Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä sait esikoisesi, kuinka pitkä parisuhde oli takana?
22.08.2014 |
Nämä asiat ovat pohdituttaneet paljon, kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni vakituisessa, rakastavassa parisuhteessa, jossa yhteinen tulevaisuus on molempien toive ja tavoite. Olen vastavalmistunut, ja satuin älyttömällä tuurilla saamaan töitäkin. Myös kumppanini on koulunsa käynyt ja vakaasti työelämässä. Olemme alle kolmikymppisiä mutta yli 25-vuotiaita kumpikin. Suhteemme on kestänyt vasta vuoden, ja haluankin vielä elää ja olla kahdestaan, tutustua juurta jaksain ja tehdä asioita yhdessä ennen perheen perustamista.
Mutta ajatus lapsista ja perheestä parin vuoden kuluttua tuntuu jotenkin todella hyvältä ja oikealta. Tuntuu, että asiani ovat järjestyksessä ja olen oikean ihmisen kanssa, minulle sopivassa elämässä, jota haluan nähdä eteenpäin ja johon on mukava vakiintua. Väkisinkin miettiessäni suhdettamme, mietin myös sitä, millaiset vanhemmat meistä tulisi, sillä perhe on aina ollut toiveeni. Asia ei ole polttavan ajankohtainen, mutta koen, että sen kypsytteleminen alkaa minulle itselleni jo olla.
Haluaisinkin kuulla teidän tarinoitanne. Minkä ikäisenä sait lapsesi? Kuinka pitkä parisuhde oli alla? Olitko tyytyväinen valintoihisi vai olisitko tehnyt jotakin toisin? Olisi mukava makustella ja pohdiskella muiden kokemuksia ja miettiä sitä kautta myös itseään ja omia toiveitaan. Siis kertokaa, rakkaat naiset!
Kommentit (37)
Kivoja tarnoita teillä! Ja mukavaa lukea myös nopeammalla aikataululla edenneistä. Nyt katson vastanneiden ikää, huomaan, että juuri vähän päälle 25 ja alle 30 vuotta on yleinen aika saada esikoinen. Tai kertovat sen kai tilastotkin. Onko biologinen kello oikeasti totta? Itse kun osun juuri tuohon yleiseen ensisynnyttäjän ikään ja nyt, kun sopivan kumppanin olen vihdoin kohdannut ja suhde on edennyt hyvään suuntaan, ovat lapsiasiat alkaneet pyöriä päässä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 29v ja suhdetta takana 9v. Nyt lapsia 2 ja taivalta takana 22v.
Esikoinen siunaantui ollessani 33. Parisuhdetta saman katon alla 13 vuotta. Opiskelu ja työ vei ajantajun. Aiemmin en ajatellutkaan lapsia ja kuvittelin, että myöhemmin joskus. Kunnes esitettiin kysymys "oletko ajatellut perheenlisäystä?". Nyt kadun, kun ei nuorempana annettu mahdollisuutta pikkunyytille. Haluaisin olla vielä "reipas" viiskymppinen, kun lapset ovat teiniä. Valvottavat öisin riennoillansa ja jaksaisin keskustella aamu neljältä maailman epäreiluudesta =). Tällä hetkellä olen 37 ja kaksi lasta.
Olin 26, parisuhdetta oli takana tasan 2v kun esikoinen syntyi. Nyt yhdessä oltu 12v, lapsia viisi. Meille on jotenkin tosi hyvin sopinut tämä malli. Ollaan edelleen kuin vastarakastuneita, ollut sen verran härdelliä että jos tässä nyt ruvettaisiin oikein tutustumaankin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme olleet yhdessä 10 kk kun tulin raskaaksi. Vauvakuume oli kova, enemmän minulla ja vähemmän miehellä. Nyt lapsi 4v. ja edelleen olemme onnellisia yhdessä. Matkusta emme yhdessä kaksin ehtineet, mutta sen saman olemme tehneet nyt lapsen kanssa. Baareissa ei olla koskaan kovasti laukattu, mutta sitäkin on voitu tässä tehdä ihan sopivasti, että ei sitä(kään) tarvitse lapsen tullessa lopettaa :) Ikää meillä oli lapsen syntyessä 25 ja 23v. Talonkin rakensimme lapsen jo synnyttyä ja mies hankki vakituisen työpaikan mun ollessa vielä äitiyslomalla. Tosin työpaikka oli jo aika varma, vaikka määräaikainen olikin. Opinnot mies viimeisteli lapsen synnyttyä, mulla ne oli jo ohi.
En voi sanoa, etteikö joskus olisi kaduttanut. Ei siis lapsi vaan ehkä enemmänkin juurikin se, että piti hankkia lapsi juuri tuohon opinnot, työpaikka, rakentaminen yms kohtaan. Mutta ehkäpä juuri noiden kokemusten vuoksi olemme kyllä aika tiiviiksi hitsautunut perhe.
