Kaverin lapsi on aistiyliherkkä. En jaksa sitä enää.

Voi kääk, niinpäs onkin! 😂

Eikö asuinpaikkakunnallanne ole tarjolla perhetyöntekijää äidin menojen ajaksi? Ainakin Tampereella on, se on ennaltaehkäisevää perhetyötä. Eikä tarvitse olla mikään sossutapaus, tavoitteena tukea vanhempien jaksamista sosiaalisesta taustasta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Selität ystävällesi, ettet handlaa enää hoitoa yksin. Hänen on etsittävä muita vaihtoehtoja, kuten päiväkoti. Ei tietenkään ole niin, että ap on velvollinen huolehtimaan, että ystävä jaksaa erityislapsen kanssa. On olemassa muita vaihtoehtoja. 

Eiköhän tuo ap ole jo ongelmansa jotenkin ratkaissut. Aloitus on vuodelta 2014.

Tuohan on selvää hyväksikäyttöä, jos kaveri tuo erityislapsen sulle 2 kertaa viikossa kuudeksi tunniksi.

Pitäisi nyt yhden lapsen kanssa jaksaa olla itse, se on oma lapsi.

Lapsella on varmaan isäkin tai mummo jotka myös hoitavat.

En minäkään lastani kaverille sysännyt vaikka harrastuksia olikin. Erkkalasta en varsinkaan heittäisi joka viikko kaverille, saattaisi olla pian entinen kaveri...

Aistiyliherkkä saa yo kirjoituksissa tunnin lisäaikaa

Tutun lapsi sai näin hyvät pisteet ja on muy sosso. Eli opiskeli sosiaalityöntekijäkdi.

Voisitko ottaa harvemmin hoitoon tai vähemmän aikaa kerrallaan. Voisit koittaa opettaa lapsillesi, että puhutaan hiljempaa kun tuo lapsi kylässä. Älä pese silloin astioita tai pyykkiä, äläkä siivoa kuin kaikkein oleellisin. Saisitko tehtyä ruuan jo edellisenä päivänä? Mulla on ollut hoidossa ääniyliherkkä adhd ja on meillä nätisti, mutta jälkeen raivoaa äidilleen. Eli lapsi kärsii muutoksesta, meillä kaipaa hirmuisesti just mun seuraa, ei toisten lapsien. Kotitöiden vähentämisellä ajan takaa sitä, että et vetäisi itseäsi sellaisena päivänä piippuun.

Sano kaverillesi, että voit hoitaa vain sen jumpan ajan, eli kerran viikossa 1,5 tuntia. Sekin on jo iso palvelus kun sinulla on kolme omaa pientä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Sano kaverillesi, että voit hoitaa vain sen jumpan ajan, eli kerran viikossa 1,5 tuntia. Sekin on jo iso palvelus kun sinulla on kolme omaa pientä lasta.

HEH, vastasin ketjuun, joka on aloitettu monta vuotta sitten... Kuka näitä nostaa????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano kaverillesi, että voit hoitaa vain sen jumpan ajan, eli kerran viikossa 1,5 tuntia. Sekin on jo iso palvelus kun sinulla on kolme omaa pientä lasta.

HEH, vastasin ketjuun, joka on aloitettu monta vuotta sitten... Kuka näitä nostaa????

Et näytä olevan ainut, sillä ap näyttää edelleen saavan runsaasti neuvoja ja kommentteja tähän kolme vuotta sitten esittämäänsä kysymykseen : ) 

Itse luin keskustelun alkua, enkä voi kuin ihmetellä, miten ilkeitä kommentteja ap sai. Tilannehan vaikutti siltä, että hän oli hyvää hyvyyttään ajatellut auttavansa ja ilahduttavansa ystäväänsä, joka olikin alkanut pitää itsestään selvänä, että ap:ta voi käyttää ilmaisena lapsenvahtina aivan milloin tälle ystävälle itselleen sopii, eikä tuntunut enää edes kiittänyt avusta, ajatteli ehkä jopa itse tekevänsä vain palveluksen ap:lle antaessaan oman lapsensa ap:n lasten seuraksi.

Jos ap vielä palstailet ja huomaat tämän keskustelun, olisi mielenkiintoista tietää, miten tilanne lopulta ratkesi?  

Nyt vaan rohkeasti sanomaan ettei sun voimat riitä enää. Sulla ei ap ole mitään hävettävää. Kolme lasta omasta takaa ja vielä noin pieniä kaikki.

