Oikeasti, ihanaa olla työtön!

Ehkä nyt tuntuu hyvältä, mutta pidemmän päälle? Entä kun rahat loppuvat? Vai onko sulla rikas mies joka elättää? Olen ollut vuoden työttömänä enkä nauti yhtään. Rahat ja hermot tiukoilla. Eikä ole puolisoa jonka tuloilla voisi siipeillä.

Jos olet karenssilla, niin kulutat omia varojasi tuohon. Hah!

Ei ole rikasta miestä, eikä edes mitään säästöjä. Ihan toimeentulotuella elän, kunnes työttömyyspäivärahat alkava pyörimään. Ei rahaa tarvita miljoonia, kun ei ole isoja menojakaan. Eivätkä tuloni muuttuneet mitenkään työttömyyden jälkeen, sen verran huono palkka ja iso vero oli.

Mullakin aina kolme ekaa kuukautta oli ihan jees, aikaa nukkua pitkään ja urheilla. Kuuden kuukauden jälkeen alkoi ottaa päähän ja vuoden kuluttua oli jo ihan hirvee stressi.

aluksi työttömyys tuntuu kuin lomalta ja ylimääräiseltä vapaa-ajalta. Pikkuhiljaa siihen alkaa tottumaan ja turtumaan, passivoitumaan ja masentumaan. Kestää muutama kuukausi kun mieliala alkaa pikkihiljaa alenemaan. Työttömyys on tosi kivaa aluksi, kun sitä voi tavallaan pitää pitkänä lomana. Pidemmän päälle taloudellisetkin jutut tulee vastaan. Aluksi ei tarvitse laittaa rahaa kuin ruokaan. Pikkuhiljaa alkaa tulla muita menoja: tarvitsee uusia vaatteita, kodinkoneita, puhelin menee rikki jne jne. Eikä ole varaa mihinkään. Muutama kuukausi menee, mutta kun pidempään joutuu elämään noin, alkaa ahistaa ja masentaa. Päivät ovat kaikki samanlaisia, rahaa ei ole mihinkään, alun siivous-ja touhuamisinto katoaa ja tilalle tulee passiivisuus ja laiskuus... been there, done that.

Mä olen ollut 7kk vuorotteluvapaalla. Aika kuluu kuin siivillä ja on aikaa läheisille.

Se on sitten sen ajan ongelma. Nyt nautin joka hetkestä. Ja vaatteita saa ihan muutamalla eurolla kirpputoreilta, jos tärkeät kodinhoitolaitteet menevät rikki (imuri, pyykkikone) voi niihin hakea tarvehankintaista. Hella ja jääkaappi ovatkin vuokrafirman vastuulla. Puhelimenkaan ei tarvitse olla viimeistä huutoa, en tarvitse 300euron älypuhelinta, kun voin ostaa max.70e peruspuhelimen, jolla voi soittaa. Ja varastossa on varapuhelimia, joita voi hyvin käyttää, että on saanut sen 70e säästettyä.

Oikeasti, minun taloudellinen tilanne ei ole muuttunut miksikään, mitä nyt on entistä enemmän aikaa metsästää tarjouksia, joissa taas säästää.

Ei köyhyys ole valmiiksi köyhälle mikään ongelma.

Täällä myös näin. Olin aikaisemmin aivan kaameassa työssä, palkka tosin oli ihan hyvä mutta se stressi ei ollut minkään arvoista. Jatkuvia kokouksia, palavereita... Ja kaikki suunnittelu tapahtui omalla ajalla. Työ asioista soitettiin välillä jopa yöllä. Tuolloin minulla oli vielä pieni lapsi kotona. Otime tuolloin aika ison asuntolainan kun tulot olivat paremmat. 

Irtisanoin itseni ja päätin jäädä kotihoidontuelle. Nyt olen ollut kotona 4 vuotta ja eletään niin tiukilla ettei monikaan. Miehen palkasta käteen 1300€/ kk ja itse saan n. 650€/kk :D Tuosta lähtee asuntolaina, laskut, bensat, ruoka ym. Meillä monesti varsinkin talvella menot ovat suuremmat kuin tulot ja aina täytyy keksiä jotain. Silti, rahasta en osaa stressata yhtään sen rinnalla minkälainen stressi oli työstä. Nautin nyt eikä mikään kiire töihin. 

Aikaisemmin olin surkeasti palkatustussa raskaassa työssä lähärinä= lähihoitaja olin helvetin onnellinen kun sanoin itseni irti siitä paska duunista. Olin Itsekkin vuoden työttömänä ja iloinen siitä että ei tarvitse kärsiä siinä huono palkkaisessa duunissa. Mutta nyt olen elämäni parhaimmassa duunissa ja palkka on kolminkertainen kuin lähärinä ja mielekästä työtä ja todella upeat gollegat ja eikä tarvii katsella samoja seiniä joka päivä ja saa kaupanpäälle käydä eripaikkakunnalla. Enää ei ikinä lähäriksi

10: Joo, älä enää lähäriksi ryhdy, mutta suomen kielen kurssille jonnekin opistoon, mars!

