2-vuotias kömpii joka yö sänkyymme.

Mä puuttuisin asiaan heti, jos häiritsee. Helpommalla pääsee ja vähemmillä itkuilla nyt kuin myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:10"]Makuuhuoneen ovi lukkoon. Tai viette lapsen heti omaan sänkyyn takaisin ja selitätte, että nyt on yö ja yöllä jokainen nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessa. Jos tulee taas sänkyynne, viette takaisin selittelemättä. Muuten voi edessä olla tilanne, että vielä yli 10-vuotiaanakin lapsi raahaa patjaansa yöllä makuuhuoneeseenne, kun ei totu nukkumaan itsekseen. Olin itse tällainen lapsi ja tilanne ahdisti itseänikin, silti vaan olin tottunut heräämään usein öisin ja siirtymään vanhempien makkariin.

[/quote]

Meillä ei kyllä lukita ovia, ei lasten eikä omaa. Jos joskus oikeasti olisikin hätä ja ovet lukossa. Ja tässä yhtenä yönä koitettiin kantaa lapsi aina takaisin sänkyynsä. Valvoimme viiteen asti ja vauvakaan ei saanut nukuttua. Seuraavana yönä 2-vuotias kömpi taas tuttuun tapaan sänkyymme. Ei tuollaista rallia vaan jaksa yhden kanssa joka yö, kun on muitakin lapsia joiden kanssa pitää jaksaa päivät. Meillä ei lapset nuku päivälläkään yhtäaikaa, joten torkkuihin ei ole aikaa. Ap

[/quote]

No jos te ette jaksa kasvattaa lasta ja tehdä asialle jotain, niin sitten menette varmaan nykytilanteella ja tyydytte siihen. Miksi mariset ja kysyt, mitä voisi tehdä, jos kerran ette halua/jaksa tehdä asialle mitään? Vaikka teillä olisi makuuhuoneen ovi lukossa, niin ei ne lapset siihen kuole. Ja jos oikeasti on hätä, eiköhän heistä lähde sen verran ääntä, että kuuluu oven läpi. Se nyt vaan on niin, että vanhempien makuuhuone on yksityinen tila ja sinne ei lapsilla ole asiaa varsinkaan öisin, se on opittava. Jos haluatte majoittaa lapsen makkariinne, se on oma asianne, mitäs sitten mariset. Hankitte isomman makkarin niin kaikki mahtuu.

Lapsi kannattaa opettaa tuosta tavasta eroon mahdollisimman pian. Kannattaa viedä lapsi joka kerta takaisin omaan sänkyyn. Vaikka lapsi pitäisi viedä 10 kertaa saman illan aikana omaan sänkyyn, niin äkkiä se lapsi oppii että pitää pysyä omassa sängyssä. :)

Kyllä minä palauttaisin 2-vuotiaan nukkumaan omaan sänkyynsä. Epäilemättä av-supermammat eivät tarvitse unta ensimmäiseen 18-vuoteen synnytyksen jälkeen, mutta minä tarvitsen. Enkä aio tuntea siitä mitään syyllisyyttä. Vietämme sitä yhteistä aikaa sitten päivällä, kun koko perhe on hereillä.

Me tuotiin 2-vuotiaan sänky takaisin meidän huoneeseen. Tosin silti haluaisi vaan meidän sänkyyn. Saisi kyllä nukkuakin meidän sängyssä, mutta minä olen niin huono nukkuja että en saisi nukuttua jos lapsi hyörisi ja pyörisi koko yön siinä kyljessä kiinni. Meillä ei ole muita lapsia. Mites olisi patja lapsen huoneeseen ja isä sinne nukkumaan väliaikaisesti?

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 09:40"]

Yksi vaihtoehto olisi, että mieheni nukkuisi 2-vuotiaan huoneessa ja minä vauvan kanssa. En kuitenkaan tuota haluaisi, kun muutenkaan ei yhteistä aikaa tahdo oikein löytyä. Ap

[/quote]

Minusta on tärkeintä että kaikki saavat nukkua, ihan sama missä.

Ap on näitä joka kysyy neuvoa av:lta mutta mikään ei käy, joka asiaan marisee jotain vastaan. Tyydy tilanteeseesi sitten tai anna lapset huostaan! Olis varmaan kannattanut jättää ne lapset tekemättä jos on niin vaikeeta. Me ei olla miehen kanssa nukuttu 5 vuoteen samassa huoneessa lasten takia, kun on koko ajan ollut jotain tekeillä, hyvistä yöunista puhumattakaan. Ja ihan hyvin tässä pärjätään.

