G: elämäsi romanttisin hetki?

Uusivuosi 98-99, keskiyö. Tuleva mieheni sanoi, että anna minulle yksi hymy niin minä annan sinulle koko maailman. Ja niinhän tuo teki ja tekee edelleen <3

En ole pahemmin kokenut romantiikkaa... :( Toivottavasti sitä on edessä.

Ei sellaista vielä ole...Ehkä joskus.

Ei ole ollut vielä, mies ei ole kovin romanttinen...mutta kaikista hetkistä tähän mennessä 3 vuotta sitten vuosipäivämme, olin ollut pitkän päivän töissä ja mies oli tehnyt ruokaa, oli kynttilät ja kaikki. Ja tosiaan, tuo on jo suurta romantiikkaa mieheltä.

Enemmän meillä on ihan perus arjen rakkautta

av-mammat eivät tiedä romantiikasta hölkäsen pöläystä. miesviha on niin loputon.

romanttisinta on se kun saa ratsastaa miehen lompakolla. muuten miestä vain vihataan.

En muista oikein mitään hirveän romanttista meidän 10v suhteen ajalta. Ehkä romantisinta on kaikenlaiset pienet teot arjessa. Mieheni esimerkiksi lähtee vaikka kaatosateeseen hakemaan minulle suklaata lähikaupasta varttia vaille kymmenen jos toivon niin. Joskus on ollut viikkoja, että on käynyt joka ilta. Se tietää, miten itse inhoan kylmää, pimeää ja märkää, joten haluaa siksi käydä. 

Toisaalta voin joku päivä meidät kuvitella jonnekin romanttiselle paikalle syömään illallista ja katselemaan auringonlaskua. Romanttiseksi sen tekisi meidän selviytyminen yhdessä näistä kuluttavista vuosista ja hitsautuminen yhteen. Silloinkaan en tosin haluaisi kuulla mitään yltiöromanttista ja kliseistä vaan ihan oikeasti vain sen minkä mieheni sanoo minulle muutenkin joka viikko: olen parasta hänen elämässään eikä olisi voinut toivoa parempaa vaimoa itselleen. 

Se kun sain kuulla vuosien jälkeen nuoruuden rakkaudeltani kesäyössä kuinka hän edelleen minua rakastaa. Ja varsinkin kun itse tunsin samoin. Sitä yötä en unohda koskaan <3

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:15"]

Uusivuosi 98-99, keskiyö. Tuleva mieheni sanoi, että anna minulle yksi hymy niin minä annan sinulle koko maailman. Ja niinhän tuo teki ja tekee edelleen <3

[/quote]

Eikö tuo ole jo vähän paksua? Ymmärrän tietysti pointin siinä takana, mutta itse ainakin purskahtaisin nauruun. Mielestäni on syytä pysyä kuitenkin ihan realismissa; kukaan ei voi antaa toiselle koko maailmaa. Lähinnä saisin kuvan miehestä, joka lupailee liikoja eikä ole kovin luotettava. En tosin ole mikään kovin romanttinen. 

Nuoruuden poikaystäväni yritti vuosia myöhemmin valloittaa minut takaisin esittämällä akustisen kitaran säestyksellä minulle säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleen. Harmi vaan, ettei mies muuten jaksanut sykähdyttää riittävästi, romantiikannälkänsä hänen kanssaan olisi varmasti saanut täytettyä.

Nykyisen miesystäväni kanssa viime syyskesällä Pihlajasaaressa. Makasimme kalliolla ja katselimme tähdenlentoja pimeydessä.

Olin juuri muuttanut (vihdoin) eron jälkeen ikiomaan asuntooni. Olin tavannut ihanan aivan mielettömän ihanan miehen ja maattiin yksi lauantai puoliksi kalustamattoman olohuoneeni lattialla matolla katsellen erästä elokuvaa. Mä olin Niin onnellinen, että olin pakahtua. Siitä, silloisesta kodista, tuli minulle äärimmäisen rakas. Miehen kanssa seurusteltiin vuosi. Oli elämäni rakkaus, jonka menetin.

Terveisiä vaan Lahteen eräälle, jos sattuu lukemaan :)

Kun makoiltiin miehen kanssa suhteen alkuaikoina sängyllä ja kuunneltiin jostain syystä, ehkä joidenkin teiniaika-muisteloiden takia, Dimmu Borgirin Mourning Palacea eli siis tätä jos haluatte laittaa taustalle soimaan että pääsette tunnelmaan ja kappale ei ole etukäteen tuttu:

