HS: suomalaislapset itsekkäämpiä, sinnikkyys ja keskittymiskyky romahtanut

Itsekkyys: 

Varsinkin ala-asteella odotettiin hirveästi taitoja jakaa ja auttaa muita, mutta harmi, että tämäkin kasautui muutaman ihmisen harteille. Se oli aina muutama tyyppi, jotka laitettiin retkillä kantamaan muidenkin tarpeet, joustivat kaikessa, kenen kustannuksella muuteltiin mielivaltaisesti aikatauluja tai laitettiin tekemään jotain. Jos nämä kerrankin sanoivat vastaan, niin opettaja etunenässä "Olet itsekäs" ja "Voisitko ajatella välillä muitakin kuin itseäsi", vaikka he olivat nimenomaan oman jaksamisensa äärirajoilla tehneet jo paljon muiden puolesta saamatta koskaan mitään takaisin. 

Muistan itsekin, että pakkasin kutosella viikon reissulle mahdollisimman vähän ja tämä oli selkeä viesti opettajalle, että kannan yhteisiä kapineita sen edestä. Kun junassa jätin ne sitten penkeille, niin opettaja haukkui minut pystyyn. Ainoa vain, etten ole koko joukon kuormajuhta, mutta itsekkään leima tuli nopeasti. 

SInnikkyys

Tehtävien mielekkyyttä ja tarpeellisuutta voisi hieman viilata tai ainakin miettiä mihin aikaan päivästä laitetaan mitäkin tekemään. Itselläni ainakin oli sinnikkyys hukassa perjantaisin kahdelta iltapäivällä, ja varsinkin kun opettaja ei yhtään hillinnyt poikia. 

Että jos nyt on sattunut käymään niin, että joku saakin sen suunsa auki ja hiukan kyseenalaistaa mitä siellä peruskoulun käytävillä tapahtuu, niin hyvä. Itse en uskaltanut, mutta nyt aikakoneella jos pääsisin takaisin, niin meno voisi olla juuri kuvatunlaista. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko olla vastarannankiiski, mutta: 

Keskittymiskyvyn puute: 

Tämä tuntui koskevan vain tiettyä osaa luokkaa, jolta odotettiin hiljaisuutta ja syvää perehtymistä aiheeseen kuin aiheeseen. Luokan suosikit, niin tytöt tai pojat, saivat pelleillä aivan vapaasti tai jopa luokan pojat saivat sanella tunnin tahdin. Tämä ei koskaan haitannut. 

Muistan ala- ja yläasteelta ja vielä lukiostakin loputtomat määrät tunteja, joista aika meni kaikkeen käsittämättömään turhuuteen. Opettaja haahuilee luokassa, opettaja ei pääse millään asiaan vaikka puhetta tulee ja tulee. Opettaja tekee muistiinpanoja tai tekee sitten jotain mikä ei tunnu liittyvän mihinkään. Kerrankin opettaja piti pitkän monologin, jolloin koulunkäyntiavustajakin kysyi että voitko toistaa tehtävänannon, häneltä meni ohi. Jatkuvien draamojen ratkonta vei myös hirveästi aikaa, ja itselläni oli vaikea keskittyä mihinkään. Jos nyt pitäisi toistaa toi sama, niin ottaisin puhelimen esille. 

Jotkin tehtävänannot olivat aivan umpisurkeita eikä tehtävien pointti selvinnyt ikinä. En ole koskaan antanut anteeksi neljännen luokan norppatehtäviä! :D Meille annettiin aukeallinen matikantehtäviä jostain norpista, ja kun en osannut, jätin tekemättä. Koulussa selvisi, että koko luokka oli jättänyt tehtävät väliin samasta syystä - ja niitä piti sitten koko seuraava tunti tehdä. Ainoastaan yksi ihminen istui tehtävät valmiina, koska hänen äitinsä oli ne läksyt tehnyt. Ne eivät silloinkaan tulleet valmiiksi, mutta muistan sen hälinän ja sorinan kun kukaan ei edelleenkään tajunnut niitä. Keskittymiskyvyn puutetta kuulemma. 

