Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti
03.08.2021 |
Mies jätti. Sanoi että on väsynyt eikä jaksa enää, kuulemma riideltiin liikaa.
Elin ihan eri todellisuutta ja luotin siihen, että saadaan erimielisyydet sovittua. Oon kuin puulla päähän lyöty. Vasta sanottiin että rakastan ja suunniteltiin yhteisiä juttuja, luulin että kaikki oli hyvin. Luotin niin kovasti.
Yritin jutella, kertoa omat tunteeni ja valaa uskoa, mies ei halua. Ja muhun sattuu. Mä uskoin. Mä luulin, että ollaan onnellisia ja kaikki on hyvin ja menee parempaan. En jaksais.
Miten ihmeessä kunnioittaa toisen päätöstä ja päästä yli kun mieli ja sydän huutaa miehen lähelle ja päätös on mielestäni aivan väärä?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Aika huono ennusta suhteella, jos alle vuoden suhteessa on jo noin paljon riitelyä. Jatkossa olet sitten viisaampi.
Ymmärrän tämän kannan.
Itse kuitenkin ajattelin, että jopa ihan hyvä että riideltiinkin alkuun. Siinä oppi paljon toisesta ja aina saatiin sovittua, ajattelin että niin ke saa ainakin pois alta ja myöhemmin niihin ei tarvitse palata ja saadaan olosta oikeasti rauhallisempaa.
Mulle on lapsuuden kodissa jo iskostettu, että jos jotain rikotaan niin se myös korjataan ja olen sitä itse suhteissa noudattanut kun eikä ole tapana antaa periksi jos vaan on jotain mitä voisi tehdä.
Isot asiat harvemmin on helppoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetelkaa puhumaan tunteet sanoiksi rauhallisesti. Meillä tehdään niin eikä koskaan riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee mieleen kaikki he, jotka paheksuvat mykkäkouluja ja kuvittelevat että jokainen riita pitää ratkaista silloin, kun minulle sopii. Eli nyt. No ei se niin mene. Riitelyyn tarvitaan kaksi osapuolta, jotka haluavat riidellä. Jos pakotat toisen riitelemään, tuntuu se varmasti toisesta liialta.
Ei riidan vaihtoehto ole mykkäkoulu. Kumpikin ovat huonoja tapoja hoitaa suhdetta. Avoin keskustelu, rauhallisena pysyminen, oman käytöksen puntarointi toisen syyttelyn sijaan, niillä erimielisyydet ratkaistaan.
Jospa miehelle iski akuutti sitoutumiskammokohtaus. Huomasi, että suhteenne on menossa vakavaan suuntaan, mutta mielestään vielä olisi niittyjä laiduntamatta, vakoja kyntämättä ja heinää kaatamatta.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee mieleen kaikki he, jotka paheksuvat mykkäkouluja ja kuvittelevat että jokainen riita pitää ratkaista silloin, kun minulle sopii. Eli nyt. No ei se niin mene. Riitelyyn tarvitaan kaksi osapuolta, jotka haluavat riidellä. Jos pakotat toisen riitelemään, tuntuu se varmasti toisesta liialta.
Mykkäkoulu on myös riitelyä. Ei riitely aina ole kovaäänistä huutamista ja esineiden heittelyä.
Riidat eivät välttämättä ole asioita joille on -toinen on oikeassa ja toinen väärässä -tyyppinen ratkaisu.
Riittää kun kuuntelee toista ja hyväksyy että hänellä voi olla erilainen mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, olet niitä "riitely on kivaa ja kuuluu parisuhteeseen"-naisia joilla tulee aina yllärinä kun mies ei jaksa jatkuvasti kinata ja riidellä.
En todellakaan ole. Inhoan riitoja, ne vetää kaikki voimat pois ja sanattomaksi. Olen tosi herkkä ja saan paniikkikohtauksia, senkin takia vältän riitoja ja provosoimista, eikä mielestäni olla riidelty pitkään aikaan, siksi olen ymmälläni. Enkä tietenkään halua pahaa mieltä ja stressiä rakkaalle ihmiselle vaan olla hyvä ja kiltti, mutta kai hän sit koki toisin.
Toivoisin toki, että mullakin olisi lupa puhua ja tulla kuulluksi, en yritä jyrätä tai tapella, haluan selvittää asiat rauhassa ja päästä yhteisymmärrykseen jos jompaakumpaa jokin häiritsee, en vain olla oikeassa ja saada tahtoani läpi. En mielestäni nalkuta ja vaadi enkä etsi riitoja, mutta ehkä kai sitten luulin väärin.Riittämätön olo. Tuli vaan kurjempi olo viestistäsi.
