Hoitovapaa käy äidille kalliiksi

No meillä maksettiin sen mukaan mitä rahaa oli. Olin itsekin sitä mieltä, että vaimo saa halutessaan jäädä hoitovapaalle (jälkikäteen mietin, että olihan minäkin voinut jäädä), joten suurin osa kuluista hoidettiin minun palkastani. Ei meillä ollut mitään selvää jakoa menoista, koska sen verran tiukkaa teki, että kaikki mitä tuli, niin kyllä menikin.

Meillä on yhteiset rahat, ei ole erikseen mitään miehen rahoja ja säästöjä tai vaimon rahoja ja säästöjä. Tai ei ainakaan ollut silloin kun olin hoitovapaalla. Nyt on kummallakin sijoituksia, mutta ne on vain muodollisesti kummankin nimissä. 

Hoitovapaalla mies luonnollisesti joutui maksamaan lähes kaiken, se hoitorahahan on lähestulkoon yhtä tyhjän kanssa. Asunto ja laina on puoliksi kummankin nimissä, vaikka miehen tulot ovat paljon suuremmat. 

Se on sanottava, että käytän rahaa itseeni hieman maltillisemmin kuin jos ne yhteiset rahat olisi minun tienaamia. En tuhlaile holtittomasti, mutta en myöskään kysele mieheltä lupaa, saanko ostaa itselleni tai lapselle vaatteita.

Minusta on hienoa, että niin monet ovat vastuullisia rahankäyttäjiä ja saavat yhteiset rahat -systeemin toimimaan. Minä en voi sellaiseen ryhtyä, koska haluan, että rahaa jää säästöön ja että sitä on myös kuun lopussa. Jos meillä olisi yhteiset rahat, vääntäisimme koko ajan siitä, voiko mies ostaa kaikki haluamansa tavarat ja osia yms. harrasteautoihinsa. Hän ei ole innokas säästämään, koska ei halua "köyhäillä".

Homma toimii, kun hän maksaa palkkapäivänä mulle puolet yhteisistä kuluista. Minä hoidan laskut ym. Lopun kumpikin saa käyttää haluamallaan tavalla. Mies tienaa joitakin satasia enemmän. Joskus nuorempana hänellä oli aina tili tyhjänä ennen palkkapäivää ja sitten hän saattoi "lainata" minulta ja maksaa seuraavassa kuussa. Varmasti monen mielestä järjetön tilanne "lainata" puolisolta, mutta miksi minun olisi pitänyt tukea hänen tuhlailuaan, olla se säästäväinen ja järkevä, jotta toinen saisi panna kaiken menemään (varsinkin, kun itselläni pienemmät tulot)? Kyllähän jo tuo "lainaaminen" oli sitä tukemista, vaikka oli siinä kai pieni kynnys myöntää minulle, että oli arvioinut väärin rahojensa riittävyyden.

No, mies on kyllä jonkin verran muuttunut rahankäyttäjänä, kun ikää on tullut lisää. Vähän aikaa sitten hän yllätti minut sanomalla, että on alkanut säästää uutta pesukonetta varten, koska arvelee, että vanha pesukoneemme saattaa olla käyttöikänsä päässä. Hoitovapaille jääminen oli kuitenkin minulle mahdollista vain etukäteissäästämisellä, koska mies ei halunnut "köyhäillä" ja oli muutenkin sitä mieltä, että vuoden ikäiset sopeutuvat päiväkotiin parhaiten. Kun hänen veljensä vaimo oli hoitovapaalla niin, että veli maksoi kaiken, mieheni puhui usein siitä, kuinka stressaantunut veli tilanteesta oli ja kuinka kovasti odotti vaimon töihinpaluuta. Mutta ei veli sitä vaimolle kuulemma sanonut, koska mieheni mukaan veljelle on tärkeää olla "hyvä aviomies oman jaksamisen kustannuksellakin". Hyvä tietää, ettei omani yritä liikaa...

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:16"]

Naisen ei kuulu käyttää omia säästöjä hoitovapaalla oloon, jos mies tienaa niin paljon, että pystyy elättämään perheen. Vai ettekö te ole perhe, jossa yhteiset lapset ja yksi elintaso?

[/quote]

Meillä ei miehelle mennyt tämä jakeluun. Nyt vasta eron jälkeen huomannut, että kaikki maksaa. Omat säästöt paloi, vaikken edes pitkään ollut hoitovapaalla. Perseestä.

Juuri juteltiin ystävien kanssa miesten rahankäytöstä ja kaikilla oli samanlainen tilanne. Miehet eivät käytä juuri ollenkaan rahaa.

