Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa ollaan huomattavasti masentuneempia kuin monissa muissa maissa?
19.08.2014 |
Onko yhteiskunnassamme jotain vikaa? Koska se ihan tosiaan pitää paikkansa että Suomi on itsemurhatilastojen kärjessä ja mielenterveysongelmia on paljon. Minkä te arvelle tälle syyksi? Onhan masentuneita muuallakin, mutta miksi juuri suomalaisia masentunita on niin paljon?
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:38"]
Katolisissa maissa on vähemmän itsemurhia kuin muualla. Syyksi ajatellaan ripittäytymiskäytänteen: saa purettua syyllisyys puhumalla. Ja kun asian sanoo ääneen, niin häpeäkikin helpottuu.
syyllisyys ja häpeä ovat usein,iten syynä siihen, miksi jeppe juo.
[/quote]
Katolisissa maissa itsemurhaa pidetään myös syntinä eikä niitä tilastoida kovin tarkasti. Monessa eteläisen Euroopan maassa itsemurha saatetaan omaisten pyynnöstä tai muustakin syystä luokitella onnettomuudeksi, joten tilastot eri maiden välillä eivät suinkaan ole vertailukelpoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Suomessa edes olla mitenkään erityisen masentuneita. Lääkkeitä käytetään, mutta niitä määrätään erittäin helposti. Itse en tunne ketään masentunutta tai masennuslääkkeitä käyttävää.
Kateusperäinen kova asenne muihin ihmisiin on tässä maassa ihan liian hyväksyttyä. Tätäkin palstaa kun katsoo, hyvin harvoin tulee tunne, että ymmärrettäisiin miten toisille tuotetaan tunne, että he ovat tervetulleita, hyväksyttyjä, ja että heidän tarvitsevuutensa on hyvin pitkälle ok.
Sen takia, että elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa läheisestä välittäminen on ulkoistettu valtiolle.
Tunneköyhä maa, yhteisöllisyys puuttuu, jatkuvaa elintasokilpailua (ihmiset puhuu vain ostamisesta ja matkoista), kukaan ei saisi saada palkkaa enemmän kuin minä, turvallisuushysteria, kateellisuus, näkyviä ja näkymättömiä kartelleja (yrittämisen aloittaminen vaikeaa), työpaikkakiusaaminen yleistä Suomessa
Olemme asunut 7 vuotta ulkomailla, joten toki asiat on Suomessa voineet muuttua, mutta kyllä lomilla on törmännyt ja lukemalla netistä näyttää sama peli jatkuvan. Asuinmaassani olen kyllä kokenut sellaisia onnen tunteita, etten Suomesta sellaisia muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia tässä mainittukin, pitkä pimeä ja kylmä jakso. Kovat arvot. Keskimäärin epäsosiaalinen kansa. Yhteisöllisyyden aliarvostaminen.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:28"]
Paska sää ja umpimielisyys. Ollaan hiljaa, ei puhuta tunteista, ei näytetä tunteita, ei halata.
[/quote]
Ei saisi itkeä kun itkettää. Ei saa raivostua kun vituttaa. Pitäisi olla vaan joko naama peruslukemilla tai vääntää jotain kepeää "heh heh" huumoria vaikka kuinka ahdistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaanko Suomessa oikeasti maseentuneempia kuin muualla? Tilastojen mukaan esim. Ranskassa napsitaan enemmän mielialalääkkeitä.
Osasyynä tällaisiin tilastoihin voi olla se, että Suomessa tiedostetaan masennus (koulussa opetetaan) ja kynnys hakeutua hoitoon on matalampi kuin monissa muissa valtioissa. Esim. New Yorkissa törmäsin siihen asenteeseen että masentunut=hullu ja parantumaton. Haepa siinä sitten hoitoa...Ainoastaan julkkisten on ok olla masentuneita Amerikassa. Plus mielialalääkkeitä saa kaupasta, jolloin monet masentuneet eivät hakeudu asianmukaiseen hoitoon ja jäävät tilastojen ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 19:00"]
Ollaanko Suomessa oikeasti maseentuneempia kuin muualla? Tilastojen mukaan esim. Ranskassa napsitaan enemmän mielialalääkkeitä.
[/quote]
Mä olen masentunut. Kliinisesti. Mutta näen elämässä niin paljon kaunista, vaikka "elämäntuska" on niin suurta. Ei se negatiivisuudesta ole kiinni.
Negatiiviset ihmiset ovat erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 10:30"]
Suomen masennuskulttuuri mennyt siihen pisteeseen että kaikkia ja kaikkea pitää vaan YMMÄRTÄÄ ja YMMÄRTÄÄ vielä lisää! En jaksa enää ymmärtää mitään tai ketään, haluan että ihmiset on normaaleja eikä vingu itsesääleissä eikä roiku suojatyöpaikoissa. Onko muita joita ärsyttää tämä ymmärtäminen suunnattomasti?