Meillä homma ratkaistiin niin, että vaimo meni nukkumaan lastenhuoneeseen ja minä nukun lasten kanssa meidän sängyssä.

Lasten ollessa pienempiä, meillä oli kaksi 120cm sänkyä vierekkäin. Kyllä siinä neljä mahtui ihan hyvin nukkumaan :)

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:24"]Kyllä minä palauttaisin 2-vuotiaan nukkumaan omaan sänkyynsä. Epäilemättä av-supermammat eivät tarvitse unta ensimmäiseen 18-vuoteen synnytyksen jälkeen, mutta minä tarvitsen. Enkä aio tuntea siitä mitään syyllisyyttä. Vietämme sitä yhteistä aikaa sitten päivällä, kun koko perhe on hereillä.

[/quote]

Samaa sanon minä. Haluaahan se lapsi vaikka hypätä kaivoon, jos on tarpeeksi hölmö eikä estetä. Kaikkea haluamaansa van ei saa. Vanhempien läheisyyttä saa hereillä ollessa, yö nukutaan. Ihan omalla kokemuksella, liian isona lapsena vielä vanhempien makuuhuoneen lattialla nukkuneena sanon, että älkää lähtekö sille tielle, ei se ole lapsenkaan etu.

älä

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:24"]

Lapsi kannattaa opettaa tuosta tavasta eroon mahdollisimman pian. Kannattaa viedä lapsi joka kerta takaisin omaan sänkyyn. Vaikka lapsi pitäisi viedä 10 kertaa saman illan aikana omaan sänkyyn, niin äkkiä se lapsi oppii että pitää pysyä omassa sängyssä. :)

[/quote]

Mikähän tuo äkkiä on? Me kannettiin lasta takaisin sänkyyn pari kuukautta ja ei vaan oppinut. Ei enää jaksettu ja pakko oli laittaa nukkumisjärjestelyt uusiksi.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:28"]Meillä homma ratkaistiin niin, että vaimo meni nukkumaan lastenhuoneeseen ja minä nukun lasten kanssa meidän sängyssä.

Lasten ollessa pienempiä, meillä oli kaksi 120cm sänkyä vierekkäin. Kyllä siinä neljä mahtui ihan hyvin nukkumaan :)

[/quote]

No kukin tyylillään, mutta ei tuo ihan järkevää ole.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:24"]

Lapsi kannattaa opettaa tuosta tavasta eroon mahdollisimman pian. Kannattaa viedä lapsi joka kerta takaisin omaan sänkyyn. Vaikka lapsi pitäisi viedä 10 kertaa saman illan aikana omaan sänkyyn, niin äkkiä se lapsi oppii että pitää pysyä omassa sängyssä. :)

[/quote]

Mikähän tuo äkkiä on? Me kannettiin lasta takaisin sänkyyn pari kuukautta ja ei vaan oppinut. Ei enää jaksettu ja pakko oli laittaa nukkumisjärjestelyt uusiksi.

[/quote]

Oisko sitten sellainen sänky, josta ei pääse pois. Psykiatrikäyntikin voisi auttaa. Mikä ahdistaa, jos ei voi nukkua omassa sängyssä?

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:24"]

Lapsi kannattaa opettaa tuosta tavasta eroon mahdollisimman pian. Kannattaa viedä lapsi joka kerta takaisin omaan sänkyyn. Vaikka lapsi pitäisi viedä 10 kertaa saman illan aikana omaan sänkyyn, niin äkkiä se lapsi oppii että pitää pysyä omassa sängyssä. :)

[/quote]

Mikähän tuo äkkiä on? Me kannettiin lasta takaisin sänkyyn pari kuukautta ja ei vaan oppinut. Ei enää jaksettu ja pakko oli laittaa nukkumisjärjestelyt uusiksi.

[/quote]

Oisko sitten sellainen sänky, josta ei pääse pois. Psykiatrikäyntikin voisi auttaa. Mikä ahdistaa, jos ei voi nukkua omassa sängyssä?

[/quote]

Niin no 2-vuotias psykiatrille kun haluaa nukkua vanhempien vieressä? Enpä tiedä.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:24"]

Lapsi kannattaa opettaa tuosta tavasta eroon mahdollisimman pian. Kannattaa viedä lapsi joka kerta takaisin omaan sänkyyn. Vaikka lapsi pitäisi viedä 10 kertaa saman illan aikana omaan sänkyyn, niin äkkiä se lapsi oppii että pitää pysyä omassa sängyssä. :)

[/quote]

Mikähän tuo äkkiä on? Me kannettiin lasta takaisin sänkyyn pari kuukautta ja ei vaan oppinut. Ei enää jaksettu ja pakko oli laittaa nukkumisjärjestelyt uusiksi.

