Miksi Suomessa ollaan huomattavasti masentuneempia kuin monissa muissa maissa?
Onko yhteiskunnassamme jotain vikaa? Koska se ihan tosiaan pitää paikkansa että Suomi on itsemurhatilastojen kärjessä ja mielenterveysongelmia on paljon. Minkä te arvelle tälle syyksi? Onhan masentuneita muuallakin, mutta miksi juuri suomalaisia masentunita on niin paljon?
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 10:30"]
Suomen masennuskulttuuri mennyt siihen pisteeseen että kaikkia ja kaikkea pitää vaan YMMÄRTÄÄ ja YMMÄRTÄÄ vielä lisää! En jaksa enää ymmärtää mitään tai ketään, haluan että ihmiset on normaaleja eikä vingu itsesääleissä eikä roiku suojatyöpaikoissa. Onko muita joita ärsyttää tämä ymmärtäminen suunnattomasti?
[/quote]
mä oon kyllä törmännyt enemmän tuohon sunkaltaiseen reaktioon, kuin ymmärtämiseen. Enemmän ihmiset valittavat sitä että masentuneita muka pitäisi ymmärtää, kun oikeasti ymmärtävät heitä. Masentuneihin kohdistuu juuri sun kirjoittaman kaltaisia syytöksiä ja sen vuoksi tautiin liittyy Suomessa ihan valtavan häpeän leima.
[/quote]
Masentuneille ulkonaliikkumiskielto etteivät tartuta sitä kauheaa tautia meihin terveisiin normi-ihmisiin!
eikö masentuneet voi vaan lakata olemasta masentuneita, samalla tavalla kuin alkoholisti voi yksinkertaisesti vaan lopettaa sen juomisen !!!?? miksi masentuneisuudesta tehdään kamala numero ja tekosyy olla tekemättä asioita ? saamattomien ihmisten tauti tosiaan.
Miten suomalaista masentunutta tulisi auttaa? En halua olla masentuneen seurassa koska itsellekin tulee sellaisen ihmisen läsnäolosta huono ja paska fiilis! En ole mikään masentuneiden tukipylväs.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 20:42"]
Alkoholin runsas käyttö ei ainakaan masennusta poista. Suomessa myös itsensä mollaamis ja nollaamis kulttuuri. Minä en ole mitään. Kateus kansantautina, pimeys, d-vitamiinin puute. ..
[/quote]
Tämä "minä en ole mitään" -meininki on yhtäaikaa siunaus ja kirous. On hienoa asua maassa, jossa kaikki eivät koko ajan piehtaroi omassa (kuvitellussa) erinomaisuudessaan - hehkutus ei istu suomalaiseen kulttuuriin ja hyvä niin. Mutta kääntöpuolena on se, että ihmiset eivät saa taitojaan esille ja hyötykäyttöön, kokevat merkityksettömyyttä jne. Ja osa sitten masentuu.
Se yhteisöllisyyden puute. Ja se, että jos veilä aikuisena vietät joulut lapsuudenperheen kanssa niin olet luuseri. Tälläkin palstalla saa osakseen kommentteja "katkaise jo se napanuora ja elä omaa elämää!". Vierailulle ei saa mennä "mä en ainakaan halua ketään häiritsemään meille!". "Mä en ainakaan kestitse ketään, sisko perheineen menköön hotelliin ja käyköön meillä vaan nopeasti." "Miehen lapset entisestä suhteesta ei ole osa perhettä". "Mä en ainakaan jaa elämääni työkaverin kanssa, ei ne ole mitään oikeita ystäväviä"
Tuntuu, että kaikki yhteisöllisyys mielletään jotenkin niin, että ihminen ei pärjää yksin. Vain itsenäinen ihminen on hyvä.
Mä ainakin kärsin tuollaisesta ilmapiiristä, rakastan että ympärillä on elämää. Tykkään olla lapsuudenperheeni luona, tykkään olla appivanhempien luona, en pistä pahakseni vaikka meillä on vieraita. Vieraat saavat olla pidempäänkin, kunhan en ihan passaajaksi joudu ;)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:49"]Sen takia, että elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa läheisestä välittäminen on ulkoistettu valtiolle.
[/quote]
Elimme.
Nykyään elämme pahoinvointiyhteiskunnassa.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 21:10"]
Se yhteisöllisyyden puute. Ja se, että jos veilä aikuisena vietät joulut lapsuudenperheen kanssa niin olet luuseri. Tälläkin palstalla saa osakseen kommentteja "katkaise jo se napanuora ja elä omaa elämää!". Vierailulle ei saa mennä "mä en ainakaan halua ketään häiritsemään meille!". "Mä en ainakaan kestitse ketään, sisko perheineen menköön hotelliin ja käyköön meillä vaan nopeasti." "Miehen lapset entisestä suhteesta ei ole osa perhettä". "Mä en ainakaan jaa elämääni työkaverin kanssa, ei ne ole mitään oikeita ystäväviä"
Tuntuu, että kaikki yhteisöllisyys mielletään jotenkin niin, että ihminen ei pärjää yksin. Vain itsenäinen ihminen on hyvä.
