Oravanpyörästä hyppääminen?

Maalla on ennen kaikkea rauhallista. Hiljaisuus on jotain ihan uskomatonta. Asuminen on halpaa, suoraan pihalta pääsee koirien kanssa metsään. Kaverit on skypen päässä, ottaa mukiin kahvia ja istuu niiden kanssa skypen välityksellä :D

Kiitos kommentista, olet varmasti oikeassa. Risteilen kauheasti sen välillä, että kadunko sitten jos "luovun" kaupunkielämästä, mutta sitten aina pysähdyn pohtimaan, että mitä se edes todella on. Minun elämäni on hyvin kotikeskeistä ja rauhallistahtista jo muutenkin, en ihan älyttömästi ravaa missään baareissa tai muissa. Olen kuitenkin töissä ison ostoskeskuksen vieressä, joten siellä voi asioida kyllä päivittäin. 

Rauha minua kovasti kiehtookin siellä maalla asumisessa :) Että olisi hiljaista ja sellainen leppoinen syke elämässä. :)

-ap

On kokemusta. Annoin kaiken omaisuuteni pois (tuttaville tai hyväntekeväisyyteen), kunnes kaikki tarvitsemani mahtui yhteen käsilaukkuun. Sitten lähdin maailmalle - josta löysin sitten rakkauden, perheen ja uuden elämän. Erittäin vapauttava kokemus. Varsinkin vuosien varrella kertyneestä tavarasta luopuminen oli terapeuttista. Tein samalla monta ihmistä iloiseksi. Sen jälkeen en ole turhaa hamstrannut.

Nuuskamuikkusfilosofiaa: "Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."

Synnyin ja kävin koulut suuressa suomalaisessa kaupungissa. Sitten työ vei ensin aasialaiseen miljoonakaupunkiin ja sieltä eurooppalaiseen miljoonakapunkiin. Kun oli kotimaahan paluun aika, valitsimme miehen kanssa maaseutuelämän. Ostettiin unelma eli talo järven rannalla. Täällä on oltu kohta 10 vuotta ja nautittu melkein joka hetkestä.

Olennaista maallemuutossa on työmatkan sietäminen. Jos joutuu suhaamaan päivittäin kymmeniä kilometrejä ees taas ruuhkissa, voi äkkiä alkaa kaduttaa. Työmatkat on suurin syy takaisin kaupunkiin muuttoon. 

Kyllä maallakin voi luoda ystävyyssuhteita ja kyläillä ja harrastaa.

Asuminen on ihan toista luokkaa kuin kaupungissa. On tilaa, rauhaa eikä se maksa yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:45"]

On kokemusta. Annoin kaiken omaisuuteni pois (tuttaville tai hyväntekeväisyyteen), kunnes kaikki tarvitsemani mahtui yhteen käsilaukkuun. Sitten lähdin maailmalle - josta löysin sitten rakkauden, perheen ja uuden elämän. Erittäin vapauttava kokemus. Varsinkin vuosien varrella kertyneestä tavarasta luopuminen oli terapeuttista. Tein samalla monta ihmistä iloiseksi. Sen jälkeen en ole turhaa hamstrannut. Nuuskamuikkusfilosofiaa: "Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."

[/quote]

Rohkea elämäntarina. Saitko helposti töitä ulkomailta? Olen itse miettinyt, että olisi pitänyt opiskella jokin sellainen ammatti, jonka avulla töitä löytyisi myös ulkomailta. Minkäikäinen olit kun lähdit Suomesta?

Haaveilin vuosia maallemuutosta ja elämän hidastamisesta, kunnes tajusin että oikeasti olen niin kaupunkilainen, etten maalla viihtyisi pitkään. Nykyinen elämä on jonkinlainen kompromissi: asun rauhallisessa pikkukaupungissa pientaloalueella, mutta lyhyen junamatkan päässä isosta kaupungista. Kun tekee kunnolla mieli maalle, lähden mökille. Siellä viihtyy yleensä max. pari viikkoa, sen jälkeen kaipaan jo takaisin ihmisten ilmoille. Sen sijaan mulle on tärkeää, että koti on mahdollisimman yksinkertainen ja rauhoittava, ikkunoista näkyy omalle pihalle (vihreää) ja elämänrytmi on rauhallinen eikä tekemistä ole liikaa. Olen siis myös erityisherkkä ja arki on pakko mukauttaa siihen, muuten tulee burn out.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:54"]

Olennaista maallemuutossa on työmatkan sietäminen. Jos joutuu suhaamaan päivittäin kymmeniä kilometrejä ees taas ruuhkissa, voi äkkiä alkaa kaduttaa. Työmatkat on suurin syy takaisin kaupunkiin muuttoon. 