[/quote]

Oisko sitten sellainen sänky, josta ei pääse pois. Psykiatrikäyntikin voisi auttaa. Mikä ahdistaa, jos ei voi nukkua omassa sängyssä?

[/quote]

Niin no 2-vuotias psykiatrille kun haluaa nukkua vanhempien vieressä? Enpä tiedä.

[/quote]

Ei sen takia, että haluaa. Haluaahan hän varmaan karkkiakin. Vaan siksi, ettei sopeudu pitkänkään opettelun jälkeen omaan sänkyyn omaan huoneeseen.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 09:54"]Kumpi tärkeempi, yhteinen aika, vai kunnon yöunet...

[/quote]

Sepä se onkin kysymys. Meillä menee päivät tämän arjen pyörittämiseen ja oikeasti yhteistä aikaa ei ole. Haluaisin kuitenkin sitäkin, ennen kuin joskus tämän hullunmyllyn jälkeen huomataan, ettei enää tunneta toisiamme.

Toisaalta mikään ei suju jos univelka kasvaa kasvamistaan. Tunteja lisää vuorokauteen kiitos! Ap

[/quote]

Erikseenkö sitä arkea pyöritätte, jos ei yhteistä aikaa ole?

Tuo on tosiaan erittäin temperamenttinen lapsi ollut syntymästään saakka. Aina tarvinnut paljon läheisyyttä.

Päivälläkin uhmakohtaukset on jo ihan älyttömiä.

Enemmän kaipasin kokemuksia niiltä, keillä se lapsi sinne makkariin tulee. Ja tosiaan tuo, että jos olette sinne jonkin varasängyn laittaneet, niin onko se lapsi siinä pysynyt vai kömpiikö sieltäkin sänkyyn. Tottakai tässä jotain järjestelyjä tehdään, että saataisiin kaikki nukuttua, mutta kokemuksia kaipaan miten muut ovat asian hoitaneet.

Jos lähdemme tuohon, että lapsi palautetaan aina sänkyynsä, siinä tuskin menee vain pari yötä, että oppii. On tosiaan erittäin voimakastahtoinen lapsi kyseessä.

Sukulaiset aina naureskelevat, kun on niin hauska ja rohkea tyyppi, mutta varjopuolia onkin sitten juuri nämä tahtojen taistelut.

Kuitenkin ajattelen itse, että jos lapsi läheisyyttä kaipaa, sitä hän silloin saa. Rajansa toki kaikella. Ap

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:24"]

Lapsi kannattaa opettaa tuosta tavasta eroon mahdollisimman pian. Kannattaa viedä lapsi joka kerta takaisin omaan sänkyyn. Vaikka lapsi pitäisi viedä 10 kertaa saman illan aikana omaan sänkyyn, niin äkkiä se lapsi oppii että pitää pysyä omassa sängyssä. :)

[/quote]

Mikähän tuo äkkiä on? Me kannettiin lasta takaisin sänkyyn pari kuukautta ja ei vaan oppinut. Ei enää jaksettu ja pakko oli laittaa nukkumisjärjestelyt uusiksi.

[/quote]

Oisko sitten sellainen sänky, josta ei pääse pois. Psykiatrikäyntikin voisi auttaa. Mikä ahdistaa, jos ei voi nukkua omassa sängyssä?

[/quote]

Niin no 2-vuotias psykiatrille kun haluaa nukkua vanhempien vieressä? Enpä tiedä.

[/quote]

Ei sen takia, että haluaa. Haluaahan hän varmaan karkkiakin. Vaan siksi, ettei sopeudu pitkänkään opettelun jälkeen omaan sänkyyn omaan huoneeseen.

[/quote]

No eiköhän se kuitenkin ole ihan normaalia tuon ikäisillä. On ehkä alkanut nähdä painajaisia jne. ja tahtoo vanhempien luo turvaan.

Meillä siirtyi 9 vuotiaana POIS VANHEMPIEN sängystä. Meillä oli 180 cm plus 80 cm sängyt eli 240 cm leveä. Jossa minä nukuin 9 ja 8-vuotiaiden kanssa, mies 9 vuotiaan sängyssä. Vasta 9 vvuotiaan oli kypsä siirtymään omaan huoneeseen. Aikaisemmin jo monta kertaa kokeiltiin, mutta siitä tuli vain pakokauhuista huutoa kesken yön.

Siirto tehtiin aikoinaan lomalla siten, että me vain ilmoitettiin, että isi ja äiti on päättäneet, että te siirrytte omiin huoneisiinne. Muutama yö nukuttiin patjalla heidän huoneidensa lattialla. Siitä se sitten lutviutui. Palkkioksi saivat valita sisustusjuttuja omiin huoneisiinsa.