Ja sinäkö olet sitten se NORMAALI? Normaali, tunnevammainen suomalainen, vailla empatiakykyä...? Usein masennus on hyvinkin terve reaktio ympäristössä missä ainoa arvo on suorittaminen ja yksin pärjäämisen pakko. SEn sijaan se että ärtyy heikkoudesta kertoo siitä ettei kaikki ole ihan kunnossa.
[/quote]
Yksi syy on varmaan masennuskierteeseen johtava ylidiagnosointi. Masennusdiagnoosin ja lääkereseptin saa yhdellä käynnillä yleislääkäriltä, mutta terapiaan on vaikeaa päästä. Eli käytännössä terveelle ihmiselle kerrotaan, että tämä on sairas, mutta että hoitoon ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miksi. No ajatelkaas nyt näitä keskusteluja täälläkin. Ihminen ei ole arvokas itsenään. Täytyy olla sitä ja tätä. Tai sit jos et ole et ole mitään. Tai jos silti olet jotain et kuitenkaan ole mtn. Niinpä.
mutta oli kiva nähdä ja jutella kanssasi tällä. Kiitos tästä ihmiyyden hetkestä täällä. Haastakin jokaisen omaan pieneen kamppanijaani hymyile toisille ihmisille. Kuinka paljon me ihmiset täällä Suomessa välttelemme toisiamme. Hymyile. Katso silmiin ja hymyile. Mistä se on sinulta muka pois. Let the smile give glory to us all. T. P
mukavaa syksyä rakkautta, välittämistä ja liikuntaa.
Mua masentaa tietynlainen ympäristö. Saa nauraa, mutta se on työympäristö. Koululaisena masensi koulu, vaikka olin hyvä oppilas ja keskiarvo luokan parhaimpia. Mua vain alkoi ahdistaa joka aamu, kun tulin sinne koulun pihalle, ja ahdistus päättyi, kun koulupäivä päättyi. Opiskeluaikana kärsin, kun lukukausi alkoi ja piti mennä sinne oppilaitokseen. Aineet, joita luin, olivat kyllä kiinnostavia, ja olisin mielelläni opiskellut enemmänkin, mutta inhosin sitä kylmyyttä ja irrallisuutta, jonkinlaista kolkkoa yksinäisyyttä, joka huokui oppilaitoksen rakennuksista ja seinistä ja luentosaleista.
Nuorena en käyttänyt lääkkeitä eikä silloin vielä tainnut ollakaan niitä nykyisenlaisia paremmin toimivia mielialalääkkeitä.
Nykyään käyn töissä lääkkeiden avulla. Lomilla ja muilla pitkillä vapailla pärjään ilman lääkitystä ainakin joten kuten.
Töissä ahdistaa samantapainen irrallisuuden tunne kuin koulussa ja yliopistossa. Ei keksi mitään hauskaa puhuttavaa työkaverien kanssa. Osa tyypeistä työpaikalla ei tervehdi eikä hymyile. Katsotaan kuin pässi uutta porttia. Johto jakelee ohjeita ja käskyjä sähköpostilla. Viikkotilastoja laaditaan työtilanteesta, tehtyjä kappalemääriä seurataan. Mutta pomoa ei välttämättä näe kuin satunnaisesti ohi mennen käytävällä. Ryhmät on hajotettu istumaan ympäri taloa niin ettei oman ryhmän istumapaikkoja tiedä, ellei tarkista kulloistakin sijaintia sisäisestä puhelinluettelosta.
En ole koskaan asunut muualla kuin Suomessa, mutta olen lomilla matkustellut. Suomi on ihmeellisen kaunis maa. Mutta ihmisiä täällä on vähän. Uskon, että tämä porukan pienuus on syy mielenterveysongelmiin. Ihmiset eivät osaa olla toistensa kanssa, kun eivät ole tottuneet siihen. Ajatellaan, että aikuisen pitää pystyä olemaan yksin ja hoitamaan itse omat asiansa ilman muiden apua. Koska me ollaan asuttu täällä vuosisatoja oloissa, joissa tuo taito on ollut välttämättömyys. Ihminen on silti sosiaalinen eläin ja tarvitsee jonkinlaisia kontakteja muihin, tunnetta siitä, että on joku, joka tykkää olla sun kanssa ja välittää susta.
Esimerkiksi täällä yksi ihminen on pari kertaa kirjoittanut, että kiusaaminen on kiusatun itsensä vika. Miten tällaisesta asenteesta ja kohtelusta voi selvitä terveenä? Ei mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 19:44"]
Mua masentaa tietynlainen ympäristö. Saa nauraa, mutta se on työympäristö. Koululaisena masensi koulu, vaikka olin hyvä oppilas ja keskiarvo luokan parhaimpia. Mua vain alkoi ahdistaa joka aamu, kun tulin sinne koulun pihalle, ja ahdistus päättyi, kun koulupäivä päättyi. Opiskeluaikana kärsin, kun lukukausi alkoi ja piti mennä sinne oppilaitokseen. Aineet, joita luin, olivat kyllä kiinnostavia, ja olisin mielelläni opiskellut enemmänkin, mutta inhosin sitä kylmyyttä ja irrallisuutta, jonkinlaista kolkkoa yksinäisyyttä, joka huokui oppilaitoksen rakennuksista ja seinistä ja luentosaleista.