Mikäs ollessa jos olis varaa eikä tarvis tehdä työpäivää työnhaun merkeissä. Mullekin sopis kyllä, mutta olin hetken työttömänä ja ihan hirveä stressi työnhaun kanssa ja syyllisyys kun ei ollut töitä, eikä tuonut rahaa kotiin

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:54"]

Mikäs ollessa jos olis varaa eikä tarvis tehdä työpäivää työnhaun merkeissä. Mullekin sopis kyllä, mutta olin hetken työttömänä ja ihan hirveä stressi työnhaun kanssa ja syyllisyys kun ei ollut töitä, eikä tuonut rahaa kotiin

[/quote]

No meidän kahden ero on todellakin se, että minä en koe mitään syyllisyyttä työni lopettamisesta. Sen sijaan, että teen pirusti töitä jonkun muun taskuun, niin keskityn omaan elämääni ja sen kannalta tärkeisiin asioihin. Se ei tässä (oman taikka valtion) konkurssissa enää paljoa paina.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:03"]

aluksi työttömyys tuntuu kuin lomalta ja ylimääräiseltä vapaa-ajalta. Pikkuhiljaa siihen alkaa tottumaan ja turtumaan, passivoitumaan ja masentumaan. Kestää muutama kuukausi kun mieliala alkaa pikkihiljaa alenemaan. Työttömyys on tosi kivaa aluksi, kun sitä voi tavallaan pitää pitkänä lomana. Pidemmän päälle taloudellisetkin jutut tulee vastaan. Aluksi ei tarvitse laittaa rahaa kuin ruokaan. Pikkuhiljaa alkaa tulla muita menoja: tarvitsee uusia vaatteita, kodinkoneita, puhelin menee rikki jne jne. Eikä ole varaa mihinkään. Muutama kuukausi menee, mutta kun pidempään joutuu elämään noin, alkaa ahistaa ja masentaa. Päivät ovat kaikki samanlaisia, rahaa ei ole mihinkään, alun siivous-ja touhuamisinto katoaa ja tilalle tulee passiivisuus ja laiskuus... been there, done that.

[/quote]

Mulla on mennyt toisin päin. Työsuhde päättyi joulukuussa, mutta työvelvoite vuosi sitten kesäkuussa. Viime kesä meni päin persettä, kun oli varmaan jonkinlainen shokkivaihe päällä yt-neuvottelujen ja fudujen  vuoksi. Aloin heti hakea aktiivisesti töitä, mutta en osannut samalla nauttia kesästä ja ylimääräisestä lomasta, vaan koko ajan takaraivossa pyörivät työnhakuun ja työttömyyteen liittyvät ajat. Syksyllä oli parin viikon jakso, jolloin putosin tosi syvälle toivottomuuteen, liikunta väheni jne. Vuoden alusta sitten taas energiatasot lähtivät huikeaan nousuun. Tämä kesä on ollut ihana. Olen edelleen aktiivinen työnhakujen suhteen, mutta nyt osaan myös ottaa tämän jakson loman kannalta. Talous ei ole vielä romahtamassa pitkiin aikaan saamani paketin ja säästöjen + ansiosidonnaisen vuoksi, joten siltä osin asiat ovat kunnossa. Tein kuukausi sitten ihanan ulkomaanreissunkin. Nyt syksyn tullen aktiivisuustasoni on lähtenyt raketin tavoin entistä kovempaan nousuun. Tiedossa on pari kurssia (hyöty+huvi), lisää liikuntaa ja kaikkea kivaa sen varsinaisen duunin eli työnhaun ohella. Yksi asia, joka on vuoden aikana muuttunut huonompaan suuntaan, on kodinhoito. Siivousintoa ei ole, joten olen tehnyt vain kaiken välttämättömän, mutta en ole käynyt läpi esimerkiksi vaatekaappeja tai vastaavaa.

Shhh, jos sanot kuinka ihanaa on vain olla ja pitää huolta itsestään, niin kateelliset kyllä kerääntyy tänne haukkumaan alta aikayksikön

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:59"]

Ei ole rikasta miestä, eikä edes mitään säästöjä. Ihan toimeentulotuella elän, kunnes työttömyyspäivärahat alkava pyörimään. Ei rahaa tarvita miljoonia, kun ei ole isoja menojakaan. Eivätkä tuloni muuttuneet mitenkään työttömyyden jälkeen, sen verran huono palkka ja iso vero oli.

[/quote]

Höpöhöpö, huonosta palkasta iso vero, ei sellaista ole. on se kumma että joku jaksaa vääntää tällaisia troleja, jos ei kaupan kassana olo miellytä, niin ei siellä ole pakko kenenkään olla ja käyttää elämäänsä toisten kadehtimiseen.

