Raskaus on tehnyt musta hirviön

Otan osaa! Musta tuli hullu aina imetyksen ajaksi... No ehkä toka kolmannes menee helpommin. Ainakin tiedostat missä mennään, se on mun mieslestä jo paljon! Yritä rentoutua mahdollisimman paljon. Kyllä se siitä!

Niin ja onnea odotukseen!

2

Noin oli mullakin, jatku koko raskauden. Olin ihan mahdoton. Kun lapsi syntyi niin olin kuin toinen ihminen. Hymy naamalla vauva kainalossa haahuilin kotona.

Yritetään yritetään hillitä. Töissä on vaan pakko jaksaa pitää pokerinaama niin tahtoo kotona olla vaikeaa kun arki kusee. Eikä yhtään helpota se että töistä tullessa on nälkäinen kuin metsän peto, jääkaappi tyhjä ym mukavaa. Kai tähän vaikuttaa se että mulla on yleensä mielialalääkitys ja nyt oon sitte ilman. Huh kun tämä vaihe menis pian ohi. Inhoan itseäni. Alkaa tuntua että oonko edes raskaana, oon vaan vittumainen ämmä. =( AP

Ihanaa kuulla, etten ole ainut. Jouduin vielä jättämään masennuslääkityksen kun huomasin raskauden. Olenkin miettinyt, johtuuko nää mielialan heittelyt ja raivokohtaukset siitä vai raskaudesta. Ja hammasta on vaikee purra, mulla se raivon aalto kun tulee on ihan käsittämätön ja vyöryy ylitse vaikka mitä tekis. On myös kyllä sitten hetkessä ohi. 

Onnea odotukseen, kyllä se varmasti helpottaa, toivotaan näin :D

Minä oon tosi herkkä olemassa aina ja varmasti tää on sekä raskaus joka puhuu että lääkkeettömyys. Koetetaan jaksaa! Mulla ei oo vielä ollu ees ekaa neuvolaa, siellä aattelin valittaa neuvolan tädille koko rahan edestä =) Ja varmaan sekin vaikuttaa kun en oo uskaltanu kertoa juuri kenellekään raskaudesta keskenmenopelon vuoksi. Olis helpompaa kun vois työkavereille esim sanoa. AP

Mut jotenkin kuvittelin että oon tosi cool mama eikä raskaus muhun nyt jo paljon kokeneena juuri vaikuta. Seesteinen mamma yms. Kissan viikset, kyllä tuo otus masussa tekee mulle mitä tahtoo. 

Teillä on kuitenkin onneks vielä huumorintajua, raivomammat! :-D Sekin on yks tapa lievittää oloa. Voimia (koko perheelle!)

2&3

Mua v.....i koko raskauden jostain syystä ihan kauheasti, en ollut oma itseni yhtään. Pelkäsin myös synnytystä joten sekin vaikutti myös. Olin ihan äimänkäkenä että mitä tämä on kun odottavan äidinhän kuuluisi hehkua ja olla onnellinen ja seesteinen ja minä hehkuin lähinnä kiukkua. Mutta kun lapsi oli maailmassa muutuin sillä sekunnilla maailman onnellisemmaksi äidiksi. Olin ihan kun eri ihminen. Eikä raskauden jälkeenkään ole juurikaan kiukuttanut vaikka vauva alkuun valvottikin ja myöhemmin tuli vielä allergiat. Haluaisin toisenkin lapsen, mutta hirvittää raskausaika jos se on taas samaa kiukkua kun ensimmäinen.

Mulla jo rv 39 ja sama vika. Jätin lääkityksen viikolla 33 ja sen jälkeen tilanne vaan pahentunut. Mies pitää nyt mykkäkoulua eikä eikä ymmärrä yhtään vaikkei edes eka raskaus. Tuntuu että kaikki miehessä ärsyttää. Ei huvittais lähtee näillä fiiliksillä synnyttämään. En tiedä millä saisin miehen leppymään?

Hirviö? No onko sulla edes lonkeroita?

Itsehillintää naiset! Itsekin raskaana ja hormoonit välillä tekee tepposiaan, mutta hammasta purren mennään ettei toisiin pureta. Kyllä se raivo ohitse menee ja jos ei ota mennäkseen niin kannattaa keksiä jokin keino mihin purkaa kiukkua, toiset ihmiset ei hyvä vaihtoehto! Onnea odotukseen!