\/\/\/\/=Viikon ekaa päivää syysväelle=\/\/\/\/
Tästä löytyy viikonloppu:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8179999&p=1&tmode=1&smode…
Kommentit (29)
Vaikka niin reippainmielin etukäteen suhtauduin päivähoidon aloitukseen, täytyy myöntää, että aika kurjalta tuntuu. Otosn kanssa kaikki meni aikoinaa mallikkaasti, tosin tilanne oli toinen, niin ryhmän kuin hoitotpäiväkin suhteen. Töissä on edelleen kivaa ja siellä pysyn, mutta haluaisin tytölle toisenlaisen hoitomuodon. Päiväkotihoidossa mättää moni juttu. Ekaks ryhmäkoko: 17 alle 3 v lasta! Toki laillinen määrä aikuisia, mutta ovat usein samassa tilassa (nukkumaan, ulos yms.). Tokaksi hoitoaika rasittaa Valmaa, tänään hain 16.20 niin oli kuulemma itkeskellyt ja parahti itkuun kun tulin. Kokonaishoito aika oli kuitenkin alle 8 h, mutta iltapäivä liian pitkiä. Kolmanneksi Valman on ryhmässä " iso" ja reipas, joten jää vähemmälle huomiolle ja sylille (myös hoitajat mainitsivat tästä). Neljänneksi Valmalla on nuha, viikko hoitoa takana ja siellä on menossa eka tautikierros. Ajatuskin viime vuotisesta sairauskierteestä itkettää.
Juttelin tänään anopin ja miehenkin kanssa asiasta. Hoitoaikaan pyritään vaikuttamaan, niin että haetaan viimeistään klo 16, mielummin aikasemmin. Se tarkoittaa aikuisille aikaisia aamuja ja töitä illalla kun lapset nukkuvat. Mummi lupasi hoitaa lapsia vaikka kerran viikossa. Mutta se ei estä infektiokierrettä ja eikä sitä, että ryhmä on iso ja meluisa. Voi ku olis joku vaihtoehto. Mietin jo työajan lyhentämistä ja jonkinlaista hoitorinkiä kotiin. Kun olis paljon rahaa palkkaisin hoitajan kotiin. Perhepäivähoitoa ja ryhmistä on alueella vain muutamia tarjolla. Hitto. Mietin jos pph:lle pääsis helpommin lääkärin todistuksella ja tunnen alueen pph-ohjaajan.
Tämmönstä meillä.
Kurjaa nuo Rosan allergiat. Toisaalta kiva että löytyivät " jo" nyt. Koirattomanakin voi elää :). Mutta ymmärrän toki että koville ottaa. Saisitteko annettua koiran jonnekin, jossa voisitte käydä tapaamassa?
Leannan kisiutarina kosketti myös
Pienet ovat minun murheeni, mutta silti tuntuu pahalta. Ja kurkkukin on kipeä. Tuskin nukuttaan ensi yönä, kun Valma on nyt itkee vähän väliä. Ja huomenna on " pakko" mennä töihin. Onneksi mummi lupas hakea lapset heti unien jälkeen.
AJatukset pyörivät vain oman navan ympärillä. Kiitos kun " kuuntelitte" .
Pile
Hieno juttu, et selvisit yhdellä vaivasella tikillä. Olet sinä aikamoinen =) Tsemppiä arkeen =)
Voi harmi, Lila :(
Toivotaan, että Rosan olo helpottuu ja se osaltaan hiukan helpottaisi koira-asiassa. Ei se taida ihan niinkään olla. Muistan kyllä juttujasi ja tuvan suunnittelussakin taisi olla tuo koirahomma huomioituna. Äh, en osaa näköjään sanoa tuota mitenkään hyvin, mutta ajatuksissa olet. Kuten muutkin allergiataistelevat.
Tsemppiä työ- ja hoitojuttuihin. Toivottavasti ehditte kuitenkin välillä ainakin laittaa kuulumisia.
En viiti marista joutavia omista jutuista, vaan painun nukkumaan ja palaan joskus toivon mukaan paremmalla tuulella.
