Lue keskustelun säännöt.
vklp-lapsi kylässä, :/
29.08.2014 |
syöminen taas yhtä taistelua. muut syö sitä mitä annetaan, tämä yksi vänkää en syö ei maistu, pahaa, tekoitkua, kaikki keinot mitkä menee kotona läpi. täällä ei. opettakaa mammat lapsenne syömään monipuolisesti. ei 5 eri ruokaa aina sitä mikä maistuu. hermo menee
Kommentit (29)
ap tarkentaa, lapsi on täysin yhdenvertainen tässä huushollissa muiden kanssa. mitään kotitöitä en lapsilla teetä-vielä ainakaan. leikkivät mukavia leikkejä keskenään,.siinähän sitä tekemistä jo. sen lisäksi mitä teen yjdessä lasten kanssa. lapsen isä tekee töitä myös viikonloppuisin, ei hirveästi touhuile lapsen/lasten kanssa jollen patista. aikamoiset kuvitelmat joillakin,.huhhuh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap lisää, olemme tehneet ratkaisun että lapsi nukkuu meidän makuuhuoneessa isänsä kanssa, minä omieni kanssa lastenhuoneessa. kyllä asioissa joustetaan tarpeen tullen..
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:28"]
Aaaah, onneksi minun lasteni ei tarvitse mennä kenenkään natkun pöytään, saa ihan kotona aterioida.
[/quote]
Natku tarkoittaa pihiä:D Meillä käy kylässä minun etälapseni ja toden totta ovat nirsoja.Saattavat juurikin kieltäytyä ruuasta jonka luulin menevän alas, ja se turhauttaa pidemmän päälle.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:42"]
sukulaislapseni...eli sulla ei ole omia lapsia,. kurkku salaatti vesimelonikulhoinesi. oota sitä päivää vaan.
[/quote]
Minulla on kolme omaa lasta. Ja syömishäiriö. Vanhempani olivat napakoita kasvattajia, ja lautanen piti aina syödä tyhjäksi, oli sillä mitä tahansa. Yleensä söin, vanhemmat eivät itse muista ainuttakaan kertaa, että olisin kapinoinut, itse muistan kaksi ja sen, miltä tuntui, kun istuin ruokapöydässä tunnista toiseen itkien ja miten oksetti katsellakin niitä katkarapuja (joita nyt syön mielelläni) ja kuinka jokaisella henkäyksellä taistelin, ettei tulisi yökkäysääniä, kun niistä sain vain lisää rangaistuksia. Muistan myös ajatelleeni, ettei kukaan voi tehdä rakastamalleen henkilölle noin ja että vanhempieni täytyy oikeasti vihata minua. Vannoin myös, etten koskaan toimi näin omien lasteni suhteen enkä toimi.
Tiedän, että esim. ystävääni raivostuttaa katsella lautaselle jääneitä ruokia ja hän jaksaa moittia minua aina siitä, etten vaadi lapsia syömään lautasia tyhjäksi. Meillä ruoka ei ole valtataistelua. Ruoka-ajoista pidetään kiinni mutta ruokapöydässä syödään se, mitä syödään. Kannustan lapsia maistamaan mutta en pakota. Useimmiten lapset syövät lautasen tyhjäksi mutta en nosta meteliä, jos eivät syö.
Kurkku ja vesimeloni ovat sukulaislasten syömiä ruokalajeja, joten niitä on aina tarjolla, kun vierailevat meillä. Kun lautasella on runsaasti mieluisia ruokia, ne epämieluisatkin menevät helpommin siinä sivussa. Niiden avulla pärjäävät seuraavalle aterialle eikä tarvitse kuunnella kitinää nälästä.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 09:42"]
sukulaislapseni...eli sulla ei ole omia lapsia,. kurkku salaatti vesimelonikulhoinesi. oota sitä päivää vaan.
[/quote]
Minulla on kolme omaa lasta. Ja syömishäiriö. Vanhempani olivat napakoita kasvattajia, ja lautanen piti aina syödä tyhjäksi, oli sillä mitä tahansa. Yleensä söin, vanhemmat eivät itse muista ainuttakaan kertaa, että olisin kapinoinut, itse muistan kaksi ja sen, miltä tuntui, kun istuin ruokapöydässä tunnista toiseen itkien ja miten oksetti katsellakin niitä katkarapuja (joita nyt syön mielelläni) ja kuinka jokaisella henkäyksellä taistelin, ettei tulisi yökkäysääniä, kun niistä sain vain lisää rangaistuksia. Muistan myös ajatelleeni, ettei kukaan voi tehdä rakastamalleen henkilölle noin ja että vanhempieni täytyy oikeasti vihata minua. Vannoin myös, etten koskaan toimi näin omien lasteni suhteen enkä toimi.
