vklp-lapsi kylässä, :/

Oletko nyt varma ettei reagoi johonkin ihan muuhun asiaan tuolla temppuilulla? Minkäikäinen lapsi? Aika ikävä jo tuo "viikonloppulapsi"-nimitys. :(

no sehän se on.

Oletko ottanut selvää, mikä lapselle maistuu ja mikä ei niinkään? Vai syötätkö vain periaatteesta omien suunnitelmiesi mukaan?

kyllä se on selvinny kun pyytää aina 3 samaa ruoka-ainetta. kotona saa viimeistään itkulla läpi. (tieto) ihmettelen mitä hittoa päikyssä syö vai syökö ollenkaan.

Jaa, onko se miehes lapsi entisestä suhteesta, kun niin koville ottaa... Onko yhteisiä lapsia?

Eikö papat saa opettaa?

Jos ei syö, sitten on nälässä.

Varmaan tälle viikkonloppulapsellekin tosi odotetuja ja mieluisia nämä teillä "kyläilyt".
Muistelee niitä vielä vuosien päästä lämmöllä.

Voi voi! Itselleni tuli juuri "viikonloppulapsi" kylään. Hän on ollut kranttu nyt 19 vuotta. Voin kertoa, että ei tule muuttumaan. 

"Yhteiselomme"alkoi hänen ollessaan viisivuotias, on nyt siis 24. Kestän tätä vain siksi, että mieheni suostui muuttamaan toiseen kaupunkiin , ja viikonlopputapaamiset väkisinkin vähenivät. 

Siis tämä "aikuinen" on yhtä kranttu kuin viisivuotiaana.

Koeta kestää.

Minä en jaksaisi kuunnella rutkutusta, mutta toisaalta oletko nyt varma että syö vain muutamaa ruokaa? Jos niitä nyt olisi sen kymmenen ja lapsi teillä vain viikonloppuisin tai joka toinen niin tekisin kyllä niitä sitten. Ilmeisesti vielä alle kouluikäinen? Oppii vielä laajentamaan skaalaa. Tsemppiä ja yrittäkäähn nauttia viikonlopusta!

nykypäivänä lapsille ruoka on itsestään selvyys. pöytätavat erittäin heikot monella, ruokavalio mäkkiä hesee nakkia ranskalaista. katse peiliin vanhemmat.

Ei se ole syömisestä tai opettamisesta kiinni! Se johtuu siitä, että lapsi on joutunut paikkaan johon ei halua ja sellaiseen vielä jossa kutsutaan viikonloppulapseksi. Protestia se on.

Meilläkin vierailee viikonloppulapset, etälapset tai miksi niitä nyt haluaakaan kutsua.Ja ovat nirsoja, juuri mikään ei kelpaa.Ajattelen että ovat vain viikonlopun ja jos ei ruuat kelpaa niin pääsevät sitten maanantaina kotiin syömään mitä haluavat.Ja lapset ovat omiani kun joku tähänkin tarttuu.

ap jatkaa

kohta jo säälittää tuo muksu,.kun joutuu istuun pöydässä muiden lähdettyä. nälkä on, mutta kieltäytyy syömästä 3-4 lusikallisen jälkeen. en ymmärrä. alussa olin et ok nälkä lähti voit poistua. mutta ruuasta meni 5-10min niin on hamuamassa leipää. päiväkodissa valitettu että syö huonosti. lapsi itse tekee numeron syömisestä esim jos. kerrankin jaksaa syödä koko (lempi)ruuan odottaa hyvästä käytöksestä aplodeja. täällä on pakko vetää yhteinen linja lasten kesken. välillä vaan kyrsii tämmöinen, itse elin lapsuuden jossa jääkaappi oli joskus tyhjä ja koitan omia lapsia opettaa kunnioittamaan ruokaa ja hyviä käytöstapoja. ugh

vklp lapsi saa samanarvoista kohtelua kuin muutkin lapset. ei sitä täällä sorsita, huoh... en ole muutakaan nimitystä vielä keksinyt enkä käytä termiä mammapalstan ulkopuolella. ap

ap vielä: lapsi oikeasti jopa viihtyy meillä.

SE ON VKL! SIIS VKL-LAPSI!

Huh! Ihan selvää on, että lapselle on todella vaikeaa olla tuo teidän viikonloppulapsenne, joka ämpätään osaksi valmista perhekuviota ja oletetaan, että hän heti löytää paikkansa. Minäkin tiedän lapsen, joka heti kun isänsä ovesta astuu sisään, saa käteensä roskapussin vietäväksi ja viikonloppu kuluu imuroidessa ja pyykkiä pestessä. Perustelu viikonloppuäidiltä: meidän perheessämme siivotaan viikonloppuisin, eikä muutoksia tehdä vain siksi, että meille tulee joka toinen viikonloppu vierailija.

