Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tyytynyt "ihan ok"- mieheen saadaksesi perheen?
24.08.2014 |
Tahtoisin kuulla kokemuksianne. Onko moni tyytynyt päällisin puolin hyvään mieheen ja kelvoksi katsomaansa isäehdokkaaseen voidakseen perustaa perheen, vaikka jollain tasolla olisi ehkä haaveillut jostain muusta? Kenties siitä pelosta, että jos perhettä ei perusta ja rakenna taloa sen nykyisen miehen kanssa, sitä ei välttämättä saa koskaan?
Toki vanhetessa kriteerit muuttuvat, kun ei enää etsitä itselle kuumaa rakastajaa ja poikkista, vaan tuleville lapsille isää ja itselle elämänkumppania jonka kanssa pyörittää perhettä. Voisin kuvitella, että itse joustaisin monesta asiasta sen vuoksi, että (tulevilla) lapsillani olisi hyvä isä ja turvattu tulevaisuus.
Kommentit (54)
Minä en mene ilman rakkautta edes sänkyyn, joten miksi olisin tehnyt lapsiakaan. Vaikka nuoruudenrakkaus oli väärä aviomieheksi, tein lapsen hänen kanssaan kun tyhmänä uskoin että mies tekee parannuksen kun saa kaipaamansa lapsen, ja itsellekin tuli vauvakuume. No heti lapsen synnyttyä huomasin erehtyneeni, mutta muutama vuosi meni ennenkuin pääsin miehestä lopullisesti eroon.
Olin valmis elämämään lapseni kanssa kahdestaan jos kunnon miestä ei löydy, mutta onneksi löytyi, ja pääsin naimisiinkin, ja tuli pari lasta lisää vielä vuosien päästä. Varsinaista vauvakuumetta ei tullut enää niin kovasti kun yksi lapsi jo oli, mutta halusin antaa miehelle myös biologisen lapsen, vaikka hän sanoi että tulee jos tulee, kyllä hän pärjää, lopuksi tulikin sitten kaksi kerralla, ja hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kumma kun naiset usein syyttävät miehiä kyvyttömyydestä tunteisiin, mutta todellisuudessa naiset taitavat harrastaa paljon enemmän tällaisia puolivalheellisia suhteita. Pitäisi vain meidän miestenkin alkaa tajuta, ettemme ole yhtään sen kylmempiä, julmempia tai muutenkaan huonompia kuin naiset.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:37"]
Minä tyydyin. Siihen kuumaan rakastajaan. :D
Olin 35v. ja halusin lapsia. Olin ollut ennen pitkissä parisuhteissa mutta erosin työnarkoomanista ja alkoholistista. Sitten saapui mies jonka kanssa kemiat kohtasivat mutta ei paljon mikään muu ja päätin että se oli nyt tai ei koskaan lastensaamisen suhteen. Pääasia oli saada lapset vaikka en ollut varma oliko tässä miehessä tulevaisuuden mahdollisuutta. No, olin onnekas ja pari lasta vielä onnistuin saamaan ja mies toistaiseksi mukana matkassa, mutta en tiedä miten kestän häntä vanhana kun meillä ei ole mitään yhteistä. Kuitenkaan en kadu. Jos tulee ero, niin tulee ero. Mutta lasten saamatta jättäminen olisi ollut suurempi virhe.
[/quote]
Olisin tehnyt tuossa iässä ja tilanteessa saman, ja ei kuuma rakastaja ole paha ollenkaan. ;) Oletan että kuitenkin rakastitte toisianne? Joskus on vain valittava olemassa olevista vaihtoehdoista.
Sivustakatsojan kommentti: Pitemmän päälle se ihan ok-mies osoittatuu hyväksi valinnaksi. Hetken huuma ja kuuma äijä saattaa lopulta olla tyhjäntoimittaja ja vastuuton renttu, mutta se ok-mies tuntee ja kantaa vastuunsa ja kaikilla perheessä on hyvä olla - toivottavasti. Sillä onhan niitä naisia, jotka kuluttavat aikansa saippuaoopperoita katsellen ja kioskikirjoja lukien ja alkavat vähitellen uskoa, että näiden välittämä kuva onkin todellinen ja oma ukko on niin tylsä, kun se ei ole joku Gorge tai jopa Ibrahim, joka palvoo vaimoaan ja sillä keinoin alistaa naista. Ok-mies sen sijaan on useimmiten tasa-arvoinen vaimonsa kanssa. Ja mitä sitten, jos hän ei juoksekaan päivittäin tai viikottain ruusupuskien kanssa kotiin - huonoa omaatuntoaan vaimentaakseen - niin eiköhän se mukava ja turvallinen ja luotettava kumppani vedä kuitenkin sen pidemmän korren. Eli naiset, herätkää niistä typeristä päiväunistanne!
