ELOKUISTEN 2006 VIIKKO 35

ja tuntuu etten ole ikinä raskaana ollutkaan ja synnytys on vaan hämärä muisto menneisyydessä.... ihan hassua :).



Meillä vauva teki taas sen tempun että heräs, annoin tissiä ja kaveri sit päätti jatkaa unia, ei muuten mitään mutta vaippaa en ehtiny vaihtaa ja muutenki ois voinu valvoo ja tankata vähän paremmin kun olen menossa kampaajalle ja törkeesti jätän miehen kahden muksun kaa kotio :)... No pumppu on sitten saanut käyttöä kun yritän saada noille hätäpäissäni maitoo jääkaappiin... (mie siis ihan ylläri pylläri varasin tän ajan kampaajalle :))...



CALMETTE: otettiin vaikka kaikki tuntui sairaalassa olevan hyvin vastahankaan.... esikoiselle ei tullu mitään jälkioireita, pieni mätäpaise joka parani samantien...



KANTOLIINAA suosittelen kaikille niille joilla ei kädet riitä :) ja joilla vauva haluaa nukkua sylissä. Meillä ainaski tää kakkonen tuntuu hyvin viihtyvän siinä, kuuma toki tulee helposti ainakin mulle...



ja nyt pumppaamaan ja sitten kampaajalle...



hanneli ja natikka 2vko

Piti jo aikaisemmin vastata tuohon ulkoilukysymykseen...



Minulla esikoinen ja kakkonen on talvi ja syksyvauvoja, joten sairaalasta kysäisin, että milloin pojan kanssa voin ulos lähteä. Vastaukseksi sain, että ei muuta kun hattu päähän ja vaunuihin...

Olen sitten pojan päiväunille aina vaunuihin laittanut ja työntänyt vaunut parvekkeelle ja lenkilläkin ollaan jo monesti käyty.

Eli kun on lämpimät kelit, niin ei tarvitse edes paljon päälle. Minulla on vaunuissa makuupussi johon pojan työnnän ja vähän vedän peitoksi päälle, muuten ihan sisävaatteissa.



Gallup: me ei otettu rokotusta, ei katsottu tarpeelliseksi.



Emma-Liinu

VAUVA-ARKI. Meilläkin arki lähtenyt nyt 2,5 jälkeen hyvin käyntiin. Vauveli on edelleen rauhallinen, masuvaivoja lähinnä iltaisin ja öisin ähisee, mutta ei itke kuin nälkäänsä. Rauhoittuu hyvin sylissä ja nukkuu öisin omassa sängyssäkin pitkiä pätkiä. Toivottavasti olemme säästyneet koliikilta, koska kakkosen kohdalla koliikki-itkut olivat todella stressaavia. Sen takia olin varmaan tavallista alakuloisempikin. Tuntui, etten ehtinyt hoidella " hyvin" vauvaa saatika isompaa veljeä, joka oli silloin 1,5 vee. Muistelen, että silloisen kakkosen mahavaivat ja itkut alkoivat melkein heti laitokselta tultuamme, ja me tulimme heti 1 vuorokauden jälkeen. No, saapi nähdä. Olen iloinen tästä rauhallisesta alusta, vaikka tilanteet muuttuvat koko ajan. Tosin isoveli oli myös heti alkuunsa tällainen lungi tyyppi. Helppohan se on tosin ottaa iisisti jos masu ei ole kipeä.



ULKOILU. Minä lähdin isoveljeä vauvan kanssa vaunuilla eskarista hakemaan kun oli vaavi oli vasta 2 päivää vanha. Pakko se oli poika eskarista hakea, kun isällä oli töitä. Neuvolatätsäkin sanoi, että ulos vaan kun lämmin on! Vaunuissa pikkuinen nukkuu päivisin superhyvin. Olemme ulkoilleetkin ahkerasti koko ajan, tulee itsellekin jotenkin parempi mieli kun oma pää tuulettuu.



URHEILU. En malta odottaa jälkitarkastusta ja siitä paria viikkoa, niin pääsen lenkille! Voi sitä ihanaa vapauden tunnetta ja adrenaliinin purkua. Olen lenkkiaddikti, vaikkakaan en mikään himourheilija, mutta parhaat kiksit kyllä lenkkeilystä saan.





Nyt lähden pyykkäämään, se homma ei ikinä lopu! Jos olisin rikas, niin ikinä en itse pyykkiä pesisi.



