ystäväni arvostelee lastani

Turhaa nillitystä sun puolelta 

Taidat olla aikamoinen herkkis, vaikutat tosi ärsyttävältä.

Ei edes oo arvostelua. Toteamuksia. 

No eivät nuo ole minun mielestäni mitään arvostelua tai ainakaan mitään voimakasta kritiikkiä. Varsinkin jotkut lapsettomat saattavat tottumattomuudesta johtuen kommentoida tuolla tavalla. Tai sitten ne, joilla itsellään on aivan eriluontoinen lapsi. Ymmärrän kyllä, että äitinä sitä loukkaantuu todella herkästi kaikenlaisista sanomisista.

Kyllä minäkin loukkaantuisin. Tosin en välttämättä asiaan puuttuisi, jos lapseni kitisisi ja huutaisi kuvatun lailla. Ei ole kovin kohteliasta osoitella ilmiselvää mutta toisaalta jos lapsesi koko ajan vaatii kovalla äänellä, voisi olla syytä hiukan herätä ja miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Jos taas kaveri puuttuu ns. yhden kerran tapahtuvaan asiaan, saattaisin todeta jotain vastaavaa hänen lapsistaan.

Turhaan loukkaannut! Ihan normaalia keskustelua. Epäkohteliasta olla huomaamatta toisen lasta mitenkään. Tietysti olisi kohteliasta myös arvostella positiiviseen sävyyn lasta, silloin kun aihetta on.

Miehen siskolla oli tapana huutaa lapselleni kesken leikkien, että ei saa huutaa.Omat lapset saivat huutaa ja ihan perään/juuri ennen, vain minun lastani ojennettiin. Lapasena en kehdannut asiaan puuttua, koska lapseni oli ja on kovaääninen. Se vain, että hänen kovaäänisyyteen puututtiin, muiden ei, koska nämä eivät kai sitten siskon mielestä olleet yleensä kovaäänisiä (kyllä ovat mutta eri sukupuolta).

Kerran ruokapöydässä kun lapseni rupesi innokkaasti kertomaan jotain juttua, miehen sisko tiuskaisi, että ruokapöydässä ei puhuta, ole jo hiljaa mutta sen jälkeen keskusteli nätsiti omien lastensa kanssa ja jätti lapseni aivan ällistyneeksi, miksi hän ei saa puhua. Olin itse vauvan kanssa kauempana, joten en tiedä, vaikka lapseni olisi puhunut ruoka suussa, mutta tottahan hänen olisi pitänyt opastaa lapseni, että miten saa puhua ja miten ei. Ei viitsinyt vaan mieluummin tiuski ja kohteli epäreilusti.

Kun tämä vauvani oli 1,5-vuotias, suuttui, kun lapselta tippui ruokaa pöydälle ja alkoi kiljua, miten se johtuu siitä, että lapsi ei keskity syömiseen. Lapsi tietysti alkoi itkeä ja tässä vaiheessa sitten puutuin tilanteeseen ensimmäisen kerran. Ei mennyt perille mutta lopetti tuon jatkuvan piikittelyn. Edelleen korostan, että omat lapsensa olivat sekä pieninä että vähän isompina todella sottaisia syöjiä, mutta jotenkin ei koskaan huomioi näitä vikoja omissa lapsissaan.

kova tahto, kova ääni. Niitä nyt joillain on enemmän kuin toisilla enkä näe niitä edes huonona juttuna vaikka voivat rasittavia piirteitä olakin, on ihan hyvä omata vähän tahtoa ja luonnetta. 

Punainen silmä? No, joskus on sellainenkin.

Noi nyt on samoja juttuja kuin "onpas hänellä vaaleat hiukset" tms. Hokeminen ärsyttää mutta en näe noissa arvostelua. 

Juu, mahtaa aloittajalla olla itsetunto-ongelmia?

Ystäväsi on kateellinen sinulle. Hänellä ei ole varmaan miestä eikä lapsia.  

