Lue keskustelun säännöt.
Mitä olette saaneet rippi/ylioppilaslahjaksi, joka on edelleen käytössä?
24.08.2014 |
Oman lapseni rippilahjatoivetta mummille pohditaan. Rahaa lapsi toivoo ja minustakin se on ihan ok. Vähän tosin mietin, olisiko mummilta kiva saada jotain, josta jää pysyvä muisto. Ongelma on lähinnä se, miten keksiä jotain mkä tuntuu kivalta vielä 20 vuoden päästäkin.
Omista lahjoistani (joita ei ole paljon, koska pieni suku) jäljellä on vain kummeilta saatu Aalto-maljakko. Siitä olen tykännyt ja aina silloin tällöin se on käytössä. Olen saanut lahjaksi myös esim. Festifo-kynttiläjalkoja ja jotain Iittalan lasisarjaa, mutta ne olen kaikki myynyt jo aikoja sitten.
Itse keräämäni astiasarja on sekin ehtinyt vuosien varrella jo vaihtua.
Ehdotuksia?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koruja, ne ovat käytössä vaikka aikaa omnenemmän kuin 20 v kulunut.
Mä sain rippilahjaksi, 19 vuotta sitten, rinkan, joka on edelleen käytössä. Ylioppilaslahjoista käytössä on pari tyynyliinaa. Sain lahjaksi paljolti rahaa, jotka käytin reilaamiseen (mukana oli ensin mainittu rinkka), ja muistot siitä reisusta ovat tietenkin ikuiset :)
Kalevala-korun Vanamo- sarja, hopeiset Musla-aterimet, Iittalan Ultima Thule- lasisarja, Mariskooleja, Aalto- maljakko. Kaikki ovat olleet todella mieluisia ja ahkerassa käytössä.
Sormus, saatu rippilahjaksi 21 vuotta sitten. Onneksi "löysin uudelleen" käyttöesineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha on hyvä lahja. Sillä saa ostettua sellaista mikä on käytössä vielä pitkäänkin. Omista lahjoistani käytössä on rippilahjaksi saatu Kalevalan hopeinen käärmesormus. Muutaman ruman kristallikipon ja maljakon möin pois. Keltaiset teema-astiat lojuvat varastossa (halusin itse mustaa ja sitä yo -lahjarahoilla rupesinkin keräämään).
Sain hopeiset aterimet ja kalevalan lumikukkasarjaa. Kumpiakaan en käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ripille pääsin 28 vuotta sitten, niistä lahjoista (harvoista) ei ole mikään enää aktiivikäytössä. Sain mummolta sellaisen korukellon ja vanhemmilta hopeisen ristin, kumpaakaan en käytä. Muista lahjoista ei edes muistikuvaa.
Yo-lahjat oli harvalukuisia nekin, mutta hopeiset kahvilusikat on käytössä juhlissa. Tyttärelle juuri annoin korvikset, jotka kummeilta sain, en tykännyt itse, mutta kiva, että nyt kelpaa tytölle.
Ei koruja. Niis4ä ei ikinä voi tietää tuleeko käyttöön. Ennemmin just näitä lasiesineitä ja ruokailuvälineitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hopea lusikat ja kakkulapio. Yo rahoilla ostin aikoinaan hackmanin aterimia ja ne edelleen joka pv käytössä. Astioita sain mutta niiden kanssa maku muuttunut ja Arcticat makaa kaapissa.
Sain yo-lahjaksi toivomaani rahaa. Niillä lahjarahoilla hankin ajokortin, jolla on käyttöä joka päivä, myös työssäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 v sitten sain mummolta ja ukilta rippilahjaksi sormuksen. tiesin että suunnittelivat perinteistä kultaista ristiä, mutta onneksi tohdin toivoa sormusta. sormusta käytän yhä.
14 jatkaa: olin mukana kultasepänliikkeessä valitsemassa mieluista sormusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astiat, kattilat, paitsinpannut, laadukkaita ja yhä vuosienkin jälkeen hyväkuntoisia ja käytössä.
Sain 37 vuotta sitten yo-lahjaksi pussilakanasetit, jotka ovat edelleen käytössä, tosin nykyään vain satunnaisesti esim. reissussa tai vieraille.
Nro 7 jatkaa...olin toki itse valitsemassa sormuksen.
No tämä ei sinänsä ole lahja, mutta minä sain ripille päästessäni mummoni rippiristin, joka oli ollut myös mummoni äidillä :)
Minä sain 25 vuotta sitten koruja, kellon ja korurasian, oikeastaan mitään noista en enää käytä. Korut olivat pääasiassa hopeaa ja ovat tummuneet/vaatisivat hoitoa eivätkä ole niin ihania, että viitsisin niihin nyt panostaa. Yhdet kultakorvikset sain ja käytin niitä 15 vuotta (aina silloin tällöin), kunnes toinen hävisi. Rahaa en saanut yhtään, ei ainakaan meidän "piireissä" voinut sellaista edes toivoa.
Ylioppilaslahjoista on yksi koru ollut käytössä, tosin ei viime vuosina, kun on kultaa. Mattoa käytin 18 vuotta, sitten meni roskiin, kun oli niin kulunut. Yksi taulu on edelleen mökillä seinällä. Rahaa sain 150 markkaa ja ne kuluivat sen illan biletyksiin/kesän biletyksiin. Edelleenkään meillä ei voinut edes toivoa rahaa, olisi koko suku pitänyt ahneena.
En keksi mitään. Vaikka kuinka olen jonkun korun tai muun itse valinnut 15v tai 18v niin mun maku on muuttunut nyt 33v mennessä niin radikaalisti että se "ikuinen" Kalevala-korukin on myyty pois.. Olin tuolloin kuitenkin suunnilleen lapsi vielä, en tiennyt yhtään millainen oikeasti olen.
Miksei sitä rahaa voi antaa, jos itse sitä toivoo? Mistä sen voi tietää, mikä tavara kenellekin jää pysyvään käyttöön. Mua otti päähän, kun sain yo-lahjaksi kolme maljakkoa, jolla en tee yhtään mitään.