Tiedän, että esim. ystävääni raivostuttaa katsella lautaselle jääneitä ruokia ja hän jaksaa moittia minua aina siitä, etten vaadi lapsia syömään lautasia tyhjäksi. Meillä ruoka ei ole valtataistelua. Ruoka-ajoista pidetään kiinni mutta ruokapöydässä syödään se, mitä syödään. Kannustan lapsia maistamaan mutta en pakota. Useimmiten lapset syövät lautasen tyhjäksi mutta en nosta meteliä, jos eivät syö.
Kurkku ja vesimeloni ovat sukulaislasten syömiä ruokalajeja, joten niitä on aina tarjolla, kun vierailevat meillä. Kun lautasella on runsaasti mieluisia ruokia, ne epämieluisatkin menevät helpommin siinä sivussa. Niiden avulla pärjäävät seuraavalle aterialle eikä tarvitse kuunnella kitinää nälästä.
[/quote]
Komppaan sinua täysin! En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ruoasta tehdään joku suuri tahtojen taistelu, varsinkin täällä yltäkylläisyyden keskellä. Itselläni on 5 lasta, osa hyvin nirsoja ja osalle kaikki ruoka maistuu melkein liiankin hyvin. Ihmisten erilaisuutta (jopa lasten) täytyy vain oppia sietämään ja toki varmistaa se, että kaikki saavat syödäkseen jotain ettei tarvitse nälkäisenä olla. Ehkä minun on helppoa ymmärtää nirsoja lapsia, koska itsekin oli hyvin nirso lapsena ja kaikki tilanteet, joissa minua on pakotettu syömään, ovat jääneet pahoina mieleen.
Meillä on juurikin tuota melonia, persikkaa ja kurkkua yms sesongin kasviksia aina salaattina ruokapäydässä. Ja samoin leipää. Eikö ne nyt kuulu jo aivan perusruokapöytään?
Toimin vuosia sitten pari vuotta perhepäivähoitajana ja meille järjestetyissä koulutuksissa painotettiin, että aterialla täytyisi tarjota myös leipää. Moni vanha pph piti sitä aivan järkyttävänä, koska he olivat käyttäneet leipää palkintona, jonka sai sitten jos lautanen oli syöty tyhjäksi. Eli se perunamuusi tai makarooni piti ensin vetää napaan, että sai ruisleivän palan. Olin tosi yllättynyt heidän asenteestaan, näemmä he eivät ymmärtäneet ravitsemuksesta yhtään mitään. Monestihan esim. ruisleipä voi olla ravitsemuksellisesti parempikin kuin se lämmin ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä yhtään enää ihmettele nirsojen minäminä-nykynuorten asenteita ja ruokailutottumuksia. Curlingvanhemmat lataavat lasten vaatimusten mukaiset ruoat pöytään vaatimatta MAISTAMAAN mitään muuta. O tempora, o mores.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 11:41"]
Enpä yhtään enää ihmettele nirsojen minäminä-nykynuorten asenteita ja ruokailutottumuksia. Curlingvanhemmat lataavat lasten vaatimusten mukaiset ruoat pöytään vaatimatta MAISTAMAAN mitään muuta. O tempora, o mores.
[/quote]
Et ymmärtänyt tai tahdo ymmärtää. En työnnä lasten eteen mitä vain he keksivät pyytää. Varmistan kuitenkin, että heillä on ruokapöydässä terveellisiä lisukkeita, joita he pystyvät syömään, jos eivät kykene syömään pääruokaa. Yllytän lapsia maistamaan ja lautaselle kasaan aina jokaista lajia. Näytän itse mieheni kanssa hyvää esimerkkiä mutta emme nosta minkäänlaista meteliä, jos sitä ruokaa ei sitten lopulta syökään. Omat lapseni maistavat hyvillä mielin, kun tietävät, ettei se ole mikään järkyttävä pakko. Ruokailutilanteet ovat meillä lepposia ja mukavia eikä niistä taistella eikä väännetä. Oma vääristynyt suhteeni ruokaan on syntynyt siitä, että ruokaan on ladattu lapsuudenkodissani isoja tunteita. Tätä yritän kaikin tavoin välttää omien lasteni suhteen, ja uskon onnistuneeni melko hyvin. Meillä syödään monipuolisesti, päiväkodissa on aina kehuttu lastemme monipuolisuutta ja ennakkoluulottomuutta ruoan suhteen, lapsemme eivät ole nirsoja.