T@hti
meillä netti toimii!!!! jeeVIHDOINKIN yhteys ulkomaailmaan. Aivan kuin olisin ollut jossain parin kuukauden matkalla ja palanut tutulle lentokentälle!
Voi Lila ja Rosa,voi surua suurta perheenjäsenestä : (,eiolisi uskonut ettärosa on noin allerginen kun siskolla ei ole mitään algeerioita.
Kukkuulle onnea pienestä ja nimestä!Ja kaikillemuillekin raskautuneille ja synyttäneille onnea!
plailenlähiaikoina!
tiivii ja Vilho
Voi kurjuus Rosan allergioita! Mutta Pilsua kompaten: mitä nopeammin selviää, sen parempi.
Suurta sympatiaa päivähoitoasioiden pohtijoille. Pyörsky ja Väkkärä olivat tänään ekaa kertaa täyden päivän, hakiessa sen kyllä huomasi...
Minulla on pää sekaisin kaikesta uudesta - uskon vakaasti, että työpaikan näppiksen kirjaimet vaihtelevat paikkoja kesken kirjoittamisen, koska teen siellä enemmän kirjoitusvirheitä kuin kotona.
Tiivii, kiva kun palasit " kotikentälle" ! Sinua onkin kaivattu!
Mahakkaille hyvää vointia ja Ramikalle & " pikku" emänälle ONNEA!
Lilalle vaan enempi ja enempi voimia lähetän!!!!!!!!!!!
Meillä oli sama juttu Sassan kohdalla. Siis että todettiin koiralle allergiseksi. Oireili hengitystie-ongelmilla... Kova paikka oli melkein 10v koirasta luopua mutta pakkohan se oli. Saatiin koira onneksi aivan mahtavaan perheeseen jotka lellii sen piloille :) Ihanaa että koira saa nauttia elämänsä viimeiset vuodet perheen vauvana olemisesta :)
Iso hali sulle!
Peukkuja pidän Neocaten sopivuudelle!!!!!
Meillä huomenna aamulla allergialääkäri molemmilla lapsilla. Ihan kontrollit, prick-testit ja mahdollinen maitoaltistus Sassalle vasta seuraavalla viikolla.
Palailen kertomaan lääkärikuulumisia huomenna...
Jos menis koisiin :)
Kerppu ja perjantaina 2v täyttävä Sassa
Ai joo, lahjasta joku kyseli. Hankin Sassalle tramboliinin kun rakastaa pomppimista :) Tajusin vaan just illalla että tuli hankittua liian iso! Suunnittelin että sillä voi sisälläki pomppia ja sit sen voi laittaa meidän sängyn alle kun ei käytä. Joo, 150cm halkaisija ;-) ??? Ilmalla täytettävä, et kai sen sit aina tyhjentää???? Kun BR-lelussa oli niin hyvä tarjous etten voinu ohittaa... Mummi lupas nuken ostaa. Kuulemma Baby Bornin. Enpä tiiä jaksaako tuo sitä edes kanniskella. Mut en viittiny alkaa vastustaan ku kuitenki kallis nukke ;-)
Ramikalle suuret onnittelut komeankokoisesta tytön tylleröstä! Kiva että oli siisti koti kun sinne sitten pääsitte :)
Nyt ei jaksa muuta, pitäis mennä nukkumaan...
Petra, Ida ja " vauva" 22+3
Lilalle minäkin lähetän täältä virtuaalisen halauksen!! Hyvä silti että Rosan allergia-asioissa on saatu selvyyttä, toivottavasti asiat jotenkin tästä eteenpäin selkiytyvät .. Olen pahoillani kun koirasta joudutte luopumaan :( Ikävä on varmasti suuri.
Pile, sinullekin virtuaalinen halaus! Minä koin nuo tunteesi jostakin syystä tosi syvästi, tai ne osuivat minuun. Toivottavasti löytäisit teille sopivimman ja lapsille hyvän hoitoratkaisun! Ota ihmeessä vain yhteyttä siihen tuttuusi pph-puolella! Hurjalta kuulostaa tuo ryhmäkoko!!