Ap
Erot on tuommosia.
Ei niissä sitten enää auta toisen vakuuttelu, jos toinen on päätöksensä tehnyt.
Hienoa, että on ollut hyvä suhde Koeta etsiä nyt ne syyt, miksi tuo ihminen ei ole sinulle se oikea.
Löydöt kyllä.
On hyvää ja on huonoa. Jos tahto kiperässä paikassa puuttuu, niin onko se kantava?
Nyt vaan sitä omaa itseä etsimään ha tsemppaamaan. Olet hyvä juuri noin kuin olet.
Toipuminen vie aikansa. Se on repivää, mutta se on isoa oppia.
On hyviä ihmisiä, niin kuin tekin kaksi. Sopiva pari löytyy kokeilemalla. Hienoa, että olette uskallataneet.
Miksi ihmiset haluavat elää suhteissa, joissa riitely on normaalia? Niinkuin Soffenkin "aamuriita" toisessa ketjussa. Aamu-, päivä- ja iltariita? Oma psyykeni ei kyllä kestäisi, parisuhteessa pitää saada olla turvassa ja levollinen. Riidaksi en laske erimielisyyttä, josta puolileikillisesti kinataan, ja meillä on ehkä yksi riidaksi laskettava tilanne kerran kuussa tai harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika!
Eiku se sika jättikin jo....
Olen pahoillani ap, minutkin mies jätti ja kipuilen tässä jo kuukauden verran asian kanssa. Tunne on sietämätön, haluaisin vielä olla hänen kanssaan, kaipaan hänen ääntä ja käsiä ympärilläni. En voi muuta, kuin yrittää harhauttaa itseäni asioilla joista pidän. Suosittelen sinulle samaa. Se voi olla vaikeaa, mutta jos murehdit koko ajan, rasitat omaa sydäntäsi. Itke, jos itkettää. Ole hukassa, jos tuntuu siltä. Mutta älä menetä itseäni suruun. Aloita itsesi ehyttäminen siitä, että teet itsellesi mieluisia asioita ja opettelet vaikka jonkun uuden taidon. Sekä käy ulkona vaikka kävelyllä.
Et ole yksin, muitakin on, jotka taistelee saman kivun kanssa. Menetys sattuu, mutta elämä jatkuu ja sinä käsittelet asian omassa tahdissa :) Pidä itsestäsi huolta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, olet niitä "riitely on kivaa ja kuuluu parisuhteeseen"-naisia joilla tulee aina yllärinä kun mies ei jaksa jatkuvasti kinata ja riidellä.
En todellakaan ole. Inhoan riitoja, ne vetää kaikki voimat pois ja sanattomaksi. Olen tosi herkkä ja saan paniikkikohtauksia, senkin takia vältän riitoja ja provosoimista, eikä mielestäni olla riidelty pitkään aikaan, siksi olen ymmälläni. Enkä tietenkään halua pahaa mieltä ja stressiä rakkaalle ihmiselle vaan olla hyvä ja kiltti, mutta kai hän sit koki toisin.
Toivoisin toki, että mullakin olisi lupa puhua ja tulla kuulluksi, en yritä jyrätä tai tapella, haluan selvittää asiat rauhassa ja päästä yhteisymmärrykseen jos jompaakumpaa jokin häiritsee, en vain olla oikeassa ja saada tahtoani läpi. En mielestäni nalkuta ja vaadi enkä etsi riitoja, mutta ehkä kai sitten luulin väärin.Riittämätön olo. Tuli vaan kurjempi olo viestistäsi.
Ap
Tuossa se tulikin. Hirveän marttyyrinen viesti ja tuota on todella raskasta kuunnella riidan aikana, sori nyt vaan. Jos toinen saa paniikkikohtauksia ja on todella herkkä ja koko ajan uikuttaa että ei riitä ja voi ei olenkin huononja kauhea ja yritän vaan olla kiltti, niin silloin toinen osapuoli vääjäämättä joutuu siihen päähänpaijausrooliin jossa yrittää leppyyttää, koska kuka nyt huutaisi pää punaisena paniikkikohtauksen saaneelle? Tällä tavoin hän ei koskaan oikeasti saa riideltyä asioita selviksi asti vaan asioita jää hampaankoloon. Ei myöskään jaksa joka kerta ottaa asioita esille kun tietää että riita on yhtä itkusirkusta, joten taas asiat jää vaivaamaan ja paisuu mielessä.
