Miksi Suomessa ollaan huomattavasti masentuneempia kuin monissa muissa maissa?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 22:22"]

 Mutta aina ei kyseisten henkilöiden vanhemmat tiedä lapsensa masennuksesta. Silloin mietin, että onkohan vanhempi oikeasti kiinnostunut aikuisen lapsensa elämästä vai vain tämän mitattavista saavutuksista.

[/quote]

Ja se alkaa jo lapsena. Esim. aloittaessaan uutta harrastusta, toivotaan lapsen olevan lahjakas siinä. Eikä niin, että toivottavasti lapsi nauttii tästä harrastuksesta tms. Suorittamista ja töykeyttä, pelkoa siitä mitä naapurit ajattelevat, suhteilla elvistelyä.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 21:48"]

 Ja vielä, monilla tuntuu olevan muihin ihmisiin suhtatumisen lähtökohtana se että ne on vihollisia, niitä pitää jotenkin pelätä ja liittoutua "kaverien" kanssa muita vastaan jotta selviää - tämä asenne aiheuttaa kiusaamiskulttuuria.

[/quote]

Joo, just tää! Jos luottaa ihmisiin ja eikä pidä heitä vihollisina on sinisilmäinen ja naiivi joka saa vielä karvaasti pettyä. Tutustu siinä nyt sitten uusiin ihmisiin.

[/quote]

Mä olisin sitä mieltä että varsinaiseen luottamukseen ei tosiaan ole syytä, mutta ei tarvitsis rakennella kuppikuntia me vastaan muut -mentaliteetilla vaan vois ottaa vähän rennommin, olis kaikilla kivempaa niin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:28"]

Paska sää ja umpimielisyys. Ollaan hiljaa, ei puhuta tunteista, ei näytetä tunteita, ei halata.

[/quote]

Tää on niin totta. Änkyröiden mielestä tää on vielä jotenkin "hienoa".

Suomessa on paljon hyvää. Kaikki saa ilmaisen koulutuksen, eikä tarvi asua kadulla, vaikka mokailisi pahastikin. Suomi on kuitenkin syrjäinen maa, ei ole totuttu ulkomaalaisiin tai erilaisiin vaikutteisiin kuten monissa muissa maissa. Lisäksi kohteliaisuus ei ole pakollista, joka luo ikävän ilmapiirin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 22:20"]

koska suomessa kaikki on niin helppoa. ihmisillä ei ole kiinnostusta tehdä mitään itse vaan olettavat että kaikki tuodaan eteen hopeatarjottimella. kyllä siinä helposti tulee turha olo kun ei saa mitään aikaiseksi. tunnen muutamia ihmisiä jotka ovat "masentuneita". eivät käy töissä, eivät jaksaneet opiskella ja eivät harrasta mitään. eläminen on hankalaa mutta suomessa siitä on tehty jo liian helppoa.

[/quote]

Joo on kyllä sellaista paskaa tuo mielipiteesi.

Suomessa ei saa erottua, ei saa yrittää, ei saa epäonnistua.

Monta syytä, tässä pari:

-Tylsyys ja tylsistymisen määritellään masennukseksi

- Henkilökohtaisuus: monet ajattelevat melankolian ja hetkellisen kurjuuden olevan masennusta, kun toivoo, että elämä on shamppanjaan, vaahtokarkkeja, muiden kehua ja pelkkää onnistumista.

-Tavallisuuden ylipatologisointi, ajatellaan, että hypen ja juhlan ja jatkuvan hehkutuksen puute on masennusta, vaikka se on arkea.

- Masennus on jotain sellaista, mitä ei voida yksiselitteisesti määritellä, mutta monet "oireet" olivatpa ne millaisia tahansa, voidaan heikolla itsetuntemuksella ja ammattitaidolla liittää masennukseen.

- ajattelun kapeus, köyhyys,  yksinäisyys, itku,  johtavat yksittäisinä oireina masennusduagnoosiin hyvin helposti, koska henkilökunta terveyskeskuksissa ei osaa eikä halua antaa. Keskustelutukse pikkuasioihin ja pikkuasioiden hoito diagnooseina ja lääkkein lisää oireita sekä "työntekijöille muodostuvaa sairasta tarinaa" asiakkaasta.

Pilvet roikkuu niin matalalla etta melkein voi niita koskettaa. Asutaan niin ahtaasti etta vakisinkin menee hermot ja pitaa lahtea baariin juomaan itsensa humalaan. Kyraillaan. Elama on tasapaksua, ei ole Mardi Gras'ta, kulkueita tai markkinoita. Suuria juhlapaivia vietetaan kotona yksin. Ai niin, onhan vappu mutta siita ei aina monikaan muista mitaan, juhannus vietetaan mokilla juopotellen.

Koska se on muotia Suomessa, on jotenkin "cool" kun sulla on joku diagnoosi tai vamma jonka varjolla pompottaa muita ihan miten sattuu huvittamaan.

