Lue keskustelun säännöt.
Lääkäri kirjoitti reseptin
30.08.2014 |
Citalopramia ahdistukseen ja paniikkioireisiin. Hain lääkkeet, mutta en ole alkanut niitä syömään enkä aio alkaakaan. Onko muita, jotka ei lääkärin suosituksesta huolimatta ole aloittaneet lääkitystä? Pääsitkö oireista eroon ilmankin?
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"]Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Kelan korvaamaan terapiaan ei pääse ellei syö tabuja. Onko sulla läheisiä joiden kanssa jutella?
[/quote]
Kela tuskinpa tietää syökö tabletit vai ei. Syy tuskinpa on niin yksinkertainen, kuin että aivoissasi on jokin vika. Ulkoiset tekijät voivat olla syypää huonovointisuuteen. Vehnä esim aiheuttaa monia oireita. Tee lista mikä häiritsee ja mikä piristää. Siitä se lähtee liikkeelle
[/quote] Lääkkeet kannattaa hakea, mutta ei niitä ole pakko syödä. Kelalle jää merkintä, että olet hakenut lääkkeitä niin ja niin paljon. Kukaan ei todellakaan tee verkoetta, onko lääkeainetta kehossasi :)
Säälittää ihmiset, jotka saadaan masennuslääkekoukkuun. Serotoiinin takaisinestäjät muuttavat aivojen kemiallista tasapainoa loppuiäksesi ja tulet olemaan masennuspotilas loppuikäsi.Lääketehtaat kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"]Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Kelan korvaamaan terapiaan ei pääse ellei syö tabuja. Onko sulla läheisiä joiden kanssa jutella?
[/quote]
Kela tuskinpa tietää syökö tabletit vai ei. Syy tuskinpa on niin yksinkertainen, kuin että aivoissasi on jokin vika. Ulkoiset tekijät voivat olla syypää huonovointisuuteen. Vehnä esim aiheuttaa monia oireita. Tee lista mikä häiritsee ja mikä piristää. Siitä se lähtee liikkeelle
[/quote] Lääkkeet kannattaa hakea, mutta ei niitä ole pakko syödä. Kelalle jää merkintä, että olet hakenut lääkkeitä niin ja niin paljon. Kukaan ei todellakaan tee verkoetta, onko lääkeainetta kehossasi :)
Säälittää ihmiset, jotka saadaan masennuslääkekoukkuun. Serotoiinin takaisinestäjät muuttavat aivojen kemiallista tasapainoa loppuiäksesi ja tulet olemaan masennuspotilas loppuikäsi.Lääketehtaat kiittää.
[/quote]
Masennuslääkkeitä on muitakin kuin ne serotoniinitabut.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:05"] [quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"] Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Aika paha tilanne sulla jos et pysty ees töissä käymään. [/quote] Kannattaisko ryhtyä muuttamaan muut asiat elämässä? Osaatko sanoa mikä sinua ahdistaa? Onko harrastuksia? Onko ystäviä? Liikutko tarpeeksi? Mitä syöt? Voitko hyvin tästä ruokavaliosta? Käytätkö alkoholia? Missä asut? Onko ympäristö sinulle se oikea? Kuinka perhe elämä? Millainen suhde? [/quote] Alunperin siis ahdistukseni alkoi työstäni, joka oli todella stressaavaa ja ei-palkitsevaa asiakaspalvelutyötä. Lisäksi pomoni ja esimieheni eivät ymmärtäneet tilannettani vaan jatkoivat painostamista ja minä yritin niin kauan kunnes paloin ihan loppuun, menin yhtenä aamuna jonkinlaiseen shokkiin ja kävelin koirani kanssa metsässä 6 tuntia kunnes lopulta päädyin kotiin. Mies oli juuri ollut soittamassa poliiseille (puhelin oli kotona). Vei mut sit lääkärille jossa siis määrättiin noi lääkkeet. Kävin myös terveyskeskuksen psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa kesäkuun loppuun asti, mutta niitä käyntikertoja oli vain rajoitettu määrä ja ne on jo käytetty. Tiedän siis mistä ongelma on lähtöisin, mutta en sitä miksi edelleen vaivaa vaikka pääsin jo pois siitä ahdistavasta työpaikasta. No viimeksi kun kävin lääkärillä niin masennus edelleen vaikea. Mulla on tosi hyvät perhesuhteet, ihana mies ja koira. Asun mieheni kanssa. Syön suht terveellisesti sillon kun ruoka maistuu ja käyn välillä salilla kun pystyn, mut lähinnä liikunta on koiran kanssa kävelemistä. Ystäviä mulla on paljon mutta en enää oikein näe heitä koska en ole varma jaksanko esittää iloista. Alkoholia en oo juonut nyt 3 kuukauteen kun huomasin sen vain pahentavan tilannetta. Oon vähän umpikujassa.
