Hoitovapaa käy äidille kalliiksi

Up

Mies maksoi vuokran ( alle 700 e)  ja omat kulunsa, minä asumista lukuunottamatta omat ja lapsen kulut kotihoidontuella ja säästöilläni. Äitiyspäivärahaa saadessani maksoin vielä puolet vuokrastakin kuten siihen asti.

Lainoja ei ollut. Yhteiset ruuat maksettiin useimmiten niin, että ostin viikolla kotona ollessani mitä tarvittiin ja viikonlopun isommat ostokset puoliksi.,

Oli kohtuutonta minusta: perheessä oli yksi keskituloinen ja kaksi köyhää. Mies ei oikeastaan ole osallistunut lapsen kuluihin juuri lainkaan. Ennen eroa. Nyt maksaa 150 e elatusapua kuukaudessa.

Meillä on yhteinen lapsi ja hänen elatuksensa, hoitonsa ja kasvatuksensa on meidän molempien asia ja siten siitä tulevat kaikki kustannukset ovat molempien maksettavia. Näitä kuluja ovat myös tulonmenetykset siltä ajalta, mitä kotona olon ajalta tulee. Siten nekin jaettiin puoliksi, eli äitiyslomien ja hoitovapaiden ajalta mies maksoi minulle puolet siitä "tappiosta" mitä minulle taloudellisesti tuli, kun en voinut tienata palkkaa. (Koska meillä oli tuohon aikaan saman suuruiset palkat, meille yhteensä menevät rahat menivät siis puoliksi.) Myös raskaudesta aiheutuneet kulut, kuten lääkärikäynnit, äitiysvaatteet ja raskauden vaivojen helpottamiseen tarkoitetut hieronta ja fysioterapia synnytyksen jälkeen menivät molempien rahoista, ei vain minun, sillä ne olivat lapsesta aiheutuneita menoja, ei minun henkilökohtaisia huvituksiani.

Jos aivan reiluja oltaisiin oltu, olisi myös minun heikompi eläkekertymäni pitänyt kompensoida.

Jos rahat haluaa pitää erillään, pitää yhteisen lapsen hankinnasta aiheutuvat kustannus myös jakaa. Tulonmenetys on kustannus. Eläkekertymän pieneneminen on kustannus. Jopa urakehityksen heikkeneminen on lapsesta aiheutuva kustannus.

Nro 3 on ensimmäinen mitä tiedän, että jos kumppaneilla omat rahat, niin lapsen tullessa oikeasti kulut ovat menneet tasan. Tuossa tapauksessa ihan ok, että omat rahat, mutta yleensä en ymmärrä miten joku suostuu. Meillä yhteiset rahat, niin ei tarvitse laskea. Mies maksaa enemmän, koska suuremmat tulot. Olemme perheyritys.:)

No ei ole oikein, että äidiltä menee kaikki rahat, mutta ei ole oikein että isältäkään.  Meillä isä on pitänyt hoitovapaat (3kertaa) ja hyvin ollaan osattu hoitaa meidän PERHEEN raha-asiat niin, ettei kukaan ole joutunut ahdinkoon ja kaikilla perheenjäsenillä on ollut sama elintaso. Olemme pienituloisia.

Meillä mies maksaa melkein kaiken. Minä sen mitä kotihoidontuella saa maksettua. Säästöjä minulla ei ole, mies on käyttänyt vähän omia säästöjään, jotta lapsi voisi olla vielä kotihoidossa.

Meillä on aina ollut yhteiset rahat joten ei mitään tuollaisia säätämisiä ole ollut. Olin 9 vuotta kotiäitinä, ja käytin vapaasti miehen tienaamia rahoja yhteiseltä tililtä. Sieltä myös maksettiin kaikki lainat ja laskut. Meillä tämä järjestely ei aiheuttanut minkäänlaista kitkaa koskaan, koska mies tykkäsi siitä että sai mahdollisuuden luoda uraa joka vaati paljon matkustelua työssä, ja minä tykkäsin mahdollisuudesta kotiäiteillä. Eikä mies ole pätkääkään "pihi".

Olen osallistunut 0 eurolla. Miehen tulot ovat 8000 €/kk ja omani 0 €/kk. Kotihoidontuki loppui, en ole työttömänä työnhakijanakaan. Lapsilisät kyllä tulevat. Mies maksoi asuntolainat. Omistamme kaiken muuten puoliksi, paitsi että minulla on jonkun verran omia eläkesäästöjä.