Mä ainakin kärsin tuollaisesta ilmapiiristä, rakastan että ympärillä on elämää. Tykkään olla lapsuudenperheeni luona, tykkään olla appivanhempien luona, en pistä pahakseni vaikka meillä on vieraita. Vieraat saavat olla pidempäänkin, kunhan en ihan passaajaksi joudu ;)
[/quote]
Niinpä. Mulle tuli tuosta tollot vieraat -ketjusta joka pyöri täällä eilen tai toissapäivänä mieleen että ihan hirveästi ihmiset vaikutti miettivän vain rahaa ja sitä että vieraat ei tuonu mitään vaan söivät emäntien eväitä jne. Joo toki on tökeröä mennä suoraan tyhjentämään toisen ruokakaappeja tai majailla viikkokausia jonkun nurkissa täyshoidossa, mutta silti monista viesteistä tuli mulle vaikutelma että kirjoittaja oli aika itsekäs ja jopa kylmä ihminen. Ei Suomessa kovin monella oikeasti ole mitään puutetta kuitenkaan, jolloin tuon pakkomielteisen rahan ajattelemisen ymmärtäis.
Sitä näkee hirveästi että valitetaan siitä ettei vieraat tee mitään ja mä ihmettelen että mitä niiden pitäis tehdä tai että onko niille ite ehdotettu mitään tekemistä vai odotetaanko vaan että toinen rupeaa siellä toisen huushollissa siivoamaan yms.? Onko tääkin just sitä että ihmisellä itsellään ei ole mitään arvoa vaan olemassaolon oikeutus pitäisi hankkia suorittamalla jotain, vaikka millään suorituksilla ei sitte kuitenkaan ole paskankaan väliä koska ihan väärinhän se homma tietysti meni...
Ja vielä, monilla tuntuu olevan muihin ihmisiin suhtatumisen lähtökohtana se että ne on vihollisia, niitä pitää jotenkin pelätä ja liittoutua "kaverien" kanssa muita vastaan jotta selviää - tämä asenne aiheuttaa kiusaamiskulttuuria.
Täällä on mustavalkoharmaata suurenosan vuodesta. Pimeää ja kylmää. Kuraa, ja loskaa.
Lisäksi tunteita piyää padota. Temperamenttisia tunteenpurkauksia ( jotka monissa maissa ovat arkipäiväisiä) pidetään hulluina.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 19:30"]Ai miksi. No ajatelkaas nyt näitä keskusteluja täälläkin. Ihminen ei ole arvokas itsenään. Täytyy olla sitä ja tätä. Tai sit jos et ole et ole mitään. Tai jos silti olet jotain et kuitenkaan ole mtn. Niinpä.
mutta oli kiva nähdä ja jutella kanssasi tällä. Kiitos tästä ihmiyyden hetkestä täällä. Haastakin jokaisen omaan pieneen kamppanijaani hymyile toisille ihmisille. Kuinka paljon me ihmiset täällä Suomessa välttelemme toisiamme. Hymyile. Katso silmiin ja hymyile. Mistä se on sinulta muka pois. Let the smile give glory to us all. T. P
mukavaa syksyä rakkautta, välittämistä ja liikuntaa.
[/quote]
:)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 21:48"]
Ja vielä, monilla tuntuu olevan muihin ihmisiin suhtatumisen lähtökohtana se että ne on vihollisia, niitä pitää jotenkin pelätä ja liittoutua "kaverien" kanssa muita vastaan jotta selviää - tämä asenne aiheuttaa kiusaamiskulttuuria.
[/quote]
Joo, just tää! Jos luottaa ihmisiin ja eikä pidä heitä vihollisina on sinisilmäinen ja naiivi joka saa vielä karvaasti pettyä. Tutustu siinä nyt sitten uusiin ihmisiin.
koska suomessa kaikki on niin helppoa. ihmisillä ei ole kiinnostusta tehdä mitään itse vaan olettavat että kaikki tuodaan eteen hopeatarjottimella. kyllä siinä helposti tulee turha olo kun ei saa mitään aikaiseksi. tunnen muutamia ihmisiä jotka ovat "masentuneita". eivät käy töissä, eivät jaksaneet opiskella ja eivät harrasta mitään. eläminen on hankalaa mutta suomessa siitä on tehty jo liian helppoa.
Vaikea uskoa siihen, että joku ei tunne ketään masentunutta. Itse tunnen monta masennuksesta kärsivää ja älykästä ihmistä. Mutta aina ei kyseisten henkilöiden vanhemmat tiedä lapsensa masennuksesta. Silloin mietin, että onkohan vanhempi oikeasti kiinnostunut aikuisen lapsensa elämästä vai vain tämän mitattavista saavutuksista.
Suomessa ei saa olla yhtään massasta erottuva tai ihmiset ottavat silmätikuksi.