Nuorena en käyttänyt lääkkeitä eikä silloin vielä tainnut ollakaan niitä nykyisenlaisia paremmin toimivia mielialalääkkeitä.
Nykyään käyn töissä lääkkeiden avulla. Lomilla ja muilla pitkillä vapailla pärjään ilman lääkitystä ainakin joten kuten.
Töissä ahdistaa samantapainen irrallisuuden tunne kuin koulussa ja yliopistossa. Ei keksi mitään hauskaa puhuttavaa työkaverien kanssa. Osa tyypeistä työpaikalla ei tervehdi eikä hymyile. Katsotaan kuin pässi uutta porttia. Johto jakelee ohjeita ja käskyjä sähköpostilla. Viikkotilastoja laaditaan työtilanteesta, tehtyjä kappalemääriä seurataan. Mutta pomoa ei välttämättä näe kuin satunnaisesti ohi mennen käytävällä. Ryhmät on hajotettu istumaan ympäri taloa niin ettei oman ryhmän istumapaikkoja tiedä, ellei tarkista kulloistakin sijaintia sisäisestä puhelinluettelosta.
En ole koskaan asunut muualla kuin Suomessa, mutta olen lomilla matkustellut. Suomi on ihmeellisen kaunis maa. Mutta ihmisiä täällä on vähän. Uskon, että tämä porukan pienuus on syy mielenterveysongelmiin. Ihmiset eivät osaa olla toistensa kanssa, kun eivät ole tottuneet siihen. Ajatellaan, että aikuisen pitää pystyä olemaan yksin ja hoitamaan itse omat asiansa ilman muiden apua. Koska me ollaan asuttu täällä vuosisatoja oloissa, joissa tuo taito on ollut välttämättömyys. Ihminen on silti sosiaalinen eläin ja tarvitsee jonkinlaisia kontakteja muihin, tunnetta siitä, että on joku, joka tykkää olla sun kanssa ja välittää susta.
[/quote]
Onko minulla kaksoisolento? En kylläkään syö mielialalääkkeitä, mutta eipä tarvitse käydä työssäkään. Koin koulun aivan samoin kuin sinä. Muistan ihmetelleeni, kun vuosi vuodelta into koulun alkamisesta lyheni, kunnes lukiossa se oli ensimmäiseen ruokatuntiin mennessä loppu.
Meidän pitäisi ehkä kyörätä paljon enemmän nuorisoa maasta toiseen vertailukohtaa hankkimaan. On kansantaloudellisesti ääliömäistä, että ulkomaille viedään natsien hyväksihavaitsemaan tyyliin työväkeä lepäilemään ja käyttämään toisten maiden työväkeä hyväksi. Lapsia ja nuoria meidän pitäisi viedä toisiin maihin perehtymään niiden kulttuuriin ja ilmapiiriin.
Alkoholin runsas käyttö ei ainakaan masennusta poista. Suomessa myös itsensä mollaamis ja nollaamis kulttuuri. Minä en ole mitään. Kateus kansantautina, pimeys, d-vitamiinin puute. ..
Niinkuin joku sanoikin, tässäkin ketjussa on todella aggressiivisia ja negatiivisia ihmisiä, jotka luettelevat vain "oireita". Se että ihminen käyttäytyy jotenkin, johtuu jostakin. Se mollaamiskulttuuri yms kumpuaa jostakin, siihen on joku syy. Ja se syy tulee todennäköisesti osittain menneiltä sukupolvilta. En usko että ihmiset haluaisivat tahallaan masentua, alkoholisoitua, vaipua itsesääliin. Tai elää elämänsä suorittaen, vailla yhteisöllisyyttä. Nämä ovat seuraus jostain.
Toisaalta, myös mielenterveysongelmien tunnistaminen voi monessa maassa olla ihan retuperällä. Luin juuri kirjaa alkuperäisasukkaista, joiden kohdalla kirjoittaja ihmetteli sitä, ettei masennusta käytännössä ollut kenelläkään. Seuraava luku käsitteli tämän heimon erittäin väkivaltaisia heimosotia. Jos suomessa joku ottaa viidakkoveitsen ja vetää pään irti ensimmäiseltä vastaantulijalta vaan koska tämä ei juuri kuulu omaan naapurustoon, niin sillähän meidän mittapuulla ois mielenterveysongelma. Ei ole normaalia hyökätä aseettoman ihmisen kimppuun joka nyt vaan sattuu olemaan hakemassa vettä tms. ilman mitään vihamielisiä aikeita.