Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusi harrastus/mielenkiinnon kohde elämään
03.08.2021 |
Olen 30-vuotias ja olen kolunnut läpi lähestulkoon kaikki mahdolliset harrastukset, seurat yms. Mikään ei ikinä jää muuta kuin kokeilun tasolle ja mistään en kiinnostu niin paljoa, että haluaisin tehdä sitä vielä uudestaan.
Miten ihmiset aikuisiällä löytää itselleen harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita? Sellaisia, joista oikeasti muodostuu intohimo. Haluaisin yli kaiken sen tunteen elämään, että töiden jälkeen olisi joku tosi kiinnostava asia mitä tehdä.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopas muuta. Mulla oli sellainen harrastus 15 vuotta, mutta lopulta kiinnostus hiipui.
Sen jälkeen en ole löytänyt juttua, joka jaksaisi kiinnostaa puolta vuotta pidempään. Niin masentavaa! Kaipaan sitä tunnetta, mikä intohimoiseen harrastamiseen liittyy.
Minulla sellaista tunnetta ei ole ollut koskaan. Lapsenakin kaikki harrastukset tuntui enemmän pakkopullalta. Asioista helposti innostuvat ihmiset ovat onnekkaita.
Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää.
Ihmiset eivät koe asioita samalla tavalla. Kaikki ihmiset eivät koe asioita niin voimakkaasti, kyse on persoonallisuudesta ja osittain geneettisestä perimästä. Sen näkee jo lapsista.
Esim. jos ihmiset syövät omaa lempiruokaansa, niin toisille se kokemus on vain tärkeämpi, he saavat ikään kuin hyvän ruuan syömisestä suuremmat kick'sit. Näin ollen he tykkäävät itse todennäköisesti tehdä ruokaa tai sitten kiertävät, vaikka ympäri maailmaa, hyvissä ravintoloissa. Kyllä vähemmällä voimalla kokevatkin "kokevat"/tuntevat, mutta omalle tyypillisellä tavallaan, jolloin asia ei aiheuta niin suurta intohimoa esim. ruokaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siten, että alkaa ITSE opiskelemaan harrastusta ja vähät välittää harrastusseuroista.
T. jännittäjä
Kyllä. Itse harrastan omaehtoisesti historiaa. Siis luen asiapitoisia tietokirjoja ( no, miksei laadukkaita romaaneja myös) ja dokkareita, käyn historiallisilla paikoilla, museoissa jne.
.
Ap, mitkä asiat lapsena kiinnostivat, mitkä olivat kiinnostavia kouluaineita? Niistähän voit omaehtoisesti aloittaa/jatkaa. Tykkäsitkö kemiasta, äidinkielestä , kuviksesta, biologiasta tai saksasta? Mikä estää harrastamasta niitä omaehtoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Minulle ratkaisu oli muuttaa pois kaupungista. Kaupungista löytyvät kuntosalit, järjestetyt harrastustoiminnat, yhdistykset yms. olivat mielestäni ihan paskaa. Kaupungin ulkopuolella tajusin miten paljon kauniissa luonnossa liikkuminen ja kalastaminen tuottavat mielihyvää.
M37
Samoin. Itselleni kasvimaa ja pieni puutarhailu innostuksen ja harrastuksen aiheita. Olen itse kasvattanut sitruunapuut ja kolme granaattiomenapuuta siemenistä. Taas on kolme luomusitruunasta otettua siementä itämässä. Lisäksi harrastuksesta voi tulla jopa rahaa... teen mosaiikkitöitä ja kudon talvella sukkia. En laita myyntiin mihinkään mutta sana kulkee. Kaikenlainen luova käsillä tekeminen on ollut minun juttuni kautta elämäni, työelämässä olin kirjoituspöydän ääressä joka ei oikeastaan sopinut minulle ollenkaan, onneton en ollut työssänikään koska itsenäinen työ ilman pomoa olkapään takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopas muuta. Mulla oli sellainen harrastus 15 vuotta, mutta lopulta kiinnostus hiipui.