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 08:04"]

Miehen siskolla oli tapana huutaa lapselleni kesken leikkien, että ei saa huutaa.Omat lapset saivat huutaa ja ihan perään/juuri ennen, vain minun lastani ojennettiin. Lapasena en kehdannut asiaan puuttua, koska lapseni oli ja on kovaääninen. Se vain, että hänen kovaäänisyyteen puututtiin, muiden ei, koska nämä eivät kai sitten siskon mielestä olleet yleensä kovaäänisiä (kyllä ovat mutta eri sukupuolta).

Kerran ruokapöydässä kun lapseni rupesi innokkaasti kertomaan jotain juttua, miehen sisko tiuskaisi, että ruokapöydässä ei puhuta, ole jo hiljaa mutta sen jälkeen keskusteli nätsiti omien lastensa kanssa ja jätti lapseni aivan ällistyneeksi, miksi hän ei saa puhua. Olin itse vauvan kanssa kauempana, joten en tiedä, vaikka lapseni olisi puhunut ruoka suussa, mutta tottahan hänen olisi pitänyt opastaa lapseni, että miten saa puhua ja miten ei. Ei viitsinyt vaan mieluummin tiuski ja kohteli epäreilusti.

Kun tämä vauvani oli 1,5-vuotias, suuttui, kun lapselta tippui ruokaa pöydälle ja alkoi kiljua, miten se johtuu siitä, että lapsi ei keskity syömiseen. Lapsi tietysti alkoi itkeä ja tässä vaiheessa sitten puutuin tilanteeseen ensimmäisen kerran. Ei mennyt perille mutta lopetti tuon jatkuvan piikittelyn. Edelleen korostan, että omat lapsensa olivat sekä pieninä että vähän isompina todella sottaisia syöjiä, mutta jotenkin ei koskaan huomioi näitä vikoja omissa lapsissaan.

[/quote]

Jotkut on sokeita omille lapsilleen. Mä olisin kyllä siinä lasten leikkiessä huomauttanut heti perään niille miehen siskon lapsille että ettekö kuulleet kun äitinne just sanoi ettei saa huutaa. Ja ruokapöydässä ihmetellyt sille miehen siskolle että etkös sä just sanonut ettei teillä saa puhua ruokapöydässä.

Jos omalla lapsella on ongelmia äänenkäytön säätelyssä niin harjoitteluttaisin sitä. kertoisin ettei liian kovaa saa huutaa tai puhua kun se häiritsee muita ja äänen noustessa kehoittaisin puhumaan hiljaisemmalla äänellä.

Jos sanoo, että on kova tahto niin ole ylpeä. Hyvä, että lapsella on tahto. Totea, että niin on. Se on hienoa juttu. Punainen silmä... Niin voi olla huoli. 

Kovaääninen... No se on sellasta mummojuttua. Se ystäväsi on varmaan joskus kuullut noin sanottavan. Ja ne tulee jostain puheeseen. Ja voihan lapsesi olla kovaääninen?

Jos sanoo, että on kova tahto niin ole ylpeä. Hyvä, että lapsella on tahto. Totea, että niin on. Se on hienoa juttu. Punainen silmä... Niin voi olla huoli. 

Kovaääninen... No se on sellasta mummojuttua. Se ystäväsi on varmaan joskus kuullut noin sanottavan. Ja ne tulee jostain puheeseen. Ja voihan lapsesi olla kovaääninen?

Kyllä omaa lasta saa ja pitää puolustaa. Se rääkyb

Vä aikuinen kuulostaa ressaantuneelta ja yliväsyneeltä.

Ole lapsesi puolella. Voihan puhua jälkeenpäin.

Mulle kanssa kaveri ihmetteli, että onpa sun muksulla kova ääni. Totesin, että niin sillä pitää ollakin.

Hänen tytöt on ihan ylihiljaisia, hissuteltu olemaan kuulumatta ja näkymättä. Meillä nyt on vaan eri meininki. :D

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 08:25"]

Mulle kanssa kaveri ihmetteli, että onpa sun muksulla kova ääni. Totesin, että niin sillä pitää ollakin.

Hänen tytöt on ihan ylihiljaisia, hissuteltu olemaan kuulumatta ja näkymättä. Meillä nyt on vaan eri meininki. :D

[/quote]

Helposti se mölisevä ihminen antaa tyhmän vaikutelman itsestään.