Lue keskustelun säännöt.
Anoppilassa nähtyä (taas) tänään
28.08.2014 |
Miehen 23- ja 25-vuotiaille kotona asuville veljille kuorittiin perunat ja annosteltiin kastike valmiiksi lautaselle. Kenen mielestä tämä on normaalia touhua? Oma mieheni ei parikymppisenä seurustelumme alkaessa myöskään osannut kuoria perunoita, joutui opettelemaan. Onhan tuo nyt ihan helvetin noloa. Monta kertaa on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja etsiä aikuinen mies itselleni.
Jotain vikaa täytyy olla jossakin, kun ei ymmärretä, ettei tuollainen meno ja jälkikasvun jatkuva palveleminen kasvata aikuisia omillaan toimeen tulevia ihmisiä. Ei ole tulevan tyttöystävä/puolison tehtävä opettaa elämän perustaitoja.
Kommentit (47)
25v sehän ei ole vielä mikään mies. Nuori kloppi joka leikkii miestä. Aika normaalia että ton ikänen asuu vanhempien luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos lapselleen perunat kuorii. Minä teen miehelleni lautaselle koko ruoka-annoksen ja voitelen leivänkin. Joka päivä. Se on yksi monista tavoista kertoa että toinen on tärkeä. Ja mies on siitä onnellinen. Nuuhkasee ja tuumaa, mitäs se meidän mamma on tänään loihtinu. Syötyään kiittää ja hoitaa tiskit.
Jokaisella perheellä on omat tapansa ja saa ollakkin. Jos perheeseen kerran menee, niin hyväksyy ne tavat mitä siellä on. Vuosikymmenten aikana sitten muotoutuu omat tavat joita joutuu toiset kunnioittamaan. Elämäähän tää vain on.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:22"]
Mitä jos lapselleen perunat kuorii. Minä teen miehelleni lautaselle koko ruoka-annoksen ja voitelen leivänkin. Joka päivä. Se on yksi monista tavoista kertoa että toinen on tärkeä. Ja mies on siitä onnellinen. Nuuhkasee ja tuumaa, mitäs se meidän mamma on tänään loihtinu. Syötyään kiittää ja hoitaa tiskit.
[/quote]
Miksi se on aina noin päin, nainen passaa? Miksi miehesi ei osoita, että sinä olet hänelle tärkeä kuorimalla sun perunat? Ai niin, sehän osoittaa sen vaihtamalla auton renkaat.
[/quote]
Tämä on kyllä tuttu perustelu. Paha vaan, että autonrenkaat vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa, perunoita joutuu kuorimaan ja ruokaa laittamaan hiukan useammin. Ei mene ihan tasan..
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:41"]
Jos mies asuu 25-vuotiaana vanhempiensa luona pysyvästi, ei hän varmaan sieltä koskaan saa pois muutettuakaan. Ei kukaan nainen nimittäin tule kotoa hakemaan.
[/quote]
Olet väärässä. Mun mies oli 31v, kun se kotoaan kävin hakemassa. Erinomaisen hyvä valinta! Ja hieno anoppi tuli kaupanpäälle.
[/quote]
Tämä on tulevaisuudenkuva, meillä pian sama tilanne kuin etelä-Euroopassa. Lapset joutuvat pitkälle aikuisuuteen asumaan vanhempiensa kanssa, koska ei ole töitä:(
[/quote]
No minun miehelläni oli töitä, ihan liikaakin. Ja on edelleen. Mutta hienon miehen appi ja anoppi aikanaan kasvatti, joten en ymmärrä, mitä surkuttelemista siinä on, että miehellä on hyvät välit vanhempiinsa ja vanhemmilla minuun ja edelleen lapsenlapsiin. Välittäminen yli sukupolvien ei ole mikään itsestäänselvä juttu, kyllä siihen liittyy sekin, että välittää ja saa välittää omista lapsistaan. Ei meillä mies siitä rikki mennyt, että äitinsä sille ruokaa laittoi. Harmi, jos muut miehet hajoavat noin pienestä. (se, joka löysi 31v miehen anoppilan keittiöstä työasioissa siellä käydessään).