Ja vaikka kuulostaa suoralta ja ehkä rumalta, niin tarkoitan tätä hyvällä, sillä olen itse samanlainen kanssasi. Kaksi suhdetta kaatui juuri tuohon, jonka jälkeen kävin terapiassa ja opin riitelemään rakentavasti eikä niin, että keskiössä on aina vain omat tunteeni potenssiin tuhat ja toinen joutuu navigoimaan sitä miinakenttää ja samalla silti tuoda esille omia toiveitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, olet niitä "riitely on kivaa ja kuuluu parisuhteeseen"-naisia joilla tulee aina yllärinä kun mies ei jaksa jatkuvasti kinata ja riidellä.
En todellakaan ole. Inhoan riitoja, ne vetää kaikki voimat pois ja sanattomaksi. Olen tosi herkkä ja saan paniikkikohtauksia, senkin takia vältän riitoja ja provosoimista, eikä mielestäni olla riidelty pitkään aikaan, siksi olen ymmälläni. Enkä tietenkään halua pahaa mieltä ja stressiä rakkaalle ihmiselle vaan olla hyvä ja kiltti, mutta kai hän sit koki toisin.
Toivoisin toki, että mullakin olisi lupa puhua ja tulla kuulluksi, en yritä jyrätä tai tapella, haluan selvittää asiat rauhassa ja päästä yhteisymmärrykseen jos jompaakumpaa jokin häiritsee, en vain olla oikeassa ja saada tahtoani läpi. En mielestäni nalkuta ja vaadi enkä etsi riitoja, mutta ehkä kai sitten luulin väärin.Riittämätön olo. Tuli vaan kurjempi olo viestistäsi.
Ap
Tuossa se tulikin. Hirveän marttyyrinen viesti ja tuota on todella raskasta kuunnella riidan aikana, sori nyt vaan. Jos toinen saa paniikkikohtauksia ja on todella herkkä ja koko ajan uikuttaa että ei riitä ja voi ei olenkin huononja kauhea ja yritän vaan olla kiltti, niin silloin toinen osapuoli vääjäämättä joutuu siihen päähänpaijausrooliin jossa yrittää leppyyttää, koska kuka nyt huutaisi pää punaisena paniikkikohtauksen saaneelle? Tällä tavoin hän ei koskaan oikeasti saa riideltyä asioita selviksi asti vaan asioita jää hampaankoloon. Ei myöskään jaksa joka kerta ottaa asioita esille kun tietää että riita on yhtä itkusirkusta, joten taas asiat jää vaivaamaan ja paisuu mielessä.
Ja vaikka kuulostaa suoralta ja ehkä rumalta, niin tarkoitan tätä hyvällä, sillä olen itse samanlainen kanssasi. Kaksi suhdetta kaatui juuri tuohon, jonka jälkeen kävin terapiassa ja opin riitelemään rakentavasti eikä niin, että keskiössä on aina vain omat tunteeni potenssiin tuhat ja toinen joutuu navigoimaan sitä miinakenttää ja samalla silti tuoda esille omia toiveitaan.
Et osaa ainakaan valita sanojasi, vaan sinun pitää lyödä lyötyä. Älä jakele neuvojasi karkeaan tyyliin, mikäli et itse ole terapeutti ja tunne taustoja.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika huono ennusta suhteella, jos alle vuoden suhteessa on jo noin paljon riitelyä. Jatkossa olet sitten viisaampi.
Asiat ei aina ole mustavalkoisia. Oma suhteeni alkoi myrskyisästi, riideltiin koko ajan ja kaikesta ekat 3kk. Sinä aikana käytiin läpi kaikki omat traumat, entisten suhteiden säröt ja itselle tärkeät arvokysymykset. Siihen loppui riidat koska nyt tietää ensinnäkin miten pitkälle toinen jaksaa ja toisaalta kaikki tärkeä on käyty läpi. Onnellisesti 17v takana ilman riitoja, koska tuo myös opetti rakentavasti keskustelemaan toista kunnioittaen. En todellakaan suosittele, vaatii aika kovaa tahtoa riidellä niin paljon heti alussa lähtemättä ovet paukkuen, mutta halusin vain tuoda esille sen, että aina kova riitely alussa ei tarkoita ettei suhde onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, olet niitä "riitely on kivaa ja kuuluu parisuhteeseen"-naisia joilla tulee aina yllärinä kun mies ei jaksa jatkuvasti kinata ja riidellä.