Totta kai meiltä odotettiin kiltisti hiljaa paikallaan istumista, tehtäviin paneutumista ja auktoriteettiuskovaisuutta sun muuta. En olisi ikinä uskaltanut kapinoida vastaan, mutta koulussa 90% ajasta oli tylsää - olen aivan varma, että peruskoulun koulupäivien pituus perustuu pelkästään sille, että se on alaikäisten hoitopaikka. Jos nyt joutuisin samaan myllyyn, niin keskeyttelisin opettajaa, kertoisin että nyt ei oikein homma toimi ja saattaisin keskittyä johonkin muuhun kunnes päästään aiheeseen. 

Itse olin oppilas joka ei keskittynyt koulussa. Koulu ei vaan kiinnostanut. Silti keskityin asioihin, omiin ajatuksiin jne. pitkiä aikoja. En menestynyt koulussa, mutta menestyin työelämässä keskittymiskykyni ja ajatteluni takia. Olen kuitenkin havainnut myös itsessäni keskittymiskyvyn herpaantumista, johtuen nopeatempoisesta elämästä. Aina välistä teen harjoituksia, joilla yritän palauttaa keskittymiskykyni.

Ei noita lapsia voi tästä syyttää, kyllä tuo somettaminen ja maailman radikaali digitalisoituminen vaikuttaa aikuisiinkin. Esimerkiksi itse olin ennen kohtuullisen kova lukija, mutta nykyään se on vähentynyt todella paljon ja mieluummin aukaisee Netflixin kuin kirjan. Niin se vaan menee. Muusta puhumattakaan. Mitä se on lapsilla, jotka kasvavat tuohon digitaalisuuteen ja hektisyyteen pienestä saakka? 

Vierailija kirjoitti:

Keskittymiskyky voi olla tai olla olematta heikompi - enemmän kyse on siitä, että kyllästyminen uskalletaan ilmaista. Toista se oli omassa lapsuudessani 80-luvun koulussa, missä nöyryyttäminen ja lasten paremmuusjärjestykseen asettaminen hiihtoharrastuksen (tai sen puutteen) perusteella oli arkipäivää. Nöyränä ja nöyryytettynä sieltä putkestä ulos sai lopulta putkahtaa. Ehkä se oli tarkoituskin.

Olen iloinen siitä, että nykyperuskoululaisilla on parempi itsetunto ja uskallus tuoda itseään esiin. Nöyryyttäminen ei ole KOSKAAN oikea kasvatusfilosofia.

Enemmän myös liputtaisin tähän suuntaan, että lapset uskaltavat ilmaista itseään enemmän eikä niinkään että keskittymiskyky takkuilisi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko olla vastarannankiiski, mutta: 

Keskittymiskyvyn puute: 

Tämä tuntui koskevan vain tiettyä osaa luokkaa, jolta odotettiin hiljaisuutta ja syvää perehtymistä aiheeseen kuin aiheeseen. Luokan suosikit, niin tytöt tai pojat, saivat pelleillä aivan vapaasti tai jopa luokan pojat saivat sanella tunnin tahdin. Tämä ei koskaan haitannut. 

Muistan ala- ja yläasteelta ja vielä lukiostakin loputtomat määrät tunteja, joista aika meni kaikkeen käsittämättömään turhuuteen. Opettaja haahuilee luokassa, opettaja ei pääse millään asiaan vaikka puhetta tulee ja tulee. Opettaja tekee muistiinpanoja tai tekee sitten jotain mikä ei tunnu liittyvän mihinkään. Kerrankin opettaja piti pitkän monologin, jolloin koulunkäyntiavustajakin kysyi että voitko toistaa tehtävänannon, häneltä meni ohi. Jatkuvien draamojen ratkonta vei myös hirveästi aikaa, ja itselläni oli vaikea keskittyä mihinkään. Jos nyt pitäisi toistaa toi sama, niin ottaisin puhelimen esille. 