Mutta kyllä mulla tuli mitta täyteen, kun 2 isoa lasta potki ja kieri sängyssä, vaikka se iso olikin. Lapsetkin nukkui tosi huonosti.Siirron jälkeen ollaan koko perhe saatu nukkua todella hyvin. Ja onhan se ihanaa, kun mies taas köllöttää vieressä, vuosien jälkeen.

Mitä olen seurannut kavereiden ja naapureiden nukkumisjärjestelyjä, kylllä ne vaan monella kymmentä ikävuotta lähestyvät lapset tulevat joka yö viereen !

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 09:54"]Kumpi tärkeempi, yhteinen aika, vai kunnon yöunet...

[/quote]

Sepä se onkin kysymys. Meillä menee päivät tämän arjen pyörittämiseen ja oikeasti yhteistä aikaa ei ole. Haluaisin kuitenkin sitäkin, ennen kuin joskus tämän hullunmyllyn jälkeen huomataan, ettei enää tunneta toisiamme.

Toisaalta mikään ei suju jos univelka kasvaa kasvamistaan. Tunteja lisää vuorokauteen kiitos! Ap

[/quote]

Erikseenkö sitä arkea pyöritätte, jos ei yhteistä aikaa ole?

[/quote]

No meillä on 4 lasta. Mies käy töissä ja tulee kotiin siinä klo:17 jälkeen. Ruokaa naamaan ja pian iltatoimet. Minä nukutan vauvaa ja hän 2-vuotiasta. Muut lapset siinä sivussa. Ei siinä yhteistä aikaa jää. Sitten vielä yötä vasten loput kotityöt. Viikonloppuisin toki enemmän perheaikaa... Vielä, kunnes palaan töihin ja olen itse myös viikonloppuisin töissä.

Eikä minulle ainakaan perheen kesken vietetty aika korvaa aikaa kahdestaan miehen kanssa. Niin superäitiä minusta tuskin koskaan tuleekaan. Ap

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:46"]Tuo on tosiaan erittäin temperamenttinen lapsi ollut syntymästään saakka. Aina tarvinnut paljon läheisyyttä.

Päivälläkin uhmakohtaukset on jo ihan älyttömiä.

Enemmän kaipasin kokemuksia niiltä, keillä se lapsi sinne makkariin tulee. Ja tosiaan tuo, että jos olette sinne jonkin varasängyn laittaneet, niin onko se lapsi siinä pysynyt vai kömpiikö sieltäkin sänkyyn. Tottakai tässä jotain järjestelyjä tehdään, että saataisiin kaikki nukuttua, mutta kokemuksia kaipaan miten muut ovat asian hoitaneet.

Jos lähdemme tuohon, että lapsi palautetaan aina sänkyynsä, siinä tuskin menee vain pari yötä, että oppii. On tosiaan erittäin voimakastahtoinen lapsi kyseessä.

Sukulaiset aina naureskelevat, kun on niin hauska ja rohkea tyyppi, mutta varjopuolia onkin sitten juuri nämä tahtojen taistelut.

Kuitenkin ajattelen itse, että jos lapsi läheisyyttä kaipaa, sitä hän silloin saa. Rajansa toki kaikella. Ap

[/quote]

Haluatko lapsen kokemuksen? Nukuin pääasiassa vanhempien välissä yöt, kunnes pikkusisko syntyi. Sen jälkeenkään en oikein olisi viihtynyt omassa sängyssä, joka nostettiin lopulta vanhempien makkariin. Mutta kyllä sitä 7-vuotias jo huomaa, ettei kaikki neljä vaan mahdu siihen parisänkyyn. 10- vuotiaana halusin sängyn omaan huoneeseen, mutta en vaan yleensä pystynyt nukkumaan siellä. Lopulta mulla oli patja vanhempien makkarin lattialla. Itseäkin tilanne nolotti, mutta yksin nukkumaan oppiminen oli vaikeaa. Olen kuullut samaa aikuisina Suomeen muuttaneita uökomaalaisilta,, jotka kotona tottuneet, että monta ihmistä nukkuu samassa huoneessa. Täällä onkin oma huone esim pakolaiskeskuksessa ja on tosi vaikea totutella nukkumaan yksin. Tiedostan nyt aikuisena, että se, että vanhempani olivat niin kilttejä/lepsuja tässä asiassa hidasti itsenäistymistänikin. Siksi sanon ihan lapsen näkökulmasta, että vanhempien makuuhuoneessa nukkuminen ei ole lapsen etu. Oikeasti.