Nyt kun tämä kerran on nostettu, niin voisin tässä ihmetellä että miten ennen on näitä aistiyliherkkiä spesiaalitapauksia kasvatettu, kun koko "aistiyliherkkyys" -termi on putkahtanut sanastoon ja diagnoosiksi vasta tässä 2010-luvulla? Oletettavasti siis näitä oireita on ollut ennenkin, vuosisatojen ajan. Saivatko aistiyliherkät vaatteitaan jatkuvasti riisuvat lapset vähemmän vai enemmän piiskaa, jotta oppivat olemaan? Miten moni nääntyi nälkään kun "sileää" ruokaa ei saanut, vaan piti syödä sitä samaa perunaa ja läskisoosia kuin muutkin, oksetti tai ei? Pääsivätkö ääniyliherkät miehet käpykaartiin rintaman sijasta toisessa maailmansodassa..?

Nimimerkillä "utelias haluaa tietää - miksi historiankirjoissa ei puhuta tästä?"

Kuulostaa tutulta. Meillä 6 lasta. Lapset normaaleja, mutta isä ei. Mieheni on aistiyliherkkä, repikää siitä. :D Ei paljon auta kodin-/lastenhoidossa, kun kaikki ottaa korviin tai oksettaa, pienikin väärä materiaali/ääni/koostumus saa ukon kiemurtelemaan tuskissaan kuin mikäkin... Eli ei helpotusta odotettavissa iän myötä...

Hieno, että olet kuitenkin jaksanut auttaa.

Pyydä äitiä hankkimaan lapselle lasten Peltor-kuulosuojaimet ja totuttaa lasta käyttämään niitä, kun melutaso menee ylitse. Voit myös pyytää äidin tuomaan lapselle omat eväät mukana. Ja pukemaan ne kaikkein mukavimmat vaatteet päälle.

Vierailija kirjoitti:

Aistiyliherkkyys on silkkaa paskapuhetta ja tekosyy huonolle kasvatukselle ja sille, ettei lapsen vointi kiinnosta vittuakaan. Ei vissiin paljoa tuota lapsiraukkaa lohduteta. Huomionkipeä lapsi ja te kehtaatte syyttää jotain aistiyliherkkyyttä?

Helppo sanoa jos itsellä ei ole ollut tuota ongelmaa. Minulla on ollut lapsesta aistiyliherkkyys ja välillä sen kanssa eläminen on painajaista. Tahallani en ole tällaiseksi syntynyt. Jos esim yrittäessäni nukkua selkäni alla on yksikin hius tai lakanassa ryppyjä, en kykene nukahtamaan ennenkuin olen ongelman hoitanut. En voi käyttää mitään yöasuja vaan minun on pakko nukkua alkkareissa. Tuollaiset rypyt ja hiukset kutittavat paljon. Jotkut saumat vaatteissa taas raapivat. On kurja kun en voi antaa miehen silitellä tai koskea ihoani kovin kauaa koska se alkaa tuntumaan hankaavalta. Kovat äänet saavat minut säikähtämään tai sitten väsyttävät. Ja valitettavasti jotkut minulle kovat äänet ovat toisille normaaleja ääniä. Joudun usein pyytämään miestäni laittamaan tv:n hiljemmälle tai jos katsoo jotain tietokoneelta, käyttämään kuulokkeita, koska minua sattuu korviin. Ruokien tekstuuri ei onneksi häiritse enää niin paljoa kuin lapsena. Pistävät hajut ja kirkkaat valot saattavat laukaista migreenikohtauksen. Kirkkaat tai välkkyvät valot sattuvat silmiini. Minun on erittäin vaikea kestää mitään tahmeaa tai kosteaa iholla, myöskään oman poikani suukkoja poskelle. Minun on pakko pyyhkiä pois, koska kutittaa liikaa. Minä tunnen tästä kamalaa syyllisyyttä. Ei tämä ole minusta yhtään kivaa, mutta ei myöskään tekosyy vaan ihan oikea vaiva ja usein raskasta. Mielelläni poistaisin tämän vaivan jos se olisi mahdollista. Siksi toivoisin ymmärrystä, vaikka joskus risoisikin. Minulla on aina ollut tunne ettei minua oikein hyväksytä tällaisena. Luokkakaverit pitivät outona ja minua kiusattiin koska pyörin paljon tuolissani koska vaatteet hankasivat, äänet sattuivat korviin ja kirkkaat neonvalaisimet sattuivat silmiin. Mieskään ei vielä kuuden vuoden naimisissa olon jälkeen muista tai ymmärrä aina kuinka koskettaminen voi tehdä kipeää vaan ottaa sen torjumisena. Ap, ehkä sinun kannattaisi keskustella lapsen äidin kanssa, että jos voisit pitää tauon hoitamisessa tai vähentää hoitokertoja joksikin aikaa. Äidin taas pitäisi yrittää totuttaa lapsi hiljalleen asteittain kovempaan ärsykkeisiin. Itse koin siitä olevan hyötyä.

