Pidätkö kotikaupunkiin jääneitä edes ainakin vähän "huonompina"?

En ollenkaan. Menee ehkä asian vierestä, mutta minusta on hyvin surullista että lapsuuden ja nuoruuden ystäväpiirit ovat hajonneet muuttoliikkeen vuoksi. Olen hieman kateellinen nykyisellä asuinseudullani isoista ystäväryhmistä jotka ovat pitäneet yhtä jo ala- asteelta alkaen.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Toivoisin kuitenkin että kaikki ovat tyytyväisiä valintoihinsa, ettei jää harmittamaan kun ei tullut kokeiltua muutakin. Minua joskus harmittaa että lähdin pois. Toisaalta ahdistuisin luultavasti viikkojen sisällä kotikaupungissani vaikka juuri nyt muistot ovat kultaiset.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 10:25"]

En ollenkaan. Menee ehkä asian vierestä, mutta minusta on hyvin surullista että lapsuuden ja nuoruuden ystäväpiirit ovat hajonneet muuttoliikkeen vuoksi. Olen hieman kateellinen nykyisellä asuinseudullani isoista ystäväryhmistä jotka ovat pitäneet yhtä jo ala- asteelta alkaen.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Toivoisin kuitenkin että kaikki ovat tyytyväisiä valintoihinsa, ettei jää harmittamaan kun ei tullut kokeiltua muutakin. Minua joskus harmittaa että lähdin pois. Toisaalta ahdistuisin luultavasti viikkojen sisällä kotikaupungissani vaikka juuri nyt muistot ovat kultaiset.

[/quote]

Nuo lapsuusystävien tiiviit ystäväpiirit voivat olla iso rikkaus ja suoja elämälle, mutta ne voivat olla myös ahdistavan staattisia ja niiden roolit voivat olla lukkiutuneita, minkä lisäksi niissä voi olla rasitteena vuosien pettymykset ja käsittelemättömät ristiriidat. Minä olen siis muuttanut takaisin lapsuusmaisemiin, ja juuri tämä on tullut yllätyksenä, että kaveripiiri ei välttämättä annakaan jäsentensä kasvaa ulos niistä rooleista mitä heillä on ollut aikojen alusta asti, vaan sosiaalinen paine voi olla valtava. Esimerkiksi se, joka on ollut heikosti menestyvä, saa sitä mieluusti olla aina,  ja täälläpäin olen törmännyt ihan tällaiseenkin älyttömyyteen, että jonkun tyttöystävä ärsyttää muita kaveripiirissä niin paljon ettei se ole järjellä selitettävissä. Aivan kuin siitä kaverista oltaisiin jotenkin mustasukkaisia, ja kun pitkään sinkkuna ollut ihminen vakiintuu, ei kestetä sitä että hän ei olekaan enää muita kavereitaan varten, aina valmiina joustamaan vaan hänellä on kerrankin omaakin elämää. Näitä on jotenkin ihmeellistä seurata sivusta. Ja aina väliin joku tulee sanomaan, että olen muuttunut - totta kai olen muuttunut, olen kasvanut omaksi itsekseni, ja koska kukaan ei olettanutkaan minun olevan tietynlainen sen jälkeen kuin muutin pois, olen saanutkin olla juuri omanlaiseni ihan kaikessa rauhassa.

Minun kaveripiirissäni, siis siinä jonka olen rakentanut kun muutin pois kotipaikkakunnalta, ei ole lähellekään tällaisia määriä juoruamista ja toisten arvostelua. Itse asiassa sellaista seläntakana puhumista ei arvosteta ollenkaan. Joten nykyään en vaan viitsi kuunnella sellaista. Eläköön jokainen oman elämänsä, kuten parhaaksi näkee, olkoon juuri sellainen kuin haluaa, kunhan on onnellinen.