Lue keskustelun säännöt.
Huippuosaaja jätti Suomen välittömästi - palkkataso viidennes USA:sta
09.08.2021 |
Suomen huono palkkataso sai mitan täyttymään alta aikayksikön kansainvälisellä huippuosaajalla.
"Ajattelimme, että täällä ansaitsisi ehkä puolet siitä, mitä palkat New Yorkissa ovat. Emme osanneet ajatella, että palkkataso olisi vain viidenneksen."
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008181947.html
Kommentit (980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista päätellen vaikuttaisi olevan monelle ihan henkilökohtainen loukkaus ettei huippuosaaja viihtynytkään Suomessa.
Meillä on niin vahva narratiivi tässä maassa, että on suorastaan lottovoitto elää täällä ja kaikki on niin täydellisen hyvin. Kuitenkin kun ihan aidosti vertailee eri yhteiskuntia, niin huomaa, että aika vaatimatonta täällä elo on. Ihmiset ovat hyvin pitkälti köyhiä. Viidesosa ei kykene edes omaa asumistaan maksamaan itse. Tällaiset ihmiset sitten arvioivat maailman rikkaimman maan kulttuuria ja toimintatapoja.
Yhdysvallat on hyvä maa asua, jos kuulut rikkaaseen vähemmistöön, eli ylempään keskiluokkaan, ja siitä ylöspäin. Jos et, niin ei ole.
On se miehelle parempi maa elää. Kuten tässäkin ketjussa selviää, siellä ei pakoteta armeijaan ja jos pakotettaski nii siitä sais 1700$ kuussa vrt. Suomen 90€ kuussa.
Ja litra bensa maksaa 70snt ja suomessa 1,75€
Suomessa toki on asevelvollisuus, mutta palvelusaika on vain 6 kk. Korvaus on pieni, mutta toisaalta ruoka ja asunto sisältyy korvaukseen. Palvelusaikana keskitytään harjoittelemaan sotimista. Yhdysvalloissa sotilas saa palkkaa, mutta sen vastineeksi sitten sitoutuu vuosia kestävään palvelukseen, jonka aikana on merkittävä riski joutua osallistumaan sotatoimiin ulkomailla. Suomalainen asevelvollisuus, joka kestää vain vähän aikaa ja jonka jälkeen on lähes varmasti edelleen ehjä ja terve on minusta paljon parempi vaihtoehto. Hyväosaiset amerikkalaiset käytännössä pakottavat köyhistä oloista tulevat nuoret ottamaan isoja riskejä sotilaana, koska se on monelle ainoa mahdollisuus päästä pois köyhyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on Yhdysvalloissa asiantuntija suuressa yrityksessä ja TV tulot päälle, niin todennäköisesti tulotkin on suuremmilla markkinoilla moninkertaiset. Luulisi että data-asiantuntija ymmärtää asian.
Niinpä. Tällaisen asian ymmärtämättömyys ei varsinaisesti vakuuta ko. henkilön datatieteilyn asiantuntemuksesta. Kuten ei sekään, että hän tekee ja julkaisee johtopäätöksensä saatuaan yhden ainoan työtarjouksen, josta ei edes kerro mitään tarkempia tietoja. Ovet paukkuen ja kiukutellen lähtö kolmen kuukauden mittaisesta yhteistyökuviostakaan ei oikein vakuuta sekään.
Kuulostaa pelkältä tekosyyltä olla tekemättä mitään, mikäli tosiaan jatkavat oleskelua Suomessa, kuten lehtijutun lopussa mainittiin.
Miten ihmeessä jenkkiyrityksillä on varaa maksaa tuplapalkkaa vaikka tuotteet usein huonoja. Jotenkin vaan mahdoton yhtälö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella hauska lukea näitä epäuskoisia jotka eivät vain usko, että hyväpalkkaiset ammatit todella ovat hyväpalkkaisia USA:ssa. Siellä käteen jää rahaa sen neljä-viisi kertaa enemmän pitkälle koulutetuilla aloilla kuin Suomessa.
No jaa, kaikki on suhteellista. Sukulainen on finanssialalla Nyckissä ja sinkku, osavaltio- ja liittovaltiovero yhteensä on 40% palkasta. Bonuksista 50%.
Sama ihminen sai sitten saman alan työpaikan Suomesta. Firma halusi hänet ja palkka melkein sama kun Yhdysvalloissa sekä kaikenlaisia työsuhde etuja siihen päälle, mitä ei Amerikassa ollut.
Kaikista hienointa on että hänellä on nyt työaika ja neljän viikon kesäloma. Yhdysvalloissa töitä piti tehdä 24/7 viikonloput ja lomat ( 14 päivää mukaanlukien). Jos sairasti niin sairauspäivät vähennettiin lomapäivistä.
Artikkelin huippuosaaja teki Yhdysvalloissa kolmea työtä ja varmaan sai todella korkeata palkkaa, mutta menotkin ovat ihan eri luokkaa siellä: lasten koulutus, iso perheasunto, lomamatkat jne. Perheelle ei ollut varmaan paljoakaan aikaa.
Ei tietenkään yhdestä työstä Suomessa saa samaa palkkaa tai edes puolta kun kolmesta työstä Yhdysvalloissa. Ehkä ei tykännytkään Suomessa viettää aikaa perheen kanssa?
Luin ketjua selailemalla ja tämän lisäksi haluaisin vielä puuttua yhteen asiaan: amerikkalainen työkulttuuri.