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:22"]
Mitä jos lapselleen perunat kuorii. Minä teen miehelleni lautaselle koko ruoka-annoksen ja voitelen leivänkin. Joka päivä. Se on yksi monista tavoista kertoa että toinen on tärkeä. Ja mies on siitä onnellinen. Nuuhkasee ja tuumaa, mitäs se meidän mamma on tänään loihtinu. Syötyään kiittää ja hoitaa tiskit.
Jokaisella perheellä on omat tapansa ja saa ollakkin. Jos perheeseen kerran menee, niin hyväksyy ne tavat mitä siellä on. Vuosikymmenten aikana sitten muotoutuu omat tavat joita joutuu toiset kunnioittamaan. Elämäähän tää vain on.
[/quote]
Taidat olla jo eläkeiässä kivikautisine tapoinesi. Tiedoksi sinulle, että nykyajan nuoren naisen elämän sisältö ei muodostu miehen passaamisesta. Minun perheeni tapa on, että jokainen tekee kotitoitä ja kuorii perunansa itse. Mieskin sopeutukoon osaltaan siihen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti ja veljet kävi aina kauppaa. Monesti äiti kuori veljelle perunat kun se sillä aika kävi hakemassa navetalta maitoa tms. Meillä oli siis maatalo, maito haettiin tankista pienissä erissä. Kahta nuorinta äiti selkeästi lelli, kuori perunoita ym. Meitä isompia ei aikanaan ehtinyt eikä jaksanut passata. Me saatiin kuoria perunat ihan itse. varsinkin minä, joka olin ainoa tyttö.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:13"]
Pojista toinen on suht normaali (tyttöystäväkin löytyy), toinen auttamaton peräkamaripoika. Vieraanvaraisuudesta kyse omia kotona asuvia poikia passattaessa? Miehen mukaan heillä on aina toimittu näin. Vanhemmat pyörittävät ateriapalvelua ja kaikkea muutakin palvelua edelleen, vaikka kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä.
Palvelukeskusta ylläpitämällä rakkautensa ja välittämisensä osoittavat äidit voisivat oikeasti miettiä minkälaisen karhunpalveluksen tekevät lapsilleen. Ei kukaan täysjärkinen nainen nykyään enää huoli miestä, jonka kyky huolehtia itseestään ja kodin askareista on pikkulapsen tasolla. Tällainen mies ei myöskään koskaan tule pärjäämään omillaan, tai ainakin näiden asioiden opettelu vasta aikuisiällä on paljon hankalampaa.
Kaikesta eniten perseestä on, että mieheni ei edelleenkään näe kotinsa toimintatavoissa mitään korjattavaa. Tottakai mammapoika nauttii mielellään kun asiat tupsahtavat vaivaa näkemättä nokan eteen valmiina, eri asia onko se ketään kohtaan reilua.
Itselläni on ollut välillä todella raivostuttavaa elää ihmisen kanssa, jolta vei useita vuosia tajuta esimerkiksi, että ruokakaupassa on käytävä ja sieltä on tuotava muutakin kuin keksipaketti.
ap
[/quote]
Minä en ymmärrä sinua lainkaan!
Omat vanhempani paapoi aikanaan tyttäret piloille (sinun mielestäsi), koska meillä todella huolto pelasi. Ei tarvinnut tehdä ruokaa, ei pestä pyykkiä, ei vaihtaa talvirenkaita, ei työntää autoa käyntiin, ei siivota koirankoppia eikä maalata taloa. Kaikkia noita asioita sai tehdä, mutta ei tarvinnut. Meillä kun rakkaus näytettiin teoilla: sillä, että puuro oli aamulla keitettynä, kun heräsin 5.45 lähteäkseni ajoissa kouluun. Tai sillä, että piha oli aurattu, kun lukiolaisena talvisina lomapäivinä lähdin autolla aamulla töihin.
Sama paapominen jatkuu edelleen, kun käyn lasten kanssa mummolassa. Meidät huomioidaan, meidän kanssamme ollaan ja teoilla näytetään, että te olette tärkeitä. Saadaan lempiruokaa ja kuoritut perunat.
Aikuisena opin korjaamaan tietokoneen, tekemään avocadopastaa ja ripustamaan jouluvaloja, vaikka kotona en koskaan moisiin asioihin koskenut. En katso, että olisin sen avuttomampi kuin ne, jotka joutuivat huolehtimaan itsestään jo ennen peruskoulun alkua, koska vanhempien mielestä oli tärkeää, että lapset oli itsenäisiä.