Sen jälkeen en ole löytänyt juttua, joka jaksaisi kiinnostaa puolta vuotta pidempään. Niin masentavaa! Kaipaan sitä tunnetta, mikä intohimoiseen harrastamiseen liittyy.
Minulla sellaista tunnetta ei ole ollut koskaan. Lapsenakin kaikki harrastukset tuntui enemmän pakkopullalta. Asioista helposti innostuvat ihmiset ovat onnekkaita.
Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää.
Ihmiset eivät koe asioita samalla tavalla. Kaikki ihmiset eivät koe asioita niin voimakkaasti, kyse on persoonallisuudesta ja osittain geneettisestä perimästä. Sen näkee jo lapsista.
Esim. jos ihmiset syövät omaa lempiruokaansa, niin toisille se kokemus on vain tärkeämpi, he saavat ikään kuin hyvän ruuan syömisestä suuremmat kick'sit. Näin ollen he tykkäävät itse todennäköisesti tehdä ruokaa tai sitten kiertävät, vaikka ympäri maailmaa, hyvissä ravintoloissa. Kyllä vähemmällä voimalla kokevatkin "kokevat"/tuntevat, mutta omalle tyypillisellä tavallaan, jolloin asia ei aiheuta niin suurta intohimoa esim. ruokaa kohtaan.
Ja miten tuo liittyy kommenttiin, johon vastasit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopas muuta. Mulla oli sellainen harrastus 15 vuotta, mutta lopulta kiinnostus hiipui.
Sen jälkeen en ole löytänyt juttua, joka jaksaisi kiinnostaa puolta vuotta pidempään. Niin masentavaa! Kaipaan sitä tunnetta, mikä intohimoiseen harrastamiseen liittyy.
Minulla sellaista tunnetta ei ole ollut koskaan. Lapsenakin kaikki harrastukset tuntui enemmän pakkopullalta. Asioista helposti innostuvat ihmiset ovat onnekkaita.
Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää.
Ihmiset eivät koe asioita samalla tavalla. Kaikki ihmiset eivät koe asioita niin voimakkaasti, kyse on persoonallisuudesta ja osittain geneettisestä perimästä. Sen näkee jo lapsista.
Esim. jos ihmiset syövät omaa lempiruokaansa, niin toisille se kokemus on vain tärkeämpi, he saavat ikään kuin hyvän ruuan syömisestä suuremmat kick'sit. Näin ollen he tykkäävät itse todennäköisesti tehdä ruokaa tai sitten kiertävät, vaikka ympäri maailmaa, hyvissä ravintoloissa. Kyllä vähemmällä voimalla kokevatkin "kokevat"/tuntevat, mutta omalle tyypillisellä tavallaan, jolloin asia ei aiheuta niin suurta intohimoa esim. ruokaa kohtaan.
Ja miten tuo liittyy kommenttiin, johon vastasit?
"Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää."
Tämä selkeästi vähättelee sellaisen ihmisen lievempää kokemustapaa, joka ei välttämättä koe asioita voimaakkaasti, samalla tavalla kuin ihminen joka saa harrastuksistaan suuret "kokemukset" tai "innostuvat helposti". Kukaan ei voi päätellä, että oma kokemustapa on parempi ja toisen huonompi. Vaikka se olisi erilainen, eikä silloin tarkoita, että se on huonompi kuin miten joku muu kertoo, että asiat muka tulisi kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopas muuta. Mulla oli sellainen harrastus 15 vuotta, mutta lopulta kiinnostus hiipui.
Sen jälkeen en ole löytänyt juttua, joka jaksaisi kiinnostaa puolta vuotta pidempään. Niin masentavaa! Kaipaan sitä tunnetta, mikä intohimoiseen harrastamiseen liittyy.
Minulla sellaista tunnetta ei ole ollut koskaan. Lapsenakin kaikki harrastukset tuntui enemmän pakkopullalta. Asioista helposti innostuvat ihmiset ovat onnekkaita.
Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää.
Ihmiset eivät koe asioita samalla tavalla. Kaikki ihmiset eivät koe asioita niin voimakkaasti, kyse on persoonallisuudesta ja osittain geneettisestä perimästä. Sen näkee jo lapsista.