Itse lähdin sieltä, vaikka palkka ja edut olivat hyvät, mutta en kestänyt sitä persiinnuolennan kulttuuria. Oltiin kaikki huippukoulutettuja, mutta päätökset tehtiin joko käytäväpolitiikan ja kaikenlaisen supsuttelun perusteella tai sitten vaan ihan esimiehen käskyillä (joihin tietysti supsuttelulla vaikutettiin). Pomoilla oli selkeät jeesmies-suosikkinsa. Jos sanoit jostain oikeasta huolenaiheesta, jota pomo ei nähnyt/tajunnut, sanottiin höpön höpon. Hyvä jos jäi siihen, nimittäin varjele, jos olit oikeassa ja homma eskaloitui. Sitten olitkin hankala ja tehtiin vaikka mitä vääntöä, että asia saatiin just sen niskoille, joka oli yrittänyt sitä hoitaa.
Ja turha sanoa, että no se oli vaan huono firma, samaa siellä oli kaikkialla ja sen kaikki tiesi. Näitä sitten manattiin, mutta annettuna otettiin, kun se nyt vaan on siellä työntekemisen kulttuuri: nuole persiitä tai ota kenkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille on hankala pistää hintalappua, että voi lähteä iltakymmeneltä yksin lenkille eikä tarvitse pelätä yhtään, vaikka asuu ns. kasvukeskuksessa. Toki rapakon takanakin on tällaisia paikkoja, mutta niissä menestyjät harvemmin asustelevat.
Okei. Et siis asu Sörnäisissä etkä Kulosaarta idempänä Helsingissä.
Kuinka idässä pitää asua, jotta ulkona tarvitsee pelätä? Ennen Sipoon rajaa ei tuollaista aluetta ole tullut vastaan. Asumme Itäkeskuksessa. Täällä voi aivan huoletta kävellä ulkona mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille on hankala pistää hintalappua, että voi lähteä iltakymmeneltä yksin lenkille eikä tarvitse pelätä yhtään, vaikka asuu ns. kasvukeskuksessa. Toki rapakon takanakin on tällaisia paikkoja, mutta niissä menestyjät harvemmin asustelevat.
Okei. Et siis asu Sörnäisissä etkä Kulosaarta idempänä Helsingissä.
Kuinka idässä pitää asua, jotta ulkona tarvitsee pelätä? Ennen Sipoon rajaa ei tuollaista aluetta ole tullut vastaan. Asumme Itäkeskuksessa. Täällä voi aivan huoletta kävellä ulkona mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Suurin osa itiksessä käyvistä ei varmasti jaa mielipidettäsi
http://vintti.yle.fi/ohjelmat.yle.fi/poliisitv/raportit/tallinnanaukio…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella hauska lukea näitä epäuskoisia jotka eivät vain usko, että hyväpalkkaiset ammatit todella ovat hyväpalkkaisia USA:ssa. Siellä käteen jää rahaa sen neljä-viisi kertaa enemmän pitkälle koulutetuilla aloilla kuin Suomessa.
No jaa, kaikki on suhteellista. Sukulainen on finanssialalla Nyckissä ja sinkku, osavaltio- ja liittovaltiovero yhteensä on 40% palkasta. Bonuksista 50%.
Sama ihminen sai sitten saman alan työpaikan Suomesta. Firma halusi hänet ja palkka melkein sama kun Yhdysvalloissa sekä kaikenlaisia työsuhde etuja siihen päälle, mitä ei Amerikassa ollut.
Kaikista hienointa on että hänellä on nyt työaika ja neljän viikon kesäloma. Yhdysvalloissa töitä piti tehdä 24/7 viikonloput ja lomat ( 14 päivää mukaanlukien). Jos sairasti niin sairauspäivät vähennettiin lomapäivistä.
Artikkelin huippuosaaja teki Yhdysvalloissa kolmea työtä ja varmaan sai todella korkeata palkkaa, mutta menotkin ovat ihan eri luokkaa siellä: lasten koulutus, iso perheasunto, lomamatkat jne. Perheelle ei ollut varmaan paljoakaan aikaa.
Ei tietenkään yhdestä työstä Suomessa saa samaa palkkaa tai edes puolta kun kolmesta työstä Yhdysvalloissa. Ehkä ei tykännytkään Suomessa viettää aikaa perheen kanssa?
Luin ketjua selailemalla ja tämän lisäksi haluaisin vielä puuttua yhteen asiaan: amerikkalainen työkulttuuri.
Itse lähdin sieltä, vaikka palkka ja edut olivat hyvät, mutta en kestänyt sitä persiinnuolennan kulttuuria. Oltiin kaikki huippukoulutettuja, mutta päätökset tehtiin joko käytäväpolitiikan ja kaikenlaisen supsuttelun perusteella tai sitten vaan ihan esimiehen käskyillä (joihin tietysti supsuttelulla vaikutettiin). Pomoilla oli selkeät jeesmies-suosikkinsa. Jos sanoit jostain oikeasta huolenaiheesta, jota pomo ei nähnyt/tajunnut, sanottiin höpön höpon. Hyvä jos jäi siihen, nimittäin varjele, jos olit oikeassa ja homma eskaloitui. Sitten olitkin hankala ja tehtiin vaikka mitä vääntöä, että asia saatiin just sen niskoille, joka oli yrittänyt sitä hoitaa.
Ja turha sanoa, että no se oli vaan huono firma, samaa siellä oli kaikkialla ja sen kaikki tiesi. Näitä sitten manattiin, mutta annettuna otettiin, kun se nyt vaan on siellä työntekemisen kulttuuri: nuole persiitä tai ota kenkää.