Minulla on kaksijakoiset tunteet pitkäaikaistyöttömyydestäni.

Toisaalta on ihanaa, ettei kukaan määrää, miten aikani vietän, ja että voin olla perheen kanssa paljon.

Toisaalta tekeminen loppuu herkästi kesken ja tuntuu, ettei elämässä ole kamalasti "omia" juttuja, kun ei ole uraa eikä kontakteja työelämässä jne. Harrastukset eivät jaksa kiinnostaa ihan niin paljoa, kuitenkaan.

Varo kuitenkin työkokeiluun joutumista! Menin vapaaehtoisesti ja tämä on täyttä helvettiä. Kyseessä on julkisen sektorin työpaikka. Teen töitä siinä missä muutkin, korvaus työstä on murto-osa vastaavien tehtävien palkoista. Olen oma-alotteinen, täsmällinen, opettelen joka päivä uusia tehtäviä, teen töitä muiden istuskellessa taukotiloissa, saan aina ne huonoimmat paskahommat, olen kohtelias ja pukeudun asiallisesti. Mitä saan palkkioksi? Minusta puhutaan "yhteiskunnan elättinä", minulle naureskellaan seläntakana, tekemisiäni tarkkaillaan, väitetään etten tee työpäivinä mitään, puhutaan kuin idiootille jne.

Nytkin lähinnä itkettää, onneksi on viikonloppu. Ei enää ikinä tätä. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:01"]

Mullakin aina kolme ekaa kuukautta oli ihan jees, aikaa nukkua pitkään ja urheilla. Kuuden kuukauden jälkeen alkoi ottaa päähän ja vuoden kuluttua oli jo ihan hirvee stressi.

Valmistuin reilu vuosi sitten uuteen ammattiin. Nyt on käynyt ilmi, että en terveydellisistä syistä voikaan työskennellä ko alalla. Nyt sitten olen koko syksyn kestävällä saikulla. Tosin eipä niitä töitä liikaa päässyt olemaan, sain vain satunnaisia keikkoja. Ainut vähän pitempi jakso päättyi kesken kaiken, kun  tilalleni saatiin ilmainen ihminen. Minulle piti maksaa palkka. No. se siitä. Nyt olen kehittelemässä jo vaikka mitä uutta. Värkkään koruja myyntiin, olen kutonut villasormikkaita, joihin olen kehitellyt omia malleja ja kirjoitan. Koska olen sairauspäivärahalla, ei talouskaan mene niin tiukille, kuin peruspäivärahalla.

Tosin suunnittelevat kai Kelassa ja työeläkelaitoksessa vielä uudelleen koulutusta, mutta mille alalle minut voisi kouluttaa. En voi tehdä konttoritöitä, koska paha rasitusvamma olkapäässä lopetti ne hommat, en voi tehdä hoiva-alan töitä, koska nivelet eivät kestä sitä. Minua ei voi kouluttaa laitoshuoltajaksi, koska nivelet ja olkapää eivät tulisi kestämään työtä. Lisäksi minulla on tenniskyynärpää oireillut vasemmassa kyynärpäässä ja kyynärvarressa ja jännetupentulehdus uusii herkästi oikeassa kädessä. Ainut homma, mihin pystyisin taitaisi olla puhelinmyyjän työ ja siihen en ihan herkästi lähde. No. puhelingalluppeja voisin tehdä, mutta sen alan töitä ei ole lähimaillakaan.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:03"]aluksi työttömyys tuntuu kuin lomalta ja ylimääräiseltä vapaa-ajalta. Pikkuhiljaa siihen alkaa tottumaan ja turtumaan, passivoitumaan ja masentumaan. Kestää muutama kuukausi kun mieliala alkaa pikkihiljaa alenemaan. Työttömyys on tosi kivaa aluksi, kun sitä voi tavallaan pitää pitkänä lomana. Pidemmän päälle taloudellisetkin jutut tulee vastaan. Aluksi ei tarvitse laittaa rahaa kuin ruokaan. Pikkuhiljaa alkaa tulla muita menoja: tarvitsee uusia vaatteita, kodinkoneita, puhelin menee rikki jne jne. Eikä ole varaa mihinkään. Muutama kuukausi menee, mutta kun pidempään joutuu elämään noin, alkaa ahistaa ja masentaa. Päivät ovat kaikki samanlaisia, rahaa ei ole mihinkään, alun siivous-ja touhuamisinto katoaa ja tilalle tulee passiivisuus ja laiskuus... been there, done that.

[/quote]Kyllähän vspaaehtois ym työtä olisi vaikka mitä ja järjestötoimintaa jos jonkinlaista.

20, työkkärin linjauksen mukaan heidän kortistossaan oleva työtön ei saa tehdä vapaaehtoistyötä tai menettää tukensa.