Meilläkin minä hoidan ruokaostokset, maksan laskut, ostan lasten vaatteet ja kaiken muun. Miehen raahaan kerran, kaksi vuodessa Stockalle, jolloin ostetaan ehkä uusi puku tai ainakin pikkutakki ja housut ja kengät. Parturissa mies käy kerran kuussa, mihinkään muuhun hän ei yleensä käytä rahaa. Työmatkoilla hänellä on firman luottokortti, jolla kuitataan hotelli, taksi ja mahdolliset edustuskulut.

Minulla sama kuin kommentilla 23 (muistaakseni). Käytän osittain omia säästöjäni, koska minä olen se joka jääräpäisesti halusi hoitovapaalle jäädä, mieheni mielestä lapsen olisi voinut laittaa jo 1-vuotiaana hoitoon. Säästöistä maksan oman osuuteni asuntolainasta ja vastikkeesta, ja muut tulot eli kotihoidontuki + lapsilisät kahdesta lapsesta + kuntalisä jää minulle ruokaan ja muihin menoihin. Mies tosin maksaa ruokakuluista enemmän kuin minä ja usein hän tarjoutuu maksamaan muitakin isompia laskuja. Mutta periaatteessa meillä on molemmilla omat rahat. En tunne itseäni sorretuksi tai hyväksikäytetyksi, päinvastoin. En missään nimessä haluaisi että mieheni edes näkee mihin kaikkeen rahojani käytän, se on ihan yksityisasiani. Oli se sitten vaatteita, tuikkukippoja tai luksus-ihonhoitotuotteita, minun ei tarvitse niitä kenellekään selitellä. Näin oli jo ennen lapsia ja näin tulee aina olemaankin.

Minä olen hoitovapaalla ja saan sen 300 e + lapsilisän. Mies tienaa nettona 1800 e kuussa. Ei tässä ole kummallakaan asiaa valittaa rahoista, kaikki menee mikä tulee. Kun ruuat, laskut, autokulut ja lainan saa maksettua, niin lapsilisää odotetaan jo kuin kuuta nouseva. Se pelastaa tilanteen aika usein ennen kuin seuraava kht tömähtää tilille. Jahka vaihdamme vuoroja, siis minä palaan töihin ja mies jää hoitovapaalle, tilanne hieman helpottuu ja pystymme ehkä jopa harrastamaankin jotain taas ja ostamaan jotain herkkujakin joskus.

Me ollaan naimisissa ja jo ennen lasten hankintaa puhuttiin raha-asiat selväksi. Tämä on meidän yhteinen pesä ja lapsi on yhteinen. Kaikki raha mikä tulee kuuluu meidän koko perheelle. Ei ole mitään sun ja mun rahoja vaan meidän rahat. Mä olen ollut hoitovapaalla ja näin ollen tienannut vähän, mies on hoitanut tienaamisen ja mä olen ottanut vastuun kodista ja lapsen hoitamisesta. Siinä sivussa olen hankkinut vähän lisätuloja keikkatyöllä. Meillä on asiat lutviutuneet siten että minä olen maksanut kotihoidon tuella ja satunnaisilla pienillä lisätuloilla pääasiassa meidän ruokamenoja, lapsen vaipat ja vaatteet ym. Mies on tarvittaessa siirtänyt mulle rahaa jos kotihoidontuki ei ole riittänyt. Mies on hoitanut lainanlyhennyksen ja vastikkeen sekä autoon liittyvät kulut. Mies tietää mikä tilanne on eikä ole koskaan valittanut. Meille on ihan selvää että mies maksaa enemmän niin kauan kun olen poissa työelämästä hoitamassa lasta/lapsia. Kun palaan taas töihin niin osallistun taas lainan lyhentämiseen ym.kuluihin. Mies tienaa mua enemmän. 

Meillä laitetaan tulomenetys puoliksi, eli mies antaa mulle rahaa. Meillä on yhteinen taloustili ja sen lisäksi omat tilit. Taloustilille laitetaan molemmat sama summa rahaa kuukausittain. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset kulut. Lopuilla rahoillaan kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Mies haluaa että tietokoneet ja kaiuttimet ym on viimeisen päälle, ja tuhlaa rahansa niihin. Mä tykkään ostaa vaatteita ja laittaa rahaa säästöön. Meillä tämä on paras ja selkein ratkaisu. Muuten tulisi varmaan riitaa kun mua hirvittäis kun mies tunkee rahaa tekniikkaan.