Sama juttu Suomessakin, erityispiirteenä management by perkele, pitää vain vaihtaa työpaikkaa, kunnes se oikea löytyy. Saksa on sitten oikeasti hierarkinen, mutta kyllä sielläkin kuulemma vaihtamalla lopulta paikka paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öhöm Hesassa on kylläkin asunnot KALLIIMPIA kuin New Yorkissa. Nyky digaikkaudella ei ole vaikeaa itse todeta jos vaan aatteen palo antaa periksi. Sen lisäksi suomessa on muutenkin kaikki kalliimpaa Alveineen ja työmarkkinat täysin homoheeniset. Sukulaisuhteilla ja puoluekirjala pääsee duuniin vaikkei mitään osaisi. Osaajille suomi on huono paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jätti eikä tuo mikään huippuosaaja tainnut olla. Ehkä huomasi ettei osaa mitä vaaditaan
Jep, fysiikan tohtorin tutkinto Stanfordin yliopistosta, aivan pilipalitutkinto Jyväskylän amk:n insinööreihin nähden. Ei pärjännyt kilpailussa, ei pärjännyt. Joutuu varmaan menemään Googlelle töihin 500 000 dollarin vuosipalkalla.
Luuletko tosiaan että fysiikka on vaikeampaa oppia Standforsissa kuin Jyväskylässä. ihan sama aine se on.
Luuletko, että oppilasaine on samaa Stanfordin yliopistossa kuin Jyväskylän amk:ssa? Stanfordin yliopistoon fysiikan tohtorinopintoihin potentiaalisesti pääsisi Suomesta opiskelemaan ehkä 10 erittäin hyvin arvosanoin valmistunutta FM:ää. Eli aivan terävin huippu Suomen älykkäimmistä oppilaista. Jyväskylän amk:n pääsee, jos osaa laskea 2+2
Miksi vertailet amk:ta ja yliopistoa?
Vertaa vaikka JYU:ssa suoritettua fysiikan tohtoritutkintoa. Varmasti rinnastuu ihan Stanfordin tutkintoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella hauska lukea näitä epäuskoisia jotka eivät vain usko, että hyväpalkkaiset ammatit todella ovat hyväpalkkaisia USA:ssa. Siellä käteen jää rahaa sen neljä-viisi kertaa enemmän pitkälle koulutetuilla aloilla kuin Suomessa.
No jaa, kaikki on suhteellista. Sukulainen on finanssialalla Nyckissä ja sinkku, osavaltio- ja liittovaltiovero yhteensä on 40% palkasta. Bonuksista 50%.
Sama ihminen sai sitten saman alan työpaikan Suomesta. Firma halusi hänet ja palkka melkein sama kun Yhdysvalloissa sekä kaikenlaisia työsuhde etuja siihen päälle, mitä ei Amerikassa ollut.
Kaikista hienointa on että hänellä on nyt työaika ja neljän viikon kesäloma. Yhdysvalloissa töitä piti tehdä 24/7 viikonloput ja lomat ( 14 päivää mukaanlukien). Jos sairasti niin sairauspäivät vähennettiin lomapäivistä.
Artikkelin huippuosaaja teki Yhdysvalloissa kolmea työtä ja varmaan sai todella korkeata palkkaa, mutta menotkin ovat ihan eri luokkaa siellä: lasten koulutus, iso perheasunto, lomamatkat jne. Perheelle ei ollut varmaan paljoakaan aikaa.
Ei tietenkään yhdestä työstä Suomessa saa samaa palkkaa tai edes puolta kun kolmesta työstä Yhdysvalloissa. Ehkä ei tykännytkään Suomessa viettää aikaa perheen kanssa?
Luin ketjua selailemalla ja tämän lisäksi haluaisin vielä puuttua yhteen asiaan: amerikkalainen työkulttuuri.
Itse lähdin sieltä, vaikka palkka ja edut olivat hyvät, mutta en kestänyt sitä persiinnuolennan kulttuuria. Oltiin kaikki huippukoulutettuja, mutta päätökset tehtiin joko käytäväpolitiikan ja kaikenlaisen supsuttelun perusteella tai sitten vaan ihan esimiehen käskyillä (joihin tietysti supsuttelulla vaikutettiin). Pomoilla oli selkeät jeesmies-suosikkinsa. Jos sanoit jostain oikeasta huolenaiheesta, jota pomo ei nähnyt/tajunnut, sanottiin höpön höpon. Hyvä jos jäi siihen, nimittäin varjele, jos olit oikeassa ja homma eskaloitui. Sitten olitkin hankala ja tehtiin vaikka mitä vääntöä, että asia saatiin just sen niskoille, joka oli yrittänyt sitä hoitaa.
Ja turha sanoa, että no se oli vaan huono firma, samaa siellä oli kaikkialla ja sen kaikki tiesi. Näitä sitten manattiin, mutta annettuna otettiin, kun se nyt vaan on siellä työntekemisen kulttuuri: nuole persiitä tai ota kenkää.
Sama juttu Suomessakin, erityispiirteenä management by perkele, pitää vain vaihtaa työpaikkaa, kunnes se oikea löytyy. Saksa on sitten oikeasti hierarkinen, mutta kyllä sielläkin kuulemma vaihtamalla lopulta paikka paranee.
Ei ole. Saattoi olla joskus aikanaan, mutta kyllä nykyään asiantuntijaa työssään täällä kuunnellaan, ainakin sillä tasolla, jolla itse työskentelen. JPerkelettä ei todellakaan kuule, kun asiallisesti mielipiteensä esittää ja perustelee.