Pikkuodessa ja Unelma 18 vrk

Kolmatta päivää kotona :) Tänään käytiin vielä käyttämässä poju lääkärinäytillä kun oli vain vuorokauden ikäinen silloin sairaalasta lähdettäessä. Kaikki hyvin ja painoa oli tullut maanantaista 145g, oli nyt 3900g eli vain 55g syntymäpainosta!



Vauva on toistaiseksi tosi rauhallinen. Syö ja nukkuu. Syömisessä ei ole vielä mitään rytmiä. Sitä nyt en odottanutkaan kun kuopuksella kesti kolme kuukautta ennenkuin alkoi selkeä rytmi löytymään syömisten suhteen. Mut pääasiassa nukkuu tai sit katselee hissukseen ympärilleen. Koskahan ne iltaitkut oikein alkaa...



Meidän 1v8kk tyttö on hellyttävän kiinnostunut uudesta tulokkaasta. Haluaa kovasti pitää sylissä ja aina kun vauva vähän äännähtää niin juoksee vauvan luokse. Isommat käyvät kurkkaamassa vauvaa kun tulevat eskarista tai koulusta ja kiiruhtavat sitten taas omiin touhuihinsa.



Tänään käytiin hakemassa tuplarattaat. Kantokassia pitää vielä odottaa pari päivää kun sitä ei ollut meidän haluamaa kuosia Suomessa silloin kun rattaat varattiin. Pääasia et saadaan ne ensi viikon viikonlopuksi kun olis tarkoitus lähteä jo ekalle reissulle kaikki kuusi. Esikoistyttö menee Jyväskylään jalkapalloturnaukseen ja me mennään koko porukka mukaan. Saa nähdä miten reissu menee, kaksi syöttöpysähdystä tarvii varmaan varata ainakin matka-aikaan.



Nyt velvollisuudet taas kutsuu!



Peeveli ja poju 270806

oltiin sitten tänää ekaa kertaa kaupassa vaunuilla eli 1vkon ikäisenä. reissuun valmistautuminen kesti varmaan tunnin kun syötiin ja kakattiin moneen otteeseen ja lopulta minä en meinannut löytää oikeesti mitään jalkaan kun ei mahdu housut vyötäröltä kiinni. muutenkin vaa' alla käytyäni päätin jättää herkut kauppaan. pitäisi nimitäin tulla vaa' an lukemat alas vielä vähintään 10 kiloa, auts!



päätin että en aio kiloistani valittaa. vauva on ihana ja terve ja se on tärkeintä. muu hoituu sitten kun laitetaan hoitumaan =)



nyt alkoi ähistys eli menoksi..



tuuli ja jumppatyttö

Tänään on ollut HYVÄ päivä. Oma olo jo täysin normaali (univajetta lukuunottamatta), maidon tulo palautunut ja vauveli nukkunut melkein koko päivän kun saa ensin kunnon annoksen tisumaitoa! Vaikka päivä oli yhtä juoksemista ja isojen tyttöjen kuskaamista sinne sun tänne, selvittiin silti päivästä ilman äidin yhtiäkään raivareita! Siis täydellinen työvoitto :o)



Huomenna alkaa esikoisen eskari! Huih, äitiä jännittää varmaan yhtä paljon kun tyttöäkin. Miten siitä meidän vauvasta onkin ihan huomaamatta kasvanut iso tyttö. Vuoden päästä kouluun ja sitten alkaakin aika vilistä silmissä... Kun sitä vaan muistaisi nauttia tästä ajasta, kun lapset on vielä pieniä!





TUULI, me kyllä ulkoiltiin heti samalla viikolla, kun sairaalasta kotiin tultiin. Eipä kai sille ulkoilulle ole mitään estettä, talvellahan sanovat että vasta pariviikkoisena voi vauvaa viedä ulos. Mutta kun nyt on niin lämpöiset kelit, että ei voi pikkunen paleltuakaan. Eli puistoilemaan vaan!



Gallup: Otettiin calmette rokote. En keksinyt hyvää syytä jättää ottamatta Ja meidän neitosella oli syntyessään myös kunnon pahka päässä! Nyt on jo laskenut, vaikka alkuun pelkäsin että häviääkö patti koskaan.