Jotkin tehtävänannot olivat aivan umpisurkeita eikä tehtävien pointti selvinnyt ikinä. En ole koskaan antanut anteeksi neljännen luokan norppatehtäviä! :D Meille annettiin aukeallinen matikantehtäviä jostain norpista, ja kun en osannut, jätin tekemättä. Koulussa selvisi, että koko luokka oli jättänyt tehtävät väliin samasta syystä - ja niitä piti sitten koko seuraava tunti tehdä. Ainoastaan yksi ihminen istui tehtävät valmiina, koska hänen äitinsä oli ne läksyt tehnyt. Ne eivät silloinkaan tulleet valmiiksi, mutta muistan sen hälinän ja sorinan kun kukaan ei edelleenkään tajunnut niitä. Keskittymiskyvyn puutetta kuulemma. 

Totta kai meiltä odotettiin kiltisti hiljaa paikallaan istumista, tehtäviin paneutumista ja auktoriteettiuskovaisuutta sun muuta. En olisi ikinä uskaltanut kapinoida vastaan, mutta koulussa 90% ajasta oli tylsää - olen aivan varma, että peruskoulun koulupäivien pituus perustuu pelkästään sille, että se on alaikäisten hoitopaikka. Jos nyt joutuisin samaan myllyyn, niin keskeyttelisin opettajaa, kertoisin että nyt ei oikein homma toimi ja saattaisin keskittyä johonkin muuhun kunnes päästään aiheeseen. 

Itse olin oppilas joka ei keskittynyt koulussa. Koulu ei vaan kiinnostanut. Silti keskityin asioihin, omiin ajatuksiin jne. pitkiä aikoja. En menestynyt koulussa, mutta menestyin työelämässä keskittymiskykyni ja ajatteluni takia. Olen kuitenkin havainnut myös itsessäni keskittymiskyvyn herpaantumista, johtuen nopeatempoisesta elämästä. Aina välistä teen harjoituksia, joilla yritän palauttaa keskittymiskykyni.

Niin, pointti olikin siinä, että jengi ei keskittynyt silloinkaan vaan saattoi upota omiin maailmoihinsa, sen sijaan nykyisin sen näkee selvemmin koska porukka räplää kännyköitä. Kännyköistä on tehty demoni, vaikka toi voi olla ongelman seuraus eikä syy. 

Koulun pitäisi vaatia enemmän. Olen kirjoittanut tämän ennenkin, mutta tämä on niin valaiseva esimerkki. Lapselleni opetettiin alakoulussa isot alkukirjaimet, pisteet ym., mutta niiden käyttöä ei vaadittu! Huomautin lapselle asiasta usein, mutta hän vain sanoi, ettei opettaja piittaa siitä, käyttääkö noita. Yläkoulussa ensimmäisessä kirjoitelmassa oli punakynä viuhunut ja lapsi oppi jotain. Ei koulun tehtävä voi olla se, että siellä pitää olla vain kivaa ja helppoa. Alakoulun opettaja oli vielä lapselle tosi mieleinen, joten paha oli mennä kovasti kyseenalaistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotus kaikille vanhemmille:

lukekaa lapsillenne kirjoja ääneen vauvasta lähtien. Lapsi oppii kuuntelemaan, rauhoittumaan ja keskittymään. Tämä on kuin laittaisi rahaa pankkiin lapsen tulevaisuuteen ja hänen tulevaan hyvinvointiin. Suomessa on ilmaiset julkiset kirjastot joka kunnassa ja kaupungissa, joten kirjat ovat varallisuudesta riippumatta jokaisen saatavilla.

Kirjoista lapsi oppii varhaisessa vaiheessa uusia sanoja, ilmaisutapoja, rikastamaan omaa kieltään ja puhettaan. Lisäksi kirjan lukeminen ääneen on vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä, ikiaikaisen tarinankerronnan nykyinkarnaatio kuin suoraan esihistorian iltanuotioilta.

”oota ihan just!” on yleisin, kun sanoo kännykästä.

t. yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini tuli käymään lastensa kanssa. Hänen lapsensa ovat 5-, 10- ja 12-vuotiaita. Lapset jaksoivat käyttäytyä jollain tasolla ensimmäisen päivän aikana, mutta siitä edespäin mentiin kyllä huonompaan suuntaan syöksyvauhtia. Lisäksi kauhistelin lasten ruokavaliota ja heidän äitinsä tapaa suhtautua heihin. Tässäpä kohtia:

1. Lapset söivät mitä HE halusivat. Jos isäntäperhe laittoi ruokaa, mistä lapset eivät pitäneet, heille kokattiin sitten ranskalaisia/nakkeja tms. mikä nyt sattuisi menemään alas. Tällöinkin saattoi olla että ranskalaiset olivat vääränlaisia tms. mikä aiheutti valitusta ja jopa syömättömyyttä.