En todellakaan ole. Inhoan riitoja, ne vetää kaikki voimat pois ja sanattomaksi. Olen tosi herkkä ja saan paniikkikohtauksia, senkin takia vältän riitoja ja provosoimista, eikä mielestäni olla riidelty pitkään aikaan, siksi olen ymmälläni. Enkä tietenkään halua pahaa mieltä ja stressiä rakkaalle ihmiselle vaan olla hyvä ja kiltti, mutta kai hän sit koki toisin.
Toivoisin toki, että mullakin olisi lupa puhua ja tulla kuulluksi, en yritä jyrätä tai tapella, haluan selvittää asiat rauhassa ja päästä yhteisymmärrykseen jos jompaakumpaa jokin häiritsee, en vain olla oikeassa ja saada tahtoani läpi. En mielestäni nalkuta ja vaadi enkä etsi riitoja, mutta ehkä kai sitten luulin väärin.Riittämätön olo. Tuli vaan kurjempi olo viestistäsi.
Ap
Tuossa se tulikin. Hirveän marttyyrinen viesti ja tuota on todella raskasta kuunnella riidan aikana, sori nyt vaan. Jos toinen saa paniikkikohtauksia ja on todella herkkä ja koko ajan uikuttaa että ei riitä ja voi ei olenkin huononja kauhea ja yritän vaan olla kiltti, niin silloin toinen osapuoli vääjäämättä joutuu siihen päähänpaijausrooliin jossa yrittää leppyyttää, koska kuka nyt huutaisi pää punaisena paniikkikohtauksen saaneelle? Tällä tavoin hän ei koskaan oikeasti saa riideltyä asioita selviksi asti vaan asioita jää hampaankoloon. Ei myöskään jaksa joka kerta ottaa asioita esille kun tietää että riita on yhtä itkusirkusta, joten taas asiat jää vaivaamaan ja paisuu mielessä.
Ja vaikka kuulostaa suoralta ja ehkä rumalta, niin tarkoitan tätä hyvällä, sillä olen itse samanlainen kanssasi. Kaksi suhdetta kaatui juuri tuohon, jonka jälkeen kävin terapiassa ja opin riitelemään rakentavasti eikä niin, että keskiössä on aina vain omat tunteeni potenssiin tuhat ja toinen joutuu navigoimaan sitä miinakenttää ja samalla silti tuoda esille omia toiveitaan.
Et osaa ainakaan valita sanojasi, vaan sinun pitää lyödä lyötyä. Älä jakele neuvojasi karkeaan tyyliin, mikäli et itse ole terapeutti ja tunne taustoja.
-eri-
Voi vitsit, en tiennytkään että täällä saa vaan paijata päähän ja olla samaa mieltä. Kyllä tuo viesti ihan asiaa sisälsi, ei se elämä mene eteenpäin jos kaikki aina vaan myötäilee. Toki tuo kirjoittaja olisi voinut sanoa nätimmin, mutta välillä kannattaa kuunnella myös eriäviä mielipiteitä. Tuon marttyyrijutun tunnistan apssa minäkin.
- Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutta alle ja vaikka päällekin! Sillä saa tuon tyhjiön täytettyä vaikka kahdesta suunnasta samaan aikaan!
Koeta ap ajatella niin, ettette olleet toisillenne sopiva pari ollenkaan. Riitely ei kuulu parisuhteeseen, sillä
ei sitä kukaan jaksa. Eriävät mielipiteet selviävät keskustelemalla.
On olemassa joku toinen, jonka kanssa on helpompaa. Itsekin löysin vasta vanhemmalla iällä kumppanin,
jonka kanssa emme riitele eikä pidetä mykkäkoulua koskaan, vaikka olemme paljonkin eri mieltä asioista.
Tärkeintä on toisen kunnioitus ja huomioon ottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Yritä olla ottamatta noita ikävyyksien huutelijoita tosissaan. Se valitettavasti on tämän palstan henki että äyskitään toisille välillä ihan mitä sattuu. Muista ettei se ole henkilökohtaista. Skippaa ohitse sellaiset viestit äläkä tuhlaa niihin energiaasi.
Voimia suruprosessiin!
Aina kun suhde päättyy ,oli jättäjä nainen tai mies.Se on yksi pieni kuolema.Oikeus surraa,vihata kaikki itkutkin.Kunne tulee valoa tunelin päässä ja elämä alkaa normalisoitua.Jokaiselle on kuitenkin joku jossain.Älä lopeta koskaan unelmiasi.On oikeus erossa tuntea satuu ja surua. Vain kylmä ihminen arvostelee, vähätelee toisten tunteita.Siihen asti kun satuukin omaan nilkaan.