[/quote]
Sinun pitää löytää harrastuksia tai tehdä asioita mistä nautit valtavasti. Matkustaminen voi olla hyvä ja vaikka pitempiaikainen loma toisessa ympäristössä
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:36"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:27"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:19"] [quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"]Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Kelan korvaamaan terapiaan ei pääse ellei syö tabuja. Onko sulla läheisiä joiden kanssa jutella? [/quote] Kela tuskinpa tietää syökö tabletit vai ei. Syy tuskinpa on niin yksinkertainen, kuin että aivoissasi on jokin vika. Ulkoiset tekijät voivat olla syypää huonovointisuuteen. Vehnä esim aiheuttaa monia oireita. Tee lista mikä häiritsee ja mikä piristää. Siitä se lähtee liikkeelle [/quote] Ehdotat siis että vakavasti sairas ihminen valehtelee lääkärille? Vehnä pois ja paranee! LOL
[/quote]
Pitää etsiä ratkaisuja ongelmiin. Ollaan jo tarpeeksi luettu kamalia tarinoita kuinka huonosti ihmiset voi noista lääkkeistä.
[/quote]
Kellä auttaa, kellä ei. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Nyt oikeasti älkää viitsikö. Jos lääkkeitä tarvitsee niin niitä kannattaa syödä. Vaikka edellisen "aivot jää lääkekoukkuun" -höpinä olisi totta (mitä se ei ole), eikö ole mukavampaa elää ilman ahdistusta ja masennusta loppuikänsä, kuin ahdistuneena, työkyvyttömänä, unihäiriöisenä tms loppuikänsä.
lääkkeet eivät korjaa tilannetta kokonaan lopullisesti, mutta ne auttavat jotta jaksat alkaa parantaa elämäntilannettasi muilla keinoin. Esim pystyt menemään töihin jotta on varaa alkaa käydä terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:05"] [quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"] Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Aika paha tilanne sulla jos et pysty ees töissä käymään. [/quote] Kannattaisko ryhtyä muuttamaan muut asiat elämässä? Osaatko sanoa mikä sinua ahdistaa? Onko harrastuksia? Onko ystäviä? Liikutko tarpeeksi? Mitä syöt? Voitko hyvin tästä ruokavaliosta? Käytätkö alkoholia? Missä asut? Onko ympäristö sinulle se oikea? Kuinka perhe elämä? Millainen suhde? [/quote] Alunperin siis ahdistukseni alkoi työstäni, joka oli todella stressaavaa ja ei-palkitsevaa asiakaspalvelutyötä. Lisäksi pomoni ja esimieheni eivät ymmärtäneet tilannettani vaan jatkoivat painostamista ja minä yritin niin kauan kunnes paloin ihan loppuun, menin yhtenä aamuna jonkinlaiseen shokkiin ja kävelin koirani kanssa metsässä 6 tuntia kunnes lopulta päädyin kotiin. Mies oli juuri ollut soittamassa poliiseille (puhelin oli kotona). Vei mut sit lääkärille jossa siis määrättiin noi lääkkeet. Kävin myös terveyskeskuksen psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa kesäkuun loppuun asti, mutta niitä käyntikertoja oli vain rajoitettu määrä ja ne on jo käytetty. Tiedän siis mistä ongelma on lähtöisin, mutta en sitä miksi edelleen vaivaa vaikka pääsin jo pois siitä ahdistavasta työpaikasta. No viimeksi kun kävin lääkärillä niin masennus edelleen vaikea. Mulla on tosi hyvät perhesuhteet, ihana mies ja koira. Asun mieheni kanssa. Syön suht terveellisesti sillon kun ruoka maistuu ja käyn välillä salilla kun pystyn, mut lähinnä liikunta on koiran kanssa kävelemistä. Ystäviä mulla on paljon mutta en enää oikein näe heitä koska en ole varma jaksanko esittää iloista. Alkoholia en oo juonut nyt 3 kuukauteen kun huomasin sen vain pahentavan tilannetta. Oon vähän umpikujassa.
[/quote]
Ymmärrän hyvin. Mulla tuli masennus stressaavasta työstä ja työpaikkakiusaamisesta. Sain ssri-lääkkeet, jotka vain pahensi oireita. Mutta sitten vaihdettiin lääkettä, ja Voxra on auttanut. Terapiaa en halua, koska se asioitten kaiveleminen nostaa niin paljon pintaan, eikä mulla ole energiaa sitä käsitellä. Pätkätyöläisenä en saa myöskään saikkua.