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:37"]
Minä tyydyin. Siihen kuumaan rakastajaan. :D
Olin 35v. ja halusin lapsia. Olin ollut ennen pitkissä parisuhteissa mutta erosin työnarkoomanista ja alkoholistista. Sitten saapui mies jonka kanssa kemiat kohtasivat mutta ei paljon mikään muu ja päätin että se oli nyt tai ei koskaan lastensaamisen suhteen. Pääasia oli saada lapset vaikka en ollut varma oliko tässä miehessä tulevaisuuden mahdollisuutta. No, olin onnekas ja pari lasta vielä onnistuin saamaan ja mies toistaiseksi mukana matkassa, mutta en tiedä miten kestän häntä vanhana kun meillä ei ole mitään yhteistä. Kuitenkaan en kadu. Jos tulee ero, niin tulee ero. Mutta lasten saamatta jättäminen olisi ollut suurempi virhe.
[/quote]
Olisin tehnyt tuossa iässä ja tilanteessa saman, ja ei kuuma rakastaja ole paha ollenkaan. ;) Oletan että kuitenkin rakastitte toisianne? Joskus on vain valittava olemassa olevista vaihtoehdoista.
[/quote]
Rakastin ja rakastan ja hänkin minua. Olemme vain kovin erilaiset ja ei hyvällä tavalla. Kuitenkin yhdessä olemme pysyneet vaikka mitään ihannekumppaneita emme ole. Sielunmaisemat eivät kohtaa ja riitelemme sen takia paljon. Seksi on kuitenkin vielä kuumaa, kemiat kohtaavat yhä, ja onhan sekin jotain.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Hyvä parisuhde on minulle tärkeämpi asia kuin lisääntyminen.
Vain 10% miehistä kuuluu parhaaseen 10%:iin, joten varmaankin aika moni joutuu tyytymään vain ookoo-tasoon tai sen alle olevaan mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne tunteet toisia ihmisiä kohtaan ovat minussa itsessäni ja niihin on tyytyminen. Ei teini-iän jälkeen ole tullut vastaan enää muita kuin ihan ok (ja huonompia) miehiä, syystä että toiset ihmiset näyttäytyvät realistisessa valossa heikkouksineen. On turha odottaa että ihmissuhteet tai mikään muukaan tuntuisi aikuisena samalta kuin 15-vuotiaana, eikä mielestäni pidäkkään tuntua jos on yhtään tullut järkeä päähän.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:37"]Minä tyydyin. Siihen kuumaan rakastajaan. :D
Olin 35v. ja halusin lapsia. Olin ollut ennen pitkissä parisuhteissa mutta erosin työnarkoomanista ja alkoholistista. Sitten saapui mies jonka kanssa kemiat kohtasivat mutta ei paljon mikään muu ja päätin että se oli nyt tai ei koskaan lastensaamisen suhteen. Pääasia oli saada lapset vaikka en ollut varma oliko tässä miehessä tulevaisuuden mahdollisuutta. No, olin onnekas ja pari lasta vielä onnistuin saamaan ja mies toistaiseksi mukana matkassa, mutta en tiedä miten kestän häntä vanhana kun meillä ei ole mitään yhteistä. Kuitenkaan en kadu. Jos tulee ero, niin tulee ero. Mutta lasten saamatta jättäminen olisi ollut suurempi virhe.
[/quote]
Sama tarina täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytynyt vähempään kuin ok nainen saadakseni seksiä. En varmasti ole ainoa. t mies
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:37"]Minä tyydyin. Siihen kuumaan rakastajaan. :D
Olin 35v. ja halusin lapsia. Olin ollut ennen pitkissä parisuhteissa mutta erosin työnarkoomanista ja alkoholistista. Sitten saapui mies jonka kanssa kemiat kohtasivat mutta ei paljon mikään muu ja päätin että se oli nyt tai ei koskaan lastensaamisen suhteen. Pääasia oli saada lapset vaikka en ollut varma oliko tässä miehessä tulevaisuuden mahdollisuutta. No, olin onnekas ja pari lasta vielä onnistuin saamaan ja mies toistaiseksi mukana matkassa, mutta en tiedä miten kestän häntä vanhana kun meillä ei ole mitään yhteistä. Kuitenkaan en kadu. Jos tulee ero, niin tulee ero. Mutta lasten saamatta jättäminen olisi ollut suurempi virhe.