Kyllä maallakin voi luoda ystävyyssuhteita ja kyläillä ja harrastaa.

Asuminen on ihan toista luokkaa kuin kaupungissa. On tilaa, rauhaa eikä se maksa yhtään mitään.

[/quote]

Erittäin hyvä pointti tuo työmatka! Olen sitä itsekin miettinyt, että kestääkö sen sitten. Ihan kurjinta olisi, jos huomaisi puoli vuotta muuton jälkeen että väsyy ja hermot paukkuu työmatkaan. Mutta ei kai sitä toisaalta voi tietääkään kuin kokeilemalla? Onneksi mieheni on samanhenkinen kuin minä ja valmis kokeilemaan eri juttuja elämässä. 

Varmasti maallakin elämä uomiintuisi, niinhän se on tehnyt kaikissa muissakin paikoissa mihin olen elämäni aikana muuttanut. :)

-ap

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:45"]

On kokemusta. Annoin kaiken omaisuuteni pois (tuttaville tai hyväntekeväisyyteen), kunnes kaikki tarvitsemani mahtui yhteen käsilaukkuun. Sitten lähdin maailmalle - josta löysin sitten rakkauden, perheen ja uuden elämän. Erittäin vapauttava kokemus. Varsinkin vuosien varrella kertyneestä tavarasta luopuminen oli terapeuttista. Tein samalla monta ihmistä iloiseksi. Sen jälkeen en ole turhaa hamstrannut. Nuuskamuikkusfilosofiaa: "Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."

[/quote]

Rohkea teko ja upea Nuuskamuikkusen lausahdus! Mitä sinulla oli Suomessa kun lähdit, jätitkö esim. työpaikan? Kyllä elämä kantaa rohkelikkoja. 

-ap

Jos lapsia hankkii, niitä on kuskattava päiväkotiin, kouluun, harrastuksiin, kavereille. Talvi on pimeä ja pitkä työmatka rasittava ja kallista pitää kahta autoa.

Lasten kanssa on kurja asua korvessa.

Kaarina Davisin kirja "Irti oravanpyörästä" voisi olla sinua kiinnostavaa luettavaa :) Itse tykkäsin kirjasta.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:35"]

Kaarina Davisin kirja "Irti oravanpyörästä" voisi olla sinua kiinnostavaa luettavaa :) Itse tykkäsin kirjasta.

[/quote]

Myös oravanpyörästä loikkaamisesta haaveileva kiittää kirjavinkistä. Laitoin jo varaukseen kirjastosta! Kaarina Davisilla näyttää olevan myös blogi.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:45"]

On kokemusta. Annoin kaiken omaisuuteni pois (tuttaville tai hyväntekeväisyyteen), kunnes kaikki tarvitsemani mahtui yhteen käsilaukkuun. Sitten lähdin maailmalle - josta löysin sitten rakkauden, perheen ja uuden elämän. Erittäin vapauttava kokemus. Varsinkin vuosien varrella kertyneestä tavarasta luopuminen oli terapeuttista. Tein samalla monta ihmistä iloiseksi. Sen jälkeen en ole turhaa hamstrannut. Nuuskamuikkusfilosofiaa: "Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."

[/quote]

Rohkea elämäntarina. Saitko helposti töitä ulkomailta? Olen itse miettinyt, että olisi pitänyt opiskella jokin sellainen ammatti, jonka avulla töitä löytyisi myös ulkomailta. Minkäikäinen olit kun lähdit Suomesta?
[/quote]
Olin 19v ja ammattini sellainen että pystyn tekemään töitä freelancenä.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:45"] On kokemusta. Annoin kaiken omaisuuteni pois (tuttaville tai hyväntekeväisyyteen), kunnes kaikki tarvitsemani mahtui yhteen käsilaukkuun. Sitten lähdin maailmalle - josta löysin sitten rakkauden, perheen ja uuden elämän. Erittäin vapauttava kokemus. Varsinkin vuosien varrella kertyneestä tavarasta luopuminen oli terapeuttista. Tein samalla monta ihmistä iloiseksi. Sen jälkeen en ole turhaa hamstrannut. Nuuskamuikkusfilosofiaa: "Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen." [/quote] Rohkea elämäntarina. Saitko helposti töitä ulkomailta? Olen itse miettinyt, että olisi pitänyt opiskella jokin sellainen ammatti, jonka avulla töitä löytyisi myös ulkomailta. Minkäikäinen olit kun lähdit Suomesta? [/quote] Olin 19v ja ammattini sellainen että pystyn tekemään töitä freelancenä.