Suoraan sanoen vituttaa ihmiset, jotka luulee että depressio sairautena paranee liikunnalla ja ruokavaliolla. Elän terveellisesti ja olen silti sairas. Voxra auttaa.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:36"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:27"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:19"] [quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"]Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Kelan korvaamaan terapiaan ei pääse ellei syö tabuja. Onko sulla läheisiä joiden kanssa jutella? [/quote] Kela tuskinpa tietää syökö tabletit vai ei. Syy tuskinpa on niin yksinkertainen, kuin että aivoissasi on jokin vika. Ulkoiset tekijät voivat olla syypää huonovointisuuteen. Vehnä esim aiheuttaa monia oireita. Tee lista mikä häiritsee ja mikä piristää. Siitä se lähtee liikkeelle [/quote] Ehdotat siis että vakavasti sairas ihminen valehtelee lääkärille? Vehnä pois ja paranee! LOL
[/quote]
Pitää etsiä ratkaisuja ongelmiin. Ollaan jo tarpeeksi luettu kamalia tarinoita kuinka huonosti ihmiset voi noista lääkkeistä.
[/quote]
Kellä auttaa, kellä ei. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
[/quote]
Ei niin. Mutta jos ei itse yritä ja pyri löytämään vastauksia ja ratkaisuja niin ongelma on ikuinen. Ei ulkopuolinen pysty ymmärtämään miltä toisesta tuntuu ja mikä on oireen aiheuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"]Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Kelan korvaamaan terapiaan ei pääse ellei syö tabuja. Onko sulla läheisiä joiden kanssa jutella?
[/quote]
Kela tuskinpa tietää syökö tabletit vai ei. Syy tuskinpa on niin yksinkertainen, kuin että aivoissasi on jokin vika. Ulkoiset tekijät voivat olla syypää huonovointisuuteen. Vehnä esim aiheuttaa monia oireita. Tee lista mikä häiritsee ja mikä piristää. Siitä se lähtee liikkeelle
[/quote] Lääkkeet kannattaa hakea, mutta ei niitä ole pakko syödä. Kelalle jää merkintä, että olet hakenut lääkkeitä niin ja niin paljon. Kukaan ei todellakaan tee verkoetta, onko lääkeainetta kehossasi :)
Säälittää ihmiset, jotka saadaan masennuslääkekoukkuun. Serotoiinin takaisinestäjät muuttavat aivojen kemiallista tasapainoa loppuiäksesi ja tulet olemaan masennuspotilas loppuikäsi.Lääketehtaat kiittää.
[/quote]
Masennuslääkkeitä on muitakin kuin ne serotoniinitabut.
[/quote] Tiedän, mutta otin ne esimerkiksi siksi, että niitä mainostetaan sillä, ettei niihin jää riippuvaiseksi. Mutta jätetään mainitsematta, että ne muuttavat aivojen välittäjäaineiden toimintaa lopullisesti.
Suurin osa masennuslääkkeiden syöjistä joutuu syömään niitä loppuelämänsä. Harha on siinä, että he kuvittelevat masennuksen palaavan, jos lopettavat syömisen. Asia ei ole niin, vaan lääkkeet ovat muuttaneet aivojen toimintaa niin, että et enää parannu masennuksesta.
Eli esim. eron tuottamaan alakuloon aletaan syöttämään masennuslääkkeitä. Huomaat yhtäkkiä syöneesi niitä kymmenen vuotta, kun et enää pysty olemaan ilman, kun aina se paha olo ja pahempikin palaa.
Masennuslääkkeiden syönti on kasvanut hurjasti ja lääketehtaat kiittävät tätä käypähoitosuositusta. Joskus riittäisi paremminkin 20 kappaletta bentsoa ja paha olo menisi ohi, kun saat niiden avulla nukuttua pari viikkoa. Mutta kun aloitat masennuslääkityksen, syöt niitä vielä kymmenen vuoden päästä ja pahoissa tapauksissa niitä on vaihdettu monta kertaa ja lisätty sekaan muitakin lääkkeitä ja kohta sinulla on coctaili, missä on nukahtamislääkkeet, bentsot ja masennuslääkkeitä kahta tai kolmea lajia. Mieti, miten aivojen välittäjäaineet tästä selviävät
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:06"]
Nyt oikeasti älkää viitsikö. Jos lääkkeitä tarvitsee niin niitä kannattaa syödä. Vaikka edellisen "aivot jää lääkekoukkuun" -höpinä olisi totta (mitä se ei ole), eikö ole mukavampaa elää ilman ahdistusta ja masennusta loppuikänsä, kuin ahdistuneena, työkyvyttömänä, unihäiriöisenä tms loppuikänsä. lääkkeet eivät korjaa tilannetta kokonaan lopullisesti, mutta ne auttavat jotta jaksat alkaa parantaa elämäntilannettasi muilla keinoin. Esim pystyt menemään töihin jotta on varaa alkaa käydä terapiassa.
