Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
2-vuotias kömpii joka yö sänkyymme.
23.08.2014 |
Meillä on aika pieni makuuhuone, johon on jo nyt sullottuna parisänky ja vauvan pinnis siinä kiinni vieressä.
2-vuotiaamme tulee joka yö myös sänkyymme ja nukkuu sitten miehen päällä milloin käsillään kaulasta kuristaen tai naamaa potkien. Nukkuu siis tosi levottomasti. Mies vie kyllä sänkyynsä lapsen usein takaisin, mutta pian tuo taapero kömpii sieltä takaisin.
Emme nyt kuitenkaan oikein mahdu nukkumaan, kun itse imetän vauvaakin öisin ja usein nukahdan sitten vauva rinnalla.
Mitä ratkaisuja olette tehneet tässä tilanteessa. Pitäisikö tuolle parivuotiaalle vielä sulloa makkariimme joku pieni sänky. Lattiatilaa ei enää jäisi. Mietin myös sängyn alta vedettävää vuodelaatikkoa, mikä ei sitten muuten veisi tilaa. Rikkonaisia ovat yömme joka tapauksessa.
Kommentit (51)
Meillä kolmesta lapsesta yksi (6v) tulee joka yö viereen. Olen ajatellut, että kaipa hän vaan tarvitsee enemmän läheisyyttä. Meidän ratkaisu oli, että ostettiin 180cm leveä sänky, jossa mahdutaan hyvin nukkumaan kolmisin (joskus myös kaikki viisi, mutta silloin kyllä yöuni kärsii). Ap:n tapauksessa hommaisin sängyn alle nukkumalaatikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vaihtoehto olisi, että mieheni nukkuisi 2-vuotiaan huoneessa ja minä vauvan kanssa. En kuitenkaan tuota haluaisi, kun muutenkaan ei yhteistä aikaa tahdo oikein löytyä. Ap
Meillä tuota tekee vielä 12-vuotias. Kannattaa siis tehdä ajoissa jotain.
No Joo, meidä 4 ja 6 vuotiaat tekevät saman. Välillä on vähän ahdasta :D ajattelen, että kai ne joskus lopettaa ja nautitaan nyt siitä läheisyydestä, kun lapset sitä vielä kaipaavat. Aika aikaansa kutakin.
Meidän keskimmäinen teki sitä myös 2-vuotiaasta alkaen kolmisen vuotta. Huitoi ja potki unissaan. Mies meni välillä lapsen sänkyyn saadakseen nukkua rauhassa. Muuten kärsittiin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi tärkeempi, yhteinen aika, vai kunnon yöunet...
Meillä on kyllä yksi koululainen ja 5-vuotiaskin, mutta he ovat aina pysyneet sängyissään yöt.
Teillä joilla lapset saa tulla sänkyyn, miten on sitten oman unenne laita? Saatteko nukuttua ja miten jaksatte töihin aamuisin?
Itse siis ajattelen, että tuo 2-vuotias saisi muten kömpiä huoneeseemme, mutta joku oma nukkumapaikka sinne pitäisi keksiä, kun ei meinaa nyt meidän nukkumisesta tulla mitään. Huoneemme vain on kovin ahdas. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, onko se yhteistä aikaa kun nukutaan? En oikein tiedä mitä tuossa kannattaisi tehdä, meillä voi olla pian sama tilanne edessä... Tähän mennessä 2-vuotias on nukkunut pinnasängyssä, josta ei itse tule pois (ei kyllä yleensä öisin herääkään), mutta edessä on vaihto lastensänkyyn, kun vauva on tulossa ja pinnis siirtyy vauvalle. Että alkaako sitten heräillä ja kipittää meidän sänkyyn...
Meillä on vain 1 lapsi, 5 v ja hän myös kömpii lähes joka yö viereen. Muutama vuosi sitten kun heräsi yöllä, hän pelkäsi, alkoi itkemään ja juoksi väliin. Nyt vaan tulee väliin, kun ei halua olla yksin.
Itse ajattelen lapseni kaipaa läheisyyttä ja sitä tietenkin äidiltä saa. Tiedän että nämä yöjuoksut loppuu joku päivä ja siihen saakka otan niistä kaiken irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa neuvoa, mutta voin kertoa, että meidän poika tuli meidän sänkyymme lähes joka yö lähes 12-vuotiaaksi. Nykyisinkin silloin tällöin.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 09:54"]Kumpi tärkeempi, yhteinen aika, vai kunnon yöunet...
[/quote]
Sepä se onkin kysymys. Meillä menee päivät tämän arjen pyörittämiseen ja oikeasti yhteistä aikaa ei ole. Haluaisin kuitenkin sitäkin, ennen kuin joskus tämän hullunmyllyn jälkeen huomataan, ettei enää tunneta toisiamme.
Toisaalta mikään ei suju jos univelka kasvaa kasvamistaan. Tunteja lisää vuorokauteen kiitos! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 09:58"]En osaa neuvoa, mutta voin kertoa, että meidän poika tuli meidän sänkyymme lähes joka yö lähes 12-vuotiaaksi. Nykyisinkin silloin tällöin.
[/quote]
Sairasta!