Mieheni äiti kuorii edelleen mieheni perunat ja niin muuten tekee oma äitinikin. MInä en perunoitaan kuori, mutta eipä ole mies sitä koskaan ehdottanut. Sen sijaan teen miehelle aamusmoothien. Voi kamala, mies ei siis koskaan itsenäisty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:22"]
Mitä jos lapselleen perunat kuorii. Minä teen miehelleni lautaselle koko ruoka-annoksen ja voitelen leivänkin. Joka päivä. Se on yksi monista tavoista kertoa että toinen on tärkeä. Ja mies on siitä onnellinen. Nuuhkasee ja tuumaa, mitäs se meidän mamma on tänään loihtinu. Syötyään kiittää ja hoitaa tiskit.
Jokaisella perheellä on omat tapansa ja saa ollakkin. Jos perheeseen kerran menee, niin hyväksyy ne tavat mitä siellä on. Vuosikymmenten aikana sitten muotoutuu omat tavat joita joutuu toiset kunnioittamaan. Elämäähän tää vain on.
[/quote]
Taidat olla jo eläkeiässä kivikautisine tapoinesi. Tiedoksi sinulle, että nykyajan nuoren naisen elämän sisältö ei muodostu miehen passaamisesta. Minun perheeni tapa on, että jokainen tekee kotitoitä ja kuorii perunansa itse. Mieskin sopeutukoon osaltaan siihen.
ap
[/quote]
Tässä olet oikeassa. Siksi nykypäivän nuori nainen menee bussilla töihin vietyään lapset hoitoon. Mies lähtee kotoa puoli tuntia myöhemmin omalla autolla yksinään, sillä eihän nyt ketään paapomaan parisuhteessa ryhdytä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:06"]Normaalia toimintaa perheessä, jossa äiti rakastaa lapsiaan ja kodin velvollisuudet eivät ole valtapeliä tai vaihtokauppaa. Lämminhenkinen maalaistunnelma mulle tuosta tulee mieleen, täällä kaupunkiyksiössä kun mietin ja taas kerran yksin syön :(
[/quote]
Joo, mutta ei mua ainakaan ketuta ettei äiti oo enää pyyhkimässä persettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:22"]
Mitä jos lapselleen perunat kuorii. Minä teen miehelleni lautaselle koko ruoka-annoksen ja voitelen leivänkin. Joka päivä. Se on yksi monista tavoista kertoa että toinen on tärkeä. Ja mies on siitä onnellinen. Nuuhkasee ja tuumaa, mitäs se meidän mamma on tänään loihtinu. Syötyään kiittää ja hoitaa tiskit.
Jokaisella perheellä on omat tapansa ja saa ollakkin. Jos perheeseen kerran menee, niin hyväksyy ne tavat mitä siellä on. Vuosikymmenten aikana sitten muotoutuu omat tavat joita joutuu toiset kunnioittamaan. Elämäähän tää vain on.
[/quote]
Taidat olla jo eläkeiässä kivikautisine tapoinesi. Tiedoksi sinulle, että nykyajan nuoren naisen elämän sisältö ei muodostu miehen passaamisesta. Minun perheeni tapa on, että jokainen tekee kotitoitä ja kuorii perunansa itse. Mieskin sopeutukoon osaltaan siihen.
ap
[/quote]
Ja sinun tapasi on ainoa oikea ja ennenkaikkea toimiva tapa? -ohis, 26v, joka toimii hyvin eri tavoin kuin sinä.
Tätä samaa olen omille lapsille hokenut, pojalle etenkin. Että opetelkaa ne elämän perustaidot kuten vaikka oman lapsen kanssa eläminen. Se on 18 vuoden ajan 24/7 elämistä ilman isovanhempien apua, koska kukaan ei enää nykypäivänä ole niin kivikautinen, että vaatii isovanhemmilta paapomista, kun ei viitsi omia lapsiaan hoitaa. Avuton on se nainen ja se mies, jotka ei kykene jälkikasvustaan huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatella. Olin lukiolainen kun äiti laittoi minulle aamuisin aamiaisen pöytään ja illalla illallisen. Saattoi kuoria perunatkin. Hyvin pärjäsin silti maailmassa, itwenäistyin ja osasin asiani huolehtia. Olen tohtori kooulutukseltani, omaisuus on kasvanut lähemmäs miljoonaa ja kotini on kohtuullisen siisti, vaikkei kieltämättä sen näköinen, että s olisi elämäni sisältö.
