Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mtikä ovat syysi siihen, että olet sinkku (yli 20-vuotiaat)?
24.08.2014 |
Aika ajoin tätä omalla kohdallani pohdiskelen, ikää siis minulla 23v ja olen opiskelija. Itselläni syitä on useita
- en todellakaan ihastu helposti, viimeisimmän viiden vuoden aikana olen ihastunut kunnolla yhden kerran eikä tunne lopulta ollut tarpeeksi molemminpuolinen... kevyempää ihastumista on ollut sen verran, että yksi tapailusuhde tuohon aikaan on mahtunut, mutta sekään ei pitkään kestänyt kun ei tunteita sen enempää kehittynyt
- liikun lähinnä naisvaltaisissa porukoissa: opiskelupiirit koostuvat naisista, harrastan ryhmäliikuntaa ja tanssia (miehiä vain harvoin), kaveriporukoissa ei tapaa uusia ihmisiä tai jos tapaakin, ovat jo varattuja
- en käy "iskubaareissa", en harrasta yhden illan juttuja enkä haluakaan kokeilla ns. tavoitteellista seuranhakua eli nettitreffejä, koska sellainen tuntuu minusta liian teennäiseltä
Joskus syytin itseäni siitä, että ihan varmasti olen vaan ruma ja tylsä. Mutta oikeasti minusta todennäköisempää on tuo kohtaamattomuus ja se että minulle ei ihan kuka vaan kelpaa - en ole nirso esim. ulkonäön tai muiden pinnallisten seikkojen suhteen, mutta en halua seurustella ihmisen kanssa, johon en ole aidosti ihastunut. Vaatii yleensä yhteensopivaa huumorintajua ja ajatusmaailmaa.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:11"]
Aikoinani en seurustellut, jos en todellakin ollut varma, että suhteesta tulisi pitkällä tähtäimellä mitään. Ns. hoitoja oli muutama ennen, kun täytin 24, jolloin tapasinkin nykyisen mieheni. Mieheni on ensimmäinen, jonka kanssa olen seurustellut. En ole koskaan ymmärtänyt, että ollaan vaan jonkun kanssa ettei yksin tarvitse olla.
[/quote]
En minäkään. Tosiaan yksi tuollainen kevyempi tapailusuhde minulla oli, koska ajattelin että annetaan nyt mahdollisuus sille jos niitä tunteita rupeaisi kehittymään... Ei olisi pitänyt toimia luonteensa vastaisesti. Ei varsinaisesti huono kokemus ollut, lähinnä turha. Mieskään ei siis minua kohtaan tuntenut mitään erityisempää, joten ei ollut mitään hyväksikäyttöä puolin eikä toisin. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kans noi samat jutut mitä sulla. Nykyään tosin oon suhteessa.. Oon oppinut hyväksymään sen, että mulla tunteet syvenee toooodella hitaasti. Se onkin rasittavaa kun en ihastu oikein mitenkään. Jatkoin ihan hyvältä tuntuvaa tapailua ja siitä se sitten pikkuhiljaa syveni ja kiinnyin mieheen:). Olen tapaillut paljon miehiä ja usean kanssa on ollut jo ensitreffien jälkeen sellainen olo, että ei kiitos ei tästä pidemmällä tähtäimellä tule yhtään mitään.. Oon tietty aina lempannut sit miehen jo alkuunsa, en ala kenenkään tunteilla leikkimään. On vaan tosi vaikea vetää aina raja näihin juttuihin kun tiedän, että en vaan ihastu saati sitten rakastu helposti. Tuon kanssa kuitenkin synkkas kemiat tosi hyvin ja tiesin et kyllä varmaan tunteitakin tulee enemmän niin annoin mahdollisuuden ja siitä se sitten lähti, onneksi. Yhdessä vakavammassa suhteessa olen aiemmin ollut, ensirakkaus ja typerä sellanen..
Meilläkin kaikki opiskelukuviot pelkkiä naisia, en käy baareissa yms :D. Löysin ukon netistä :)
Mulla täysin samat syyt kuin ap:lla.
Haluan toteuttaa itseäni, olla riippumaton ja vapaa matkustelemaan - parikymppisenä koko maailma on avoinna. Seurustella ja sitoutua ehtii vielä vuosikymmeniä!