2. Ruokavalio koostui lähinnä sokerista ja höttöhiilarista. Lapset saivat ottaa kaupasta "iltapalaa" mikä oli joku herkkuvanukas karkkilisukkeineen, keksiä, karkkia, jäätelöä jne. Näitähän lapset toki söivät mielellään. Toki näitä herkkuja sai vetää mahan täyteen ennen ruokaakin, mikä vaikeutti heidän syömistään entisestään. Äidillä ei käynyt mielessäkään sanoa, että karkit syödään jälkiruuaksi oikean ruuan jälkeen.

3. Vanhin lapsista linnoittautui pihamökkiin eikä tullut syömään ollenkaan. Häntä ei näiden usean päivän aikana nähty juuri ollenkaan. Hän makasi mökissä kännykkäänsä tuijottaen.

4. Nuorin lapsista menetti hermonsa saman tien totaalisesti jos joku asia ei mennyt hänen tahtonsa mukaan. Seurauksena oli kauhea huuto, tavaroiden heittely ja mököttämään meneminen. Esimerkiksi jos grillimakkara poltti hänen suutaan makkara heitettiin maahan ja lapsi marssi mököttämään mökkiin. Sen sijaan että häntä olisi toruttu tästä käytöksestä, hänet otettiin syliin siliteltäväksi ja hössötettäväksi. Huvipuistossa lapsi kinusi pitkään kallista hattaraa. Kun se hänelle lopulta ostettiin ja hänelle sanottiin ettei laitteisiin enää ehditä mennä, hattara lensi katuun saman tien.

5. Keskimmäinen lapsi varasti kaapeista herkkuja. Luuli etten huomaa. Kävi jopa pakastimella.

6. Keskimmäinen lapsi sanoi myös tosi töykeästi vastaan jos häneltä vaikka pyysi jotain.

7. Lapset olisivat olleet puhelimellaan 24/7 elleivät olisi välillä nukkuneet, uineet tai jos ei olisi ollut huvipuistoreissua. He saivat myös valvoa niin pitkään kuin halusivat. 12-vuotias oli kännykällään neljään asti yöllä ja tämä oli äitinsä mielestä ihan normaalia.

8. Vanhimman lapsen olisi pitänyt "kerätä kasviota" kouluun, mikä oli kuitenkin nykyään lähinnä kasvien kuvaamista puhelimella. Sen sijaan että tämä mökissä maannut varhaisteini olisi vaivautunut pihalle, hänen äitinsä kuvaili kasveja ja lähetti kuvat lapselleen.

Asioita olisi varmasti vielä muitakin, mutta ymmärrätte varmaan jo missä mennään. Nämä lapset olivat todella huonokäytöksisiä ja täysin riippuvaisia sokerista ja älylaitteista. Ja en nyt syytä näitä lapsia tästä ollenkaan. He ovat vielä pieniä. Kaikki tämä olisi ollut kitkettävissä vanhempien toimesta. Ja koska olen ollut heidän äitinsä ystävä aivan lapsesta saakka, tiedän myös että hänen omasssa kasvatuksessaan on ollut paljon puutteita. Ei nimittäin äitikään osannut koko aikaa käyttäytyä kuten toiset huomioiva aikuinen käyttäytyisi. Surullista miten näiden lasten kasvatus on varmasti jo osittain pilannut heidän tulevaisuudestaan paljon. Nykyinen käytös on vaikeasti muutettavissa. Myös terveyshaitat tulevat olemaan heidän elämässään läsnä, sillä ruokavalio ja liikunnan puute näkyi heissä jo tosi vahvasti.

Kuulostaa siltä, että kaverillasi on nepsy-lapsia. Neuropsykiatriset haasteet, esim. aistiongelmat, eivät parane kurilla. Ja itse en ainakaan halua käydä pahinta vääntöä lasten kanssa lomalla kylässä, vaan sitä vääntöä ja kasvatusta tehdään sitten kotona ja arkena.