Nyt äitini ja anoppini kuorivat perunoita pojalleni. Hyvin tuolin näyttää elämästään selviävän, vaikka aika alussa onkin.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:13"]
Pojista toinen on suht normaali (tyttöystäväkin löytyy), toinen auttamaton peräkamaripoika. Vieraanvaraisuudesta kyse omia kotona asuvia poikia passattaessa? Miehen mukaan heillä on aina toimittu näin. Vanhemmat pyörittävät ateriapalvelua ja kaikkea muutakin palvelua edelleen, vaikka kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä.
Palvelukeskusta ylläpitämällä rakkautensa ja välittämisensä osoittavat äidit voisivat oikeasti miettiä minkälaisen karhunpalveluksen tekevät lapsilleen. Ei kukaan täysjärkinen nainen nykyään enää huoli miestä, jonka kyky huolehtia itseestään ja kodin askareista on pikkulapsen tasolla. Tällainen mies ei myöskään koskaan tule pärjäämään omillaan, tai ainakin näiden asioiden opettelu vasta aikuisiällä on paljon hankalampaa.
Kaikesta eniten perseestä on, että mieheni ei edelleenkään näe kotinsa toimintatavoissa mitään korjattavaa. Tottakai mammapoika nauttii mielellään kun asiat tupsahtavat vaivaa näkemättä nokan eteen valmiina, eri asia onko se ketään kohtaan reilua.
Itselläni on ollut välillä todella raivostuttavaa elää ihmisen kanssa, jolta vei useita vuosia tajuta esimerkiksi, että ruokakaupassa on käytävä ja sieltä on tuotava muutakin kuin keksipaketti.
ap
[/quote]
Minä en ymmärrä sinua lainkaan!
Omat vanhempani paapoi aikanaan tyttäret piloille (sinun mielestäsi), koska meillä todella huolto pelasi. Ei tarvinnut tehdä ruokaa, ei pestä pyykkiä, ei vaihtaa talvirenkaita, ei työntää autoa käyntiin, ei siivota koirankoppia eikä maalata taloa. Kaikkia noita asioita sai tehdä, mutta ei tarvinnut. Meillä kun rakkaus näytettiin teoilla: sillä, että puuro oli aamulla keitettynä, kun heräsin 5.45 lähteäkseni ajoissa kouluun. Tai sillä, että piha oli aurattu, kun lukiolaisena talvisina lomapäivinä lähdin autolla aamulla töihin.
Sama paapominen jatkuu edelleen, kun käyn lasten kanssa mummolassa. Meidät huomioidaan, meidän kanssamme ollaan ja teoilla näytetään, että te olette tärkeitä. Saadaan lempiruokaa ja kuoritut perunat.
Aikuisena opin korjaamaan tietokoneen, tekemään avocadopastaa ja ripustamaan jouluvaloja, vaikka kotona en koskaan moisiin asioihin koskenut. En katso, että olisin sen avuttomampi kuin ne, jotka joutuivat huolehtimaan itsestään jo ennen peruskoulun alkua, koska vanhempien mielestä oli tärkeää, että lapset oli itsenäisiä.
Mieheni äiti kuorii edelleen mieheni perunat ja niin muuten tekee oma äitinikin. MInä en perunoitaan kuori, mutta eipä ole mies sitä koskaan ehdottanut. Sen sijaan teen miehelle aamusmoothien. Voi kamala, mies ei siis koskaan itsenäisty!