Mullakin taitaa olla samat syyt kuin sulla AP. En enää opiskele, mutta olen töissä melkein yksin ja kohtaan lähinnä pariskuntia tai naisia. Myös ystävyyssuhteille sytyn hitaasti, joten uusien kontaktien syntyminen ottaa aikansa. Tulen kuitenkin ihmisten kanssa toimeen.
Mukava tietää, että meitä on muitakin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotovereita siis :)
Itse kuitenkin kun tiedän miltä tuntuu, kun olen oikeasti ihastunut (koska näinkin on käynyt), niin en vaan sitten viitsisi yrittää sellaista väkisin seurustelua. Sellaista että katsellaan josko tästä jotain kehittyisi, kun ei nyt pahaltakaan tunnu. No, kuten jo sanoin, yhden kerran tuollaistakin kokeilin ja eihän se mihinkään johtanut. Kyllä sen oikean tunteen tunnistaa - voihan olla, ettei siitäkään lopulta mitään kehity, mutta ennemmin kuitenkin kuin ilman koko tunnetta. Kerran elämässäni olen siis seurustellutkin, teiniaikana tosin. Silloin tunteita oli mukana ehkä liiankin kanssa, järkeä ei ehkä niinkään. - ap
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:31"]
Mullakin taitaa olla samat syyt kuin sulla AP. En enää opiskele, mutta olen töissä melkein yksin ja kohtaan lähinnä pariskuntia tai naisia. Myös ystävyyssuhteille sytyn hitaasti, joten uusien kontaktien syntyminen ottaa aikansa. Tulen kuitenkin ihmisten kanssa toimeen.
Mukava tietää, että meitä on muitakin. :)
[/quote]
Sama minulla tuon ystävyydenkin kanssa! Helposti tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen, mutta sellaisia joiden kanssa ystävyys todella syvenee ja joita haluan tavata vapaa-ajalla enemmänkin on hyvin vähän. Jotkut ihmiset taas ovat sellaisia, että helposti puhuvat tunteistaan ja ajatuksistaan hiukan vieraammillekin ihmisille, minä taas vaadin sen henkisen yhteyden myös ystävien kanssa. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisitte ns. hyviä niin teillä olisi miehet vaikka ette kävisi missään. Itsepetosta.
t. Mies
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:36"]
Jos olisitte ns. hyviä niin teillä olisi miehet vaikka ette kävisi missään. Itsepetosta.
t. Mies
[/quote]
Toki, jos mekin asuisimme Porvoossa. Tuollaiset heitot ovat jo ihan tosi väsyneitä. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:36"]
Jos olisitte ns. hyviä niin teillä olisi miehet vaikka ette kävisi missään. Itsepetosta.
t. Mies
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta, millainen nainen on ns. hyvä?
Eronnut. Lapset, työ ja harrastukset täyttää päivät aika tiiviisti, ei riitä voimia deittailuun. Jokusen kerran käynnyt kahvilla, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa. Baareissa en tykkää juosta eikä kukaan toistaiseksi ole kotoa tullut hakemaan. Ihan tyytyväinen olooni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:30"]
Haluan toteuttaa itseäni, olla riippumaton ja vapaa matkustelemaan - parikymppisenä koko maailma on avoinna. Seurustella ja sitoutua ehtii vielä vuosikymmeniä!
[/quote]
Vietätkö todella pitkiä aikoja ulkomailla, vai miksi seurustelu estäisi matkustamisen? Minäkin nautin vapaudesta ja riippumattomuudesta, mutta seurustelun ei tarvitsisi sitä estää. Yhteenmuuttoa en varmasti ihan äkkiä harkitsisikaan. Kieltämättä välillä kauhistuttaa, kun osa ystävistäni tuntuu olevan niin riippuvaisia seurustelukumppaneistaan. Mutta ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. - ap
25 ja nyt taas sinkku. En ihastu helposti. Olen erittäin nirso, yleensä miehet joista olen kiinnostunut eivät kiinnostu minusta ja toisinpäin. Pitäisi kai yrittää alentaa omia kriteereitään, mutta en vain pysty edes tapailemaan ketään, jos en tunne jonkinlaista vetoa kyseiseen mieheen. Ja yleensä olen myös huomannut, että olen oikea kusipäämagneetti. Että miehet joista kiinnostun ja jotka kiinnostuvat takaisin ovat kusipää pleijereitä kaikki.. Muutaman kanssa yritin seurustella ja nyt sitten päätin yrittää antaa mahdollisuutta kiltille ja mukavalle miehelle johon en tunne vetoa juuri ollenkaan. Saa nähdä miten tässä käy, mutten usko että tästä sen kummempaa tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en just nyt halua suhdetta. Erosin pitkästä suhteesta, nyt nautin vapaidestani.