[/quote]

Olitpa tosi nuori. Rohkeaa todella.  

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:19"][quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:45"]

On kokemusta. Annoin kaiken omaisuuteni pois (tuttaville tai hyväntekeväisyyteen), kunnes kaikki tarvitsemani mahtui yhteen käsilaukkuun. Sitten lähdin maailmalle - josta löysin sitten rakkauden, perheen ja uuden elämän. Erittäin vapauttava kokemus. Varsinkin vuosien varrella kertyneestä tavarasta luopuminen oli terapeuttista. Tein samalla monta ihmistä iloiseksi. Sen jälkeen en ole turhaa hamstrannut. Nuuskamuikkusfilosofiaa: "Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."

[/quote]

Rohkea teko ja upea Nuuskamuikkusen lausahdus! Mitä sinulla oli Suomessa kun lähdit, jätitkö esim. työpaikan? Kyllä elämä kantaa rohkelikkoja. 

-ap
[/quote]
Ei minulla ollut varsinaisesti "mitään". Valmistuin ammattiin ja olisi joka tapauksessa pitänyt muuttaa pois opiskelijakämpästä ja etsiä vakiduuni, mutta päätinki lähteä kokeilemaan siipiäni Suomen ulkopuolelle. Olin kyllä säästänyt rahaa vuosia (kesätöistä, pätkätöistä jne.), mutta en mikään kroisos. Pärjäsin kyllä.

Entä jos oravanpyörä on sivuilta lukittu ja avainta pitää hallussaan ilkeä terroristikurre?

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:54"]

Asuminen on ihan toista luokkaa kuin kaupungissa.

[/quote]

Juu, huonompaa.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 22:12"]

En osannut päättää muutetaanko maalle vai minne, mutta kaupungista halusin pois ja töistä irtisanouduin. 

Ostimme talon pieneltä paikkakunnalta jossa kuitenkin peruspelvelut keskustassa jonne meiltä matkaa 2km. 

- Lapsilla koulu lähellä (kukaan ei ole lähellekään kouluikäinen mutta tätä mietin) 
- Terveyskeskus lähellä, neuvola, hammaslääkäri. Meillä ei ole taloudellisesti mahdollisuutta pitää kahta autoa ja minun pitää päästä lasten kanssa kulkemaan näissä kun mieheni on arkipäivät autolla töissä. 

Silti tässä on tonttia pitää kasvimaata, istuttaa hedelmäpuita, pitää eläimiä, koiria pystyy pitämään irti pihassa ja pihasta pääsee suoraa metsään. Oma rauha myöskin mutta silti tykkään että naapureita on lähellä. Minulla on ihanat naapurit. 

Meillä on kaivo ja pihasauna, pieni talli. Silti nälkä kasvaa syödessä ja aina haluaisin lisää maata ja ison kivinavetan jne. :D 

Olen kuitenkin tyytyväinen tähän. 

[/quote]

kuulostaa erittäin hyvältä! Juuri jotain tällaista ratkaisua varmaankin haen, en itsekään ehkä usko että ihan totaalisen maalla viihtyisin, varsinkin kun lapset olisi ihan pieniä. Mutta katsotaan mihin tässä päädytään :) 

Välillä jännittää, että mistä luovun jos muutan pois Helsingin "sykkeestä", mutta niinkuin jo tuolla aiemmin sanoin niin enpä varmaan paljon mitään, kun en juuri siitä sykkeestä tunnu ottavan iloa irtikään. 

-ap

Itse en ole vielä edes vanha, vasta kahdenkympin hujakoilla mutta irtisanouduin, koska en viihtynyt töissä. Nyt elämä on ihanaa, nautin tästä vaikka rahaa ei olekkaan enää paljoa. Suunnitelmissa aloittaa pian taas opiskelut, mutta mielummin näin kuin kituuttaa itseään jossain epämielyttävässä ympäristössä.