Elämälleni viesti.

Sä olet kusipää. Varsinainen kusipää. Mitä ihmeen iloa saat tuosta kyykyttämisestä ja toinen toistaan raaemmista tapahtumista, joita haluat minulle?

Toisinaan osaat olla imelä. Laitat kaikki sujumaan hyvin, miten tämä voi olla mahdollista? Niin mietin silloin. Olet pehmeä, auttavainen ja lempeä. Sitten teet taas sen. Vedät maton jalkojen alta, julmimmalla ja kamalimmalla mahdollisella tavalla.

Miksi ihmeessä annoit minun tulla tänne, jos en tänne kuulu? Mitä helvettiä sä yrität kostaa mulle?

Minä uskon Karman lakiin. Kaikki saavat takaisin tekojaan. Mutta nuo sinun kostot ja rangaistukset ovat jotakin sellaista, että ne menevät jo ihan sairaaksi.

Sinä olet tehnyt minusta aran, pelokkaan, vihaisen, katkeran, pessimistisen ihmisen jokaei luota enää elämään. Onko tuo hauskaa?

Teepä sitten huomenna se, mitä siellä sormet syyhyten odotat. Laita lääkäri sanomaan, että lapseni on kuollut kohtuun. Sitähän sinä haluat minulle, kaiken muun lisäksi.

Mitä ihmettä tein väärin?