Puskista on helppo huudella ja parhaat neuvot tulee niiltä, joilla ei ole tilanteesta mitään käsitystä!

jokainen laiska ei voi olla nepsy

Vierailija kirjoitti:

Lahden Mukkulasta uskon tuon täysin, ei epäilystäkään

Olen lahtelainen. Mitä viittaat? Ihan normaali alue se mukkula on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko olla vastarannankiiski, mutta: 

Keskittymiskyvyn puute: 

Tämä tuntui koskevan vain tiettyä osaa luokkaa, jolta odotettiin hiljaisuutta ja syvää perehtymistä aiheeseen kuin aiheeseen. Luokan suosikit, niin tytöt tai pojat, saivat pelleillä aivan vapaasti tai jopa luokan pojat saivat sanella tunnin tahdin. Tämä ei koskaan haitannut. 

Muistan ala- ja yläasteelta ja vielä lukiostakin loputtomat määrät tunteja, joista aika meni kaikkeen käsittämättömään turhuuteen. Opettaja haahuilee luokassa, opettaja ei pääse millään asiaan vaikka puhetta tulee ja tulee. Opettaja tekee muistiinpanoja tai tekee sitten jotain mikä ei tunnu liittyvän mihinkään. Kerrankin opettaja piti pitkän monologin, jolloin koulunkäyntiavustajakin kysyi että voitko toistaa tehtävänannon, häneltä meni ohi. Jatkuvien draamojen ratkonta vei myös hirveästi aikaa, ja itselläni oli vaikea keskittyä mihinkään. Jos nyt pitäisi toistaa toi sama, niin ottaisin puhelimen esille. 

Jotkin tehtävänannot olivat aivan umpisurkeita eikä tehtävien pointti selvinnyt ikinä. En ole koskaan antanut anteeksi neljännen luokan norppatehtäviä! :D Meille annettiin aukeallinen matikantehtäviä jostain norpista, ja kun en osannut, jätin tekemättä. Koulussa selvisi, että koko luokka oli jättänyt tehtävät väliin samasta syystä - ja niitä piti sitten koko seuraava tunti tehdä. Ainoastaan yksi ihminen istui tehtävät valmiina, koska hänen äitinsä oli ne läksyt tehnyt. Ne eivät silloinkaan tulleet valmiiksi, mutta muistan sen hälinän ja sorinan kun kukaan ei edelleenkään tajunnut niitä. Keskittymiskyvyn puutetta kuulemma. 

Totta kai meiltä odotettiin kiltisti hiljaa paikallaan istumista, tehtäviin paneutumista ja auktoriteettiuskovaisuutta sun muuta. En olisi ikinä uskaltanut kapinoida vastaan, mutta koulussa 90% ajasta oli tylsää - olen aivan varma, että peruskoulun koulupäivien pituus perustuu pelkästään sille, että se on alaikäisten hoitopaikka. Jos nyt joutuisin samaan myllyyn, niin keskeyttelisin opettajaa, kertoisin että nyt ei oikein homma toimi ja saattaisin keskittyä johonkin muuhun kunnes päästään aiheeseen. 

Itse olin oppilas joka ei keskittynyt koulussa. Koulu ei vaan kiinnostanut. Silti keskityin asioihin, omiin ajatuksiin jne. pitkiä aikoja. En menestynyt koulussa, mutta menestyin työelämässä keskittymiskykyni ja ajatteluni takia. Olen kuitenkin havainnut myös itsessäni keskittymiskyvyn herpaantumista, johtuen nopeatempoisesta elämästä. Aina välistä teen harjoituksia, joilla yritän palauttaa keskittymiskykyni.

Niin, pointti olikin siinä, että jengi ei keskittynyt silloinkaan vaan saattoi upota omiin maailmoihinsa, sen sijaan nykyisin sen näkee selvemmin koska porukka räplää kännyköitä. Kännyköistä on tehty demoni, vaikka toi voi olla ongelman seuraus eikä syy. 