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 09:56"]Niin, onko se yhteistä aikaa kun nukutaan? En oikein tiedä mitä tuossa kannattaisi tehdä, meillä voi olla pian sama tilanne edessä... Tähän mennessä 2-vuotias on nukkunut pinnasängyssä, josta ei itse tule pois (ei kyllä yleensä öisin herääkään), mutta edessä on vaihto lastensänkyyn, kun vauva on tulossa ja pinnis siirtyy vauvalle. Että alkaako sitten heräillä ja kipittää meidän sänkyyn...
[/quote]
No ollaan aina nukuttu miehen kanssa lähekkäin ja saman peiton alla. Kyllä tuo on ainakin minulle sitä yhteistä aikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, meilläkin 4-vuotias tulee lähes joka yö viereen. Isommat eivät tulleet ikinä... Eihän siinä hyvin nuku, mutta kaikkeen tottuu - näköjään. Välillä jompi kumpi meistä vanhemmistä vie poitsun takaisin omaan sänkyyn, mutta yleensä emme jaksa. Eiköhän tuo joskus lopu... Tuskimpa se enää rippikouluikäisenä tulee...toivottavasti :-)
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 09:58"]En osaa neuvoa, mutta voin kertoa, että meidän poika tuli meidän sänkyymme lähes joka yö lähes 12-vuotiaaksi. Nykyisinkin silloin tällöin.
[/quote]
Kälyn tytär tuli viereen vielä 15-vuotiaanakin.
Sairasta!
[/quote]
Makuuhuoneen ovi lukkoon. Tai viette lapsen heti omaan sänkyyn takaisin ja selitätte, että nyt on yö ja yöllä jokainen nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessa. Jos tulee taas sänkyynne, viette takaisin selittelemättä. Muuten voi edessä olla tilanne, että vielä yli 10-vuotiaanakin lapsi raahaa patjaansa yöllä makuuhuoneeseenne, kun ei totu nukkumaan itsekseen. Olin itse tällainen lapsi ja tilanne ahdisti itseänikin, silti vaan olin tottunut heräämään usein öisin ja siirtymään vanhempien makkariin.
Meillä nelivuotias tekee samaa sillä erotuksella, että kyhnää minun vieressäni. Laitoimme sängyn viereen lattialle patjan, mutta kiipeää yleensä sieltäkin minun tai vauvan viereen (nukumme vieretysten). En oikein tiedä, pitäisikö tälle panna stoppi, vai odotanko että vaihe menee itsestään ohi. Onneksi lapsi nukkuu kuitenkin ainakin suurimman osan yöstä omassa huoneessa, johon alunperinkin itse halusi muuttaa.
Siakoni nukkui äitini vieressä yläasteikäiseksi asti. Toivoisin kuitenkin, että tuo 2-vuotias nukkuisi omassa sängyssä jo vähän ennemmin. Onkohan tuo levottomasti nukkuvien lasten ongelma. Tuo, kun on aina heräillyt monta kertaa yössä. Pitkään pysyi pinnasängyssä, mutta nyt kiipeilee vaan laitojen yli. Ap
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:10"]Makuuhuoneen ovi lukkoon. Tai viette lapsen heti omaan sänkyyn takaisin ja selitätte, että nyt on yö ja yöllä jokainen nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessa. Jos tulee taas sänkyynne, viette takaisin selittelemättä. Muuten voi edessä olla tilanne, että vielä yli 10-vuotiaanakin lapsi raahaa patjaansa yöllä makuuhuoneeseenne, kun ei totu nukkumaan itsekseen. Olin itse tällainen lapsi ja tilanne ahdisti itseänikin, silti vaan olin tottunut heräämään usein öisin ja siirtymään vanhempien makkariin.
[/quote]
Meillä ei kyllä lukita ovia, ei lasten eikä omaa. Jos joskus oikeasti olisikin hätä ja ovet lukossa. Ja tässä yhtenä yönä koitettiin kantaa lapsi aina takaisin sänkyynsä. Valvoimme viiteen asti ja vauvakaan ei saanut nukuttua. Seuraavana yönä 2-vuotias kömpi taas tuttuun tapaan sänkyymme. Ei tuollaista rallia vaan jaksa yhden kanssa joka yö, kun on muitakin lapsia joiden kanssa pitää jaksaa päivät. Meillä ei lapset nuku päivälläkään yhtäaikaa, joten torkkuihin ei ole aikaa. Ap
Alue: Aihe vapaa
Ai miten niin pääsee pienemmällä itkulla nyt? Oikeastiko uskotte, että lapsi teini-iässä edelleen vaeltelee? Mä luulen, että parhaiten nukkuu aikuisenakin ne, joille nukkuminen on ollut aina turvallinen tapahtuma. (=saanut läheisyyttä sitä tarvitessa)
Itse vaelsin vanhempien väliin varmaan 9- tai 10-vuotiaaksi. En joka yö, mutta säännöllisesti. Heräsin yöllä, kun olin potkinut peiton, oli kylmä ja pelotti. Veljeni vaelsi noin 7-vuotiaaksi. Veljen kaveri peräti 12-vuotiaaksi joka ainoa yö. Nyt on kolmen lapsen isä, hyvä aviomies ja hyvin tasapainoinen lempeä ihminen. Oma esikoiseni alkoi 4-5 -vuotiaana vähentää vaeltamista ja nyt 9-vuotiaana tulee ehkä kerran kahdessa kuussa. Nuorempi on pian 5 ja tulee vielä melkein joka yö.