Nämä hoitoasiat ovat kyllä sydäntä lähellä, en voi sille mitään että murehdin myös täällä etukäteen. Miten tyttö nukkuu huomenna, kuinka rankkaa onkaan pienelle tuo 8 tuntia ... Kuinka tyttö /pärjää hoitopäivät, kuinka itse osaan olla tarpeeksi viisas tässä kohden... Huoh. Onneksi olen aina perjantait kotona, se kyllä helpottaa oloani huomattavasti. Ja hoitopaikka tosiaan tuntuu kuitenkin hyvältä. Tytön ryhmässä, muuten, on 8 lasta ja nuorin ryhmässä on 1½-v. Ei ihan kauhean pahalta kuulosta.
Ehkä tuossa Pilen kirjoituksessa minuun vaikutti niin syvästi tuo kun Pile kirjoitti Valman olevan se " iso ja reipas" ja siksi jäävän ilman syliä .. Minusta kun tuntuu vähän samalle - minunkin tyttöni yrittää niin olla reipas tuolla, tänään hoitajat oikein kehuivat kuinka reipas tyttö on. Jääkö siksi myös ilman syliä ja huomiota- ajatellaan että kyllähän tuo tyttö pärjää. Tyttöni on tuollainen, varmasti reipas kun " täytyy olla reipas" . Voih ei, tätä äidin raastavaa tunnetta ....
Alli
viime yönä ajoimme 12h ja saavuimme viimein yhden kieppeillä kotiin. Alkoi jo loppupuolella tuntumaan melko pitkältä tyo matka ;) Lapset nukahtivat onneksi yhdeksän jälkeen autoon, joten olivat melko virkeitä aamulla, kun lähdettiin kouluun ja hoitoon (samaa ei voinut sanoa vanhemmista). Yllättävän hyvi meni halki Suomen ajo. Antsa ei känkkäröinyt kertaakaan, vaan jaksoi iloisena jutella omiaan ja nukkuikin juuri oikeisiin aikoihin päiväunet. Tahditimme kyllä ruokailut tarkkaan niin, että ne osuivat juuri kohdalleen. Isommatkin jaksoivat olla _suhteellisen_ hyvin. Asiaa edesauttoi se, että kilpailimme molempiin suuntaan rekkakisaa " Minkä värinen rekka tulee vastaan seuraavaksi?" . Minä viivaililn pisteitämme paperille ja todistettavasti ajoi menomatkalla vastaamme 162 rekkaa ;) Takaisintulomatkalla olikin sitten rekkarintamalla hiukan rauhallisempaa (sunnuntai ja ilta>yö) ja tapasimme vain 98 rekkaa.
Juhlat menivät aivan mukavasti. Olihan se huisaa olla laitettuna iltapuku päällä. Kävin kampaajalla ennen suurta illallista ja kampaaja kampasi kuontaloni aavistuksen verran liian korkeksi (mikä vaimeasti juhlan aikana harmitti...miten niin naisellista olla kampauksestaan epävarma?).
En ole ehtinyt lukea vielä tämän päivän pinoa enempää. Ramikalle superonnittelut♥. Voihan surku Lila :( Itse olen kuitenkin kasvanut ei-koira-perheessä ja oppinut aika eläinrakkaaksi kuitenkin (nykyisinhän meillä on Riku-koira). Mutta eiväthän nuo allergiat mukavia ole ollenkaan eivätkä missään tapauksessa leikin asia.
No juu...Kiireinen viikko edessä, huomenna vanhempianiltaa, sitten työpalaveria keskiviikkoiltana vuoroesimiehille, mutta loppuviikon illat ovat sitten onneksi ilman pakollista ohjelmaa. Ensi viikolla täyttää tyttö-keskimmäinen 7v. ja olen luvannut olla pe ja la hovimestaroimassa...Etukäteen väsyttää, mutta kyllä se tästä :))
Mukavaa viikkoa syysmammat!
Saamuska,
kotona hetken taas