Onhan se hienoa pitää periaatteista kiinni ja vääntää lapsen kanssa asiasta, joka kuuluu teidän perheenne perinteisiin ja tapoihin. Mitä jos kuitenkin mietitään hetki asiaa lapsen kannalta? Miltä tuntuu tulla tapaamaan toista vanhempaa ja joutua silmätikuksi? Miltä tuntuu, kun arvostellaan, nipotetaan ja pakotetaan? Miltä tuntuu, kun toiset ovat yksikkö ja sinä se tunkeilija, jonka tapoja ei suvaita ja joka ei edes saa hetkeä kahden sen vanhemman kanssa? Sen sijaan saa tuntea olevansa ulkopuolinen, huonokäytöksinen, kelvoton ja kaikin puolin syy siihen, etteivät vanhemmat enää ole yhdessä.

Mitä sitten, jos lapsi ei syö sitä, mitä muut lapset? Ruokapöydässä pitäisi olla sen verran lajeja, että lapsi saa jostakin vatsansa täyteen. Esimerkin voima on paras, se on lempeä opettaja eikä se syyllistä ja laita ketään kärsimään. Lapsen vierailujen pitäisi olla oikeasti positivisia eikä tilaisuus näpäyttää lähivanhempaa lapsen kustannuksella. Jos lapsi syö vain kolmea ruoka-ainetta, ette tietenkään voi joka päivä tehdä näitä (enkä usko, että se on totta), mutta taistelua ja vääntöä ei ruokailusta tehdä. Esim. meillä on ronkeleita sukulaislapsia säännöllisesti yökylässä ja meillä syödään yleensä jotain heidän lempiruoistaan. Koska ovat ronkeleita, aina sekään ei kelpaa (rakenne on erilainen kuin kotona tai ruoasta on tullutkin uusi inhokki). Meillä onkin aina ruokapöydässä salaatti ja sitten kulhossa erikseen kurkkua ja vesimelonia. Tämän lisäksi on leipää. Jos pääruoka ei kelpaa, voi vatsaa täyttää näillä lisukkeilla. Ruokapöydässä ei tapella, ruokaa on kaikkien lautasella ja jos joku ei sitä syö, ei sitten syö. Ei tappelua eikä meteliä.

Koska sukulaislapseni ovat meillä säännällisesti, koen velvollisuudekseni näyttää hyvää esimerkkiä mutta en arvostella heidän tapojansa ja tottumuksiansa. Pääasia on, että viihtyvät ja ovat onnellisia meillä käydessään.

Aaaah, onneksi minun lasteni ei tarvitse mennä kenenkään natkun pöytään, saa ihan kotona aterioida.

Äitipuolena ymmärrän apn pointin. Meillä kyse, ei toki ole "viikonloppulapsesta" vaan lapsi asuu puolet ajasta meillä, puolet äidillä. Minulla ei ole mitään lapsen äitiä vastaan ja on mukava ihminen, mutta hänen luonaan saa kaiken kitisemällä ja vääntämällä tekoitkua. On kuulemma helpompi antaa periksi kuin kuunnella ulinaa... Meillä ei saa mitään huonolla käytöksellä ja kitisemällä. Lapsi yritti meilläkin tätä taktiikkaa, mutta oppi nopeasti, että ei mene läpi. Meillä on selkeät säännöt ja ruoka-ajat, karkkipäivät jne. Lapsi ymmärtää täysin kerrasta jos sanotaan karkkihyllyllä ei. Omaa hyvät käytöstavat ja on kohtelias. Ruokailun suhteen on monipuolinen, lemppareita toki ovat makarooni ja hamppari, mutta ymmärtää että kaikkea kuuluu syödä, myös kasviksia ja hedelmiä. Lapsi maistaa kaikkea ja vielä ei mitään ruoka-ainetta ole tullut vastaan joka olisi niin pahaa ettei muka voisi syödä. Ei ole lapsen vika Se nirsous ja kitinä, lasta pitää jaksaa opettaa ja jaksaa selittää miksi kaikkea pitää syödä ja miksi Se on tärkeää jne. Ei siis haukuta lasta, vaan otetaan lusikka kauniiseen käteen ja opetetaan, tämä velvollisuus on ihan viikonloppuvanhemmallakin, ei vaan lähivanhemmalla.