Lisäksi kun Suomessa Kela ja sossu auttaa niin paljon rahallisesti, toisin kuin monissa muissa maissa jossa jäät puille paljaille jos et tee töitä, niin sehän edesauttaa näiden lusmuilijoiden sohvallamakoilua, Suomessa vaan ei ole pakko tehdä töitä tai edes huolehtia itsestään = joku silti aina tulee ja pelastaa sinut. Siksipä kai se on niin helppoa täällä heittäytyä sairaaksi.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 04:13"]

Koska se on muotia Suomessa, on jotenkin "cool" kun sulla on joku diagnoosi tai vamma jonka varjolla pompottaa muita ihan miten sattuu huvittamaan.

Lisäksi kun Suomessa Kela ja sossu auttaa niin paljon rahallisesti, toisin kuin monissa muissa maissa jossa jäät puille paljaille jos et tee töitä, niin sehän edesauttaa näiden lusmuilijoiden sohvallamakoilua, Suomessa vaan ei ole pakko tehdä töitä tai edes huolehtia itsestään = joku silti aina tulee ja pelastaa sinut. Siksipä kai se on niin helppoa täällä heittäytyä sairaaksi.

[/quote]

Väärin, väärin, väärin, väärin ja väärin. Kaikki väärin.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 00:58"]

Suomessa on paljon hyvää. Kaikki saa ilmaisen koulutuksen, eikä tarvi asua kadulla, vaikka mokailisi pahastikin. Suomi on kuitenkin syrjäinen maa, ei ole totuttu ulkomaalaisiin tai erilaisiin vaikutteisiin kuten monissa muissa maissa. Lisäksi kohteliaisuus ei ole pakollista, joka luo ikävän ilmapiirin.

[/quote]

Ihan totta. Itsekin huomaan, kuinka tuo muiden ihmisten ajattelemattomuus ja käytöstapojen puute aidosti vaikuttaa mielialaan. Hymyilyä myös harvoin näkee, kun se tulkitaan heti flirttinä tai jonkin sortin hulluutena. Ihmiset ovat myös todella ahdasmielisiä ja kaikenlaista erilaisuutta on vaikea kestää.

Asuessani Ranskassa oli työ- ja opiskelijakavereiden joukossa mm. paljon ulkomaalaisia, avoimesti homoseksuaalisia, naisten vaatteita käyttävä mies, enkä koskaan nähnyt ketään syrjittävän tai kiusattavan. Ajattelin aina, että Suomessa ei kyllä olisi mahdollista, ellei sitten turpiinsa haluaisi saada :D

Kyllä yleinen ilmapiiri Suomessa on huomattavasti ankeampi kuin esim. Keski-Euroopassa, vaikka elämä onkin täällä monin tavoin helpompaa.

Jos jotain kaipaisin Suomeen niin poskisuudelmia ja sitä että voin auttaa tuntematonta ikääntynyttä kantamaan ostoskasseja ilman että hän loukkaantuu tai pelkää minun olevan varas. Että voisi tervehtiä kaikkia ja jutella kaikkien kanssa ilman että saa pahoja katseita.

Suomessa syödään niin huonoa ruokaa.

Mutta hei! Eiköhän me voida nyt jokainen tätä ketjua lukiessa miettiä, miten me voitaisiin toimia erilailla, hymyillä vastaantulijalle! Heilauttaa kiitos autolle, joka antaa tietä. Lopetetaan kyräily ja paheksuminen!

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 06:43"]

Jos jotain kaipaisin Suomeen niin poskisuudelmia ja sitä että voin auttaa tuntematonta ikääntynyttä kantamaan ostoskasseja ilman että hän loukkaantuu tai pelkää minun olevan varas. Että voisi tervehtiä kaikkia ja jutella kaikkien kanssa ilman että saa pahoja katseita.

[/quote]

Poskisuudelmia ei ehkä kannata ihan tuosta vaan mennä antamaan, mutta muuten noita asioita voi aivan hyvin tehdä. Kyllä mä tervehdin aamuisin bussipysäkillä niitä lähiön asukkaita, joiden kanssa siinä samaisella pysäkillä on odoteltu bussia jo iät ja ajat. Hymy ja hyvän huomenen toivotus saa hymyn monen kanssamatkustajan kasvoille ja monesti kanssamatkustaja sitten alkaa vähän jutellakin...jos ei muusta, niin säästä. "Tarvitsetko apua?" on mulle ihan luonteva kysymys, olipa toinen osapuoli vaunujen kanssa bussiin nouseva äiti, ostostensa kanssa liikkuva vanhus tai matkakortinlukijan kanssa taisteleva lapsi. Mutta multa onnistuu myös itseltäni avun pyytäminen eli koska olen lyhyt, joudun aika useinkin ruokakaupassa pyytämään itseäni pidemmiltä asiakkailta apua jonkun tarvikkeen ojentamista ylähyllyltä. Koskaan kukaan ei ole kieltäytynyt ja ainakin yllättyneen ilmeen jälkeisestä hymystä olen voinut päätellä henkilön itsensäkin ilahtuneen, kun on voinut olla avuksi. Olen jo sen verran iäkäs, että sanat "kiitos", "anteeksi" ja "ole hyvä" tulivat selkäytimestä jo lapsena.