[/quote]
Siihen lääkekoukkuun oman kokemuksen mukaan kyllä jää, mutta otan silti lääkkeeni, koska ilman voin huonosti. Eikä se johdu riippuvuudesta vaan omasta psyykestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:05"] [quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"] Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Aika paha tilanne sulla jos et pysty ees töissä käymään. [/quote] Kannattaisko ryhtyä muuttamaan muut asiat elämässä? Osaatko sanoa mikä sinua ahdistaa? Onko harrastuksia? Onko ystäviä? Liikutko tarpeeksi? Mitä syöt? Voitko hyvin tästä ruokavaliosta? Käytätkö alkoholia? Missä asut? Onko ympäristö sinulle se oikea? Kuinka perhe elämä? Millainen suhde? [/quote] Alunperin siis ahdistukseni alkoi työstäni, joka oli todella stressaavaa ja ei-palkitsevaa asiakaspalvelutyötä. Lisäksi pomoni ja esimieheni eivät ymmärtäneet tilannettani vaan jatkoivat painostamista ja minä yritin niin kauan kunnes paloin ihan loppuun, menin yhtenä aamuna jonkinlaiseen shokkiin ja kävelin koirani kanssa metsässä 6 tuntia kunnes lopulta päädyin kotiin. Mies oli juuri ollut soittamassa poliiseille (puhelin oli kotona). Vei mut sit lääkärille jossa siis määrättiin noi lääkkeet. Kävin myös terveyskeskuksen psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa kesäkuun loppuun asti, mutta niitä käyntikertoja oli vain rajoitettu määrä ja ne on jo käytetty. Tiedän siis mistä ongelma on lähtöisin, mutta en sitä miksi edelleen vaivaa vaikka pääsin jo pois siitä ahdistavasta työpaikasta. No viimeksi kun kävin lääkärillä niin masennus edelleen vaikea. Mulla on tosi hyvät perhesuhteet, ihana mies ja koira. Asun mieheni kanssa. Syön suht terveellisesti sillon kun ruoka maistuu ja käyn välillä salilla kun pystyn, mut lähinnä liikunta on koiran kanssa kävelemistä. Ystäviä mulla on paljon mutta en enää oikein näe heitä koska en ole varma jaksanko esittää iloista. Alkoholia en oo juonut nyt 3 kuukauteen kun huomasin sen vain pahentavan tilannetta. Oon vähän umpikujassa.
[/quote]
Ymmärrän hyvin. Mulla tuli masennus stressaavasta työstä ja työpaikkakiusaamisesta. Sain ssri-lääkkeet, jotka vain pahensi oireita. Mutta sitten vaihdettiin lääkettä, ja Voxra on auttanut. Terapiaa en halua, koska se asioitten kaiveleminen nostaa niin paljon pintaan, eikä mulla ole energiaa sitä käsitellä. Pätkätyöläisenä en saa myöskään saikkua.
Suoraan sanoen vituttaa ihmiset, jotka luulee että depressio sairautena paranee liikunnalla ja ruokavaliolla. Elän terveellisesti ja olen silti sairas. Voxra auttaa.
[/quote] Eli sinulle ei ollut vaihtoehto vaihtaa työpaikkaa, vaan mieluummin syöt masennuslääkkeitä loppuikäsi ja pysyt työpaikassasi. Miten luulet sinulle käyvän, kun ikää tulee lisää ja kroonistut.
Lääketehtaan osakkeiden omistajana kumarran ja kiitän masistabujen napsijoita :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"]Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Kelan korvaamaan terapiaan ei pääse ellei syö tabuja. Onko sulla läheisiä joiden kanssa jutella?
[/quote]
Kela tuskinpa tietää syökö tabletit vai ei. Syy tuskinpa on niin yksinkertainen, kuin että aivoissasi on jokin vika. Ulkoiset tekijät voivat olla syypää huonovointisuuteen. Vehnä esim aiheuttaa monia oireita. Tee lista mikä häiritsee ja mikä piristää. Siitä se lähtee liikkeelle
[/quote] Lääkkeet kannattaa hakea, mutta ei niitä ole pakko syödä. Kelalle jää merkintä, että olet hakenut lääkkeitä niin ja niin paljon. Kukaan ei todellakaan tee verkoetta, onko lääkeainetta kehossasi :)
Säälittää ihmiset, jotka saadaan masennuslääkekoukkuun. Serotoiinin takaisinestäjät muuttavat aivojen kemiallista tasapainoa loppuiäksesi ja tulet olemaan masennuspotilas loppuikäsi.Lääketehtaat kiittää.
[/quote]
Masennuslääkkeitä on muitakin kuin ne serotoniinitabut.
[/quote] Tiedän, mutta otin ne esimerkiksi siksi, että niitä mainostetaan sillä, ettei niihin jää riippuvaiseksi. Mutta jätetään mainitsematta, että ne muuttavat aivojen välittäjäaineiden toimintaa lopullisesti.