On toki johtamisongelmia Suomessakin, en sitä sano, mutta harvemmin ihan sitä, mitä jenkeissä, eli että pelkällä persiinnuolennalla tai verkostolla asemaansa päässyt pomo kyykyttää alaisiaan täysin asiantuntemattomana. Tai ainakin on harvinaisempaa.
Toinen juttu oli se työpaikalla notkuminen, ei ne vitsit vesiautomaatilla roikkumisesta tyhjästä tule. Paikalla piti olla, vaikka asiallisia duuneja ei olisikaan (odotteli esim. vastauksia tms, jotka tiesi tulevan vasta huomenna). Tärkeää oli näyttää pärstää työpaikalla, ei se, mitä aikaiseksi saatiin. Lisäksi tehtiin tikusta asiaa viikonloppuna tai harvinaisena pyhäpäivänä, ihan vaan, että nähtiin, että olethan sä siellä ja vastaathan sä. Olethan kunnon kiltti poika!
Oli se "vitsikästä" kun me iskät sitten siinä grillin äärellä yks toisensa jälkeen tärkeinä mentiin "mun on otettava tämä" puheluitamme puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Öhöm Hesassa on kylläkin asunnot KALLIIMPIA kuin New Yorkissa. Nyky digaikkaudella ei ole vaikeaa itse todeta jos vaan aatteen palo antaa periksi. Sen lisäksi suomessa on muutenkin kaikki kalliimpaa Alveineen ja työmarkkinat täysin homoheeniset. Sukulaisuhteilla ja puoluekirjala pääsee duuniin vaikkei mitään osaisi. Osaajille suomi on huono paikka.
Hah haa mikä vitsi! TIenaan itselleni sopivasti, siinä 95 000 e vuosi + bonarit, eikä kyllä KOSKAAN missään duunissa ole kukaan kysellyt mitään puoluekirjoja! Mitä ne edes on, onko sellaisia oikeasti vielä jollakin olemassa?
Yksikään sukulaiseni ei ole kanssani samalla alalla. Millä vuosituhannella sä elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella hauska lukea näitä epäuskoisia jotka eivät vain usko, että hyväpalkkaiset ammatit todella ovat hyväpalkkaisia USA:ssa. Siellä käteen jää rahaa sen neljä-viisi kertaa enemmän pitkälle koulutetuilla aloilla kuin Suomessa.
No jaa, kaikki on suhteellista. Sukulainen on finanssialalla Nyckissä ja sinkku, osavaltio- ja liittovaltiovero yhteensä on 40% palkasta. Bonuksista 50%.
Sama ihminen sai sitten saman alan työpaikan Suomesta. Firma halusi hänet ja palkka melkein sama kun Yhdysvalloissa sekä kaikenlaisia työsuhde etuja siihen päälle, mitä ei Amerikassa ollut.
Kaikista hienointa on että hänellä on nyt työaika ja neljän viikon kesäloma. Yhdysvalloissa töitä piti tehdä 24/7 viikonloput ja lomat ( 14 päivää mukaanlukien). Jos sairasti niin sairauspäivät vähennettiin lomapäivistä.
Artikkelin huippuosaaja teki Yhdysvalloissa kolmea työtä ja varmaan sai todella korkeata palkkaa, mutta menotkin ovat ihan eri luokkaa siellä: lasten koulutus, iso perheasunto, lomamatkat jne. Perheelle ei ollut varmaan paljoakaan aikaa.
Ei tietenkään yhdestä työstä Suomessa saa samaa palkkaa tai edes puolta kun kolmesta työstä Yhdysvalloissa. Ehkä ei tykännytkään Suomessa viettää aikaa perheen kanssa?
Luin ketjua selailemalla ja tämän lisäksi haluaisin vielä puuttua yhteen asiaan: amerikkalainen työkulttuuri.
Itse lähdin sieltä, vaikka palkka ja edut olivat hyvät, mutta en kestänyt sitä persiinnuolennan kulttuuria. Oltiin kaikki huippukoulutettuja, mutta päätökset tehtiin joko käytäväpolitiikan ja kaikenlaisen supsuttelun perusteella tai sitten vaan ihan esimiehen käskyillä (joihin tietysti supsuttelulla vaikutettiin). Pomoilla oli selkeät jeesmies-suosikkinsa. Jos sanoit jostain oikeasta huolenaiheesta, jota pomo ei nähnyt/tajunnut, sanottiin höpön höpon. Hyvä jos jäi siihen, nimittäin varjele, jos olit oikeassa ja homma eskaloitui. Sitten olitkin hankala ja tehtiin vaikka mitä vääntöä, että asia saatiin just sen niskoille, joka oli yrittänyt sitä hoitaa.
Ja turha sanoa, että no se oli vaan huono firma, samaa siellä oli kaikkialla ja sen kaikki tiesi. Näitä sitten manattiin, mutta annettuna otettiin, kun se nyt vaan on siellä työntekemisen kulttuuri: nuole persiitä tai ota kenkää.
Sama juttu Suomessakin, erityispiirteenä management by perkele, pitää vain vaihtaa työpaikkaa, kunnes se oikea löytyy. Saksa on sitten oikeasti hierarkinen, mutta kyllä sielläkin kuulemma vaihtamalla lopulta paikka paranee.