Nyt on kova vauvakuume, mutta raha tekee tiukkaa kun ei niitä säästöjä tosiaan ollut ehtinyt kertyä. Se olisikin ainoa asia jonka ehkä loppujen lopuksi tekisin toisin. Säästäisin kaiken liikenevän rahan aivan heti kun olin päässyt töihin. Aika reilulla kädellä hassattiin rahaa, käytiin ulkona syömässä ja osteltiin kaikkea turhaa ja tarpeetonta (näin jälkikäteen ajateltuna). Elämä olisi nyt helpompaa ja olisi ollut äitiysloman aikanakin, jos olisi ehtinyt kerätä säästöjä. Raha on kuitenkin tässä elämässä semmoinen asia, mikä tekee arjesta ja juhlasta helpompaa. Olisi ollut kivempaa olla kotona vauvan kanssa, kun olisi ollut myös rahaa kun kerrankin oli aikaa.
Olin 19v kun esikoinen syntyi :) Yhdessä 2,5v silloin.
Nykyään jo neljä lasta, olemme avioliitossa jne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 26 kun esikoinen syntyi, parisuhdetta takana silloin 8v. Halusimme odottaa, että valmistun yliopistosta ja ehdin olla vähän aikaa töissä ennen lasten saamista. Vauvakuumetta oli kyllä molemmilla ollut jo vuosia ennemmin. Muutimme yhteen reilu puoli vuotta seurusteltuamme ja kihloihin menimme parin vuoden seurustelun jälkeen. Jo tuolloin suhde oli niin vakavalla pohjalla, että vauva olisi ollut tervetullut ilman noita opiskelukuvioita.
Meidän tilanteessa ainakin (siis jos olisimme tutustuneet toisiimme vasta myöhemmin) parin-kolmen vuoden yhdessäolo ennen lasta olisi riittänyt. Sen kyllä tuntee jos on sen oikean vierelleen löytänyt. Hyvää jatkoa ap:lle! :)
Kun lapsi syntyi, olimme 32 v. ja yhdessä sitä ennen reilun vuoden :). Nopeus ei ole aina paha asia. T: Onnellisen perheen vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:39"]
Kun lapsi syntyi, olimme 32 v. ja yhdessä sitä ennen reilun vuoden :). Nopeus ei ole aina paha asia. T: Onnellisen perheen vaimo
[/quote]
Niin. Ehkäpä se vaikuttaa todella paljon, minkälaisen elämänkokemuksen jälkeen ja millaiseen elämäntilanteeseen uusi suhde syntyy. Jos aikuisina, lähemmäs kolmikymppisinä ruvetaan seurustelemaan, on ihan luontevaa, että lapsiakin tulee aiemmin kuin silloin, jos seurustelu alkaa jo teini-iässä. Minua kovasti kutkuttaa ja vähän jännittääkin tämä uuden elämänvaiheen kynnyksellä oleminen, mutta pidän siitä! Siitä, että nyt voi oikeasti alkaa suunnitella tulevaisuutta yhdessä. Ja on kyllä tosi kivaa lukea näitä tarinoita. Tulee jotenkin positiivinen fiilis.
ap
Olin 22, 4v yhdessäolon jälkeen ja vajaa kuukausi ennen toista hääpäiväämme. Nyt olen 24v ja lapsia kaksi, toistaiseksi voin sanoa etten muuttaisi mitään :)
Jätimme ehkäisyn noin 9kk seurustelun jälkeen mutta esikoinen antoi odottaa itseään. Molemmat olimme/olemme työelämässä, mieheni on minua 5v vanhempi ja ehdimme elää nuoruuttakin ihan riittämiin. Eikä se elämä lapsiin lopu, itse näen sen niin että siitä alkaa vain uusi ja erilainen vaihe elämässä. Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta koska on sopiva aika saada lapsia, toisilla se on aiemmin ja toisilla myöhemmin. Minä elän elämäni onnellisinta aikaa tähän saakka, joku toinen voisi kokea asian toisin ja haluaa tehdä ensin jotain muuta. Puhumatta syistä joihin ei itse juurikaan voi vaikuttaa, kuten oikean kumppanin löytyminen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27v. Yhdessä nolla päivää, en halunnut lasta parisuhteeseen. Toki taustaselvittelyt olin tehnyt ja oltiin juteltu hommat selviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen 5kk. Reilu 8 vuotta seurustelua takana. Ikä 24v miehen 27v.
N. 1,5 vuotta sitten päätimme että lapsi saa tulla, nopeasti tärppäsi. Todella tyytyväinen olen ollut tähän ratkaisuun. Molemmilla meillä vakituiset työ, omaa asuntoa maksetaan tällä hetkellä pois.
23v, yhdessä 8v ja naimisissa vuoden. Vastaus kysymykseen :) Nyt yhdessäoloa 16v takana ja lapsia kolme. Kukin tyylillään, jos olisin ihanan miehen löytänyt vasta vanhempana, niin ehkä pari vuotta yhdessä olisi ollut riittävästi. Tai yli kolmekymppisenä vähemmänkin...
Aloin oottaan esikoistamme tunnettuani kuukauden nykyistä miestäni ja 4kkn lapseni isää. nyt ollaan vuosi oltu naimisissa ja ollaan oltu onnellinen pieni perhe. :)
Alue: Aihe vapaa
Aloitin seurustelemaan 15-vuotiaana ja 24-vuotiaana synnytin.