Suurin osa masennuslääkkeiden syöjistä joutuu syömään niitä loppuelämänsä. Harha on siinä, että he kuvittelevat masennuksen palaavan, jos lopettavat syömisen. Asia ei ole niin, vaan lääkkeet ovat muuttaneet aivojen toimintaa niin, että et enää parannu masennuksesta.
Eli esim. eron tuottamaan alakuloon aletaan syöttämään masennuslääkkeitä. Huomaat yhtäkkiä syöneesi niitä kymmenen vuotta, kun et enää pysty olemaan ilman, kun aina se paha olo ja pahempikin palaa.
Masennuslääkkeiden syönti on kasvanut hurjasti ja lääketehtaat kiittävät tätä käypähoitosuositusta. Joskus riittäisi paremminkin 20 kappaletta bentsoa ja paha olo menisi ohi, kun saat niiden avulla nukuttua pari viikkoa. Mutta kun aloitat masennuslääkityksen, syöt niitä vielä kymmenen vuoden päästä ja pahoissa tapauksissa niitä on vaihdettu monta kertaa ja lisätty sekaan muitakin lääkkeitä ja kohta sinulla on coctaili, missä on nukahtamislääkkeet, bentsot ja masennuslääkkeitä kahta tai kolmea lajia. Mieti, miten aivojen välittäjäaineet tästä selviävät
[/quote]
Kyllä, mutta suurella osalla ihmisiä ei henkiset resurssit riitä asioiden käsittelyyn muuten. Käyvässä hoidossa suositellaankin ensisijaisesti terapiaa, mutta sitä ei järjesty. Miksi? Ei ole rahaa, tai tahtoa. Tässä on myös kahden kerroksen väki: ne joilla on varaa asioida yksityisellä terapeutilla ja jotka pääsee hetkessä lääkäriin, tai joilla on oikeus työterveyteen, ja sitten (me) köyhät, jotka asioi julkisella puolella, joka on toivottoman ruuhkautunut.
Hyvällä ystävälläni on uusiutunut masennus ja hän sai lääkärin ajan lokakuun puoliväliin. Toivottavasti vointi ei huonone liikaa ennen sitä. Lääkärillä taas on se 15 min, ja hän haluaa auttaa - jos ei muuta siinä ajassa voi, niin ainakin voi tarjota reseptin.
Ei ole masentuneen vika, että tilanne on mitä on, ja häntä on siitä turha syyllistää. On turha sanoa "mieti".
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:06"]
Nyt oikeasti älkää viitsikö. Jos lääkkeitä tarvitsee niin niitä kannattaa syödä. Vaikka edellisen "aivot jää lääkekoukkuun" -höpinä olisi totta (mitä se ei ole), eikö ole mukavampaa elää ilman ahdistusta ja masennusta loppuikänsä, kuin ahdistuneena, työkyvyttömänä, unihäiriöisenä tms loppuikänsä. lääkkeet eivät korjaa tilannetta kokonaan lopullisesti, mutta ne auttavat jotta jaksat alkaa parantaa elämäntilannettasi muilla keinoin. Esim pystyt menemään töihin jotta on varaa alkaa käydä terapiassa.
[/quote]
Siihen lääkekoukkuun oman kokemuksen mukaan kyllä jää, mutta otan silti lääkkeeni, koska ilman voin huonosti. Eikä se johdu riippuvuudesta vaan omasta psyykestäni.
[/quote]Et voi olla enää, koska lääkkeet ovat jo sekoittaneet aivojesi kemian ja ne eivät enää palaudu. Eli ainoa riippuvuus ei ole mitkään fyysiset oireet, vaan juuri se, että aivojesi kemia ei enää palaa entiselleen. Eli sekoitetaan serotoiinin takaisinotto niin, että se ei enää palaudu takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:12"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:05"] [quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"] Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Aika paha tilanne sulla jos et pysty ees töissä käymään. [/quote] Kannattaisko ryhtyä muuttamaan muut asiat elämässä? Osaatko sanoa mikä sinua ahdistaa? Onko harrastuksia? Onko ystäviä? Liikutko tarpeeksi? Mitä syöt? Voitko hyvin tästä ruokavaliosta? Käytätkö alkoholia? Missä asut? Onko ympäristö sinulle se oikea? Kuinka perhe elämä? Millainen suhde? [/quote] Alunperin siis ahdistukseni alkoi työstäni, joka oli todella stressaavaa ja ei-palkitsevaa asiakaspalvelutyötä. Lisäksi pomoni ja esimieheni eivät ymmärtäneet tilannettani vaan jatkoivat painostamista ja minä yritin niin kauan kunnes paloin ihan loppuun, menin yhtenä aamuna jonkinlaiseen shokkiin ja kävelin koirani kanssa metsässä 6 tuntia kunnes lopulta päädyin kotiin. Mies oli juuri ollut soittamassa poliiseille (puhelin oli kotona). Vei mut sit lääkärille jossa siis määrättiin noi lääkkeet. Kävin myös terveyskeskuksen psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa kesäkuun loppuun asti, mutta niitä käyntikertoja oli vain rajoitettu määrä ja ne on jo käytetty. Tiedän siis mistä ongelma on lähtöisin, mutta en sitä miksi edelleen vaivaa vaikka pääsin jo pois siitä ahdistavasta työpaikasta. No viimeksi kun kävin lääkärillä niin masennus edelleen vaikea. Mulla on tosi hyvät perhesuhteet, ihana mies ja koira. Asun mieheni kanssa. Syön suht terveellisesti sillon kun ruoka maistuu ja käyn välillä salilla kun pystyn, mut lähinnä liikunta on koiran kanssa kävelemistä. Ystäviä mulla on paljon mutta en enää oikein näe heitä koska en ole varma jaksanko esittää iloista. Alkoholia en oo juonut nyt 3 kuukauteen kun huomasin sen vain pahentavan tilannetta. Oon vähän umpikujassa.