Teillä oli erilaisia näkemyksiä ja mies olisi halunnut sinun muutuvan mieleisekseen. Parisuhteeseen ei pidä ryhtyä, jos on liikaa eroja. Tarkoitus ei ole neuvotella jatkuvasti vaan etsiä ihminen, jonka kanssa suurimaksi osaksi mätsää. Löydät paremman.
Ei hlvetti sentään taas meinaa kestää tätä oloa. Oon laihtunut kun ei mikään pysy sisällä ja yritän täyttää tyhjiötä treenaamalla.
Tekis mieli mennä miehen luo ja huutaa et "nyt -tana korjataan asiat, mä rakastan sua ja sinä minua muistatko?!?"
Miten tää järkyttävä ikävä lähtee?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, olet niitä "riitely on kivaa ja kuuluu parisuhteeseen"-naisia joilla tulee aina yllärinä kun mies ei jaksa jatkuvasti kinata ja riidellä.
En todellakaan ole. Inhoan riitoja, ne vetää kaikki voimat pois ja sanattomaksi. Olen tosi herkkä ja saan paniikkikohtauksia, senkin takia vältän riitoja ja provosoimista, eikä mielestäni olla riidelty pitkään aikaan, siksi olen ymmälläni. Enkä tietenkään halua pahaa mieltä ja stressiä rakkaalle ihmiselle vaan olla hyvä ja kiltti, mutta kai hän sit koki toisin.
Toivoisin toki, että mullakin olisi lupa puhua ja tulla kuulluksi, en yritä jyrätä tai tapella, haluan selvittää asiat rauhassa ja päästä yhteisymmärrykseen jos jompaakumpaa jokin häiritsee, en vain olla oikeassa ja saada tahtoani läpi. En mielestäni nalkuta ja vaadi enkä etsi riitoja, mutta ehkä kai sitten luulin väärin.Riittämätön olo. Tuli vaan kurjempi olo viestistäsi.
Ap
Tuossa se tulikin. Hirveän marttyyrinen viesti ja tuota on todella raskasta kuunnella riidan aikana, sori nyt vaan. Jos toinen saa paniikkikohtauksia ja on todella herkkä ja koko ajan uikuttaa että ei riitä ja voi ei olenkin huononja kauhea ja yritän vaan olla kiltti, niin silloin toinen osapuoli vääjäämättä joutuu siihen päähänpaijausrooliin jossa yrittää leppyyttää, koska kuka nyt huutaisi pää punaisena paniikkikohtauksen saaneelle? Tällä tavoin hän ei koskaan oikeasti saa riideltyä asioita selviksi asti vaan asioita jää hampaankoloon. Ei myöskään jaksa joka kerta ottaa asioita esille kun tietää että riita on yhtä itkusirkusta, joten taas asiat jää vaivaamaan ja paisuu mielessä.
Ja vaikka kuulostaa suoralta ja ehkä rumalta, niin tarkoitan tätä hyvällä, sillä olen itse samanlainen kanssasi. Kaksi suhdetta kaatui juuri tuohon, jonka jälkeen kävin terapiassa ja opin riitelemään rakentavasti eikä niin, että keskiössä on aina vain omat tunteeni potenssiin tuhat ja toinen joutuu navigoimaan sitä miinakenttää ja samalla silti tuoda esille omia toiveitaan.
Miksi pitää huutaa pää punaisena muutenkaan?
Tunge sinä ennusteesi sammakon persseeseen!
Ainakin itse olen aiemmin ollut ylijärkevä elämässäni, myös naisten suhteen. Olen valikoinut tarjonnasta "kaikin puolin sopivia", mutta niistä on puuttunut se hurmiollinen tunne ihastuksen väpätyksiä lukuun ottamatta. Noo, toki ensirakkauden kanssa väpätti sentään sen verran että naapuritkin kuulivat lävitse pahvisten seinien.
Mutta sitten kohtalo kiikutti eteen vähän erilaisen tapauksen ja vaikka järki koitti varoitella niin hullaannuin täysin. Ajattelin että perkelettäkö noita kymmenvuotisia järkisuunnitelmia yrittämään, kun on paska jäänyt vain kouraan! Siksi heittäydyin täysillä ja nyt on sydän pipi.