Vinkkejä tulevalle äidille?

Tulee vauvakuume tästä ketjusta! :)

Ota rennosti. Kun vieraita tulee käymään vauvaa katsomaa, ei heitä ole pakko ottaa vastaan. Jos otat, niin laita vieraat tuomaan tarjottavat!

Baby blues on normaalia, parin viikon masentuneisuus, itkuisuus ja "elämä on pilalla"-fiilis ei tarkoita masennusta. Se menee ohi. On myöskin normaalia, ettei äidinrakkaus välttämättä ala heti vauvan synnyttyä, siihen voi mennä kuukausiakin.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 20:37"]

Aikamoinen vale väittää, että "aika kyllä korjaa parisuhteen". Monet avio- ja avoliitothan kariutuvat nimenomaan lapsen ollessa pieni. Itseasiassa keskimäärin parisuhdetyytyväisyys romahtaa eikä palaa entiselleen, ennen kuin lapset ovat muuttaneet kotoa. Jos olet mies, yli kolmikymppinen tai akateemisesti koulutettu, parisuhde tuntuu sinusta erityisen todennäköisesti huonolta.

[/quote]

Avioliitot kariutuvat pikkulapsiaikana, koska meillä on vallalla sellainen kummallinen käsitys, että kun yhdessä ei ole helppoa olla, on parisuhteessa jotain vialla, lopullisesti, ja silloin kannattaa erota. Ei nähdä sitä yhteisenä kasvukriisinä, jonka yli voi päästä, yhdessä, kunhan toista ei mennä  loukkaamaan. 

On yksisilmäistä ja lapsellista tuijottaa suurennuslasin kanssa niitä vuosia, jotka ovat kaikkein riskialtteimpia parisuhteen kannalta, ja niin rankkoja kaikin puolin,  että ei ole ihme jos ei silloin ole onnensa kukkuloilla. Ihmisen elämä kestää keskimäärin 80 vuotta, siinä muutama rankka vuosi sinne tänne on ihan vaan elämää, oppimista, selviämistä. Jos otetaan se asenne, että keskitytään epäkohtiin, ja verrataan kaikkea elämässä siihen elämän kaikkein helpoimpaan aikaan, niin eihän täällä ole mitään pointtia mitään yrittää ja rakentaa. Ei kannata mennä töihin koska töissäkin voi olla rankkaa, ainakin rankempaa kuin nuorena opiskelijana, ei kannata hankkia sitoumuksia ja vastuita, koska ne voivat kaduttaa jonain päivänä, ei ylipäänsä kannata ottaa riskiä, että voi vaikka ihan vahingossa oppia jotain ja ylittää itsensä, jos vaan luopuu edes joskus, edes jossain vaiheessa elämässään, siitä että oma mielihyvä on ykkösenä. Parisuhde on koko elämän suurimpia kasvuhaasteita ihan kenelle tahansa, ei se voi mennä koko ajan täydellisesti. 

Ei se parisuhde kaikilla mene suinkaan huonosti vauva-aikana. Turha täällä on yleistää että "kaikki 30 vuotiaat miehet ovat tyytymättömiä parisuhteessaan vauva-aikana" tai muuta potaskaa. Jos Sinulla oli niin, ei tarkoita että kaikilla on niin. Meillä parisuhde voi erittäin hyvin, ollaan todella rakastuneita ja onnellisia. Toisesta on paljastunut ihania uusia juttuja kun toisen näkee myös isänä/äitinä. Ollaan kuitenkin myös edelleen pariskunta, nainen ja mies, rakastavaiset ja toisiimme täysin hullaatuneita.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 21:27"]Ei se parisuhde kaikilla mene suinkaan huonosti vauva-aikana. Turha täällä on yleistää että "kaikki 30 vuotiaat miehet ovat tyytymättömiä parisuhteessaan vauva-aikana" tai muuta potaskaa. Jos Sinulla oli niin, ei tarkoita että kaikilla on niin. Meillä parisuhde voi erittäin hyvin, ollaan todella rakastuneita ja onnellisia. Toisesta on paljastunut ihania uusia juttuja kun toisen näkee myös isänä/äitinä. Ollaan kuitenkin myös edelleen pariskunta, nainen ja mies, rakastavaiset ja toisiimme täysin hullaatuneita.
[/quote]
Just meinasin kirjoittaa samaa. Ei meilläkään suurempia riitoja lapsen aikana

Meillä oli parisuhde todella lujilla lasten ollessa ihan pieniä. Ei tullut mieleenkään erota, koska mitään sen suurempaa kriisin syytä ei ollut kuin tämä elämä kaikessa vittumaisuudessaan. Ei se varsinaisesti ollut kenenkään vika.

Nykyään ollaan tosi onnellisia. Lapset edelleen pieniä, mutta kummasti helpottaa kun yövalvomiset vähenevät eikä koko aika mene perushoitoon. Ja se rakkaus ei vaan tule takaisin, vaan se paranee. Tulee tunne että ollaan hyvä tiimi, osataan tämä, toimitaan yhdessä kuin hyvin suunniteltu koneisto, selvitään mistä vaan. Kun pikkulapsiaikana totesi, ettei tunne toista eikä edes itseään, niin nyt sen on hyväksynyt ja todennut, että sehän elämästä juuri tekee mielenkiintoisen, että se toisen ihmisen maailma ja ajatukset eivät ole ennalta arvattissa. 

Ja nämä lapset, nämä ihanat ja rakkaat pienet ihmiset. Ollaan yhdessä tehty nämä, suojellaan ja kasvatetaan näitä yhdessä. Sekin jo itsessään kantaa parisuhdetta, että meillä on näin arvokas tehtävä.

Yritä nyt nautta viimeisistä kuukausista koska sen jälkeen elämäsi on peruuttamattomasti pilalla ja kiroat päivän jolloin tulit raskaaksi.  Ei ne hankinnat ja valmistautuminen sitä muuta. Mutta onnea silti.