[/quote]
Ymmärrän hyvin. Mulla tuli masennus stressaavasta työstä ja työpaikkakiusaamisesta. Sain ssri-lääkkeet, jotka vain pahensi oireita. Mutta sitten vaihdettiin lääkettä, ja Voxra on auttanut. Terapiaa en halua, koska se asioitten kaiveleminen nostaa niin paljon pintaan, eikä mulla ole energiaa sitä käsitellä. Pätkätyöläisenä en saa myöskään saikkua.
Suoraan sanoen vituttaa ihmiset, jotka luulee että depressio sairautena paranee liikunnalla ja ruokavaliolla. Elän terveellisesti ja olen silti sairas. Voxra auttaa.
[/quote] Eli sinulle ei ollut vaihtoehto vaihtaa työpaikkaa, vaan mieluummin syöt masennuslääkkeitä loppuikäsi ja pysyt työpaikassasi. Miten luulet sinulle käyvän, kun ikää tulee lisää ja kroonistut.
[/quote]
Olen pätkätyöläinen. Luitko mitä kirjoitin? Ne työt on otettava, mitä tarjotaan tai muuten napsuu karenssi. Nyt olen työtön, mikä ei varsinaisesti auta masennuksesta toipumisessa. Oletko tyhmä vai vain täysin empatiakyvytön?
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:06"]
Nyt oikeasti älkää viitsikö. Jos lääkkeitä tarvitsee niin niitä kannattaa syödä. Vaikka edellisen "aivot jää lääkekoukkuun" -höpinä olisi totta (mitä se ei ole), eikö ole mukavampaa elää ilman ahdistusta ja masennusta loppuikänsä, kuin ahdistuneena, työkyvyttömänä, unihäiriöisenä tms loppuikänsä. lääkkeet eivät korjaa tilannetta kokonaan lopullisesti, mutta ne auttavat jotta jaksat alkaa parantaa elämäntilannettasi muilla keinoin. Esim pystyt menemään töihin jotta on varaa alkaa käydä terapiassa.
[/quote]
Siihen lääkekoukkuun oman kokemuksen mukaan kyllä jää, mutta otan silti lääkkeeni, koska ilman voin huonosti. Eikä se johdu riippuvuudesta vaan omasta psyykestäni.
[/quote]Et voi olla enää, koska lääkkeet ovat jo sekoittaneet aivojesi kemian ja ne eivät enää palaudu. Eli ainoa riippuvuus ei ole mitkään fyysiset oireet, vaan juuri se, että aivojesi kemia ei enää palaa entiselleen. Eli sekoitetaan serotoiinin takaisinotto niin, että se ei enää palaudu takaisin.
