan pedagogiikassa ainakaan.
Hankkiudu pitämään vaikka lasten kerhoja (vaikka jonkun toisen työparina) ja vähän myöhemmin hankkiudu opettajan sijaisuuksiin (voi olla vähän shokeeraavaa, mutta huomaat selviäväsi hengissä). Aloita muualta kuin yläkoulusta.
No minä olen siellä koulutuksessa parhaillaan. Juuri perjantaina verrattiin työtä näyttelemiseen.
Kohtalotoverisi on nyt 8. vuottaan opettajana. Alkutaival oli yhtä horroria, nyt pitkän ja kivisen tien jälkeen ainoastaan uudet ryhmät jännittävät. Opetustilanne ei tunnu esiintymiseltä vaan ohjaukselta. Toki jännitän edelleen esiintymistä muuna kuin työminänä.
Tsemppiä! Alku on kamalaa mutta lopussa kiitos seisoo.
Miksi haluat opettajaksi?
Olen itse nyt opettajakoulutuksessa ja kyllä siinä saa aika rajuakin palautetta ja pitää oikeasti esiintyä...