Selittäkää tää masennuksesta ja sen syistä?

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 10:24"]

Kun mieliala kohoaa, saat myös voimavaroja muuttaa niitä asioita, jotka sinua masentavat. Masentuneena et välttämättä usko että olisit edes ystävyyden tai työpaikan arvoinen.

[/quote]

Niin mutta tässähän tää ongelma on. Olen reilusti yli 20-vuotias ja ei mulla ole koskaan ollutkaan ystäviä, päiväkodista saakka olen ollut aina se ryhmän ulkopuolinen. Että en mä ymmärrä miten perustavanlaatuista luonnetta voi enää tässä vaiheessa muuttaa. 

ap

[/quote]

Et ehkä voikaan. Ehkä tulet olemaan aina ulkopuolinen. Minäkin olen sellainen. Olen myös kärsinyt nuorempana masennuksesta, mutta enää en pariin vuosikymmeneen. Minä olen oppinut hyväksymänä itseni, jopa RAKASTAMAAN itseäni, juuri tällaisena vähän sisäänpäinkääntyneenä erakkoluonteena. Olen myös karistanut pois ulkomaailman syöttämät näkemykset hyvästä elämästä kuten sen, että pitäisi olla ihmissuhteita. Olen etsinyt elämääni muuta sisältöä. Nykyisin nautin täysillä erakkomaisesta elämästäni.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 10:51"]

Ap, kas kun useimmat ihmiset itse asiassa on alunperin samassa tilanteessa kuin sinä. Tyhmiä, rumia ja huonolla luonteella varustettuja. Toisia se masentaa ja toisia ei. Toiset pääsevät siitä pois ja toiset eivät - eikä tämä välttämättä ole yhteydessä siihen, masentaako vai ei.

Masennus EI oikeasti kenenkään kohdalla johdu siitä, että menee surkeasti. Masentunut ihminen voi kyllä kuvitella niin, mutta se ei ole totta, koska maailma on täynnä ihmisiä, joilla menee ihan yhtä surkeasti, mutta joita se ei masenna. Masennus on aivokemiaa, johon voi vaikuttaa lääkkeillä, unella, liikunnalla (mukaanlukien, ylläriylläri, kasvolihasvoimistelu), ruokavaliolla ja tietyillä endorfiineja tuottavilla asioilla kuten avantouinti, benjihypyt, syliin otettavat lemmikkielämiet tai nukkuvat vauvat (ei huutavat vauvat, nukkuvat), seksi (tai ainakin orgasmi) jne.

[/quote]

Tärkein jäi pois eli mun kohdalla masennus oli tukahdutettua vihaa. Masennus on toisin sanoen häiriö tunteiden kokemisessa. Ap, mieti oletko kiukkuinen jollekin, koeta löytää se kiukku sisältäsi. Ja vielä, okei, olet ruman ja vastenmielisen näköinen. Koe pohjia myöten se tunne miltä tuntuu kun on tosi ruma ja pelkää ettei voi saada sen takia rakkautta. Se on rankkaa mutta tuolla lailla asioilta lähtee pikkuhiljaa voima pois. Ja lopputulos on se että okei, olen ruma, mutta mitä siitä. Mulla on neliön tila jonka täytän, deal with it.

[/quote]

Voi hyvin olla mullakin osittain. Pienestä pitäen mua aina rankaistiin omien tunteiden näyttämisestä, suuttua ei koskaan saanut, koska piti olla kiltti ja täydellinen tyttö. Yritin kompensoida vajaavaista sosiaalista kasvuympäristöä (isä lähti kun olin 3-vuotias, äidillä kaksisuuntainen mielialahäiriö joka diagnosoitiin vasta pari vuotta sitten) pärjäämällä hyvin koulussa ja täyttämällä muiden toiveet.

Mä en vieläkään osaa sanoa kellekään vastaan, koska niin ei vaan ole mulle opetettu enkä tajua kun vasta jälkeenpäin että joku oli mulle ilkeä tai käytti hyväksi. Mutta en oikein tiedä kelle tässä vihainen voisi olla, äidilleni en ainakaan.

Kuinka kauan pitää tuntea pohjia myöten, että on ruma? :D Tässä on menty koko elämä jo ilman rakkautta. Vaikka sillä oikeastaan väliä olenko ruma vai en kun sisältö on yhtä huonoa.

ap