Mielestäni siis miehen asenteen on oltava itsestään kohdallaan. Mies maksaa, jos vaimo makaa kotona. Sinun ei siis kuulu maksaa. Maksat vasta, jos päätätte, että menet palkkatöihin.

Mitä siitä muutamasta satasesta voi maksaa. Ruuat koittanut taikoa niillä mitä muutamasta laskusta jäänyt tilille. Kauaa en kotona voinut ollakaan, kun koko ajan talous pyöri miinuksella.

No mun mies on melko suurituloinen ja maksoi kaikki kulut hoitovapaiden aikana. Yhdessä haluttiin lapsia ja mies halusi kolmannen itselleni olisi riittänyt kaksi. Lasten jälkeen aloin koulunäyntiavustajaksi että joku voisi olla aina kotona kun on tarve ja voidaan aina lomailla yhdessä.

Meillä mies maksaa enemmän kaikesta ja tuskin haluaisi alkaa köyhäillä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi. Miehellä on omia kalliita harrastuksia jotka se maksaa tietty itse. Minä en taas kaipaa luksusta enkä mammonaa mutta elämäni mies nyt vain sattuu olemaan hyvin koulutettu ja hyvässä työssä.

Silloin kun minä olin hoitovapaalla, koko perheen tulot riitti just kattamaan koko perheen menot.

Miehen ollessa hoitovapaalla ei ollut niin tiukkaa, joten maksoin koko perheen menot ja mies teki kotihoidontuellaan mitä teki.

Perusajatuksena meillä on "yhteiset menot puoliksi ja omat menot on omia". Satasen päälle ei lasketa ja tuo hoitovapaa on melko lyhytaikainen spesiaalitapaus jolloin ne menot on vain katettava perheen tuloista tai molempien säästöistä.

Meillä rahat ovat täysin yhteisiä ja tämä toimii meillä todella hyvin. Pankkitunnukset ovat yhteisessä paikassa eikä ole väliä kumman tililtä mitäkin maksaa. Voin esimerkiksi ottaa miehen lompakosta pankkikortin jos lähden ostoksille ilman että tarvitsee kysyä lupaa. 

En tiedä toimiiko tämä siksi näin hyvin että miehellä todella pieni palkka. Miehen palkasta kk. tilille 1500€ josta lähtee asuntolaina. Itsellä tulee kk. n. 600€ jossa mukana lapsilisät. Luulen kuitenkin että tässä olennaisimpana on se että molemmilla on samanlainen käyttötapa rahaan. Kumpikaan ei tuhlaa rahoja turhaan ja olemme yhdessä ottanut niin paljon velkaa että ollaan samassa konkurssissa jos rahat tuhlaa. 

Meillä ei tule koskaan minkäänlaista riitaa rahasta ja näin on hyvä. En osaisi kuvitella itseäni elämään suhteessa jossa olisin lasten kanssa kotona ja mies ajattelisi että "hänen rahat ja minun rahat". - Mitä sillä on väliä jos ollaan naimisissa eikä ole avioehtoa? 

Rahat yhteen, mitä jäi puoliksi kummankin tilille. Eli käytännössä minullekkin jäi säästöjä hoitovapaankin ajalta kun meillä oli kulut pienemmät kuin tulot yhteensä.

Meilläkin täysin yhteiset rahat. Rahaa on melko vähän, joten aina kerrotaan tai kysytään kaiken ei-välttämättömön kohdalla, että voinko ostaa. Kumpikaan ei tuhlaa, joten toimii. Isoin osa rahoista tulee samalle tilille ja sieltä maksetaan.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 11:22"]

Paljonko sinä pienituloinen hoitovapaalla oleva äiti osallistut perheen kulujen maksamiseen (laina,laskut,lasten vaatetus jne), en tarkoita mitään omia kuluja siis? Ja mikä on mielestäsi kohtuullista mieheltä vaatia? Jos miehesi on vielä suht hyvätuloinen ja kotona hoidat yhteistä lastanne. Onko mielestänne oikein että kotona oleva äiti joutuisi vähätkin säästönsä laittamaan likoon lainoihin ja laskuihin ? :(

[/quote]

Ja sinut pakotettiin raskautumaan?

Miehen lompakollako ajattelit loisia loppuikäsi?