Jos oikea mies sattuisi kohdalle, niin ei siinä mitään, mutta mä en määrittele itseäni suhdestatuksen kautta ja olen onnellinen tässä ja nyt. Kaveriporukka on miesvaltainen, työporukka naisvaltainen ja liikun paljon ihmisten ilmoilla, joten on hyvät mahdollisuudet tavata joku. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä eikä edes tavoite nyt.
Arkisin olen 12 tuntia päivässä menossa (koulu&työ). Viikonloppuisin aika menee salilla ja kavereiden kanssa, yleensä heidän luonaan ihan iltaa istumassa. Ajatus että lähtisi vaikka johonkin baariin niin hyh.. :D Eli ei kai vaan ole mahdollisuutta tavata eikä olisi aikaa viettää sen ihmisen kanssa. Okei, pari kuukautta sitten päättyi parisuhde ja onhan nyt parempi: ei ole "velvollinen" viettämään aikaa toisen kanssa. Easy :)
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:42"]
Mä en just nyt halua suhdetta. Erosin pitkästä suhteesta, nyt nautin vapaidestani.
Jos oikea mies sattuisi kohdalle, niin ei siinä mitään, mutta mä en määrittele itseäni suhdestatuksen kautta ja olen onnellinen tässä ja nyt. Kaveriporukka on miesvaltainen, työporukka naisvaltainen ja liikun paljon ihmisten ilmoilla, joten on hyvät mahdollisuudet tavata joku. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä eikä edes tavoite nyt.
[/quote]
Mä taas olen ollut sinkku (tuota tapailua lukuun ottamatta) 6 vuotta. Tosiaan elämäni tähän asti ainoa seurustelusuhde sijoittui tuonne teinivuosille. Haluaisin ihastua, rakastua ja seurustella, itse kaipaan sellaista kovasti. En vain ole sopivaa kohdannut ja aika ajoin se harmittaa, vaikka ihan tyytyväinen elämääni olenkin. - ap
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:42"]
Mä en just nyt halua suhdetta. Erosin pitkästä suhteesta, nyt nautin vapaidestani.
Jos oikea mies sattuisi kohdalle, niin ei siinä mitään, mutta mä en määrittele itseäni suhdestatuksen kautta ja olen onnellinen tässä ja nyt. Kaveriporukka on miesvaltainen, työporukka naisvaltainen ja liikun paljon ihmisten ilmoilla, joten on hyvät mahdollisuudet tavata joku. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä eikä edes tavoite nyt.
[/quote]
Mä taas olen ollut sinkku (tuota tapailua lukuun ottamatta) 6 vuotta. Tosiaan elämäni tähän asti ainoa seurustelusuhde sijoittui tuonne teinivuosille. Haluaisin ihastua, rakastua ja seurustella, itse kaipaan sellaista kovasti. En vain ole sopivaa kohdannut ja aika ajoin se harmittaa, vaikka ihan tyytyväinen elämääni olenkin. - ap
[/quote]
Mutta se tunne on sitten aivan sanoinkuvaamaton, kun löydät sellaisen suhteen, jossa tosissasi rakastut :) älä ainakaan ota ketään, josta et oikeasti välitä; sillä teet molemmille pahaa. Jos olet hitaasti lämpeävää tyyppiä, niin sulla varmaan onnistuisi parhaiten suhde, jossa lähdetään kaveripohjalta? Tai toinen vaihtoehto olisi joku kevyt suhde (jossa toinen osapuoli on samalla linjalla!!), että saisit tuntumaa suhteisiin..
Erosin jonkin aika sitten, niin onhan se kiva välillä olla yksinkin, vaikka jotakuta viereen kaipaisin.
Alue: Aihe vapaa
Aikoinani en seurustellut, jos en todellakin ollut varma, että suhteesta tulisi pitkällä tähtäimellä mitään. Ns. hoitoja oli muutama ennen, kun täytin 24, jolloin tapasinkin nykyisen mieheni. Mieheni on ensimmäinen, jonka kanssa olen seurustellut. En ole koskaan ymmärtänyt, että ollaan vaan jonkun kanssa ettei yksin tarvitse olla.