Ei ole. Saattoi olla joskus aikanaan, mutta kyllä nykyään asiantuntijaa työssään täällä kuunnellaan, ainakin sillä tasolla, jolla itse työskentelen. JPerkelettä ei todellakaan kuule, kun asiallisesti mielipiteensä esittää ja perustelee.
On toki johtamisongelmia Suomessakin, en sitä sano, mutta harvemmin ihan sitä, mitä jenkeissä, eli että pelkällä persiinnuolennalla tai verkostolla asemaansa päässyt pomo kyykyttää alaisiaan täysin asiantuntemattomana. Tai ainakin on harvinaisempaa.
Toinen juttu oli se työpaikalla notkuminen, ei ne vitsit vesiautomaatilla roikkumisesta tyhjästä tule. Paikalla piti olla, vaikka asiallisia duuneja ei olisikaan (odotteli esim. vastauksia tms, jotka tiesi tulevan vasta huomenna). Tärkeää oli näyttää pärstää työpaikalla, ei se, mitä aikaiseksi saatiin. Lisäksi tehtiin tikusta asiaa viikonloppuna tai harvinaisena pyhäpäivänä, ihan vaan, että nähtiin, että olethan sä siellä ja vastaathan sä. Olethan kunnon kiltti poika!
Oli se "vitsikästä" kun me iskät sitten siinä grillin äärellä yks toisensa jälkeen tärkeinä mentiin "mun on otettava tämä" puheluitamme puhumaan.
Vaan kun on et todellakaan voi parin työpaikan perusteella kertoa koko maasta. Tuoreet kokemukset Suomesta eräästä hissitehtaasta, voit vaikka googlata millaista meno on pahimmillaan. Samoin oli eräässä isossa it-firmassa. USAn komennuksella taas sattui todella mukava tiimi, muutenkin edut olivat kohdallaan, vaikka palkan tiesin olevan pienempi kuin USA kollegoillani.
Sosiaaliturva on 100 kertaa parempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella hauska lukea näitä epäuskoisia jotka eivät vain usko, että hyväpalkkaiset ammatit todella ovat hyväpalkkaisia USA:ssa. Siellä käteen jää rahaa sen neljä-viisi kertaa enemmän pitkälle koulutetuilla aloilla kuin Suomessa.
No jaa, kaikki on suhteellista. Sukulainen on finanssialalla Nyckissä ja sinkku, osavaltio- ja liittovaltiovero yhteensä on 40% palkasta. Bonuksista 50%.
Sama ihminen sai sitten saman alan työpaikan Suomesta. Firma halusi hänet ja palkka melkein sama kun Yhdysvalloissa sekä kaikenlaisia työsuhde etuja siihen päälle, mitä ei Amerikassa ollut.
Kaikista hienointa on että hänellä on nyt työaika ja neljän viikon kesäloma. Yhdysvalloissa töitä piti tehdä 24/7 viikonloput ja lomat ( 14 päivää mukaanlukien). Jos sairasti niin sairauspäivät vähennettiin lomapäivistä.
Artikkelin huippuosaaja teki Yhdysvalloissa kolmea työtä ja varmaan sai todella korkeata palkkaa, mutta menotkin ovat ihan eri luokkaa siellä: lasten koulutus, iso perheasunto, lomamatkat jne. Perheelle ei ollut varmaan paljoakaan aikaa.
Ei tietenkään yhdestä työstä Suomessa saa samaa palkkaa tai edes puolta kun kolmesta työstä Yhdysvalloissa. Ehkä ei tykännytkään Suomessa viettää aikaa perheen kanssa?
Luin ketjua selailemalla ja tämän lisäksi haluaisin vielä puuttua yhteen asiaan: amerikkalainen työkulttuuri.
Itse lähdin sieltä, vaikka palkka ja edut olivat hyvät, mutta en kestänyt sitä persiinnuolennan kulttuuria. Oltiin kaikki huippukoulutettuja, mutta päätökset tehtiin joko käytäväpolitiikan ja kaikenlaisen supsuttelun perusteella tai sitten vaan ihan esimiehen käskyillä (joihin tietysti supsuttelulla vaikutettiin). Pomoilla oli selkeät jeesmies-suosikkinsa. Jos sanoit jostain oikeasta huolenaiheesta, jota pomo ei nähnyt/tajunnut, sanottiin höpön höpon. Hyvä jos jäi siihen, nimittäin varjele, jos olit oikeassa ja homma eskaloitui. Sitten olitkin hankala ja tehtiin vaikka mitä vääntöä, että asia saatiin just sen niskoille, joka oli yrittänyt sitä hoitaa.
Ja turha sanoa, että no se oli vaan huono firma, samaa siellä oli kaikkialla ja sen kaikki tiesi. Näitä sitten manattiin, mutta annettuna otettiin, kun se nyt vaan on siellä työntekemisen kulttuuri: nuole persiitä tai ota kenkää.
Sama juttu Suomessakin, erityispiirteenä management by perkele, pitää vain vaihtaa työpaikkaa, kunnes se oikea löytyy. Saksa on sitten oikeasti hierarkinen, mutta kyllä sielläkin kuulemma vaihtamalla lopulta paikka paranee.
Ei ole. Saattoi olla joskus aikanaan, mutta kyllä nykyään asiantuntijaa työssään täällä kuunnellaan, ainakin sillä tasolla, jolla itse työskentelen. JPerkelettä ei todellakaan kuule, kun asiallisesti mielipiteensä esittää ja perustelee.