Maanantaina mennään neuvolaan. Saas nähdä mitkä ovat prinsessan strategiset mitat! Posket on ainakin sen verran pyöristyneet, että eiköhän tuota painoa ole kertynyt. Omat posket vois kyllä ruveta kaventumaan. Kuka sanoikaan, että on hankalaa kun omat housut ei mene vielä jalkaan? Siis voi tuska! Olen kulkenut kolme viikkoa verkkareissa ja jo todella kaipaan omia housuja. Mutta sen verran tiukassa tuntuu noi kilot olevan, että kai se on pakko marssia kohta vaatekauppaan. Myös minä odotan kuumeisesti jälkitarkastusta, että pääsen vesijumpaan ja kunnon lenkille!



Nyt kömmin sänkyyn, aamulla aikainen herätys!



Öitä, toivottaapi Kirppuli

Pinoudun nyt tällekin puolelle, kävin ensin tsempittämässä noita nyyttiään odottavia tuolla toisella puolella...



Meille siis syntyi maanantaina aamusella pikkuinen tummahiuksinen peikkopoika, jolla oli painoa himpun vajaa 4kg eli 3945g ja pituutta 52 cm. Pipon kooksi mitattiin 35cm. Sain paiskia töitä oikein urakalla näin viidellä kerralla palkintoni eteen eli yli 12 tuntia, josta pari viimeistä ihan luomuna. Synnytys oli taas ihan erilainen kuin edellisillä kerroilla ja käynnistyikin vesien menolla, jota ei ole tapahtunut koskaan ennen spontaanisti vaan kalvot on pitänyt aina puhkaista. No nytkin piti sisempi kalvo puhkaista ponnistusvaiheessa, jotta vauva laskeutui ja sain punnerrettua peikkopojan maailmaan. Voimme molemmat oikein hyvin, maitoa tulee aika tavalla ja poika osaa syödä hyvin. Yö meni ihan kiitettävästi, olin yksin, sillä mies oli töissä ja kotiutui vasta aamuyöstä. Tänään mies aloittaa viikon loman näin viimeisen vimpulan kunniaksi, jippii!!!!!



Lapset ovat ottaneet tulokkaan ihan mukavasti vastaan, pientä mustasukkaisuutta on tietenkin ilmassa, mutta eiköhän se siitä sitten vähitellen.

Nyt lähden laittamaan kuontaloani...Palaan!



Opemamma ja vimpula kohta 3vrk

Opemamma: tulihan se vauva sieltä kuitenkin :)



Gallup: mekin otettiin calmette, syystä, että asutaan myös aika rajan pinnassa ja täällä meilläpäin noita ulkosuomalaisia alkaa olemaan enempi, kun näitä kotikutoisia ;D



Kävimme pojan kanssa eilettäin tuolla suurella kirkolla tutkimuskontrolleissa ja kaikki tukijat kehuivat, että kyllä on reipas ja jäntevä poika! Näillä viikoilla syntyneillä saattaapi olla semmoista, etteivät vastaa mihinkään ärsykkeisiin, ovat vaan :( mutta Jaska-poika katselee suoraan silmiin, rauhoittuu syliin ja reagoi kiitettävästi kaikkeen mitä touhuillaan. Kuullostaa varmaan hassulta puhua näin, mutta kun toisinkin voisi olla. Tutkijakin tuumasi, että jos pojan vuoto päässä olisi ollut hiemankaan suurempi, emme olisi tässä...en edes itse asiassa tiennyt sen olevan niin. Toki olin hirmuisen huolissani vuodosta aivoissa, mutta että se olisi ollut noin vakavaa...hui! Kukaan ei asiasta suuremmin kertonut. Ehkäpä parempi näin!



Neuvolakuulumisia: paiona on nyt 4365g pituutta 52,5cm ja pipo 37cm. Hienosti poika on kasvanut, kun ajattelee syntymätilannetta. 1150g 36 cm ja hattu 24,5 cm. Rohkaistuin eilen myös kysymään niistä yöllisistä apneoista (olen kyllä kysellyt sitä muiltakin saamatta juuri kunnollista vastausta) ja sain tod. lohdullista tietoa. Meillä mittäri hälyttää jos poika on hengittämättä 20 sek. ja äiti paniikissa hetioitis poikaa ravistelemaan, mutta aikaa kuulemma on! Jopa minuutteja voi olla hengittämättä, ennekuin tapahtuu mitään radikaalia. Ja jos ajattelee uimareita sun muita sukeltajia, niin näinhän se. Toisaalta onko nuo uimarit ja sukeltajat ihan täyspäisiä? ;D



Vauva-arki alkaa nyt sujumaan hienosti! Rytmi alkaa löytymään ja yölläkin syödään enää kerran! Helpottaa elämää kummasti!



E&J