Katseltiin toisiamme silmiin hämärtyvässä syysillassa, pidettiin käsistä kiinni ja mies sanoi hellällä äänellä "mä tahdon kuolla sun kanssa ja tulla haudatuksi epäpyhään maahan". Revettiin hetken hiljaisuuden jälkeen kumpikin ihan täysin, ja tämä on mielessä sen takia ihan oikeastikin romanttisena hetkenä kun tajusin sillä hetkellä, että ehkä tässä on jotain. Mitään sellaisia "oikeasti" romanttisia kuutamokävely -tyyppisiä hetkiä mulla ei ikävä kyllä ole jaettavaksi :)

"Eikö tuo ole jo vähän paksua? Ymmärrän tietysti pointin siinä takana, mutta itse ainakin purskahtaisin nauruun. Mielestäni on syytä pysyä kuitenkin ihan realismissa; kukaan ei voi antaa toiselle koko maailmaa. Lähinnä saisin kuvan miehestä, joka lupailee liikoja eikä ole kovin luotettava. En tosin ole mikään kovin romanttinen."

Tämän jutun takana on eräs tv-sarja, johon minä ja eräs kollegani olimme hulluna. Tuo lause esiintyi siinä, valitettavasti en muista sarjan nimeä. Kollegani oli höpöttänyt miehelleni, että muista sitten kun kosit niin käytät tuota lausetta. Mies muisti sen 2 vuotta myöhemminkin =)

Seurustelin joskus miehen kanssa joka oli oikea romantikko. Puhui kauniisti ja järjesti yllätyksiä ym. Uskomatonta mutta mua alkoi ällöttään koko mies! Mutta joskus eräd nuoruuden rakkaus (ketä ikinä eniten olen rakastanut) sanoi jonkun pienen jutun, oli se maailman romanttisin hetki. Eli rakkautta pitää olla, muuten ei tunnu missään :)

Asuin nuorena Joensuussa ammattikoulun asuntolassa. Eräänä yönä neljän aikaan heräsin siihen kun oveen koputettiin. Ovella seisoi minuun ihastunut poika kukkakimpun kanssa. Oli liftannut Kuopiosta asti minua katsomaan ja tuomaan kukat (jotka oli ostanut Kuopiosta kukkakaupasta illalla).

Minä en ollut kiinnostunut pojasta ja laitoinkin pojan saman tien takaisin ovelta..minä hölmö kun olisin edes yöpaikan antanut aamuun asti..=(

Eräs joulukuun päivä muutama vuosi sitten; tapasin lähes 20 vuoden jälkeen nuoruudenrakkauteni. Oli raikas pakkaspäivä, pimeää mutta lunta vähän maassa ja sitä satoi jäisinä kimalteina. Ja hän seisomassa katulampun alla noiden jääkiteiden ja valon osuessa jo harmaantuneisiin hiuksiin.... Päädyin lämpimään syleilyyn ja sain kuulla sanat joita olin kaikki ne vuodet kaivannut:)

^

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:15"]

Uusivuosi 98-99, keskiyö. Tuleva mieheni sanoi, että anna minulle yksi hymy niin minä annan sinulle koko maailman. Ja niinhän tuo teki ja tekee edelleen <3

[/quote]

Ja taivaalta sateli sydämen muotoisia karamelleja ja sokerihilettä päällenne. Ällöromanttista.

Perisuomalainen miehenkörilääni ei äkkiseltään vaikuta romanttiselta, mutta osaa edelleen yllättää minut keksimillään lempinimillä ja viesteillään kesken työpäivän.

Häämatkamme oli kaikessa hupsuudessaan ja kommelluksissaan erityisen romanttinen.

Romanttisinta elämässäni on ymmärtää aina uudestaan ja uudestaan, miten syvästi ja monilla eri tavoilla mies rakastaa minua ja minä häntä. Eihän tällaista ole kuin elokuvissa.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:34"]

En muista oikein mitään hirveän romanttista meidän 10v suhteen ajalta. Ehkä romantisinta on kaikenlaiset pienet teot arjessa. Mieheni esimerkiksi lähtee vaikka kaatosateeseen hakemaan minulle suklaata lähikaupasta varttia vaille kymmenen jos toivon niin. Joskus on ollut viikkoja, että on käynyt joka ilta. Se tietää, miten itse inhoan kylmää, pimeää ja märkää, joten haluaa siksi käydä. 

Toisaalta voin joku päivä meidät kuvitella jonnekin romanttiselle paikalle syömään illallista ja katselemaan auringonlaskua. Romanttiseksi sen tekisi meidän selviytyminen yhdessä näistä kuluttavista vuosista ja hitsautuminen yhteen. Silloinkaan en tosin haluaisi kuulla mitään yltiöromanttista ja kliseistä vaan ihan oikeasti vain sen minkä mieheni sanoo minulle muutenkin joka viikko: olen parasta hänen elämässään eikä olisi voinut toivoa parempaa vaimoa itselleen. 

[/quote]

Miksi ihmeessä et osta suklaata valmiiksi itsellesi jos tiedät, että sitä on joka ilta saatava? Epäkäytännöllistä tuo touhunne.