On toki johtamisongelmia Suomessakin, en sitä sano, mutta harvemmin ihan sitä, mitä jenkeissä, eli että pelkällä persiinnuolennalla tai verkostolla asemaansa päässyt pomo kyykyttää alaisiaan täysin asiantuntemattomana. Tai ainakin on harvinaisempaa.
Toinen juttu oli se työpaikalla notkuminen, ei ne vitsit vesiautomaatilla roikkumisesta tyhjästä tule. Paikalla piti olla, vaikka asiallisia duuneja ei olisikaan (odotteli esim. vastauksia tms, jotka tiesi tulevan vasta huomenna). Tärkeää oli näyttää pärstää työpaikalla, ei se, mitä aikaiseksi saatiin. Lisäksi tehtiin tikusta asiaa viikonloppuna tai harvinaisena pyhäpäivänä, ihan vaan, että nähtiin, että olethan sä siellä ja vastaathan sä. Olethan kunnon kiltti poika!
Oli se "vitsikästä" kun me iskät sitten siinä grillin äärellä yks toisensa jälkeen tärkeinä mentiin "mun on otettava tämä" puheluitamme puhumaan.
Vaan kun on et todellakaan voi parin työpaikan perusteella kertoa koko maasta. Tuoreet kokemukset Suomesta eräästä hissitehtaasta, voit vaikka googlata millaista meno on pahimmillaan. Samoin oli eräässä isossa it-firmassa. USAn komennuksella taas sattui todella mukava tiimi, muutenkin edut olivat kohdallaan, vaikka palkan tiesin olevan pienempi kuin USA kollegoillani.
Täh? Olen 56 v ja työskentelin Suomessa kolmessa firmassa ennen USAan lähtöä, jossa työskentelin 6 eri firmassa 15 vuoden ajan. Näiden lisäksi minulla on laaja asiakas/toimittajaverkosto, ystäviä ja vaimon sukulaisia, joten pääsin kyllä mielestäni aika hyvin sisälle siihen, mitä amerikkalainen työkulttuuri on.
Hieman enemmän siis kuin kiva komennus.
Komennukset muutenkin nyt ovat aivan eri asia kuin olla vakkarina jossain duunissa, joten niiden perusteella en lähtisikään huutelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella hauska lukea näitä epäuskoisia jotka eivät vain usko, että hyväpalkkaiset ammatit todella ovat hyväpalkkaisia USA:ssa. Siellä käteen jää rahaa sen neljä-viisi kertaa enemmän pitkälle koulutetuilla aloilla kuin Suomessa.
No jaa, kaikki on suhteellista. Sukulainen on finanssialalla Nyckissä ja sinkku, osavaltio- ja liittovaltiovero yhteensä on 40% palkasta. Bonuksista 50%.
Sama ihminen sai sitten saman alan työpaikan Suomesta. Firma halusi hänet ja palkka melkein sama kun Yhdysvalloissa sekä kaikenlaisia työsuhde etuja siihen päälle, mitä ei Amerikassa ollut.
Kaikista hienointa on että hänellä on nyt työaika ja neljän viikon kesäloma. Yhdysvalloissa töitä piti tehdä 24/7 viikonloput ja lomat ( 14 päivää mukaanlukien). Jos sairasti niin sairauspäivät vähennettiin lomapäivistä.
Artikkelin huippuosaaja teki Yhdysvalloissa kolmea työtä ja varmaan sai todella korkeata palkkaa, mutta menotkin ovat ihan eri luokkaa siellä: lasten koulutus, iso perheasunto, lomamatkat jne. Perheelle ei ollut varmaan paljoakaan aikaa.
Ei tietenkään yhdestä työstä Suomessa saa samaa palkkaa tai edes puolta kun kolmesta työstä Yhdysvalloissa. Ehkä ei tykännytkään Suomessa viettää aikaa perheen kanssa?
Luin ketjua selailemalla ja tämän lisäksi haluaisin vielä puuttua yhteen asiaan: amerikkalainen työkulttuuri.
Itse lähdin sieltä, vaikka palkka ja edut olivat hyvät, mutta en kestänyt sitä persiinnuolennan kulttuuria. Oltiin kaikki huippukoulutettuja, mutta päätökset tehtiin joko käytäväpolitiikan ja kaikenlaisen supsuttelun perusteella tai sitten vaan ihan esimiehen käskyillä (joihin tietysti supsuttelulla vaikutettiin). Pomoilla oli selkeät jeesmies-suosikkinsa. Jos sanoit jostain oikeasta huolenaiheesta, jota pomo ei nähnyt/tajunnut, sanottiin höpön höpon. Hyvä jos jäi siihen, nimittäin varjele, jos olit oikeassa ja homma eskaloitui. Sitten olitkin hankala ja tehtiin vaikka mitä vääntöä, että asia saatiin just sen niskoille, joka oli yrittänyt sitä hoitaa.
Ja turha sanoa, että no se oli vaan huono firma, samaa siellä oli kaikkialla ja sen kaikki tiesi. Näitä sitten manattiin, mutta annettuna otettiin, kun se nyt vaan on siellä työntekemisen kulttuuri: nuole persiitä tai ota kenkää.
Sama juttu Suomessakin, erityispiirteenä management by perkele, pitää vain vaihtaa työpaikkaa, kunnes se oikea löytyy. Saksa on sitten oikeasti hierarkinen, mutta kyllä sielläkin kuulemma vaihtamalla lopulta paikka paranee.
Ei ole. Saattoi olla joskus aikanaan, mutta kyllä nykyään asiantuntijaa työssään täällä kuunnellaan, ainakin sillä tasolla, jolla itse työskentelen. JPerkelettä ei todellakaan kuule, kun asiallisesti mielipiteensä esittää ja perustelee.