Vaikka olen huolissani omasta keskittymiskyvystäni, on se silti aivan eri tasolla kuin suurella osalla työkavereistani. Näen kuinka edes aikuiset ihmiset eivät kykene enää pitkää keskittymistä vaativiin tehtäviin. Tämän takia en yhtään ihmettele lasten keskittymishäiriöitä.

Ennen esimerkiksi katsottiin perheen kanssa elokuva. Tuolloin kaikki katsoivat, sen 1.5h samaa elokuvaa, tekemättä mitään muuta. Yritä saada nykyään keskivertoperhe edes tuollaiseen suoritukseen. Pakko on välistä vilkaista puhelinta, kun leffassa on tylsä kohta tai odotetaan puhelimesta jotain jännempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Jukolan veljeksiä kiinnosti hirmuisesti pilkut, pisteet ja kielioppi

He muuttivatkin korpimökkiin ja syrjäytyivät.

Et sitte viittinyt lukea kirjaa loppuun?

Teidän ja teidän lasten kasvattamia ne on, onneksi olkoon. Hienosti.

Jaa, kyllä se pikemminkin on niin, että nuoret äidit eivät osaa kasvattaa. He ovat usein kouluttamattomia, vailla elämänkokemusta. Heillä suvaitsevaisuus on mennyt liian överiksi. Kaikki huono käytöskin suvaitaan. Ja nämä äidit myös roikkuvat jatkuvasti somessa. Eipä tarvi ihmetellä sitten, miksi jälkikasvusta tuli mätiä omenoita.

Tämä digitaalinen vallankumous, minkä olemme nähneet, on ollut niin valtava että ihan vielä ei voi päätellä mihin se vie ihmistä lajina. Vaikutuksensa sillä kuitenkin on, ja pysyvä. Tässä ei mielestäni päde enää mitkään "lapsia ei kasvateta"-puheet, koska koko yhteiskunta on muuttunut täysin. Kaikki muuttuu siinä samalla. Verratkaapa eroa aikajaksojen 1965-1990 ja 1995-2020 välillä. Molemmissa 25 viiden vuoden jaksoissa tapahtui kehitystä, mutta jälkimmäisessä kehitys on ollut niin mullistavaa, nopeaa ja kokonaisvaltaista edelliseen verrattuna, ettei sellaista todellakaan olla aikaisemmin juuri koettu. Ei ihme että se näkyy lapsissa, kun näkyy se aikuisissakin.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kyllä se pikemminkin on niin, että nuoret äidit eivät osaa kasvattaa. He ovat usein kouluttamattomia, vailla elämänkokemusta. Heillä suvaitsevaisuus on mennyt liian överiksi. Kaikki huono käytöskin suvaitaan. Ja nämä äidit myös roikkuvat jatkuvasti somessa. Eipä tarvi ihmetellä sitten, miksi jälkikasvusta tuli mätiä omenoita.

Entäs nuoret isät?

Tämä on kuin kuuluisan KGB agentin kertomuksista miten romahduttaa yhteiskunta muutamassa sukupolvessa.

Surullista. Ne ketkä ykkössijalla häiriöissä ja häiriökäytöksessä kouluissa, on tabu. Häiritsevät muidenkin opiskelua.

Ja se liike mikä ajanut lapset itsetuhon partaalle on vihreät-liike ja heidän ajatusmaailmansa, joilla ei tekemistä ollut aikoihin luonnonsuojelun kanssa, (itsekin heitä äänestin, nyt ei löydy enää yhtäkään puoluetta jossa olisi järkeä)plus yhdistettynä länsimaiseen kuluttamiseen/IG maailmaan.

Avoimet isot tilat vievät meteleineen ison siivun keskittymisestä. Oletteko tehneet Mukkulassa gallupia KETKÄ häiritsevät eivätkä kunnioita millään tavalla opettajia niin ettei saa opiskeltua? Ette tietenkään.

Olin tuossa koulussa muutaman vuoden aineopettajana. Koulun täytyy saada tietystä uskonnosta miespuolisia opettajia jos halutaan rauha luokkiin. Valitettava totuus.