Jos joku tulee mulle asemilla tai bussipysäkeillä juttelemaan, niin on aivan sama, onko kyse vanhuksesta, lapsesta, nuoresta, laitapuolenkulkijasta tai kenestä vaan, sillä aina mulla siinä odotellessa se muutama hetki on aikaa toista kuunnella ja jutella. Koiraa ulkoiluttaessani melkein joka ilta vastaan tulee iäkäs nainen ja aina jään hänen kanssaan juttelemaan. Oletettavasti hän asuu läheisessä palvelutalossa ja on ilmeisesti hieman yksinäinen, joten usein kävelen hänen kanssaan samaa matkaa vähän aikaa ja jutellaan niitä näitä. Hän usein kertoo samoja asioita kuin edellisenäkin päivänä, mutta joka kerta hän on yhtä ilahtunut saadessaan kertoa niistä.  Jossain tässä lähistöllä asuu myös nuorehko mies, jolla ilmeisesti jonkinlainen mielenterveysongelma ( oletan hidastuneen puheen ja olomuodon johtuvan jostain läääkityksestä) ja kerran hän lähikaupassa sanoi, että mä olen ainoa ihminen, joka häntä tervehtii ja joka hänen kanssaan juttelee. 

Ihmisille siis voi olla iloksi ja avuksi, jos vain haluaa. Eikä tarvitse asua pienellä paikkakunnalla vaan onnistuu ihan täällä pääkaupunkiseudullakin. 

Liiallinen alkoholinkäyttö on ainakin yksi syy. Lääkärien pitäisi ennen masennuslääkkeen kirjoittamista kysyä "masentunteelta", miten alkoholinkäytön laita on, mitä he eivät yleensä tee. Tämä ei ole itse keksimäni teoria, vaan julkisuudessa olleiden päihdelääkärien mielipide.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 07:38"]

Mutta hei! Eiköhän me voida nyt jokainen tätä ketjua lukiessa miettiä, miten me voitaisiin toimia erilailla, hymyillä vastaantulijalle! Heilauttaa kiitos autolle, joka antaa tietä. Lopetetaan kyräily ja paheksuminen!

[/quote]

Juuri näin!

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:18"]

Siksi että suomessa sota aiheutti sotatrauman, yhden sukupolven piti kasvaa ilman vanhemmuutta. Ja se sukupolvi on suuret ikäluokat, nykyisten lasten isovanhemmat. Sodasta ei ole kovin pitkää aikaa suhteessa traumojen hälvenemiseen. Tiesit kai että johtuen pohjoismaiden ankarista oloista suomalaiset ovat myös hieman fiksumpia kuin muut eurooppalaiset? Ja johtuukohan sitten tuosta sotatraumasta tai ankarista oloista, mutta suomessa ihmiset jätetään yksi jo alakoululaisina, yhdssäoloa ei arvosteta vaan suorittamista.

[/quote]

Masennus Suomessa johtuu sinunkaltaisistasi idiooteista. Kaikissa maissa on sodittu. On oikeasti järkyttävää, että viestisi on saanut noin paljon yläpeukkuja. Teillä paskakoneita alapäästänne punkevilla idiooteilla ei ole mitään yleissivistystä. Tässä taas näkee, mihin se johtaa kun vaan tehtaillaan lapsia eikä tiedetä mistään mitään.

Toivoisin viestisi olevan typerä provo, mutta pelkään sinun olevan tosissasi.

Suomalaiset pääsivät toisessa maailmansodassa liian helpolla. Suomea ei miehitetty. Muissa maissa miehittäjäjoukot tappoivat, kiduttivat ja raiskasivat siviiliväestöä. Miehitetyissä maissa sotatraumat ovat varmasti olleet paljon pahemmat kuin Suomessa.

Suomalaisten masennus ei todellakaan voi johtua sodasta, siihen on aivan muut syyt

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:28"]

Jep, ankeita ihmisiä...siis se tietty ihmistyyppi joka kyttää muita ja halveksuu, pilkkaa, naureskelee, paheksuu kaikkea erilaista ja ihmisiä jotka eivät täytä tätä sanomatonta koodia olla samasta muotista.

Alkaa jo päiväkodissa, koulussa nämä ankeuttajat ovat niitä äänekkäitä muille naureskelijoita ja kiusaajia. Noh, töissä ja juoruproukoissa sitten sama meno jatkuu aikuisena.

[/quote]

Ja nämäkö sitten masentuvat?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:38"]

Katolisissa maissa on vähemmän itsemurhia kuin muualla. Syyksi ajatellaan ripittäytymiskäytänteen: saa purettua syyllisyys puhumalla. Ja kun asian sanoo ääneen, niin häpeäkikin helpottuu.

syyllisyys ja häpeä ovat usein,iten syynä siihen, miksi jeppe juo.

[/quote]

Niin, ja mikä ehkä olennaisempaa: katolinen kirkko ei hyväksy itsemurhaa, vaan se ajatellaan synniksi, jota ei saa anteeksi. Ehkäpä siksi uskovaiset ihmiset eivät itsemurhia teekään?