Diapamia tai muuta rauhoittavaa vaan niin loppuu se pikkuasioista kitinä.

Itselläni aistiherkkälapsi ja muutakin häikkää. Olisin superkiitollinen jos joku edes kerran katsoisi häntä. En olettaisi, että joku hyvää hyvyttään häntä viikottaisi katsoisi. Arki erityislapsen kanssa voi olla rankkaa. Sinun ei tarvitse ystävänä lasta katsoa jos et jaksa. Voi sanoa, että lapsen haasteellisuus on kasvanut, etkä enää jaksa hoitaa lasta.

Sanot suoraan sen, että se lapsi vaatii sellaista jatkuvaa huomiota jota et hänelle millään pysty antamaan kun sinulla on omatkin lapset hoidettavana. Ja suosittelet että vie lapsen hoitoon sukulaiselleen tms.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tämä kerran on nostettu, niin voisin tässä ihmetellä että miten ennen on näitä aistiyliherkkiä spesiaalitapauksia kasvatettu, kun koko "aistiyliherkkyys" -termi on putkahtanut sanastoon ja diagnoosiksi vasta tässä 2010-luvulla? Oletettavasti siis näitä oireita on ollut ennenkin, vuosisatojen ajan. Saivatko aistiyliherkät vaatteitaan jatkuvasti riisuvat lapset vähemmän vai enemmän piiskaa, jotta oppivat olemaan? Miten moni nääntyi nälkään kun "sileää" ruokaa ei saanut, vaan piti syödä sitä samaa perunaa ja läskisoosia kuin muutkin, oksetti tai ei? Pääsivätkö ääniyliherkät miehet käpykaartiin rintaman sijasta toisessa maailmansodassa..?

Nimimerkillä "utelias haluaa tietää - miksi historiankirjoissa ei puhuta tästä?"

Meillä kyllä 90-luvulla syntynyt lapsi sai SI-häiriö diagnoosin jo kauan ennen vuotta 2010. Kyllä se on jo pitkään diagnosoitu vaiva. Historiassa tietysti oli niitä tyhmiä ja hulluja enemmän. Ongelmia ei ollut vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse aistiyliherkkä aikuinen, joten väkisinkin tunnen suurta sääliä ja empatiaa ennen kaikkea tuo lasta kohtaan. Tiedän kuinka hankalaa on nukkua, kun hyvää asentoa ei meinaa löytyä, kun tuntuu aina hankaumia/painaumia. Tiedän millaista on, kun vähäinenkin lapsen itku tms. saa pään suunnilleen räjähtämään. Nukkua ei voi, jos sataa vettä, koska meteli tuntuu liian isolta js korvatulppia ei voi käyttää, koska ne tuntuvat hankalalta. Inhottaa kun pitää aikuisena ihmisenä tutkia tarkkaan ruuat, jos niitä ei ole itse tehnyt, ettei vahingossa söisi maultaa tai koostumukseltaan sellaista, mikä saa oksentamaan.

Varmasti on siis lapsen ja äidin elämä hankalaa.

Voi helvetti. Kasva aikuiseksi, prinsessa.

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu mikä tyyppi olet, ihan suoraan sanoen. Varsinainen ystävä joo. Toivottavasti et ikinä saa itse aistiyliherkkää tai muuten erityislasta, eihän sulla jumankauta kestäisi hermot viikkoakaan kun satunnainen kaverin lapsen hoitaminenkin jo noin koville ottaa. T: ADHD- ja aistiyliherkän lapsen yksinhuoltajaäiti 24/7 täälläkin. Ja joo, mielummin olisin ilman apua kuin ottaisin sinulta vastaan.

No jopas oli katkera tekstioksennus.