Esim. jos ihmiset syövät omaa lempiruokaansa, niin toisille se kokemus on vain tärkeämpi, he saavat ikään kuin hyvän ruuan syömisestä suuremmat kick'sit. Näin ollen he tykkäävät itse todennäköisesti tehdä ruokaa tai sitten kiertävät, vaikka ympäri maailmaa, hyvissä ravintoloissa. Kyllä vähemmällä voimalla kokevatkin "kokevat"/tuntevat, mutta omalle tyypillisellä tavallaan, jolloin asia ei aiheuta niin suurta intohimoa esim. ruokaa kohtaan.
Ja miten tuo liittyy kommenttiin, johon vastasit?
"Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää."
Tämä selkeästi vähättelee sellaisen ihmisen lievempää kokemustapaa, joka ei välttämättä koe asioita voimaakkaasti, samalla tavalla kuin ihminen joka saa harrastuksistaan suuret "kokemukset" tai "innostuvat helposti". Kukaan ei voi päätellä, että oma kokemustapa on parempi ja toisen huonompi. Vaikka se olisi erilainen, eikä silloin tarkoita, että se on huonompi kuin miten joku muu kertoo, että asiat muka tulisi kokea.
Sitä edellisessä kommentissa sanottiin onnekkaaksi ihmistä, joka on kokenut innostumisen ja kadottanut sen tunteen. Eli vähäteltiin toisen menetystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopas muuta. Mulla oli sellainen harrastus 15 vuotta, mutta lopulta kiinnostus hiipui.
Sen jälkeen en ole löytänyt juttua, joka jaksaisi kiinnostaa puolta vuotta pidempään. Niin masentavaa! Kaipaan sitä tunnetta, mikä intohimoiseen harrastamiseen liittyy.
Minulla sellaista tunnetta ei ole ollut koskaan. Lapsenakin kaikki harrastukset tuntui enemmän pakkopullalta. Asioista helposti innostuvat ihmiset ovat onnekkaita.
Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää.
Ihmiset eivät koe asioita samalla tavalla. Kaikki ihmiset eivät koe asioita niin voimakkaasti, kyse on persoonallisuudesta ja osittain geneettisestä perimästä. Sen näkee jo lapsista.
Esim. jos ihmiset syövät omaa lempiruokaansa, niin toisille se kokemus on vain tärkeämpi, he saavat ikään kuin hyvän ruuan syömisestä suuremmat kick'sit. Näin ollen he tykkäävät itse todennäköisesti tehdä ruokaa tai sitten kiertävät, vaikka ympäri maailmaa, hyvissä ravintoloissa. Kyllä vähemmällä voimalla kokevatkin "kokevat"/tuntevat, mutta omalle tyypillisellä tavallaan, jolloin asia ei aiheuta niin suurta intohimoa esim. ruokaa kohtaan.
Ja miten tuo liittyy kommenttiin, johon vastasit?
"Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää."
Tämä selkeästi vähättelee sellaisen ihmisen lievempää kokemustapaa, joka ei välttämättä koe asioita voimaakkaasti, samalla tavalla kuin ihminen joka saa harrastuksistaan suuret "kokemukset" tai "innostuvat helposti". Kukaan ei voi päätellä, että oma kokemustapa on parempi ja toisen huonompi. Vaikka se olisi erilainen, eikä silloin tarkoita, että se on huonompi kuin miten joku muu kertoo, että asiat muka tulisi kokea.
Sitä edellisessä kommentissa sanottiin onnekkaaksi ihmistä, joka on kokenut innostumisen ja kadottanut sen tunteen. Eli vähäteltiin toisen menetystä.
Noh, jos klikkaat auki koko ketjun tosta yltä, niin näet että vastaus tuli kommettiin:
"Minulla sellaista tunnetta ei ole ollut koskaan. Lapsenakin kaikki harrastukset tuntui enemmän pakkopullalta. Asioista helposti innostuvat ihmiset ovat onnekkaita."
Siis vastattiin tähän, että ei tiedä paremmasta. jne.