[/quote]
Ilmeisesti olet lukenut Kopakkalan teesit hyvin. En sano, että hän on väärässä, mutta olisiko sinulla jotakin omaa lisättävää? Se teksti on nimittäin somessa jaettu jo miljoona kertaa. Copy-paste olis helpompi, mutta sillon et pääsis niin pätemään. :)
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:05"] [quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"] Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin. [/quote] Aika paha tilanne sulla jos et pysty ees töissä käymään. [/quote] Kannattaisko ryhtyä muuttamaan muut asiat elämässä? Osaatko sanoa mikä sinua ahdistaa? Onko harrastuksia? Onko ystäviä? Liikutko tarpeeksi? Mitä syöt? Voitko hyvin tästä ruokavaliosta? Käytätkö alkoholia? Missä asut? Onko ympäristö sinulle se oikea? Kuinka perhe elämä? Millainen suhde? [/quote] Alunperin siis ahdistukseni alkoi työstäni, joka oli todella stressaavaa ja ei-palkitsevaa asiakaspalvelutyötä. Lisäksi pomoni ja esimieheni eivät ymmärtäneet tilannettani vaan jatkoivat painostamista ja minä yritin niin kauan kunnes paloin ihan loppuun, menin yhtenä aamuna jonkinlaiseen shokkiin ja kävelin koirani kanssa metsässä 6 tuntia kunnes lopulta päädyin kotiin. Mies oli juuri ollut soittamassa poliiseille (puhelin oli kotona). Vei mut sit lääkärille jossa siis määrättiin noi lääkkeet. Kävin myös terveyskeskuksen psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa kesäkuun loppuun asti, mutta niitä käyntikertoja oli vain rajoitettu määrä ja ne on jo käytetty. Tiedän siis mistä ongelma on lähtöisin, mutta en sitä miksi edelleen vaivaa vaikka pääsin jo pois siitä ahdistavasta työpaikasta. No viimeksi kun kävin lääkärillä niin masennus edelleen vaikea. Mulla on tosi hyvät perhesuhteet, ihana mies ja koira. Asun mieheni kanssa. Syön suht terveellisesti sillon kun ruoka maistuu ja käyn välillä salilla kun pystyn, mut lähinnä liikunta on koiran kanssa kävelemistä. Ystäviä mulla on paljon mutta en enää oikein näe heitä koska en ole varma jaksanko esittää iloista. Alkoholia en oo juonut nyt 3 kuukauteen kun huomasin sen vain pahentavan tilannetta. Oon vähän umpikujassa.
[/quote]
Sinun pitää löytää harrastuksia tai tehdä asioita mistä nautit valtavasti. Matkustaminen voi olla hyvä ja vaikka pitempiaikainen loma toisessa ympäristössä
[/quote]
Kaikilla ei kuule ole tuohon varaa. Ei ole varaa mihinkään.
t. akateeminen työtön
Hei ap
Jos voit hyvin eikä ahdista, älä syö lääkkeitä.
Jos ahdistaa, niin suosittelen lääkkeitä. Itse koen voivani paljon paremmin kun elän tasaisena ilman ahdistusta jokaisesta pienestä murheesta ja pitkästä katseesta. Aiemmin itkin herkästi ym (hävetti ja harmitti itseäkin itkeä työpaikalla), nyt toimin iloisesti ja tyytyväisesti. Toki harmillista, että ylipäänsä jouduin niin stressaavaan vaiheeseen elämässä, että tällainen ahdistus laukesi. Mutta näillä mennään.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:26"]
Hei ap
Jos voit hyvin eikä ahdista, älä syö lääkkeitä.
Jos ahdistaa, niin suosittelen lääkkeitä. Itse koen voivani paljon paremmin kun elän tasaisena ilman ahdistusta jokaisesta pienestä murheesta ja pitkästä katseesta. Aiemmin itkin herkästi ym (hävetti ja harmitti itseäkin itkeä työpaikalla), nyt toimin iloisesti ja tyytyväisesti. Toki harmillista, että ylipäänsä jouduin niin stressaavaan vaiheeseen elämässä, että tällainen ahdistus laukesi. Mutta näillä mennään.
[/quote]
Eri ihmisille käy niin eri lääkkeet. Minulle esim burana ei vaikuta ollenkaan, saan vaan kovan pääsäryn niistä. Toisille lääkkeet on ainoa helpostus, toisille jokin muu. Aina kannattaa se muu ensin kokeilla ennenkuin ryhdytään aineita käyttämään. Ei kukaan kuitenkaan tuomitse, ei se siitä ole kyse, vaan siitä että itse voi löytää syyn oireisiin ja ongelma voidaan ratkaista eri tavoin.
Ihmettelen, miten tässä ketjussa on monia, jotka olettavat, että masentunut saadaan parannettua elämänmuutoksilla. Tokihan varmaan on niitä, joita se on auttanut, mutta noin yleensä ihmettelen miten ajatellaan, että masennus on jotain, johon itse täytyy vain tarttua ja repiä itsensä irti.
Minä en ole virallisesti masentunut. Joitakin vuosia sitten aloin ihmetellä painonnousua ja omaa saamattomuuttani, kävin lääkäreillä mutta asiaan ei löytynyt selitystä. Sitten romahdin työpaikalla (tai oikeastaan viikonloppuna) ja pääsin lopulta lääkärille, jonka luona vain itkin. Sain kuukauden päästä ajan työpsykologille, jonka luona kävin sallitut viisi kertaa (enempää ei työpaikallani ole tarjota). Psykologin mukaan painonnousu ja saamattomuus ovat seurauksia masennuksesta ja että kärsin keskivaikeasta masennuksesta (hän ei ole lääkäri, joten tämä oli hänen arvionsa). Nyt masennusta ruokkii tietysti se, että piiskaan itseäni painosta ja saamattomuudesta. Toisaalta pitäisi päästä irti kierteestä ja saada jotain aikaan mutta toisaalta koen suurta ahdistusta näitä muutoksia ajatellessani. Esim. ystäväni kanssa kävin satunnaisesti kävelyillä, että edes vähän liikkuisin ja samalla juteltiin. Lopetin nuo kävelyt lopulta, kun jo ajatus niistä sai minut päiväkausiksi stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi.