On toki johtamisongelmia Suomessakin, en sitä sano, mutta harvemmin ihan sitä, mitä jenkeissä, eli että pelkällä persiinnuolennalla tai verkostolla asemaansa päässyt pomo kyykyttää alaisiaan täysin asiantuntemattomana. Tai ainakin on harvinaisempaa.
Toinen juttu oli se työpaikalla notkuminen, ei ne vitsit vesiautomaatilla roikkumisesta tyhjästä tule. Paikalla piti olla, vaikka asiallisia duuneja ei olisikaan (odotteli esim. vastauksia tms, jotka tiesi tulevan vasta huomenna). Tärkeää oli näyttää pärstää työpaikalla, ei se, mitä aikaiseksi saatiin. Lisäksi tehtiin tikusta asiaa viikonloppuna tai harvinaisena pyhäpäivänä, ihan vaan, että nähtiin, että olethan sä siellä ja vastaathan sä. Olethan kunnon kiltti poika!
Oli se "vitsikästä" kun me iskät sitten siinä grillin äärellä yks toisensa jälkeen tärkeinä mentiin "mun on otettava tämä" puheluitamme puhumaan.
Vaan kun on et todellakaan voi parin työpaikan perusteella kertoa koko maasta. Tuoreet kokemukset Suomesta eräästä hissitehtaasta, voit vaikka googlata millaista meno on pahimmillaan. Samoin oli eräässä isossa it-firmassa. USAn komennuksella taas sattui todella mukava tiimi, muutenkin edut olivat kohdallaan, vaikka palkan tiesin olevan pienempi kuin USA kollegoillani.
Eri, mutta siis komennuksen perusteellako voi vai mitä yrität tässä sanoa? Koska tiimi sattui olemaan kiva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on Yhdysvalloissa asiantuntija suuressa yrityksessä ja TV tulot päälle, niin todennäköisesti tulotkin on suuremmilla markkinoilla moninkertaiset. Luulisi että data-asiantuntija ymmärtää asian.
Niinpä. Tällaisen asian ymmärtämättömyys ei varsinaisesti vakuuta ko. henkilön datatieteilyn asiantuntemuksesta. Kuten ei sekään, että hän tekee ja julkaisee johtopäätöksensä saatuaan yhden ainoan työtarjouksen, josta ei edes kerro mitään tarkempia tietoja. Ovet paukkuen ja kiukutellen lähtö kolmen kuukauden mittaisesta yhteistyökuviostakaan ei oikein vakuuta sekään.
Eiköhän tässä ole tapahtunut jotain, mitä emme tiedä. Onhan se pettymys jos tulee vain yksi työtarjous. Sekin on voinut olla jotain rutiinihommaa, joka ei todellakaan anna mitään uutta.
Suomi on ihana maa meille, jotka olemme siihen tottuneet ja ymmärrämme, että sitä paremmin sujuu mitä vähemmän erottuu. Valovoimainen ihminen kokee sen toisin. Saattaa alkaa suomalaisuus näyttämään aika ankealta.
Jos olette käyneet amerikkalaisella työpaikalla, niin yleensä siellä moikataan ja jutellaan, heitetään huulta. Suomalainen taas jurottaa tehokkaasti itsekseen tasan 7.5 tuntia päivässä ja häipyy kotiin. Uusi naapuri tai työntekijä Amerikassa saa vastaanoton sopivasti huomioiden: naapurille itsetehty leivonnainen tai kukkaset, työntekijän kanssa lounastetaan. Verkostoituminen alkaa niin, että myös muiden organisaatioiden pomot ja silmäätekevät onnittelevat uutta tulokasta (tämä siis päällikkötasolla, ei sentään ihan rivimies) ja yhdessä käydään lounaalla ja suunnitellaan yhteistyökuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella hauska lukea näitä epäuskoisia jotka eivät vain usko, että hyväpalkkaiset ammatit todella ovat hyväpalkkaisia USA:ssa. Siellä käteen jää rahaa sen neljä-viisi kertaa enemmän pitkälle koulutetuilla aloilla kuin Suomessa.
No jaa, kaikki on suhteellista. Sukulainen on finanssialalla Nyckissä ja sinkku, osavaltio- ja liittovaltiovero yhteensä on 40% palkasta. Bonuksista 50%.
Sama ihminen sai sitten saman alan työpaikan Suomesta. Firma halusi hänet ja palkka melkein sama kun Yhdysvalloissa sekä kaikenlaisia työsuhde etuja siihen päälle, mitä ei Amerikassa ollut.
Kaikista hienointa on että hänellä on nyt työaika ja neljän viikon kesäloma. Yhdysvalloissa töitä piti tehdä 24/7 viikonloput ja lomat ( 14 päivää mukaanlukien). Jos sairasti niin sairauspäivät vähennettiin lomapäivistä.
Artikkelin huippuosaaja teki Yhdysvalloissa kolmea työtä ja varmaan sai todella korkeata palkkaa, mutta menotkin ovat ihan eri luokkaa siellä: lasten koulutus, iso perheasunto, lomamatkat jne. Perheelle ei ollut varmaan paljoakaan aikaa.
Ei tietenkään yhdestä työstä Suomessa saa samaa palkkaa tai edes puolta kun kolmesta työstä Yhdysvalloissa. Ehkä ei tykännytkään Suomessa viettää aikaa perheen kanssa?