[/quote]
Sama tarina täällä.
[/quote]
Tuo on äärimmäisen itsekästä, julmaa ja sydämmetöntä mieheen kohtaan joka varmaankin rakastaa vaimoaan vilpittömästi. Kaltaisiltanne naisilta pitäisi laittaa piuhat poikki että ette pilaa kunnon miesten elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:17"]En ilmeisesti halunnut lapsia tarpeeksi koska en ole ollut valmis tyytymään. Ei oikeanlaista miestä = ei perhettä.
[/quote] juuri näin!!Teille naiset.. entä jos joku teistä saisi tietää miehensä oikeaati ajattelevan että tyytyi sinuun koska olet ok eikä hän tiedä kuinka jaksaa kanssasi enää olla kun lapset muuttavat pois.. se mies vasta sika olisi eikö niin????.
[/quote]
Miten niin? Totta kai miehet ajattelevat noin siinä missä naisetkin. Ihan outo ajatus, että näistä asioista ei saisi puhua avoimesti ja suoraan, vaan pitäisi esittää jotain mieletöntä rakkaustarinaa, jos sellaista ei ole.
Eikä se alun huuma muutenkaan ole mikään tae onnistuneesta parisuhteesta. Tai jotkut syvät rakkauden tunteet. Arjessa ja perhe-elämässä monesta muusta ominaisuudesta on paljon enemmän hyötyä.
[/quote]
Ei naiset tunnu olevan kovin tyytyväisiä esimerkiksi siihen, jos mies katselee netissä tai kadulla kovin erityyppisiä naisia, kuin mitä nainen itse on.
Mistä tulee ajatus, että jos parisuhteen toinen osapuoli on valinnut hyvän kumppanin ilman suuria rakastumisen tunteita, niin se toinen osapuoli olisi kuitenkin ihan hirvittävän rakastunut ja tulisi jotenkin huijatuksi? Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä lähes 10 vuotta ilman mitään räjähtävää tunteiden paloa. Olisihan se ollut kiva, että perheen olisi voinut perustaa elämänsä suuren rakkauden kanssa, mutta niin nyt ei vaan käynyt. Olen ollut kerran suunnattoman rakastunut, tuo "unelmieni mies" paljastui pettäjäksi, alkoholin suurkuluttajaksi ja lopulta vielä väkivaltaiseksikin. Olen joka päivä kiitollinen, että nyt rinnallani on luotettava kumppani, joka on myös hyvä isä. En odota häneltä mitään palvontaa, vaan tukea arjen aherruksessa. Yhdessä olemme kulkeneet läpi vaikeiden aikojen ja kumpikin tietää, että toinen pysyy rinnalla eikä petä. Minusta se on paljon enemmän oikeaa rakkautta kuin joku mieletön tunteiden palo, joka on kuitenkin pitkälti himoa ja omistamisen halua. Tietysti ideaalitapauksessa alun huuma syvenisi kypsäksi rakkaudeksi, mutta erotilastojen valossa tämä taitaa olla aika harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:51"]Onnittelut kaikille, jotka ovat löytäneet "sen oikean" ja perustaneet vasta sitten perheen. Sääliksi käy kuitenkin niitä kymmeniä tuhansia yksinäisiä, jotka eivät ehkä koskaan tapaa sitä oikeaa ja jäävät siksi yksin ja lapsettomiksi.
Että ei se "tyytyminen" nyt aina ole niin huono vaihtoehto. Meillä on vaan yksi elämä ja joskus on parempi tehdä kompromisseja kuin jättää elämättä ja kokematta kaikkea mitä voisi olla tarjolla.
Ennen aikaan oli ja vielä isossa osassa maailmaa on järjestettyä avioliittoja (enkä siis tarkoita pakkoavioliittoja) ja käsittääkseni systeemi on aika toimiva. Pistää miettimään.
[/quote]
Meitä räällä rakkaus avioliittojen luvatussa naassa saattaa kauhistuttaa ajatus järjestetyistä avioliitoista, mutta oikeasti ne ihmiset on aika tyytyväisiä elämäänsä. Ei tarvitse itse käyttää aikaa puolison etsiskelyyn ja loppu aikaa kaiken katumiseen. Käsittääkseni nykyisin järjestelyjen kohteet suostuvat tai kieltäytyvät.
Itse olen naimisissa suuren rakkauteni kanssa. Ei hän toki täydellinen ole, mutta kukapa on?