Käyn edelleen töissä, en syö mitään lääkkeitä enkä saa mitään terapiaa tai ammattiapua. Minun pitäisi taistella siitä, että joku huomioisi jälleen tilani, mutta nyt en enää ole siinä vaiheessa, että jaksaisin taistella. Ahdistaa ajatellakin lääkäriinmenoa ja jälleen kerran tilanteeni läpikäymistä ja vakuuttelua, etten selviä vain työterveyshoitajan käynnillä. En jaksa. Kaikki voimani menevät siihen, että käyn töissä ja kuskaan iltaisin lapsiani harrastuksiin. Mihinkään muuhun ei vain ole voimia.
Ottaisin ilomielin mitä tahansa moskaa suuhuni loppuelämän ajan, jos sen avulla saisin itselleni voimia muuttaa asioita elämässäni. Mutta millä voimin jaksan taistella itselleni ne moskat?
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 08:05"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 06:43"]
Mulle määrättiin myös lääkitys viime keväänä ahdistukseen ja masennukseen (myös paniikkioireita). Aloitin lääkkeet sovitusti ja söin niitä n. 1-2kk. Alku oli ihan hirveä, mutta parin viikon jälkeen tasaantui.... Eikä ne vaikuttaneet mielialaan tai ahdistuneisuuteen yhtään. Sanoin lääkärille kun kysyi, että ei vaikuta, joten hän vaan kylmästi ilmoitti, että ota sitten kaksinkertainen määrä. No en ottanut vaan lopetin lääkkeet kokonaan. Tuli jotain vieroitusoireita, mutta ei onneksi kovin pahoja. Mut kuitenkin, lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Mun oireet helpotti kun työt (joista olin kyllä saikulla) loppui kesällä. Nyt kuitenkin tullu voimakkaana takaisin kun pitäisi etsiä uusi työ. Edellisestä työstä ja sen aiheuttamasta stressistä, uupumuksesta ja masennuksesta jäänyt aika pahat traumat.. Oon kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeet ei ainakaan pieninä annoksina auta. Ja jos mulla oli vierotusoireita jo alle parin kuukauden kuurista, niin en haluu edes tietää kuinka pahat ne olis jos lääkkeitä olisi syönyt vaikka vuoden. Uskon, että terapia ja jutteleminen auttaa paljon paremmin.
[/quote]
Aika paha tilanne sulla jos et pysty ees töissä käymään.
[/quote]
Kannattaisko ryhtyä muuttamaan muut asiat elämässä? Osaatko sanoa mikä sinua ahdistaa? Onko harrastuksia? Onko ystäviä? Liikutko tarpeeksi? Mitä syöt? Voitko hyvin tästä ruokavaliosta? Käytätkö alkoholia? Missä asut? Onko ympäristö sinulle se oikea? Kuinka perhe elämä? Millainen suhde?
[/quote]
Alunperin siis ahdistukseni alkoi työstäni, joka oli todella stressaavaa ja ei-palkitsevaa asiakaspalvelutyötä. Lisäksi pomoni ja esimieheni eivät ymmärtäneet tilannettani vaan jatkoivat painostamista ja minä yritin niin kauan kunnes paloin ihan loppuun, menin yhtenä aamuna jonkinlaiseen shokkiin ja kävelin koirani kanssa metsässä 6 tuntia kunnes lopulta päädyin kotiin. Mies oli juuri ollut soittamassa poliiseille (puhelin oli kotona).
Vei mut sit lääkärille jossa siis määrättiin noi lääkkeet. Kävin myös terveyskeskuksen psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa kesäkuun loppuun asti, mutta niitä käyntikertoja oli vain rajoitettu määrä ja ne on jo käytetty.
Tiedän siis mistä ongelma on lähtöisin, mutta en sitä miksi edelleen vaivaa vaikka pääsin jo pois siitä ahdistavasta työpaikasta. No viimeksi kun kävin lääkärillä niin masennus edelleen vaikea. Mulla on tosi hyvät perhesuhteet, ihana mies ja koira. Asun mieheni kanssa. Syön suht terveellisesti sillon kun ruoka maistuu ja käyn välillä salilla kun pystyn, mut lähinnä liikunta on koiran kanssa kävelemistä. Ystäviä mulla on paljon mutta en enää oikein näe heitä koska en ole varma jaksanko esittää iloista. Alkoholia en oo juonut nyt 3 kuukauteen kun huomasin sen vain pahentavan tilannetta.
Oon vähän umpikujassa.