Luin ketjua selailemalla ja tämän lisäksi haluaisin vielä puuttua yhteen asiaan: amerikkalainen työkulttuuri.
Itse lähdin sieltä, vaikka palkka ja edut olivat hyvät, mutta en kestänyt sitä persiinnuolennan kulttuuria. Oltiin kaikki huippukoulutettuja, mutta päätökset tehtiin joko käytäväpolitiikan ja kaikenlaisen supsuttelun perusteella tai sitten vaan ihan esimiehen käskyillä (joihin tietysti supsuttelulla vaikutettiin). Pomoilla oli selkeät jeesmies-suosikkinsa. Jos sanoit jostain oikeasta huolenaiheesta, jota pomo ei nähnyt/tajunnut, sanottiin höpön höpon. Hyvä jos jäi siihen, nimittäin varjele, jos olit oikeassa ja homma eskaloitui. Sitten olitkin hankala ja tehtiin vaikka mitä vääntöä, että asia saatiin just sen niskoille, joka oli yrittänyt sitä hoitaa.
Ja turha sanoa, että no se oli vaan huono firma, samaa siellä oli kaikkialla ja sen kaikki tiesi. Näitä sitten manattiin, mutta annettuna otettiin, kun se nyt vaan on siellä työntekemisen kulttuuri: nuole persiitä tai ota kenkää.
Sama juttu Suomessakin, erityispiirteenä management by perkele, pitää vain vaihtaa työpaikkaa, kunnes se oikea löytyy. Saksa on sitten oikeasti hierarkinen, mutta kyllä sielläkin kuulemma vaihtamalla lopulta paikka paranee.
Ei ole. Saattoi olla joskus aikanaan, mutta kyllä nykyään asiantuntijaa työssään täällä kuunnellaan, ainakin sillä tasolla, jolla itse työskentelen. JPerkelettä ei todellakaan kuule, kun asiallisesti mielipiteensä esittää ja perustelee.
On toki johtamisongelmia Suomessakin, en sitä sano, mutta harvemmin ihan sitä, mitä jenkeissä, eli että pelkällä persiinnuolennalla tai verkostolla asemaansa päässyt pomo kyykyttää alaisiaan täysin asiantuntemattomana. Tai ainakin on harvinaisempaa.
Toinen juttu oli se työpaikalla notkuminen, ei ne vitsit vesiautomaatilla roikkumisesta tyhjästä tule. Paikalla piti olla, vaikka asiallisia duuneja ei olisikaan (odotteli esim. vastauksia tms, jotka tiesi tulevan vasta huomenna). Tärkeää oli näyttää pärstää työpaikalla, ei se, mitä aikaiseksi saatiin. Lisäksi tehtiin tikusta asiaa viikonloppuna tai harvinaisena pyhäpäivänä, ihan vaan, että nähtiin, että olethan sä siellä ja vastaathan sä. Olethan kunnon kiltti poika!
Oli se "vitsikästä" kun me iskät sitten siinä grillin äärellä yks toisensa jälkeen tärkeinä mentiin "mun on otettava tämä" puheluitamme puhumaan.
Vaan kun on et todellakaan voi parin työpaikan perusteella kertoa koko maasta. Tuoreet kokemukset Suomesta eräästä hissitehtaasta, voit vaikka googlata millaista meno on pahimmillaan. Samoin oli eräässä isossa it-firmassa. USAn komennuksella taas sattui todella mukava tiimi, muutenkin edut olivat kohdallaan, vaikka palkan tiesin olevan pienempi kuin USA kollegoillani.
Täh? Olen 56 v ja työskentelin Suomessa kolmessa firmassa ennen USAan lähtöä, jossa työskentelin 6 eri firmassa 15 vuoden ajan. Näiden lisäksi minulla on laaja asiakas/toimittajaverkosto, ystäviä ja vaimon sukulaisia, joten pääsin kyllä mielestäni aika hyvin sisälle siihen, mitä amerikkalainen työkulttuuri on.
Hieman enemmän siis kuin kiva komennus.
Komennukset muutenkin nyt ovat aivan eri asia kuin olla vakkarina jossain duunissa, joten niiden perusteella en lähtisikään huutelemaan.
Huoh! Olet minua vain muutaman vuoden vanhempi, minulla on enemmän kokemuksia Suomesta toki vain muutama vuosi jenkeistä, juuri sen verran vähän että GC jäi saamatta, mutta paljon kavereita sieltä, niin suomalaisia kuin jenkkejäkin.
Tuosta voit vilkaista vähän suomalaista työkulttuuria, toki tätäkään ei voi yleistää koskemaan edes koko firmaa koska firma on niin iso: https://palkkavertailu.com/arvostelut/kone+oyj
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliturva on 100 kertaa parempi
Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vertaa vaikka JYU:ssa suoritettua fysiikan tohtoritutkintoa. Varmasti rinnastuu ihan Stanfordin tutkintoon.
Mitä ihmettä sinä puhut!? Stanfordin fysiikot ovat voittaneet 25 Nobelin palkintoa, Jyväskylästä ei kukaan.
Niinpä. Tällaisen asian ymmärtämättömyys ei varsinaisesti vakuuta ko. henkilön datatieteilyn asiantuntemuksesta. Kuten ei sekään, että hän tekee ja julkaisee johtopäätöksensä saatuaan yhden ainoan työtarjouksen, josta ei edes kerro mitään tarkempia tietoja. Ovet paukkuen ja kiukutellen lähtö kolmen kuukauden mittaisesta yhteistyökuviostakaan ei oikein vakuuta sekään.