[/quote]
Voi hyvää päivää. Ei vanhempien tehtävä ole järjestää lapsilleen täysihoitoa! Nyt herätys. Ehkä sinä opit aikuisena vihdoin huolehtimaan itsestäsi, mutta tässäkin maassa on tuhansia peräkamaripoikia ja -tyttöjä, jotka eivät sitä koskaan opi, kun ei ole kotona opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herätkää hyvät naiset, eikö teillä ole yhtään omanarvontuntoa!? Nyt eletään nykyaikaa ja tasa-arvo pitäisi olla nykyajan naiselle jo itsestään selvä asia. Uskomatonta, että joku kuorii toiselle perunat, olkoon se sitten anoppi tai perheenäiti. Ennenpitkää saatte burn outin, sillä ei työt tekemällä lopu.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:06"]
Normaalia toimintaa perheessä, jossa äiti rakastaa lapsiaan ja kodin velvollisuudet eivät ole valtapeliä tai vaihtokauppaa. Lämminhenkinen maalaistunnelma mulle tuosta tulee mieleen, täällä kaupunkiyksiössä kun mietin ja taas kerran yksin syön :(
[/quote]
Sä olet maalta kaupunkiin / kunnan keskustaan muuttanut mies?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:45"]
Ajatella. Olin lukiolainen kun äiti laittoi minulle aamuisin aamiaisen pöytään ja illalla illallisen. Saattoi kuoria perunatkin. Hyvin pärjäsin silti maailmassa, itwenäistyin ja osasin asiani huolehtia. Olen tohtori kooulutukseltani, omaisuus on kasvanut lähemmäs miljoonaa ja kotini on kohtuullisen siisti, vaikkei kieltämättä sen näköinen, että s olisi elämäni sisältö.
Nyt äitini ja anoppini kuorivat perunoita pojalleni. Hyvin tuolin näyttää elämästään selviävän, vaikka aika alussa onkin.
[/quote]
Kuoritko nykyään perunasi itse, tai kuoritko sinä jollekin toiselle aikuiselle ihmiselle?
Ai kauheeta. Tajusin juuri, että meillä ei keitettyjä pottuja syödä. Muuta kuin uusia perunoita. Muuten potut on muusina, kuorineen uunissa, ranskalaisina tai kuorien kanssa pannulla.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:22"]
Mitä jos lapselleen perunat kuorii. Minä teen miehelleni lautaselle koko ruoka-annoksen ja voitelen leivänkin. Joka päivä. Se on yksi monista tavoista kertoa että toinen on tärkeä. Ja mies on siitä onnellinen. Nuuhkasee ja tuumaa, mitäs se meidän mamma on tänään loihtinu. Syötyään kiittää ja hoitaa tiskit.
Jokaisella perheellä on omat tapansa ja saa ollakkin. Jos perheeseen kerran menee, niin hyväksyy ne tavat mitä siellä on. Vuosikymmenten aikana sitten muotoutuu omat tavat joita joutuu toiset kunnioittamaan. Elämäähän tää vain on.
[/quote]
Taidat olla jo eläkeiässä kivikautisine tapoinesi. Tiedoksi sinulle, että nykyajan nuoren naisen elämän sisältö ei muodostu miehen passaamisesta. Minun perheeni tapa on, että jokainen tekee kotitoitä ja kuorii perunansa itse. Mieskin sopeutukoon osaltaan siihen.
ap
[/quote]
Tässä olet oikeassa. Siksi nykypäivän nuori nainen menee bussilla töihin vietyään lapset hoitoon. Mies lähtee kotoa puoli tuntia myöhemmin omalla autolla yksinään, sillä eihän nyt ketään paapomaan parisuhteessa ryhdytä.
[/quote]
Ovatko ne lapset pelkästään naisen lapsia?
Oma anoppi oli samanlainen ja voi että on vuosien varrella harmittanut, että mies muutti suoraan lapsuudenkodistaan minun kanssa yhteen. Vuosi, pari omillaan asumista olisi tehnyt miehelle terää. Miehellä ei ollut mitään tajua mistään kotihommista. Vuosia väännettiin asiasta, oppihan se mieskin jotain, mutta sitten minä luovutin. Se hyvä puoli tuossa oli, että tiesin, miten pojat pitää kasvattaa.
Yksi syy tuohon lapsen paapomiseen voi olla se, että kun sitä on vuosia tehnyt, sitä jatkaa automaattisesti. Lapsen kasvaminen voi jäädä huomaamatta, joten ykskaks se kymmenvuotias napero onkin armeijaan menevä poika.
Armeijasta vielä sen verran, että meidän pojat söivät siellä perunat kuorineen, koska monesti ruokailuun käytettävä aika oli niin lyhyt, että hyvä kun ehti syödä.
Miksi ruoka pitää annostella valmiiksi?