Siihen siis sitten kommentoin, että sellaiset ihmiset, jotka tuntevat eri tavalla eivät välttämättä tunne "huonommin", eikä se lievempi välttämättä johdu siitä, että he eivät ole löytäneet jotain omaa juttua. Se on vain ihmisen persoonallisuus ja kokemistapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopas muuta. Mulla oli sellainen harrastus 15 vuotta, mutta lopulta kiinnostus hiipui.
Sen jälkeen en ole löytänyt juttua, joka jaksaisi kiinnostaa puolta vuotta pidempään. Niin masentavaa! Kaipaan sitä tunnetta, mikä intohimoiseen harrastamiseen liittyy.
Minulla sellaista tunnetta ei ole ollut koskaan. Lapsenakin kaikki harrastukset tuntui enemmän pakkopullalta. Asioista helposti innostuvat ihmiset ovat onnekkaita.
Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää.
Ihmiset eivät koe asioita samalla tavalla. Kaikki ihmiset eivät koe asioita niin voimakkaasti, kyse on persoonallisuudesta ja osittain geneettisestä perimästä. Sen näkee jo lapsista.
Esim. jos ihmiset syövät omaa lempiruokaansa, niin toisille se kokemus on vain tärkeämpi, he saavat ikään kuin hyvän ruuan syömisestä suuremmat kick'sit. Näin ollen he tykkäävät itse todennäköisesti tehdä ruokaa tai sitten kiertävät, vaikka ympäri maailmaa, hyvissä ravintoloissa. Kyllä vähemmällä voimalla kokevatkin "kokevat"/tuntevat, mutta omalle tyypillisellä tavallaan, jolloin asia ei aiheuta niin suurta intohimoa esim. ruokaa kohtaan.
Tämä. Toiset ihmiset ovat enemmän "dopamiinivetoisia" kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä harrastanut mitään ohjattua toimintaa, olen puuhaillut aina mielenkiinnonkohteideni parissa itsekseni.
Aina löytyy jokin juttu.
Kun jouduin työttömäksi, hurahdin antiikkiin ja kaikkeen vanhaan tavaraan, retro, vintage ja design juttuihin. Olen tutustunut vanhantavarankauppiaisiin, kierrellyt huutokauppoja ja antiikki tapahtumia jne...
Aina kun olen saanut käteeni jonkun vanhemman tavaran olen pyrkinyt selvittämään siitä vähän kaikkea, myynti arvon, historian jne...
Olin aina luullut, että tätä voi harrastaa vain rikkaat. Köyhänä tämä vasta onkin mukavaa, kun tekee jonkun hyvän löydön ja saa vähän ylimääräistä rahaa.
Parhaimmat löydöt tekee jos pääsee tonkimaan ihmisten varastoja/koteja tai sitten huutokaupoista. Kirpputoreilta ei juurikaan löydä aarteita. Kierrätyskeskukset on myös hyviä.
Muutaman vuoden se on vaatinut, että osaa jo sanoa tai nähdä mikä on mahdollisesti arvokasta. Aina kun menen johonkin uuteen paikkaan, silmäilen kaikki tavarat läpi ajoittaen ne eri vuosille ja arvon.
Olen aivan koukussa tähän, jopa hieman addiktoitunut.
Suosittelen, jos vain aikaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin löytää itselleni uuden harrastuksen, mutta tuntuu etten innostu oikein mistään.
Tykkään kutoa, mutta sekin pidemmän päälle tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olin vähän aikaa sitten treffeillä todellisen nörttimiehen kanssa, joka silmät kiiluen höpötti jostain elektroniikkaharrastuksestaan ja droneista. Ehkä nuorempana olisin naureskellut moiselle nörtille, mutta nyt olin oikeasti vain kateellinen hänelle. Hänellä on elämässään intohimon kohteita, minulla taas ei.
Mutta jatkoa ei tainnut tulla? Harvemmin naiset nörttimiehistä perustavat. Taisi joku leimattu linnakundi viedä voiton?
Alussa kehittyminen on nopeampaa, joten kyllä innon ylläpitäminen alussa on helpompaa.