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:37"]Minä tyydyin. Siihen kuumaan rakastajaan. :D
Olin 35v. ja halusin lapsia. Olin ollut ennen pitkissä parisuhteissa mutta erosin työnarkoomanista ja alkoholistista. Sitten saapui mies jonka kanssa kemiat kohtasivat mutta ei paljon mikään muu ja päätin että se oli nyt tai ei koskaan lastensaamisen suhteen. Pääasia oli saada lapset vaikka en ollut varma oliko tässä miehessä tulevaisuuden mahdollisuutta. No, olin onnekas ja pari lasta vielä onnistuin saamaan ja mies toistaiseksi mukana matkassa, mutta en tiedä miten kestän häntä vanhana kun meillä ei ole mitään yhteistä. Kuitenkaan en kadu. Jos tulee ero, niin tulee ero. Mutta lasten saamatta jättäminen olisi ollut suurempi virhe.
[/quote]
Sama tarina täällä.
[/quote]
Tuo on äärimmäisen itsekästä, julmaa ja sydämmetöntä mieheen kohtaan joka varmaankin rakastaa vaimoaan vilpittömästi. Kaltaisiltanne naisilta pitäisi laittaa piuhat poikki että ette pilaa kunnon miesten elämää.
[/quote]
En kuitenkaan miestä väkisin alttarille vienyt, kai hänkin näki mitä parisuhteemme oli ja ei ollut. Riitin hänelle ja hän minulle. Ja olemme viiden vuoden jälkeen vieläkin yhdessä molempien halusta, ei missään täydellisessä parisuhteessa mutta kuitenkin.
2
Otin vaimon, joka on fiksu, ahkera ja kaunis, mutta meiltä puuttuu kemia. Lasten kannalta huippuäiti, oikea kodinhengetär, joten mukavaa kotiinkin on mennä, mutta seksi on tylsää, meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset ja taustat. Kyllä tässä meinaa järki lähteä. Tätä herkkua on vielä ainakin 16 vuotta edessä, että lapset kasvaa aikuisiksi. Niin ja viihdyn paremmin töissä kuin kotona käskettävänä. Ja en ole työnarkomaani.
M34v
Kaikille pohdittavaa: järjestetyissä avioliitoissa (joita käytetään vieläkin) rakkautta ei ole suhteen alussa, vaan se kasvaa mitä pitempään ollaan yhdessä. Tätä vastoin samassa tutkimuksessa rakkauden määrä länsimaisissa, tunteiden perusteella muodostetuissa liitoissa rakkauden määrä vähenee vuosi vuodelta :D
Surullista luettvaa jotku kommentit. Meillä voisi sanoa olevan rakkaustarina, mikä syveni kypsemmäksi ja pitkäksi suhteeksi. Sitouduttu toisiimme ja kyllä se sama palo on edelleen, vaikka on kaksi suht pientä lasta. Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen luotettavasta ja tasaisesta miehestäni.
Olen. Elämäni rakkaus kuoli hirvikolarissa vain 8 kuukautta häiden jälkeen. Olin tuolloin 21-vuotias. 7 vuotta myöhemmin ajattelin, että elämän on jatkuttava. Tapasin ihan mukavan miehen, jonka kanssa avioiduin ja sain kaksi lasta. En ole koskaan rakastanut lasteni isää tai tuntenut häneen seksuaalista vetoa, mutta hän on mukava, turvallinen, luotettava ja hyvä isä.
Alue: Aihe vapaa
Luulin tyytyneeni ihan ok mieheen. Suhteemme alussa epäröin, koska mies ei vastannut ulkonäköihannettani ja asui Ruotsissa. Koska hän oli kuitenkin mukava eikä minulla silloin ollut ketään muutakaan kierroksessa (rumasti ajateltu, mutta tuollaisia tosiaan mietin silloin tavatessamme), annoin tilanteen jatkua. Olin aivan kakara ja ajattelin vain pitäväni hauskaa. Olihan se kutkuttavaa, kun näimme kerran kuukaudessa viikonlopun verran ja vierailimme vuorotellen toistemme luona. En koskaan ajatellut viettäväni tulevaisuuttani yhdessä hänen kanssaan. Kävi vain niin, että ajan kuluessa rakastuin. Ja nyt, viiden vuoden jälkeen en voisi kuvitellakaan itselleni parempaa miestä. Tai no, vähän siistimpi se voisi olla... Olemme kiinnostuneita samoista asioista, arvomaailmamme ovat yhteneväiset ja meillä on todella hauskaa yhdessä. Tunnen itseni rakastetuksi ja arvostetuksi.