Kun kotona jo opetettu että vääräuskoisia ei tarvitsekaan kunnioittaa ja että joku päivä meitä ei enää ole koska se on käytetään vaikkapa sanaa "Jumalan" tahto ja eurooppalaiset joutuvat helvettiin - se näkyy luokkahuoneessa. Plus liiallinen digitalisaatio. Niin vanhempien kuin lasten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kouluissa ja millä paikkakunnilla kyseinen "tutkimus" on tehty? Äitinä ja kotiäitinä en allekirjoita yhtään väitettä omien lastemme osalta!

Omat lapsemme jaksavat katsoa kokonaisen elokuvan. Pilkut ja pisteet ja kielioppi kiinnostavat. Lapsemme osaavat tehdä solmun ja kykenevät täyttämään värityskirjan kunnolla. Lapsemme ymmärtävät, miksi ahtaissa sisätiloissa ei saa juosta. Lapsemme eivät ole itsekkäitä. He eivät ole ilottomia ja passiivisia ja ovat kiinnostuneita erilaisista asioista.

Yläkoulun opena voin  todeta, että onneksi on lastesi kaltaisia lapsia vielä olemassa, ei tätä työtä muuten  jaksaisikaan. Totta kai on edelleen onnistunutta kasvastusta ja huolenpitoa.

Mutta entistä enemmän on myös välinpitämätöntä vanhemmuutta ja sellaista  avuttomuutta, käsien levittelyä vaikkapa kiusaamispalaverissa tai lintaus-palaverissa: vanhempi toteaa, ettei mahda lapselle mitään, ja yleensä äiti kyseessä.

Ja laiminlyödyille lapsille some on paikka, jossa saa hyväksyntää ja löytää kiinnostavia juttuja.

Ja yhdeksännälle kevät juhlien jälkeen tulee kiittämään, kun häntä kestettiin ja opettaja (luokanvalvoja) laittoi rajat (koska vanhemmat eivät siihen kyenneet).

Vierailija kirjoitti:

Ei noita lapsia voi tästä syyttää, kyllä tuo somettaminen ja maailman radikaali digitalisoituminen vaikuttaa aikuisiinkin. Esimerkiksi itse olin ennen kohtuullisen kova lukija, mutta nykyään se on vähentynyt todella paljon ja mieluummin aukaisee Netflixin kuin kirjan. Niin se vaan menee. Muusta puhumattakaan. Mitä se on lapsilla, jotka kasvavat tuohon digitaalisuuteen ja hektisyyteen pienestä saakka? 

Siinäpä se, harmittaa tämä nykyaika jo melkeen aina, kun liikkuu jossain ulkona. Ihmiset on nykyään ihmeellisiä duracell-pupuja. Aina harpotaan puolijuoksua, vaikka ei ole mihinkään kiire. Alle kaksikymppisen keskustelun kuuntelu raastaa korvia. Tauotonta tykittävää selitystä hirveellä ambitiolla. Kauppakeskuksessa kaikki sinkoilee ja kävelee päin tuijottaen puhelinta. Lapset ei osaa muuta kuin huutaa ja kirkua. Jossain kahvilan tiskilläkin hirvee vauhti niin asiakkailla, myyjälläkin. Pullat lentelee ja kahvit läikkyy, ja ihan suotta.

Ja olen itsekin vasta 39 v. Mitähän tästä vielä tulee… 😂

Vierailija kirjoitti:

Ei noita lapsia voi tästä syyttää, kyllä tuo somettaminen ja maailman radikaali digitalisoituminen vaikuttaa aikuisiinkin. Esimerkiksi itse olin ennen kohtuullisen kova lukija, mutta nykyään se on vähentynyt todella paljon ja mieluummin aukaisee Netflixin kuin kirjan. Niin se vaan menee. Muusta puhumattakaan. Mitä se on lapsilla, jotka kasvavat tuohon digitaalisuuteen ja hektisyyteen pienestä saakka? 

Niinpä. Helppo olisi tuomita kun itsellä lisä-ärsyykkeenä oli vain kirjoja. Kyllä siinä oli helpompi keskittyä. Nyt 40v liian harvoin tulee luettua ja keskittyminenkin on tasoa olmi ja pääasiassa juuri digitulvan vuoksi. Epäreilua syyttää lapsia ja nuoria olosuhteista joita he eivät ole luoneet.