Se, että ymmärrän nirsoja lapsia, ei tarkoita, että ihannoisin heitä. Tajuan vain, ettei ole mitään järkeä tehdä ruoasta vallankäytän välinettä. Mitä haittaa siitä on, jos lapsi ei halua syödä tekemääni makaronilaatikkoa vaan syökin sen sijaan kurkkua ja vesimelonia? Ei hän ruokapöydässä saa haluamaansa ruokaa. Hän ei voi kiljua, että haluaakin tomaattia tai vaikkapa päärynöitä. Pöydässä on ruoka tarjolla ja siitä valitaan itselle mieluisat lajit. Se ei ole curling-vanhemmuutta, vaikkakin toki aika lapsimyönteistä kasvatusta. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos työpaikkaruokailussa pomosi seisoisi vieressäsi ja varmistaisi, että söisit kaiken inhoamastasi ruokalajista? Olisiko hyvä fiilis, jos hän myös varmistelisi, että varmasti syöt samaa kuin kaikki muut, yhtä paljon kuin kaikki muut tai muuten saisit häpeärangaistuksena istua ruokasi ääressä lopun päivää?
On eroa sillä, että tekee kaiken, mitä lapsi pyytää ja sillä, että osaa kuunnella sitä lasta ja toimia lasta arvostavalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 11:41"]
Enpä yhtään enää ihmettele nirsojen minäminä-nykynuorten asenteita ja ruokailutottumuksia. Curlingvanhemmat lataavat lasten vaatimusten mukaiset ruoat pöytään vaatimatta MAISTAMAAN mitään muuta. O tempora, o mores.
[/quote]
Et ymmärtänyt tai tahdo ymmärtää. En työnnä lasten eteen mitä vain he keksivät pyytää. Varmistan kuitenkin, että heillä on ruokapöydässä terveellisiä lisukkeita, joita he pystyvät syömään, jos eivät kykene syömään pääruokaa. Yllytän lapsia maistamaan ja lautaselle kasaan aina jokaista lajia. Näytän itse mieheni kanssa hyvää esimerkkiä mutta emme nosta minkäänlaista meteliä, jos sitä ruokaa ei sitten lopulta syökään. Omat lapseni maistavat hyvillä mielin, kun tietävät, ettei se ole mikään järkyttävä pakko. Ruokailutilanteet ovat meillä lepposia ja mukavia eikä niistä taistella eikä väännetä. Oma vääristynyt suhteeni ruokaan on syntynyt siitä, että ruokaan on ladattu lapsuudenkodissani isoja tunteita. Tätä yritän kaikin tavoin välttää omien lasteni suhteen, ja uskon onnistuneeni melko hyvin. Meillä syödään monipuolisesti, päiväkodissa on aina kehuttu lastemme monipuolisuutta ja ennakkoluulottomuutta ruoan suhteen, lapsemme eivät ole nirsoja.
Se, että ymmärrän nirsoja lapsia, ei tarkoita, että ihannoisin heitä. Tajuan vain, ettei ole mitään järkeä tehdä ruoasta vallankäytän välinettä. Mitä haittaa siitä on, jos lapsi ei halua syödä tekemääni makaronilaatikkoa vaan syökin sen sijaan kurkkua ja vesimelonia? Ei hän ruokapöydässä saa haluamaansa ruokaa. Hän ei voi kiljua, että haluaakin tomaattia tai vaikkapa päärynöitä. Pöydässä on ruoka tarjolla ja siitä valitaan itselle mieluisat lajit. Se ei ole curling-vanhemmuutta, vaikkakin toki aika lapsimyönteistä kasvatusta. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos työpaikkaruokailussa pomosi seisoisi vieressäsi ja varmistaisi, että söisit kaiken inhoamastasi ruokalajista? Olisiko hyvä fiilis, jos hän myös varmistelisi, että varmasti syöt samaa kuin kaikki muut, yhtä paljon kuin kaikki muut tai muuten saisit häpeärangaistuksena istua ruokasi ääressä lopun päivää?
On eroa sillä, että tekee kaiken, mitä lapsi pyytää ja sillä, että osaa kuunnella sitä lasta ja toimia lasta arvostavalla tavalla.
[/quote]
"Päiväkodissa on aina kehuttu..." Kukas se kissan hännän nostaa?
sukulaislapseni...eli sulla ei ole omia lapsia,. kurkku salaatti vesimelonikulhoinesi. oota sitä päivää vaan.