Olen vanhempainvapaalla ja maksan kaiken puoliksi miehen kanssa. Molemmat maksaa ruokaostoksia ja vauvan tarvikkeita, minä yleensä ostan kaikki kalliimmat, koska minulla on paljon säästöjä vauvaa varten. 

En ikinä pystyisi olemaan mieheni maksettavana, ylpeyttä on kuitenkin sen verran. Minun työtäni on hoitaa vauvaa kotona ja saan siitä "palkkaa" yhteiskunnalta sen pienen summan mihin olen oikeutettu (alle 900e/kk) ja elintasoni on oltava sen mukainen, että sillä pärjää. Jos raha ei riittäisi kaikkeen niin sitten etsittäisiin esimerkiksi halvempi asunto. Yksinkertaista.

Miksi miehen pitää maksaa, jos nainen haluaa olla kotona? Lapsen kulut puoliksi, mutta ei todellakaan mitään haalarinhamstrausviikkoja eikä metsolan uusretroa vaan peruskampetta, jolla lapsi kyllä pärjää. Jos haluaa lapsia, on syytä varautua siihen, että ei voi enää kuluttaa kuin ennen.

Meillä on 3 lasta enkä ole koskaan ajatellut, että miehen on maksettava minulle siitä, että elän heidän kanssaan. Mutta ei meillä mies mitää puhdasta pyykkiä ja pullantuoksua odottanut, kun olin lasten kanssa kotona. Itse hän sai pyykkinsä pestä, koska en ollut mikään kotiapulainen vaan äiti.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:40"]

Olen vanhempainvapaalla ja maksan kaiken puoliksi miehen kanssa. Molemmat maksaa ruokaostoksia ja vauvan tarvikkeita, minä yleensä ostan kaikki kalliimmat, koska minulla on paljon säästöjä vauvaa varten. 

En ikinä pystyisi olemaan mieheni maksettavana, ylpeyttä on kuitenkin sen verran. Minun työtäni on hoitaa vauvaa kotona ja saan siitä "palkkaa" yhteiskunnalta sen pienen summan mihin olen oikeutettu (alle 900e/kk) ja elintasoni on oltava sen mukainen, että sillä pärjää. Jos raha ei riittäisi kaikkeen niin sitten etsittäisiin esimerkiksi halvempi asunto. Yksinkertaista.

[/quote]

Meillä on ollut perheessä tärkeämpää yhteinen elintaso. Esimerkiksi kaikille ostetaan tarpeen mukaan vaatteita, syödään samaa ruokaa, asutaan yhteisessä kodissa ja lomaillaan yhdessä. Ilman yhteisiä rahoja olisi tullut kuilu vanhempien välille ja raha-asioita olisi jouduttu pyörittämään paljon perheen sisällä. Tosin meillä molemmat vanhemmat ovat pitäneet osan sekä vanhempain- että hoitovapaista jokaisen lapsen kohdalla eli molemmat ovat olleet toisen palkkatuloista riippuvaisia.  

Jos tilanne on tuo, niin äiti lähtee töihin. Ei mies ole naisen pankki.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:50"]

Miksi miehen pitää maksaa, jos nainen haluaa olla kotona? Lapsen kulut puoliksi, mutta ei todellakaan mitään haalarinhamstrausviikkoja eikä metsolan uusretroa vaan peruskampetta, jolla lapsi kyllä pärjää. Jos haluaa lapsia, on syytä varautua siihen, että ei voi enää kuluttaa kuin ennen.

Meillä on 3 lasta enkä ole koskaan ajatellut, että miehen on maksettava minulle siitä, että elän heidän kanssaan. Mutta ei meillä mies mitää puhdasta pyykkiä ja pullantuoksua odottanut, kun olin lasten kanssa kotona. Itse hän sai pyykkinsä pestä, koska en ollut mikään kotiapulainen vaan äiti.

[/quote]

no en yhtään ihmettele ettei mies maksanut sulle yhtään mitään:)

meillä lä mä olen kotona lasten kanssa ja siivoan kodin, silitän ja pesen vaatteet, teen ruuan, miehen palkalla maksetaan laskut ja yhteiset menot sekä lasten menot, minä saan kotihoidon tuen ja lapsilisät omiin menoihini.

ikinä ei ole tarvinnut rahasta riidellä tai kotihommista.